Darren Aronofskyn ohjaama Black Swan on fantastinen draamatrilleri baletin maailmasta. Nina (Oscarin roolistaan voittanut Natalie Portman) on nuori ja lahjakas ballerina, joka on kilttinä tyttönä omistanut koko elämänsä tanssille. Osittain äitinsä, entisen tanssijan (Barbara Hershey) painostamana. Kun baletin ohjaaja Thomas Leroy (Vincent Cassell) haluaa uudistaa klassisen Joutsenlammen, Nina on ensimmäisten joukossa hakemassa pääroolia.
Herkän Ninan henkinen balanssi uhkaa järkkyä, kun nuori ja kapinallisen oloinen Lily (Mila Kunis) astuu kuvioihin. Seksuaalista energiaa tihkuva Lily pyöräyttää ohjaaja Thomasin pikkusormensa ympärille ja Ninan hauras maailma alkaa luhistua vaikka hän pääosan baletista saakin. Kilpailu vaativan äidin suosiosta, Joutsenlammen pääosan tulkitsemisen vaativuus ja pelko oman paikan menetyksestä kaatuvat Ninan niskaan hyökyaallon lailla pyörittäen hänen elämänlankansa sellaiseksi sekasotkuksi, ettei hän enää osaa erottaa totuutta ja tarua toisistaan.
Tuloksena on hengästyttävä sekoitus vakavaa draamaa ja fantasiatrilleriä tarjoiltuna tanssin ja klassisen musiikin kuorruttamana. Elokuva käyttääkin sykähdyttävästi hyväkseen klassista musiikkia ja lopussa iholle vyöryvä Tsaikovski tuntuu lähes tukahduttavalta voimalta, joka saa haukkomaan henkeä. Itse tunsin kaipaavani runsaasti raitista ilmaa teatterista poistuttuani.
Muun muassa vaikuttavan Unelmien sielunmessun ohjaajana tunnettu Aronofsky taitaa ihmisen luhistumisen kuvauksen askel askeleelta, kerros kerrokselta. Kun tämän kuvauksen vielä tulkitsee äärimmäisen hienostuneesti ja antaumuksella ihastuttava Portman, katsomiskokemus on riipaisevan komea.
Visuaalisuutensa ja voimallisen musiikkinsa Black Swan kannattaa katsastaa elokuvateatterissa, sillä vain siellä sen koko voima pääsee oikeuksiinsa.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Black Swan
Ohjaus: Darren Aronofsky
Käsikirjoitus: Mark Heyman, Andres Heinz, John J. McLaughlin
Pääosissa: Natalie Portman, Mila Kunis, Vincent Cassell, Barbara Hershey, Winona Ryder
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama / trilleri / fantasia
Ikäraja: 15
IMDb
Traileri (Apple) >>
16 kommenttia:
Pitäneekin käydä tämä katsomassa jos tänne tulee teattereihin asti. Katsotaan sitä sitten. Luultavasti ainakin sitten kotisohvalla viimeistään tulee katsottua joskus aikanaan. Kuulostaa ainakin tosi mielenkiintoiselta elokuvalta. Ja, pitäähän tuo Portman nyt nähdä oscarin arvoisessa roolissaan, vaikka itse en hänestä niin kummemmin pidä.
Toni, tämä on sellainen suuri elokuva, joka pääsee oikeuksiinsa vain valkokankaalla. Mikäli mahdollista niin käy katsomassa teatterissa asti, sillä kokemus on hieno!
Kiitos tästä, luin tekstisi ahmien. Tämä leffa on pakko nähdä, ihan jo Natalien roolisuorituksen johdosta.
Aurinkoista laskiasviikonloppua toivotellen, ELisa
Ehdottomasti pakko nähdä -listalla! Ja vielä ihana puvustuskin...
Elokuvan katsominen ei ole ehkä koskaan ollut mielestäni yhtä epämiellyttävää, ja monta kertaa mietin, koska leffa loppuu. Tästä syystä en voi määritellä Black Swania millään "mestarillista" heppoisemmalla sanalla. Valkokankaan ruumiillisuus välittyi niin voimakkaasti muhun, että ahdistuneena pyörin penkissäni ja käteni hikosivat. Balettitanssijoiden sirot ruumiit alkoivat loppua kohden tuntua epäluotettavilta ja haurailta, ihan kuin luut saattaisivat pirstoutua minä hetkenä hyvänsä. Visuaalinen kauneus korosti pinnan alla piilevää synkkyyttä.
Monta kauhuleffaa katsoneena olin aika yllättynyt reaktiostani. Aronofsky todella taitaa hienovaraisten elementtien käytön.
Kiitos, samoin myös sinulle Elisa! Tästä elokuvasta olisi voinut kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta ehkä tärkein kuitenkin välittyi - jätän sitten jokaisen omaksi kokemukseksi ne loput :)
Eija, tämä on niitä elokuvia, jotka on nähtävä elokuvateatterissa :)
M-M, kiteytit erinomaisesti tämän elokuvan olemuksen. Aronofsky todella taitaa tuo hienovaraisesti kasvavan ahdistuksen kuvaamisen. Ja vielä niin, että se sama ahdistus tarttuu katsojaankin. Hieno elokuva :)
Minulle tämä oli viime vuoden paras leffa, kauhistuttava ja koskettava samanaikaisesti. Mutta minä rakastankin juuri tällaisia leffoja, vähän kauhua ja epävarmuutta tehtynä HYVIN. Portman on loistava...
Mikaela, minusta on niin hassua kun puhut tästä "viime vuoden elokuvana" kun se vasta nyt on tulossa Suomeen :) no mutta, oli kauhistuttava ja koskettava ja ahdistava ja pidin siitä valtavasti, mutta omalla listallani ei ihan noussut kärkeen. Liian hyviä leffoja tässä nyt ollut vissiin liian monta nähtävänä ;-)
Juu, mä yritän jotenkin pitää päässäni nää vuosiluvut järjestyksessä ;O) Sapettaa kun ei näe hyviä leffoja ns. oikeana vuonna ja omat listat menee IHAN sekaisin ;O)
Tosi hieno tuo leffaan liittyvä otsikkobanneri. :)
Tämä oli UPEA <3
Mikaela, minä pidän julkaisulistat Suomen julkaisupäivämäärän mukaan. Mutta tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että Episodissa seurataan Suomen päivämääriä ja jos tekisin toisin, menisin ihan totaalisesti sekaisin ;-)
Tiinanen, kiits :)
Ravenwaves, niin oli, vaikka ahdistikin :)
Todella upea elokuva. Aronofsky sekoittaa tuotannossaan miellyttävällä tavalla taide- sekä eurooppalaista elokuvaa ja hollywoodia. Lopputulos miellyttää kaikkia.
Olet kirjoittanut siitä kuinka Hollywood-elokuvat sortuvat liian usein pelkästään kiiltokuvamaisiin tai latteisiin stereotypiamaisiin naiskuvauksiin; naisen sielunmaisema ei ole kiinnostava vaan korkeintaan mieshahmoa/mieshahmoja rakentava ja tukeva kuriositeetti.
Mitä mieltä olet tästä Aronofskyn naiskuvasta? Elokuvan aihehan ei ole naiseus, mutta sitä on kuitenkin lähestytty voimakkaasti naisen näkökulmasta.
Huom. Seuraava kohta sisältää spoilereita!
Elokuvan yksi päätemoista nimittäin on selkeästi Polanskin elokuvasta Repulsion - "Inho" tuttu seksuaalinen ahdistuneisuus. Aronofsky klassikkoelokuvien fanaattisena ystävänä onkin varmasti tutustunut kyseiseen elokuvaan. Se näkyy elokuvassa konkreettisesti ja eksplisiittesti seksuaalisena vieraantumisena ja seksuaalisen identiteetin puuttumisena, mutta myös implisiittisesti, symbolisesti moniulotteisella tasolla: Hallusinaatiot ruumiineritteistä(veri) ja ruumiinosien haavat ja irtoilu, ruumillisuuden kontrollointi ja siihen liittyvän itsetutkiskelun jännite(Itsetutkiskelun keskeyttää mm. ylikontrolloiva äiti tai päähenkilön hallusinaatio itsestään rakastelemassa itseeän), sekä lopuksi tietenkin loppukohtaus, jossa päähenkilö muuttuu joutseneksi.
Olisiko pääosaan teeman kannalta ollut mahdollista sijoittaa mieshenkilö? - siis kun poissuljemme ja unohdamme sen oletuksen, että kyseessä on balettielokuva.
Hei ihminen anonyymin kommentin takana (voi kun olisit edes nimimerkin jättänyt :) ja kiitos analyyttisestä kommentistasi, jossa vilisee niin paljon hienoja sanoja, että tällainen tavallinen ihminen menee ihan sekaisin.
En ole itse suuremmin analysoinut Black Swanin naiskuvaa, sillä elokuva itsessään on niin täynnä suurta symboliikkaa, että se pitäisi nähdä useamman kerran ennen kuin siitä kunnolla voisi mitään sanoa. Tai ainakin siis minun pitäisi ;-)
Mutta, mieshenkilön sijoittaminen pääosaan olisi varmaankin ollut mahdollista, mutta huomattavasti vaikeampaa. Ninan henkinen hauraus kun korostuu hänen naiseudessaan ja naisen seksuaalinen ahdistuneisuus on ehkä jotenkin enemmän tabu tai ainakin sanoisinko kiinnostavampi tutkimuskohta tällaiselle elokuvalle kuin miehen vastaava. Tämäkin on tietysti stereotypisointia, mutta jotenkin naisen seksuaalisuus on helpommin visualisoitavissa tanssin kautta kuin miehen.
Vaikka Aronofsky luo Ninan ahdistuneisuudesta ja täydellisyyden tavoittelusta minun mielestäni melkoisen perinteisen Hollywood-naiskuvan, elokuva uskaltaa kuitenkin näyttää sen astetta raadollisemmalla tasolla.
Mutta kuten sanoin, tämä on sen verran moniulotteinen elokuva, että se pitäisi nähdä useamman kerran, jotta siitä saisi syvemmälle luotaavia ajatuksia irti :)
Kävin vihdoin katsomassa elokuvan valkokankaalta, kun siihen vielä oli mahdollisuus.
Loistava, mestarillinen saavutus ohjaajalta, näyttelijöiltä ja tekniseltä työryhmältä. Henkeäsalpaavaa.
Olen nähnyt ohjaajalta Pi:stä lähtien kaikki muut ohjaustyöt paitsi The Wrestlerin. Ja tämän elokuvakokemuksen jälkeen päätin, etten voi enää katsoa hänen elokuviaan, etenkään valkokankaalta.
Mulle tärkeintä elokuvaa katsoessa on samaistumisen mahdollisuus päähenkilöön. Elokuva on onnistunut, kun pystyn menemään päähenkilön ihon alle.
Unelmien sielunmessu järkytti niin totaalisesti, että alan voimaan pahoin jo pelkästään elokuvaa ajatellessani. Samoin kävi Black Swanin kanssa. Kun uppoutuu täysin henkilöön, jonka mielenterveys järkkyy noin pahasti, on omankin mielenterveyden laita jo vaakalaudalla.
Tiesin että Black Swanissa käytetään (samoin kuin Unelmien sielunmessussa) kauhuefektejä, mutta en arvannut että kyseessä olisi juuri peilit!!! Inhon katsomisen jälkeen mulla on ollut aika paha peilifobia.
Todella mielenkiintoista muuten anonyymin vertaus Inhoon. Elokuvaa katsoessa ei tullut mieleen että siinä on samoja elementtejä ja efekstejä, mutta nyt kun anonyymi sen sanoi, niin aivan totta!!
Reetta, henkeäsalpaava on loistava kommentti tästä elokuvasta, sillä se todellakin salpasi hengen. Minulla oli elokuvan lopuksi olo, että nyt on ihan pakko saada happea.
Minusta tämä elokuva on ihan ehdoton nähdä valkokankaalta. Niin mahtavan visuaalinen ja vaikuttava kaikin tavoin, että epäilen kotioloissa katselun hieman latistavan tunnelmaa.
Lähetä kommentti