maanantai 18. heinäkuuta 2011

MovieMonday #8 - Lapsuuden sankarille

MovieMondayn aiheena tällä viikolla ovat lapsuuden ja nuoruuden elokuvat. Ne sellaiset, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja mahdollisesti tekivät sinusta elokuvaharrastajan.

Minä en ollut leffafani vielä pienenä vaan enemmänkin lukutoukka ja musiikkifani. Osittain tämä saattoi johtua siitä, että meillä oli melkoisen pitkään ala-asteelle asti mustavalkoinen tv, josta näkyi kaksi kanavaa. Tuolta ajalta Lassien lisäksi mieleeni on jäänyt venäläinen elokuva Bim mustakorva, jonka nyt jokin aika sitten näin vihdoinkin uusiksi. Ja itkin edelleenkin (juttu leffasta täällä). Toki telkusta tuli katseltua kaikenlaista -kuukauden westernit olivat kova sana jossakin vaiheessa- mutta leffafani minusta tuli kunnolla vasta sitten, kun perheeseemme tuli vihdoinkin VHS-videot - kun olin 16-vuotias. Sitä ennen jouduin aina elokuvien vuokraamisen yhteydessä vuokraamaan myös niiden katseluun tarkoitetun laitteen ja tuolloin nuorena tyttönä sitä ainakin 10 kiloa painavaa laatikkoa raahatessa piti oikeasti haluta katsoa ne vuokratut elokuvat.

Vaikka en hirveän paljon siis pystynyt katsomaan varsinkaan uusimpia elokuvia, minuun suuren vaikutuksen tehneitä elokuvia on kuitenkin useita. Ehkä tämä johtuu siitä, että silloin harvoin kun oli rahaa niin paljon, että raski vuokrata läjän kasetteja ja katselulaitteen, sitä oikeasti keskittyi katsomaansa. Ja kun joku kovasti kolahti, se piti sitten aina vaan vuokrata uusiksi siinä viikon läjän mukana :)

Kaksi uudestaan ja uudestaan vuokrattua elokuvaa on kuitenkin ylitse muiden. Joel Schumacherin ohjaama The Lost Boys (IMDb) sekä Renny Harlinin ohjaama Prison (IMDb). Kaverini, jonka kanssa silloin tällöin vuokrasimme leffaläjän yhdessä, alkoi jo jossakin vaiheessa kyllästyä minuun, kun olin jompaa kumpaa aina ottamassa pinoon mukaan. Vaikka varsinaista kauhua hieman karsastankin, jännitys, seikkailu ja yliluonnolliset asiat ovat kuitenkin aina minua kiehtoneet (olihan lapsuuteni luetuin kirja kammottava Noidan käsikirja!). Lost Boysissa vetosi varmaankin tarinan viattomuus mutta samalla vampyyrien vaarallisuus. Ja Jason Patriciin rakastuin päätä pahkaa. Lisäksi elokuvassa soi aivan mahtava musiikki, yksi parhaita soundtrackeja, mitä olen koskaan kuullut.

Harlinin ensimmäinen Hollywood-tuotanto Prison puolestaan oli oikeasti hieman pelottava. Se on myös Viggo Mortensenin ensimmäisiä elokuvarooleja ja minäkin tajusin asian vasta kun muutama vuosi sitten näin elokuvan vuosien jälkeen uusiksi, kun se julkaistiin ensimmäistä kertaa dvd:llä.

Lost Boysin alkuperäinen traileri ei ihan iske enää, mutta onneksi varsinainen elokuva on laadukkaampaa tekoa:



Prisonin traileri vuodelta 1988 näyttää oikeastaan elokuvan kaikki parhaat kohdat: