Pleasantvillessa Tobey Maguire ja Reese Witherspoon näyttelevät Davidia ja Jenniferia, 90-luvulla eläviä sisaruksia, jotka vetäistään yllättäen mukaan 50-luvulle sijoittuvaan tv-sarjaan. Sarjan uskollinen fani David on asiasta huomattavasti innostuneempi kuin tapahtuman takia unelmien treffinsä missannut "paha tyttö" Jennifer.
Pleasantvillessa kaikki on vanhanaikaista, mustavalkoisen mukavaa eikä kenelläkään ole ikävä olla. Ihmiset ovat naiveja kuin 50-luvun tv-sarjassa kuuluukin olla ja äidillä (Joan Allen) on aina sapuskaa tarjolla putipuhtaassa kodissaan kun isukki (William H. Macy) saapuu töistä kotiin huudellen ovelta "Honey, I'm home".
Kukaan ei kyseenalaista sitä, että kaupungissa on vain kaksi katua eikä ulospääsyä. Ei ennen kuin David ja Jennifer tuovat mukanaan 90-luvun vapaat ajatukset ja kysymykset. Ennen pumpulissa eläneet Pleasantvillen asukkaat alkavat huomata, että voivat tuntea uskomattomia uusia tunteita, ja pikkuhiljaa mustavalkoinen maailma alkaa muuttua värilliseksi.
Pleasantville on ennen kaikkea visuaalisesti ihana. Mustavalkoisen tv-maailman asteittainen muuttuminen värilliseksi on kaunista niin kuvallisesti kuin symbolisestikin ihmisten vapautuessa vanhoista kahleistaan. Varsinkin teräväpiirtona tämä näyttää lumoavan tyylikkäältä. Sympaattinen ja samalla kaunis draamakomedia.
Elokuvan ohjannut ja käsikirjoittanut Gary Ross on muuten aikaisemminkin kirjoittanut tarinoita, joiden sankarit päätyvät itselleen ennestään tuntemattomiin kenkiin - kuten vaikkapa Tom Hanksin tähdittämän (ihanan) Big - Isoksi yhdessä yössä (1988).
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Pleasantville
Ohjaus ja käsikirjoitus: Gary Ross
Pääosissa: Tobey Maguire, Reese Witherspoon, William H. Macy, Joan Allen, Jeff Daniels
Valmistusmaa: USA 1998
Genre: komedia / draama
Ikäraja: sallittu
IMDb
4 kommenttia:
En olekaan tästä edes kuullut aikaisemmin, mutta kuulostaa kyllä niin hurmaavalta ja erikoiselta että katsontalistalle meni heti! Tobey on niin symppis. Etenkin nuori pre-Spiderman Tobey.
Big on myös jostain kumman syystä vielä näkemättä... One of these days...
Eeva, en ollut minäkään kuullut tästä aikaisemmin, mutta leffa on ollut aikoinaan kolmen Oscarinkin ehdolla. On nyt julkaistu ainakin blu-raynä, ja vissiin pari vuotta sitten dvd:llä. Tämä oli harvinaisen hurmaava elokuva, varsinkin visuaaliselta tyyliltään!
Minulla Big oli yksi suuria suosikkeja silloin pienenä :) pitäisikin katsoa joskus uusiksi...
Muistaakseni varsin ihana leffa ja tämä onkin kuulunut hankintalistalleni jo pidemmän aikaan, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi tämän ostoa, mutta vielä tässä jonakin päivänä tosiaan. <3
Sivustakatsoja, muistat oikein, tämä on oikein kiva, ihanakin leffa :)
Lähetä kommentti