Luin jokin aika sitten toimittaja Sarah Jane Stratfordin Guardianiin kirjoittaman kolumnin Hollywoodin muovaamista tytöistä ja varsinkin siis tyttöjen kuvista. Juttu sai alkunsa siitä, kun viimeisessä Harry Potterissa Hermione Granger (Emma Watson) sanoo "I can't" kohtauksessa, missä hänen pitäisi tuhota hirnyrkki. Sen sijaan, että hän itse reippaasti iskisi hirnyrkkiä basiliskin hampaalla, hänen pitää saada tehtäväänsä vahvistusta mieheltä, Ronilta.
Stratfordin mukaan Hermionen aikaisemmin älykäs ja aktiivisen sankarillinen hahmo on näin alennettu perinteiseen Hollywoodissa naiselle sopivaan muottiin ja tilaa on pitänyt antaa sankarilliselle mieshahmolle, joka tukee neitoa pulassa. Elokuvissa Hermione sai pikkutyttönä olla pomotteleva ja itsevarma, mutta nyt nuorena naisena hänen kuuluu olla kiltti ja söpö, mieheltä tukea hakeva hauras olento, joka ei voi mennä porskuttaa eteenpäin vaan jonka pitää sanoa "I can't". Muutenhan häntä aikuisena naisena pidettäisiin dominoivana.
Koskaan aikaisemmin (enkä muista näin tapahtuneen kirjoissakaan) Hermionen ei ole tarvinnut sanoa, ettei hän voi. Pikemminkin hän on ottanut ohjat käsiinsä ja vienyt poikia kuin pässiä narussa. Ja ainoa asia, mitä hän on pelännyt on jälki-istunto tai koulusta erottaminen, huonoon valoon joutuminen opettajien silmissä. Mutta kun pitää tehdä jotain oikein tai toimia jonkun puolesta (mikä elokuvissa on jätetty kokonaan pois, tämä Hermionen aktivismi), Hermione on tyttö tekemässä sen vailla pelkoa. Ehkä tällainen ei siis enää sopinut studiopomoille ja muottia piti muuttaa niin, ettei kukaan katsojista säikähdä liian vahvaa naishahmoa.
Samassa kolumnissa kirjoittaja mainitsee, että Pottereiden levittäjänä toimivan Warner Brosin johtaja oli muutama vuosi aikaisemmin sanonut, "ettei studio aio enää tehdä elokuvia, joissa on nainen pääosassa". Elokuvien naishahmojen vahvistamista peräänkuuluttavalle ihmiselle tällainen kuulostaa huolestuttavalta.
Huolestuttavaa on ollut nähdä tämä kehitys todella käytännössä, kun pääosa elokuvista edelleen viljelee mallia mieshahmosta lähes kaikissa tarinoissa, jotka koskevat henkilöhahmon kasvua ihmisenä. Olen kuullut, että parhaillaan leffassa pyörivä Bridesmaids olisi piristävä poikkeus tähän sääntöön ja kyseisen elokuvan olenkin suunnitellut meneväni katsomaan lähiaikoina.
14 kommenttia:
Täytyy myöntää, että kyseinen kohtaus elokuvassa ihmetytti. I can't ei kuulu Hermionen sanavarastoon!
Jutustasi muistui mieleen, että elokuvassa tehtiin Hermionesta myös naurettava Irvetta-kohtauksessa, jossa Hermione on Bellatrixin hahmossa. En muista, että näin olisi ollut myös kirjassa.
Siis Argh... Warnerin kommentti naispääosista saa kyllä veren kuohumaan. Ajattele jos kaikki olisivat tällä kannalla, pois jäisivät omat suosikkini Resident Evilit ja Tomb Raiderit heti alkuunsa! Ihan kuin Jolie, Streep, Blanchett tai Winslet ei pystyisi saamaan katsomoa täyteen?
Ja Hermionesta sen verran että juuri tuo kyseinen I can't särähti korvaani pahasti, ei kuulu kirjojen Hermionen hahmoon lainkaan tällainen avuttomuus..
Hah oon just kirjottamassa ko. aiheesta Bridesmaidsin näkökulmasta!
Mielenkiintoinen aihe.
"pääosa elokuvista edelleen viljelee mallia mieshahmosta lähes kaikissa tarinoissa, jotka koskevat henkilöhahmon kasvua ihmisenä"
Niin juuri. Kun halutaan sanoa jotain ihmisistä, pääosassa on mies. Nainen pääosassa tarkoittaa, että kyseessä on naisten elokuva tai chick flick tai feministinen elokuva tai ties mitä. Kerrotaan siis jotain naisista, ei ihmisistä.
Poikkeuksiakin muutamia tietty löytyy, Ripley vaikkapa.
Huh, puhut kyllä niin asiaa! Hermionen "I can't" särähti myös ikävästi korvaani elokuvateatterissa.
Ja tuo Warnerin kommentti, huh huh! Ja sekin ärsyttää, että lähes kaikki elokuvat, missä on nainen pääosassa, ovat joko romanttisia komedioita tai teinipoikein runkkaukseen suunnattuja b-luokan action leffoja (joissa roolihahmot eivät ole hääppöisiä, ajatelkaa vaikka jotain Ninja cheerleaders - roskaa). Surullista, niin surullista.
Hyvä että kirjoitat näin tärkeästä aiheesta. Itse olen lopen kyllästynyt "nuori mies pelastaa maailman" -tyyppisiin elokuviin. Kaipaan Buffymaista vahvaa naishenkilöä elokuvien pääosaan.
Elokuvienteko on Yhdysvalloissa bisnestä, toisin kuin pitkälti Suomessa, jossa veronmaksajat joutuvat haluamattaan tukemaan rahoillaan sekalaista tuotantoa Elokuvasäätiön kautta, halusivat tai eivät.
Toisin sanoen, tuotto ratkaisee, joten jos vahvat naispääosan esittäjät tuovat pyllyjä elokuvateattereiden penkkeihin, niin silloin myös tällaisia filmejä tehdään lisää.
Perinteisellä mallilla, jossa mies on vahva hahmo perheessä, on yhtä pitkät perinteet kuin ihmiskunta on ollut olemassa (harva nainen innostuu "feminiinisistä miehistä" (hyviä syitä voisi listata pitkän litanian), eli jo pelkkä suvun jatkuminen vahvistaa tätä mallia), joten on luonnollista että sellaista mallia esittävät filmit myös myyvät hyvin.
"Samassa kolumnissa kirjoittaja mainitsee, että Pottereiden levittäjänä toimivan Warner Brosin johtaja oli muutama vuosi aikaisemmin sanonut, "ettei studio aio enää tehdä elokuvia, joissa on nainen pääosassa""
WTF! Miten kukaan voi edes sanoa noin! Ihan hirveetä p:tä. Alkoi oikein suututtaa.
Merenahti kirjoitti hyvin;
"Niin juuri. Kun halutaan sanoa jotain ihmisistä, pääosassa on mies. Nainen pääosassa tarkoittaa, että kyseessä on naisten elokuva tai chick flick tai feministinen elokuva tai ties mitä. Kerrotaan siis jotain naisista, ei ihmisistä."
Tämä on niin totta! Ja niin kauan kuin tämä ei muutu, ei myöskään ihmisten (-miesten-) yleinen käsitys naisista tule muuttumaan, ja sama pyörä pyörii, kasvattaen lapsia näihin samoihin sukupuoli-rooleihin, enkä puhu pelkästään elokuvista vaan elämästä yleensäkin. Tytötkin tarvitsevat voimakkaita roolimalleja!! Pojille niitä tuntuu olevan aivan liikaa ja suurin osa vääränlaisia.
Kiinnostavaa! Ja näinhän se menee, argh. Edes pääosa tai ns. sankaruus eivät tarkoita, etteikö nainen kuitenkin joutuisi alistumaan miesten alle tarpeen vaatiessa. Ja siis toki alistuminen on ajoittain sallittuakin, sekä miehille että naisille. Mutta yleiskuva on vääristynyt, aivan kuten sanoit.
Yksi kaveri tekee graduaan aiheenaan naiskuva Harry Pottereissa, täytyypä vinkata hälle tästä tekstistä ;)
Niin, ja Bridesmaidsia suosittelen minäkin, joka en komedioista oikeasti välitä! :) Mutta se on virkistävä poikkeus.
Minua aina hämmästyttää nämä puheet siitä, että elokuvayleisö muka karsastaisi vahvoja naisia ja naisia päärooleissa ja siksi tällaisia elokuvia ei tehdä. Miten sitten American Film Insituten 50:n huippunaisnäyttelijän listan top 10:n joukossa on kuusi naista (Katharine Hepburn, Bette Davis, Joan Crawford, Greta Garbo, Marlene Dietrich, Elizabeth Taylor) jotka tunnettiin nimenomaan vahvoina, itsenäisinä naisina sekä yksityiselämässä että valkokankaalla?
Television puolellahan erilaisia, uskaliaita, rohkeita, räväköitä, hulluja eli toisin sanoen oikeita ja aitoja naisia näkyy jo kiitettävästi. Nämä ohjelmat menestyvät, saavat palkintoja ja kiitosta.
Minusta kyse on pikemminkin elokuva-alaa yleisestikin vaivaavasta uskalluksen puutteesta joka juuri tulee sen kaupallisuudesta. Kun halutaan miellyttää mahdollisimman suurta massaa, mennään siitä mistä aita on matalin eikä oteta mitään riskejä. Ja koska se sama iänikuinen "valkoinen heteromies pääosassa, naiset ja etniset vähemmistöt taustalla tai tykinruokana" -kaava on turvalliseksi koettu kaava, sitä meille sitten syötetään. Aina ja ikuisesti, kyllästymiseen asti.
Kirjojen Hermione oli suosittu fanien keskuudessa juuri siksi, että hän EI ollut se tyttö joka sanoi "en voi". Miksi studiopamput eivät tätä tajunneet, on mysteeri. Toisaalta, koska ne olisivat ikinä mitään tajunneet?
No niin.
Naiset ovat taas kokeneet mielestään epäoikeudenmukaisuutta Hollywoodissa. Näin MIESnäkökulmasta on pakko tulla toteamaan, että ... no joo, oikeassahan te olette.
Hermionen kehitykseen on itsekin tullut kiinnitettyä huomiota. Siinä missä Hermionen ulkonäkö on muuttunut osa osalta naisellisemmaksi (ja kauniimmaksi), on hänen roolihahmonsa vastuu ja ennen muuta vastuunkantokyky heikentynyt huomattavasti. Vielä jossain harjoitustilanteessa Hermione voi olla ässä, mutta tosipaikan tullen näitä "I can't"-hetkiä on ollut sarjassa jo useampi. Vaikka viimeisen osan esimerkki on räikein, on Hermionen rooli ongelmanratkaisijana kutistunut osa osalta. Vielä Prisoner of Azkabanissa Hermionella oli valtava rooli elokuvan loppuhuipennuksessa.
Mitä sen sijaan noihin Hermionen hyväntekeväisyysjärjestöihin tulee, niin mielestäni niitä ei elokuvissa niin kaivattukaan. Ehkä niihin olisi voitu ohimennen viitata, mutta elokuvasarjan tyylin huomioon ottaen tuollaisten sivujuonten polkeminen oli mielestäni varsin perusteltua. Näin varsinkin sarjan myöhemmissä elokuvissa. Samaan hengenvetoon todettakoot, että olisin myös klipsinut Ronin huispauskuviot pois.
Bridesmaidsille suositus.
Suuri kiitos kaikille kommenteista! Olen pahoillani, että en ole paneutunut vastaamaan kommentteihinne, mutta elämän pienet ja suuret myllerrykset ovat vieneet hieman bloggarin voimavaroja viime viikkoina.
Toki ymmärrän, että elokuvanteko on bisnestä ja sitä tehdään mikä myy. Mutta miksi muuttaa väkisin jotain, joka on jo hyväksi havaittu kirjassa? Kuten Anzi tuossa yllä mainitsee, Hermione on ollut kirjoissa suosittu juuri omapäisyytensä takia -en ymmärrä, miksi tämä on elokuvaversioon haluttu karsia pois, sillä tuskinpa se olisi saanut aikaiseksi mitään katsojakatoa. Tuntuu, että ilman mitään järkevää syytä naishahmoja lokeroidaan elokuvissa ja ihan turhaan, sillä luulisi että suuri osa katsojista alkaa kuitenkin olla sen verran valveutuneita, etteivät enää vaadi mies- ja naiskuvaa ihmiskunnan evoluution alkuhämäristä.
Kävin muuten katsomassa Bridesmaidsin ja tykkäsin siitä kovasti! Ihana kun naisetkin välillä näytetään elokuvissa ihmisinä :)
Lähetä kommentti