Zaida Bergrothin parin vuoden takainen esikoisohjaus Skavabölen pojat (josta juttu täällä) oli hieno muistutus siitä, kuinka lahjakkaita ohjaajia maassamme onkaan. Siksipä Hyvä poika sijoittuukin kiinnostavuusasteikossa keskimääräistä kotimaista elokuvaa korkeammalle. Onkin ihastuttavaa huomata, että Bergrothin omalaatuinen ote on säilynyt, sillä Hyvä poika nappaa katsojaa niskavilloista kiinni melkoisen tiukasti.
Hyvä poika kertoo näyttelijätär Leila Mannerista (Elina Knihtilä), jonka viimeisin työ ei ole mennyt ihan putkeen, ja hänen perheestään. Negatiivista kritiikkiä satelee iltapäivälehtien sivuilla ja Leila päättää paeta julkisuutta kesähuvilalleen kahden poikansa kanssa. Vanhempi poika, Ilmari (Samuli Niittymäki), on jo 19-vuotias salskea nuorukainen, kun taas nuorempi viihtyy itsekseen ja kuvailee tiheiköissä sudenkorentoja.
Äitinsä suhteen erittäin suojelevasti käyttäytyvä Ilmari muuttuu lehtijuttujen myötä yhä vain suojelevammaksi, kunnes lopulta rakkaus muuttuu sairaalloiseksi. Kun kuvioihin astuu äidin uusi miesystävä (Eero Aho), homma alkaa lipsua nuoren ja henkisesti epävakaan Ilmarin käsistä kokonaan.
Isättömänä ja ehkä hieman normaalista poikkeavassa ympäristössä kasvaneen, kiltin mutta henkisesti hauraan pojan pikkuhiljainen romahtaminen on tuskallista seurattavaa ja Bergroth näyttää tämän romahduksen askel askeleelta, hahmojaan säälimättä. Tämä antaa tarinalle sen aitouden tunnun, mikä oli nähtävissä jo Skavabölen pojissa.
Elokuva on kuvattu lähes kokonaan pienillä käsivarakameroilla, mikä on helpottanut kuvaajien mahdollisuuksia seurata hahmojen liikkeitä. Lisäksi kuvaustekniikkana on käytetty kronologisesti etenevää kuvausta eli kaikki kohtaukset on kuvattu siinä järjestyksessä, missä ne myös nähdään valkokankaalla. Tällainen tekniikka ei ehkä ole tuotannollisesti kovin järkevää, sillä samaan paikkaan on jouduttu palaamaan kuvaamaan yhä uudestaan. Tekijöiden mukaan tämä on kuitenkin antanut heille liikkumavaraa tarinan suhteen, sillä käsikirjoitusta on ollut helpompi muuttaa matkan varrella, kun loppukohtauksia ei ole vielä kuvattu.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Hyvä poika
Ohjaus: Zaida Bergroth
Käsikirjoitus: Jan Forsström, Zaida Bergroth
Pääosissa: Elina Knihtilä, Samuli Niittymäki, Eero Aho, Anna Paavilainen, Eetu Julin, Sanna-Kaisa Palo, Pekka Valkeejärvi, Kaisa Mattila, Antti Raivio
Valmistusmaa: Suomi 2011
Genre: draama
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (FilmTrailer) >>
6 kommenttia:
Mielenkiintoista. Katsomislistalle meni heti kirjoituksesi johdosta.
Skavabölen Pojat oli kyllä oikein mukava yllätys ja jos tämä on samaa tasoa, niin kai tämäkin on nähtävä. Saa nähdä jaksaako kumminkaan teatteriin asti vaivautua.
Tää oli kyllä hyvä, sitäkin enemmän että katson todella vähän suomalaisia leffoja, viimeisin, Hella W, oli kamala pettymys. Siksi nämä hienot tekeleet ovat aina mahtavia yllätyksiä..
Sooloilija, suosittelen katsomaan, sillä on parasta Suomi-elokuvaa tänä vuonna!
Lauri, tämä on samaa tasoa kuin Skavaböle, joskin toteutus on erilainen. Lisäksi tämä on huomattavasti synkempi aihe.
Mikaela, tämä on varmasti vuoden parhaita kotimaisia vielä vuoden päättyessäkin ;-)
En ole nähnyt edes Skavabölen poikia, joten pitäisi varmaan katsoa molemmat :)
Ravenwaves, Skavabölen pojat oli ihan mahtavan hieno esikoisohjaus Zaidalta! Ihana, että meillä on näitä osaavia naispuolisia ohjaajia omasta takaa Suomessa :)
Lähetä kommentti