maanantai 9. toukokuuta 2011

Tarkennusta viikonlopun seksikeskusteluun

Kirjoittelin perjantaina kauniiden näyttelijöiden vaikutuksesta katselukokemukseen ja sain kommentteja, joissa ihan selkeästi ymmärrettiin kirjoitukseni väärin. Siksi haluan hieman tarkentaa omaa kantaani asiaan.

Kirjoitukseni tarkoituksena oli pohtia, voiko elokuvan hahmoon tai näyttelijään ihastua samalla tavalla kuin oikeaan ihmiseen - siis niin, että kriittinen ajatusmaailma sumenee. Kuten kaikki tietävät, biologinen faktahan on, että kaksi ihmistä ihastuessaan näkevät jonkin aikaa koko maailman ruusunpunaisten lasien läpi, kaikki on ihanaa ja upeaa, ihastuksen kohde maailman kaunein ihminen. Mutta voiko samalla tavalla ihastua myös fiktiiviseen hahmoon niin, että TIETÄMÄTTÄÄN näkee asiat parempina kuin ne oikeasti ovat? Tämä oli asia, jota halusin pohtia.

Omista elokuvien arvosteluperusteistani haluan vielä korostaa sitä, että ainakaan tietoisesti kriteereihini ei kuulu lisäpisteiden antaminen pelkästään hahmon tai näyttelijän ulkonäön takia. Jos elokuva on oikeasti huono, se on huono vaikka siinä olisi kuinka kaunis näyttelijä pääosassa (vrt. esim. Sucker Punch). Toinen ryhmä kokonaan ovat sitten guilty pleasuret, joita katsoo mielellään niiden mahdollisesta yleisestä huonoudesta huolimatta, mutta silti ne eivät ole elokuvahistorian mestariteoksia, viiden tähden arvoisia elokuvia.

Kirjoituksessani mainitsemani Thorin (Episodin arvostelu täällä) suhteen on Suomessa kirjoitettu useita negatiivisia arvioita, mutta maailmalla se on saanut suhteellisen hyvän vastaanoton. Elokuva on Rottentomatoesin kriitikoiden kesken edelleen reitattuna 78% freshiksi ja Empirekin antoi sille neljä tähteä.