keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kotona katseltua: The Green Hornet (2011) (**)


Green Hornet on ollut hahmona minulle täysin tuntematon suuruus. Vasta kun kuulin, että tästä hahmosta tehdyn elokuvan ohjaksissa olisi ranskalainen Michel Gondry, mies sellaisten elokuvien kuin Science of Sleep ja Eternal Sunshine of The Spotless Mind takaa, aloin kiinnostua tapauksesta. Elokuva jäi kuitenkin teatterikierroksella näkemättä, joten huolimatta sen saamista hyvinkin kriittisistä arvioista piti se kuitenkin ehdottomasti nähdä kotiversiona.

The Green Hornet kertoo Britt Reidista (Seth Rogen), mediaimperiumin perijästä, joka elämässään pääasiassa hummailee ja sekoilee. Isänsä (Tom Wilkinson) kuoleman jälkeen hänen pitäisi ryhdistäytyä, ottaa isänsä paikka tämän silmäterän, The Daily Sentinel -lehden johdossa, mutta nuorukaista kiinnostaa enemmän tiukan isänsä kritisointi kuin tämän elämäntyön kunnioittaminen.

Sattumalta Britt ystävystyy isänsä automekaanikkona toimineeseen Katoon (Jay Chou) ja yllättäen nämä epäsuhtaiset kaverukset päätyvät pistämään pystyyn kaksikon, jota kaupungin alamaailma kaihtaa, mutta jota myös poliisi jahtaa. Syntyy naamioitu "sankari" The Green Hornet.

Hornet sohaisee varsinaiseen herhiläispesään, kun erehtyy provosoimaan Chudnofskya (Christoph Waltz), paikallista mafiapomoa, joka ampuu ihmisiä kaksipiippuisella aseellaan. Apua Britt ja Kato saavat kuitenkin Brittin uudelta sihteeriltä, söpöltä ja fiksulta Lenorelta (Cameron Diaz).

Olen aikaisemmin pitänyt Gondryn mielenkiintoisen kotikutoisesta tyylistä kovastikin (vaikka hauskoista lähtökohdistaan alkanut Be Kind Rewind jäikin melkoisen keskinkertaiseksi komediaksi), mutta Green Hornetista on vaikea löytää mitään omaperäistä. Elokuvan käsikirjoituksesta on ollut osavastuussa pääosaa esittävä Rogen, ja koko tarina onkin rakennettu Rogenin lähes olemattoman karisman pohjalle. On kuin elokuvan tekijät olisivat kuvitelleet Rogenin karismalta enemmän, mutta katsojalle asti tämä ei kuitenkaan välity. Mikä puolestaan välittyy, on läjäpäin vaivaannuttavan huonoja vitsejä sekoitettuna päättömään häröilyyn.

Hahmojen kasvu on seitinohutta ja vailla kunnollista tarttumapintaa. Jos Green Hornetia verrataan vaikkapa samalta taustalta ponnistavaan Iron Maniin -naisiin ja viinaan menevä playboy päättää alkaa naamiosankariksi- niin Hornetista jää puuttumaan lähes kaikki se, mikä teki Iron Manista nautinnollisen elokuvakokemuksen: kunnollinen tarinan kaari, henkilöhahmojen kehitys ja karismaattiset hahmot. Gondryn tekeleessä Hornet/Britt ja Kato säntäilevät paikasta toiseen vailla mitään tolkkua niin, että koko elokuvasta parhaimpana hetkenä jää mieleen pienessä cameossa nähtävä James Franco. Gondryn sekava soppa nimittäin saa sotkettua jalkoihinsa jopa yleensä mahtavan Waltzin.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Green Hornet
Ohjaus: Michel Gondry
Käsikirjoitus: Seth Rogen, Evan Goldberg
Pääosissa: Seth Rogen, Jay Chou, Cameron Diaz, Christoph Waltz, Tom Wilkinson
Valmistusmaa: USA 2011
Genre: toiminta
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Movie site) >>