torstai 7. huhtikuuta 2011

Nykyajan Punahilkka - Red Riding Hood (2011) (**)


Minusta ikivanhojen, kaikkien tuntemien satujen uudistaminen on ajatuksena oiva, ja olenpa itsekin joskus nuorempana harrastanut satujen uudelleenkirjoitusta omaksi huvikseni (ja kerran ihan lehteenkin asti, mutta siitä on kauan). Yksi yhteen alkuperäisen sadun kanssa uutta ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan klassista taustaa vasten pitää sisällyttää jokin uusi juttu, jotta se jaksaisi kiinnostaa katsojia.

Catherine Hardwicken (Twilight) ohjaama Punahilkka on goottisävyinen, nuorisolle suunnattu fantasiasatu kylästä, jota täyden kuun aikaan terrorisoi ihmissusi. Vuosien ajan kyläläiset ovat lepyttäneet sutta tarjoamalla sille kylän aukiolla eläinuhreja samalla kun itse linnoittautuvat koteihinsa. Tähän asti uhraukset ovat riittäneet, mutta sitten yllättäen läheiseltä niityltä löytyy nuori tyttö kuoliaaksi raadeltuna.

Tytön isän, Cesairen (Billy Burke) johdolla kyläläiset vaativat kostoa ja lähtevät asein varustettuna vaatimaan suden päätä vadille. Susi löytyykin ja pää joutuu keihään nokkaan, mutta kohta kylään saapuu kiihkeä Solomon (Gary Oldman), joka väittää, että susi on edelleen elossa -ja se on joku kyläläisistä.

Kuolleen tytön isosisko Valerie (Amanda Seyfried) suunnittelee samaan aikaan karkaamista yhdessä rakastettunsa, köyhän puunhakkaaja-Peterin (Shiloh Fernandez) kanssa, jotta välttyisi naimasta hänelle määrättyä rikkaan perheen Henryä (Max Irons). Ihmissusitapaus kuitenkin sekoittaa koko kylän arjen, ja karkaamisesta tai toisaalta häistäkään ei tule mitään. Kuka lopulta onkaan kylää pelotteleva peto? Onko se Peter, Henry vai Valerien erakkona asustava isoäiti (Julie Christie), vai kenties kokonaan joku muu`?

Red Riding Hood on sekä visuaalisesti että temaattisesti hyvin samanoloinen kuin ohjaajan edellinen työ Twilight. Kohderyhmä on sama ja Twilightissa Bellan isänä näyttelevä Burke Punahilkan tyttöjen isänä tuo elokuvaan lähes häiriinnyttävän yhdenmukaisuuden tunnelman.

Punahilkka on kuvastoltaan kaunista katsottavaa, mutta tarinaltaan ylisentimentaalista, dramaattiseksi tarkoitettuja kohtauksiaan korostavaa saippuaoopperaa, jonka tunnelma ei oikein meinaa välittyä katsojalle asti. Ainakaan kyyniselle aikuiselle asti, siis. Kirkasotsaiset, rakkauteen ja viattomuuteen uskovat teini-iän kynnyksellä tasapainottelevat katsojat saattavat saada nuoresta ja kömpelöstä rakkaudesta jotain tarttumakohtia.

Dramatiikkaa korostaakseen ohjaaja käyttää paljon hidastuksia, jotka aluksi näyttävät hienoilta, mutta alkavat pidemmän päälle puuduttaa. Vaikka kyseessä on vain satu, elokuvan lavasteiden lavastemaisuus näkyy kuitenkin hieman liikaa.

Alunperin lätkäisin Punahilkalle vain yhden tähden, mutta hetken aikaa mutusteltuani nostin tähditystä yhdellä. Ei elokuva kuitenkaan totaalisen huono ollut, joskaan ei omalla kohdallani pääse edes minkäänlaisen guilty pleasuren asemaan eli tuskinpa tulee koskaan omaan levyhyllyyni päätymään.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Red Riding Hood
Ohjaus: Catherine Hardwicke
Käsikirjoitus: David Johnson
Pääosissa: Amanda Seyfried, Shiloh Fernandez, Max Irons, Gary Oldman, Billy Burke, Virginia Madsen, Julie Christie, Lukas Haas
Valmistusmaa: USA / Kanada 2011
Genre: fantasia
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>