keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Buffy the Vampire Slayer, Season 7


Buffyn viimeisen eli seiskakauden fiiliksiä SPOILERIVAROITUKSELLA

Buffyn seitsemäs kausi tuli katsottua yhdessä hujauksessa, sillä tämä sarja nyt vaan piti saada mahdollisimman nopeasti päätökseen ;-) Sarja oli ollut kokonaisuutena niin hieno, että sen päätökseltä odotin paljon. Buffy oli sarjana ihastuttava siinäkin mielessä, että se onnistui aina yllättämään - siksi sarjan päätöskin oli jännityksen takana, koska ei yhtään voinut arvata, millä tavalla tekijät lopulta olivat suunnitelleet sarjan päättää. Ehdin jo kuvitella mielessäni skenaarioita, jossa Angel ja Buffy päätyvät maailman pelastamisen jälkeen yhteen samaan tapaan kuin Angelin ykköskaudella jaksossa #8 tapahtui... mutta ei nyt siis ihan niinkään :)

Seiskakausi oli varsinkin ihmissuhderintamalla yllättävän kiltti. Sielunsa saanut ja sen myötä mielenterveytensä menettänyt Spike menee vähän pilalle. Se kuutoskaudelle kuulunut räiskyvä suhde Buffyn kanssa on mennyttä. Toisaalta Spikea kohtaan alkoi tuntea myötätuntoa, toisaalta hänen lässyyntymisensä lähinnä ärsytti.

Buffy itse kovenee ihmisenä jopa hieman liian paljon ollakseen niin sympaattinen ja samaistuttava kuin ennen. Hänen harteillaan lepää taas kerran koko maailman pelastaminen, mutta tällä kertaa huolehdittavana on oman jengin ja Dawnin lisäksi liuta potentiaalisia uusia Tappajia - nuoria, pelokkaita tyttöjä vailla minkäänlaisia voimia tai taistelukoulutusta.

Sunnydalen high school avataan uudestaan ja kuvioihin tulee uusi rehtori, Robin Wood, joka tarjoaa Buffylle työpaikan koululta, mikä on loistava tilaisuus tutkiskella ihan läheltä, kun paha alkaa taas nousta Hellmouthista koulun alta. Woodilla on oma lehmä ojassa ja hänen yhteytensä Spikeen on aika häijy...

Odotin koko kauden Angelia takaisin jossakin muodossaan, mutta vasta ihan lopussa hän pistäytyy Sunnydalessa. Mutta... tiedän, että ei pitäisi kritisoida, kun ihmisnäyttelijöistä kuitenkin on kysymys, vampyyrithän eivät vanhene ja tuskin nyt hirveästi pulskistuvatkaan. Mutta David Boreanaz oli kyllä vähän päässyt veltostumaan suhteessa siihen, millainen hän oli Buffyn alkuaikoina. Pidin kyllä erittäin paljon siitä kohtauksesta, kun Angel tulee "pelastamaan neidon pulasta" - ja lopulta se neito kuitenkin pelastaa ihan itse itsensä. Olin tyytyväinen, että käsikirjoittajat eivät vesittäneet siinä kohtauksessa Buffyn asiallista hahmoa!

Spikea kohtaan aloin tuntea sääliä loppua kohden yhä enemmän ja lopulta hänen osuutensa sarjan päätöksessä oli ihan hyvä. Sielunsa kanssa menneisyydestään toipuva vampyyri lunasti ainakin osan pahoja tekojaan. Lisäksi pidin siitä, että sarjan keskushenkilöitä ei tapettu lopuksi, niin kuin kovin usein käy, että sankarin paras ystävä uhrataan dramaattisuuden alttarilla. Loppukohtauksessa Buffyn kasvoilla näkyvä helpotus on ihastuttavaa katsottavaa, kun ajattelee, millaisen paineen alla hän on elänyt 15-vuotiaasta lähtien. Elämä edessä!

Summa summarum: Buffy vampyyrintappaja on aivan loistava sarja ja olen iloinen siitä, että tutustuin siihen edes nyt :) Kiitokset siis Anzille ja Mikaelalle aivopesusta! ;-)

Kirjoittelen joskus vielä sellaista yhteenvetoa koko sarjasta, kunhan saan selviteltyä ajatuksiani kokonaisuudeksi.