torstai 12. toukokuuta 2011

Supersankarielokuvia on niin helppo vihata

Tämä juttu oli näköjään kadonnut Blogger-päivityksen mukana. Tässä uudestaan. Kopsaan kaikki kirjoitetut kommentit tähän mukaan myöhemmin, eli ei tartte niitä uudestaan kirjoitella ;-)

Olen itse monien sarjakuvien ja niistä tehtyjen elokuvien ystävänä kiinnittänyt huomiota siihen, että usealla elokuvakriitikolla tai muuten elokuvien kanssa tekemisissä olevilla ihmisillä tuntuu olevan kova into lytätä kaikki mahdolliset sarjakuvafilmatisoinnit alkuunsa. Tai jos nyt ei aivan kärjistetä sisältämään kaikkia sarjakuvafilmatisointeja, niin ainakin supersankarielokuvat. Monille pelkkä ajatus supersankarielokuvasta tuntuu olevan punainen vaate, merkki siitä, että kyseessä on ehdottomasti huono elokuva.

Kyllähän supersankarielokuvia on helppo vihata. Jos ei koskaan ole ollut sarjakuvien ystävä, tuskinpa näiden usein fantasiaa ja toimintaa sekoittavien tarinoiden tuonti valkokankaalle yhtään lisää niiden kiinnostavuutta. Lisäksi tuntuu edelleenkin olevan vallalla käsitys, että supersankarisarjakuvat ovat vain esiteineille suunnattua aivotonta hömppää, josta aikuiset lukijat tuskin jaksavat kiinnostua.

Supersankarielokuvia pidetään usein huonoina juuri siksi, ettei kukaan itseään kunnioittava ja vakavasti otettava elokuvaystävä nyt vaan voi sanoa pitävänsä sellaisista. Asian kun myöntämällä joutuisi varmasti muiden elitistien joukossa leimatuksi tyhmäksi. Siksi on paljon helpompaa mennä siitä, missä aita on matalin ja haukkua mahdollisimman karkein sanakääntein kaikki tämän tyylisuunnan elokuvat roskaksi.

Jotkuthan tekevät näin vaikka eivät olisi koko elokuvaa edes nähneet. Jos elokuvan tuotantokrediiteissä mainitaan Marvel, se tarkoittaa auttamattomasti yhtä tähteä ihan suoraan, elokuvaa näkemättä.

Monilla kriitikoilla tuntuu olevan mielessään täydellisen elokuvan utopia, mihin kaikkia elokuvakokemuksia verrataan. Mutta eihän supersankarielokuvaa voi suoraan verrata mihinkään niin sanottuun taide-elokuvaan kuten vaikkapa Gaspar Noén Enter the Voidiin. Koska vertaisitko sinä Stan Leeta kirjoittajana vaikkapa johonkin Dostojevskiin, Marvelin sarjakuvaa maailmankirjallisuuden klassikoihin?

Harva laittaa nämä kirjallisuuden tyylisuunnat samaan läjään arvostellessaan kirjallisuutta. Kai siis elokuvatkin pitäisi arvostella oman genrensä sisällä. Niin, että myös muille sarjakuvafilmatisoinneille kuin Sin Citylle tai Watchmenille annettaisiin edes mahdollisuus.

Uusimman Marvel-filmatisoinnin -Thorin- suhteen mentiin arvosteluissa perinteisen kaavan mukaan - tavalliset katsojat ovat siitä tykänneet ja maailmalla jopa monet kriitikotkin. Suomessa kuitenkin suurin osa nimekkäistä medioista antoi Thorille arvosteluissaan yhdestä kahteen tähteä. Sentään MTV3:n kriitikko Outi Heiskanen uskalsi olla eri mieltä neljän tähden vertaisesti.

Minkähänlaisen vastaanoton kesäkuussa julkaistava Matthew Vaughnin ohjaama X-Men: First Class Suomessa saakaan? Veikkaan että Iltalehden leffaraadin keskiarvo ei kovin paljoa yli kahden nouse ;-)

Ja fanityttö minussa odottaa leffaa innolla ;-)