perjantai 4. maaliskuuta 2011

Buffy the Vampire Slayer, Season 5


Buffyn viitoskautta ovat kehuneet monet, eikä minullakaan siitä sen ihmeemmin pahaa sanottavaa ole. Omia fiiliksiäni voi lueskella katkon jälkeen SPOILERIVAROITUKSELLA.

Tällä kaudella Buffy kohtaa muutoksen toisensa perään. Yksi suurimpia on pikkusisko Dawnin (Michelle Trachtenberg) yhtäkkinen ilmestyminen sarjaan. Mietin ensin että WTF, jäikö minulta nyt vahingossa joku jakso näkemättä vai mitä oikein tapahtui. Pikkuhiljaa homma kuitenkin selviää, mutta aikamoinen pommi siinäkin heitettiin katsojan silmille.

Kausi alkaa sillä, että kukas muu kuin itse kreivi Dracula (Rudolf Martin) tulee tervehtimään nuorta Tappajaamme. Tokihan tämän klassisen vampyyrin pistäytyminen vampyyrintappajasta kertovassa sarjassa oli odotettavissa, mutta siltikin siitä tuli vähän höpsö fiilis.

Buffyn äiti sairastaa ja paljastuu, että hänellä on aivokasvain. Vaikka kasvain saadaan leikattua kokonaan pois, se ei pelasta Joycea, vaan jonkin ajan kuluttua hän kuolee. Ja niin jää Buffy huolehtimaan yksin kodista ja Dawnista, ja siinä sivussa pitäisi sitten pelastaa vielä se maailmakin. Ei käy kateeksi.

Riley menettää voimansa ja samalla uskon siihen, että voi olla Buffyn arvoinen mies. Masentuneena ja mustasukkaisena Buffyn entisestä vampyyrirakkaasta Riley menee etsimään lohtua kummalliselta taholta, mikä rikkoo lopullisesti hänen suhteensa Buffyyn. Riley päättää lähteä armeijan mukana pois. En suuresti jäänyt tuota jässikkää kaipaamaan, sillä kuten niin moni on sanonut, sarjassa on niin paljon mielenkiintoisempia mieshahmoja Buffylle.

Eli se mielenkiintoisempi mieshahmo: Spike joka ei vieläkään ole saanut sirua päästään alkaa haaveilla Buffystä ja tajuaa, että hänen suunnaton tappamisen intohimonsa tuota naista kohtaan on muuttunut ihan muuksi intohimoksi. Yllätys yllätys Buffy ei kuitenkaan ole kovin innostunut vampyyrin rakkaudentunnustuksista. Spiken menneisyyttä valotetaan hieman, kerrotaan hänen olleen ujo runoilija ennen kuin Drusilla teki hänestä vampyyrin, mikä on erittäin mielenkiintoista. Ja 70-luvun punkkari-Spike näyttää varsin söpöltä :)

Kauden pahis on jumala nimeltä Glory, joka tahtoo omakseen mystisen avaimen, jolla voisi avata maailmojen välisen oven ja palata kotiin Helvettiin. Avain on Buffyn tiukassa vartioinnissa, mutta kun lopputaistelun aika tulee, Buffy huomaa, ettei hän voi pelastaa maailmaa taistelemalla, vaan hänen on uhrattava itsensä. Kauden lopuksi vietetäänkin sitten Buffyn hautajaisia.

Viitoskausi oli mielenkiintoinen kokonaisuus, muttei silti ylittänyt edelleenkin omana suosikkinani pitämääni kakkoskautta. Glory ja avaimen etsintä meni hieman liian kauaksi mystisyyden puolelle suhteessa siihen, mihin tässä sarjassa on ehtinyt tottua. Samoin Dawnin kuvioihin tulo oli jotenkin niin yllätyksellistä, etten oikein toipunut siitä koko kauden aikana. Parasta kaudessa oli Spiken hahmon kasvattaminen ja syventäminen.