tiistai 24. toukokuuta 2011

True Blood, Season 3


True Blood, tuo veren ja muiden ruumiin eritteiden peittämä sarja, joka samalla aikaa ällöttää ja ahdistaa, mutta myös kiehtoo. Kolmas tuotantokausi on täynnä jännitettä, petosta, salaisuuksia, uusia hahmoja, uusia yliluonnollisuuksia, kaikki yhdistettynä toisiinsa sarjalle ominaisella maanläheisellä, mutta kuitenkin komealla tavalla.

Kolmoskaudella vampyyripolitiikka nousee entistä selvemmin esille. Mukaan astuvat isossa roolissa niin Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anne (Evan Rachel Wood) kuin Mississippin vampyyrikuningas Russell Edgington (Denis O'Hare), ja molemmat näyttävät haluavan jotain Sookielta. Mukana jolkottaa myös lauma ihmissusia, joista Alcide (Joe Manganiello) päätyy auttamaan Sookieta.

Billin (Stephen Moyer) ja Ericin (Alexander Skarsgård) kilpailu tiivistyy ja heistä molemmista löytyy uusia puolia. Onko kukaan lopulta sitä, mitä alun perin katsojan annettiin ymmärtää? Ainakaan Sookie ei ole ihan mikään tavallinen peräkylän tyttö, ja se, mitä hän oikeasti on, paljastuu kauden lopussa.

Sookien ystävä Tara (Rutina Wesley) ei pääse helpolla tälläkään kaudella. Eggsin kuoleman jälkeisessä masennuksessa hän nimittäin päätyy Franklin -nimisen vampyyrin (James Frain) "hampaisiin" ja joutuu kokemaan yhtä jos toistakin, ennen kuin elämä palaa edes jollakin tapaa uomiinsa. Myöskään Samilla (Sam Trammell) ei ole helppoa. Hän löytää biologisen perheensä, mutta onko se lopulta hyvä vai paha asia. Jotkut asiat kun olisi parempi jättää selvittämättä.

Sookien veli Jason alkaa päästä jaloilleen, mikä on hyvä asia. Sitten hän tapaa söpön, mutta salaperäisen Crystalin (Lindsay Pulsipher), eikä elämä enää olekaan kovin yksinkertaista. Lafayette (Nelsan Ellis) puolestaan ihastuu äitinsä hoitajaan Jesusiin (Kevin Alejandro) ja saa kokea aitoa rakkautta. Vai onko se sittenkään?

Kolmoskausi on jälleen kerran varsinainen ihmissuhteiden soppa, jota hämmennetään yliluonnollisella kapustalla. Välillä tuntuu, että soppaan heitetään hieman liikaa aineksia, sillä kokonaisuus uhkaa mennä sekavan puolelle. Yliluonnollisia hahmoja tuntuu välillä olevan jo hieman liikaa suhteessa siihen, miten paljon mukana on tavallisia ihmisiä ja se vie hieman pohjaa muuten teemaansa suhteutettuna yllättävän maanläheisenä pysyvältä sarjalta.

Kuten hyvin usein käy, ihmissuhteet ja hahmojen kehitys vie suurimman osan huomiosta. Muu toiminta on toissijaista, sillä kaikki kuitenkin pohjautuu hahmojen välisille suhteille. Sarja kasvattaa mielenkiintoisia hahmojaan hienosti, syventää heidän kokonaisuuttaan suhteessa muihin, mikä tekee sarjan seuraamisesta erittäin mielekästä.

Omat suosikkini hahmojen osalta pysyivät kutakuinkin ennallaan. Edelleenkin Ericin vanha ja monipuolinen hahmo kiinnosti minua eniten, samoin Lafayetten ihastuttavan rento hahmo, joka on koko sarjan ajan ollut yksi miellyttävimmistä hahmoista. Ihan kauhistuttaakin ajatella, milloin käsikirjoittajat päättävät antaa hänelle sen ikävän roolin. Samoin sodassa neurotisoitunut Terry (Todd Lowe) on yksi suosikkihahmojani, sillä hän on sekopäisyydessään jotenkin niin aito. Taran kohtalo minua järkytti kovasti, ja hänelle toivoisin jotain parempaa tulevaisuudessa. Samoin nuoren Jessica-vampyyrin (Deborah Ann Woll) kehitystä seuraan mielenkiinnolla.

True Bloodin kolmas tuotantokausi tulee dvdnä ja blu-raynä kauppoihin tällä viikolla, ja neljäs kausi alkaa Yhdysvaltojen televisiossa 26. kesäkuuta.

Tsekkaa neloskauden traileri: