Kenneth Branagh on ohjaajana parhaiten tunnettu arvostetuista Shakespeare-tulkinnoistaan (mm. Henry V, Paljon melua tyhjästä, Hamlet). Taustansa vuoksi hän kuulosti hieman epäuskottavalta vaihtoehdolta ohjaamaan myyttistä, joskin Marvelin sarjakuvatehtaan popularisoimaa tarinaa ukkosenjumala Thorista. Lopputulos kuitenkin tekee kunniaa niin ikiaikaiselle jumaltarulle kuin sarjakuvallekin.
Kolmiulotteisena julkaistava Thor ottaa pääasialliseksi tarinan kohteekseen isän ja pojan suhteen sekä veljeskateudesta juurensa juontavan hyvän ja pahan kamppailun. Sarjakuvan hengen mukaisesti tarina kulkee sekä visuaalisesti komeassa ja maagisessa Asgardin valtakunnassa että rahvaanomaisessa Maassa. Asgardissa tapahtuvissa kohtauksissa sekä kolmiulotteisuus että koko tarinan henki on parhaimmillaan, kun taas Maassa vietetyn ajan ympärille kiedottu tarina on puolestaan hieman hatara, vaikkakin hauska.
Ukkosenjumala Thor (Chris Hemsworth) on nousemassa valtaistuimelle isänsä Odinin (Anthony Hopkins) jalanjäljissä, kun kauan sitten kukistetut Jotunheimin jääjätit hyökkäävät Asgardiin. Äkkipikaisena ja kiihkeänä taistelijana tunnettu Thor vannoo kostoa ja julistaa sodan Jotuneita vastaan. Rauhaa vaalinut Odin kiukustuu, kiroaa esikoisensa ja lähettää tämän ilman jumalvoimiaan Maahan. Thorin poissaollessa velipuoli Loki (Tom Hiddleston) puolestaan ottaa Asgardin valtaansa.
Maassa Thor tapaa Janen (Natalie Portman), astrofyysikon, joka yhdessä tohtori Selvigin (Stellan Skarsgård) kanssa tutkii syvää avaruutta ja mahdollisia rinnakkaistodellisuuksia sekä niiden välisiä madonreikiä. Kuninkaanpojalla on ensin vaikeuksia sopeutua elämään tavallisena ihmisenä, mistä on synnytetty elokuvassa ilahduttavan paljon nähtävää komiikkaa.
Nykyisin sarjakuvafilmatisoinneissa tuntuu olevan pyrkimys tuottaa mahdollisimman synkkä ja sitä kautta kriittisessä mielessä uskottavampi elokuva. Thorissa muistetaan kuitenkin sarjakuvien ydin, joka ei ole liian synkkä ja joka itseironian kautta synnyttää viihdyttäviä tilanteita. Elokuvassa näkyy sama pilke silmäkulmassa kuin kolmen vuoden takaisessa Iron Manissa, joka toi kaivatun huumorin takaisin Marvel-elokuviin.
Australialaissyntyinen, kuvankaunis Hemsworth on täydellinen Thor: pitkänhuiskea, sinisilmäinen blondi, jonka ulosanti on hieman jäykkää. Mutta genrelle tyypillisesti pääpaino onkin toiminnalla, jossa nyrkit sekä Mjolnir-vasara puhuvat ihmisten sijaan. Hopkins tuo auktoriteetillaan Odiniin uskottavaa ylijumaluutta ja Hiddlestonin salamyhkäiset piirteet tekevät hänestä hienon esimerkin salatun kateuden vaivihkaisesta muuttumisesta murhaavaksi vihaksi. Portman puolestaan on oma suloinen itsensä, ei yhtään vähempää, muttei myöskään enempää.
Kuten usein Marvel-elokuvissa, myös Thorissa nähdään pieni lisäklippi lopputekstien jälkeen. Ei siis kannata hoppuilla teatterista pois kesken kaiken. Thor nähdään jatkossa uudestaan ensi vuonna ilmestyvässä Joss Whedonin (Buffy, vampyyrintappaja) ohjaamassa ja käsikirjoittamassa The Avengers -filmatisoinnissa.
Juttu julkaistu alun perin Episodin verkkosivulla
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Thor
Ohjaus: Kenneth Branagh
Käsikirjoitus: Ashley Miller, Zack Stentz, Don Payne, perustuu Stan Leen, Larry Lieberin ja Jack Kirbyn sarjakuviin
Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Anthony Hopkins, Tom Hiddleston, Stellan Skarsgård
Valmistusmaa: USA 2011
Genre: toiminta / fantasia
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>
6 kommenttia:
Eilen tuli katottua The Incredible Hulk, jossa viitattiin käsittääkseni ihan samaan tulevaan leffaan :D Iron Man 2:ssa muistaakseni vihjattiin puolestaan Thoriin - Ihan hauskoja, faneja riemastuttavia vihjeitä :D
Taas yksi elokuva, joka pilataan 3D:llä. Ei sinänsä mitään tekniikkaa vastaan, vaikka se hiukan turhaa onkin. Olisi vain mukava katsoa elokuvia saamatta päänsärkyä kaupan päällisiksi. Ja kaiken lisäksi normaalia kalliimmalla.
Hemsworth oli TODELLA positiivinen yllätys. Myönnän, etukäteen oli aika epäileväinen :). Hopkins oli mieletön. Mikä karisma siitä miehestä säteilee ja Hemsworth pystyi nousemaan (lähes) samalle tasolle.
Wau, sä siis ymmärsit minkä tieteen piirin parissa Jane ja Erik työskenteli... omaa arvostelua skriivatessa jäin tuijattamaan seinää aika pitkään, kun yritin miettiä heidän tutkimuskohdettaan... hmmm what-now?
Renee Russon puolesta säälittää. Mitä tuhlausta. Nainen ei ole ollut juuri missään vuosikausiin ja tämä 3 minuutin pituinen screen time ei ollut hänen arvoisensa.
Pia, nuo leffoissa nähtävät vihjeet ovat riemastuttavia :) Iron Manin lopussa tosiaan Thorin vasara Mjolnir tipahti Maapallolle.
SIlence, olen samaa mieltä, että ihan turhaan niin monet elokuvat nykyisin tehdään 3D:nä, kun ihan perinteinen 2D:kin riittäisi. Minä käytän rillejä leffoja katsoessani ja 3D-lasit omien rillien päällä ei ole mikään ihana tunne :(
Marja, minun mies on fyysikko, joten fysiikka ja sen ympärillä olevat tieteet ovat väkisinkin tulleet tutuiksi ;-) mutta kyllähän tuo mainitaankin leffassa, vaikka kieltämättä Jane vaikuttaa enemmän tornadonmetsästäjältä kuin tiedenaiselta...
Hemsworth oli aivan täydellinen Thor. Piste. :)
Huolimata siitä, että katsoin 2D:nä enkä siis pääse rutkuttamaan 3D:stä, leffa on juuri niin kömpelö kuin "origins movie" voi olla. Leffassa kun ei oikeastaan tapahdu paljon mitään, toimiipahan vain harvinaisen pitkänä ja kalliina introsegmenttinä Avengersille. Toivottavasti sentään Kapteeni Amerikka on parempi.
Plus siinä vaiheessa kun aasat mättävät jotuneita CGI-animaatiossa, inhmillinen kosketuspinta katoaa kokonaan. Viitta hulmuten lentävään supersankariin ei kiinny samalla lailla kuin trikoosankariin jolla ei ole lainkaan tai korkeintaan maltillisia superkykyjä.
Lasse, minua ei häirinnyt toiminnan vähäinen määrä, sillä pidin siitä veljeskateuden kehittymisestä, mitä Branagh kai oli pääasiallisesti halunnut kuvata. Ja kai nuokin on yksilöllisiä nuo kiintymiset. Minulle tällainen sankari toimi oikein hyvin, itse asiassa huomattavasti paremmin kuin vaikkapa Spider-man, joka on minun mielestäni aina (sarjakuvista lähtien) ollut yksi tylsimpiä hahmoja, jostain syystä.
Lähetä kommentti