Tarina
Mielenkiintoista oli nähdä, miten aika on muuttunut ja muuttanut samalla saman tarinan esitystapaa. Vuoden 1982 Conan on täynnä seikkailua ja ystävien välistä huumoria. Se on kokonaisuutena oikeastaan aika kevyt elokuva, sillä hahmojen dialogissa on mielekästä huumoria, ystävysten välistä kiusoittelua ja aitoa kaverihenkeä, mitä seikkailuissa pitääkin olla.
Uusi Conan puolestaan ei seikkaile vaan tuhoaa. Tarina on yllättävänkin vakava ja elokuva lähes pelkästään sotaa ja tuhoamista, ja siitä puuttuu alkuperäisen elokuvan seikkailun sympaattisuus. Siinä tappaminen ja mahdollisimman suuren tuhon aikaansaaminen tuntuu itsetarkoitukselta. Poissa on ystävysten välinen sanailu.
Uuden Conanin puolesta voi sanoa kuitenkin sen verran, että Conanin alkuperää valottava epilogi on siinä aikuiseksi kasvanutta Conania ajatellen jotenkin mielenkiintoisempi. Uudessa versiossa Conan orvoksi pikkupoikana jäätyään jätetään selviytymään yksinään ja sitä kautta hänestä kasvaa kostonhimoinen soturi. Alkuperäisessä tarinassa puolestaan Conan otetaan poikana vangiksi ja vuosikaudet hän kasvaa orjana, ja tässä kohtaa rinkiä kierrettäessä kaipasin hahmoon vähän enemmän kipinää ja kostonhimoa.
Alkuperäisessä Conanissa toisaalta pojan äidin surma on äärimmäisen karu ja sai melkein tipan linssiin, kun taas uudessa versiossa äidin kuolemasta puuttuu sama lapsen kannalta ajateltu dramatiikka, eikä se shokkiefektinäkään itse asiassa toiminut samalla tavalla kuin vanha versio.
Hahmot
Jason Momoan Conan on kova ja karkea kaveri, joka ehkä tietyllä tapaa vastaa paremmin Robert E. Howardin kertomusten Conania. Arnold Schwarzeneggerin Conanissa kun on huomattavasti enemmän pehmeyttä.
Oli jännä huomata kuinka vuoden 1982 versiossa keskeinen naishahmo on monimuotoisempi kuin uusintaversiossa. Valeria (Sandahl Bergman) on topakka mimmi, oikea soturi, joka lopulta saa soturin kohtalon. Hän ei huuda kurkku suorana miestä apuun vaan osaa huolehtia itsestään ja tuntuu muutenkin tasavertaiselta kumppanilta ja ystävältä miesten rinnalla.
Uuden version Tamara (Rachel Nichols) on puolestaan perinteinen vampula, joka tarvitsee apua koko ajan. Toisaalta, hän on prinsessa, eli tästä uudesta versiosta tasavertainen naishahmo onkin jätetty kokonaan pois.
Pahisnoita Marique (Rose McGowan) on näyttävä ja onkin sanottava, että tämä noita on huomattavasti alkuperäisen elokuvan noitaa (Cassandra Gava) vakuuttavampi. Harmi, että hänen kohtalonsa on lopulta hieman vaisu (päinvastoin kuin alkuperäisen noidan...).
Alkuperäistä Conania katsellessani en voinut olla naureskelematta Thulsa Doomin kahdelle apurille, jotka olivat kuin suoraan Spinal Tapista viiksineen ja otsatukkineen =D
Conanin näyttelijät
Jason Momoa vs. Arnold Schwarzenegger. Tämä täytyy myöntää: Momoa on "muodollisesti pätevämpi" kuin Schwarzenegger ;-) eli heteronaisen näkökulmasta ajateltuna häntä katselee mieluummin. Arskassa on kuitenkin jotain herttaista ja se kai se onkin yksi syy, mikä teki vanhasta Conanista jotenkin niin paljon pehmeämmän hahmon. Uskon, että Momoakin olisi saanut hahmoonsa huomattavasti enemmmän huumoria ja sitä kautta ulottuvuuksia, jos hänelle olisi annettu siihen mahdollisuus. Miehen monimuotoisemmasta ulosannista elokuva antaa nimittäin vihjeitä, mutta sitä ei vain oikein päästetä valloilleen. Kun pitää sen sijaan näyttää materian tuhoamista.
Summa summarum
Elokuvana John Miliuksen ohjaama Conan on kiehtovampi seurata sillä Marcus Nispelin tuhoamisvimmaan kyllästyy yllättävän äkkiä. Ja vaikka Momoa on Schwarzeneggeria miellyttävämpi silmälle, Schwarzeneggerin hahmossa on enemmän pilke silmäkulmassa kulkevaa seikkailijaa. Ilman rasittavaa 3D.tä uudenkin Conanin voi varmasti joskus katsastaa toistamiseenkin, mutta vanhassa Conanissa on sellaista seikkailun kauneutta, että sen voi katsoa uudestaan ja uudestaan vuosien varrella.
5 kommenttia:
Eli Jason Momoa ei heitä noitaa tuleen villin seksin jälkeen? Juu, ei mua sitten kiinnosta. ;-)
Ai hitsi, en oo vielä uutta Conania nähnyt, mutta pitäähän se käydä katsomassa. :)
Minusta Momoa on ainakin kuvien perusteella lähempänä Howardin tarinoita, Arnold kun on kovin jähmeä liikkeissään. Conan ei minusta ainakaan ikinä ollut pumpattu lihaskimppu vaan ennemminkin jäntevä ja notkea.
Ei nuo alkuperäisen Conaninkaan naishahmot kovin kummoisia olleet, Valerian nimikin mainittiin ensimmäisen kerran lopputeksteissä!
Pahisnoita tosin oli hauska. Mut joo, enempää en voi kommentoida, kun en oo uutta versiota nähnyt. :)
Uusi Conan vielä näkemättä, siispä mutuilua.
Noin kuvien perusteella Momoa vaikuttaa tosiaan enemmän Howardin Conanilta - puristit tosin nillittävät vääränvärisistä silmistä sekä miehen osittaisesta samoalaisuudestaan, paitsi että Howard johdonmukaisesti kuvaa Conanin ihon juurikin pronssinväriseksi johtuen etelän mailla vietetyistä vuosista (plus ihmiset muutenkin paahtuivat entisaikaan ulkotöissä ruskeammmiksi kuin solariumissa konsanaan, eli vitivalkoinen olisi ollut vähän ongelmavalinta). Samaten, Arskahan joutui roolia varten pudottamaan lihasmassaa kilotolkulla että pystyi liikkumaan edes siinä määrin kuin valkokankaalla nähdään, mikä istuu aikas huonosti kuvaukseen "pantterin lailla" liikkuvasta Conanista. Toisaalta, Arnoldilla on paksusta aksentistaan huolimatta jo Conanissa nähtävissä magneettinen karisma, mikä on minun kirjoissani autenttisuutta tärkeämpää. Saa nähdä onko Momoasta täyttämään saappaita tältä osin.
Ylipäätäänhän wanhalla Conanilla on nimihenkilön taustatarinaa myöten harvinaisen vähän tekemistä Howardin kirjojen (tai edes Marvelin sarjakuvien) kanssa. Sen ansiot ovat kuitenkin ihan muualla, kas kun kuvauksellisesti se on massiivinen, soundtrack on viimeisen päälle, maailmasta on varsinkin tekoajankohta huomioiden tehty yhtenäinen, ja ennen kaikkea sen fiilikset kaikesta huolimatta samoja joita Howardin alkuperäisteksti herättää. Viis siitä, että "oikean" Conan-tarinan sijasta se on peittelemätön tutkielma Nietszchen filosofiasta joka on vain kuvitettu kirjojen inspiroimalla kuvastolla, tärkeintä on että se on ensisijaisesti hyvä elokuva.
Vaikka aion mennä teatteriin avoimin mielin, niin uuden Conanin lähtökohdat eivät kuulosta lupaavilta: alunperin elokuvaoikeudet omistava (vaikka Howardin kuolemasta onkin jo 70+ vuotta ja töiden pitäisi olla public domainissa - pitäisikö olla huolissaan? "Ei toki", sanoo mediateollisuus, "anna meille vain rahasi ja ole hiljaa.") Paradox Entertainment lähti tekemään Howardille uskollisempaa versiota jos unohdetaan tarina, joka oli tasoa "muotia olevat ihmissudet uhkaavat tuhota koko Cimmerian ellei The Chosen One pelasta kansaansa". Sitten kuvaan astui tuotantoyhtiö Millennium Films rahoineen joka halusi tehdä 1:1 remaken 1982 versiosta jota siis lähdettiin toteuttamaan, modernimmalla kuvastolla vain. Levittäjäksi ilmoittautunut Lionsgate taas sörkki joka detaljia. Viime hetkellä palkattu uusi käsikirjoittaja sitten koetti parhaansa mukaan retusoida remakea aivan esituotannon loppuvaiheissa enemmän Howardin maailmaan sopivan kaltaiseksi ja enemmän originaalitarinaksi.
Aporpos, jos tästä oli pakko tehdä origins movie, niin itse olisin luopunut 1982:n ideasta kostaa kotikylän tuhoajalle (harvoja remakesta muistuttavia elementtejä), tai jos se oli kerran pakko tehdä, niin mieluummin olisin tehnyt Khalar Zymistä aquilonialaisen aatelisen, jotta nuori Conan olisi saanut kostonsa jo Venariumin taistelussa (joka teki hänestä kuuluisan pitkin Hyborian mannerta) sensijaan että Conan haahuilee parikymmentä vuotta väärien johtolankojen perässä, minkä olisi jo voinut melko vaivatta sovittaa yhteen kirjojen tarinan kanssa. Tai olisi unohdettu origins movie paria takaumaa lukuunottamatta ja kerrottu originaalien hengessä itse keksitty seikkailu siitä, kuinka Conan sotkeutuu pahan velhon nitistämisjuoneen vain siksi että katsoo itse hyötyvänsä siitä.
No, pianpahan tuon näkee.
Hmm ... aiheena tämä ei itselle kovin mielenkiintoinen ole, enkä alkupeläistä Schwartzi-Barbaaria olekaan ikinä nähnyt.
Mutta jos nyt rehellisesti sanotaan, niin tuo Momoa kyllä vähän nyt houkuttelee teatteriin.
Anzi, ei heitä Momoa noitaa tuleen ;-)
SannaKoo, minulle tuli sellainen fiilis, että Momoa vastasi enemmän Howardin kertomusten Conania kuin mitä Arska.
Kiitos pitkästä kommentista Lasse. Lienetkö jo ehtinyt elokuvan nähdä kun tämä kommentteihin vastaaminen on minulta jäänyt vähän turhan myöhäiseksi? Eli uusi Conanhan on tosiaan hyvin samantyyppinen kostotarina kuin alkuperäinenkin, mutta vaan uudistetulla kuvastolla toteutettuna.
5plitreel, jos uuden Conanin katsot, niin lupaa minulle, että katsot myös alkuperäisen! :)
Lähetä kommentti