keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Angel, Season 5


Angelin viidennen ja viimeisen kauden herättämiä ajatuksia SPOILERIVAROITUKSELLA


Angelin viides kausi oli oikein hauska. Suurin syy siihen oli varmaankin Spike, joka pöllähtää Wolfram & Hartiin postitetusta medaljongista keskelle kaikkea, vaikka luulee kuolleensa pelastaessaan maailmaa Sunnydalessa Buffyn kanssa. Oikeastaan voisin melkeinpä väittää, että viitoskausi oli koko Angelin parasta - hulvatonta sanailua ja toimintaa sopivassa suhteessa, unohtamatta niitä makoisia ihmissuhteiden kiemuroita. Spike on loistavan kompleksinen sivuhahmo, joka luo päähenkilöidenkin ylle ihan erilaisen fiiliksen.

Viidennellä kaudellahan syvennytään juurikin Angelin ja Spiken viha-rakkaus-suhteeseen. Nämä miehethän ovat tunteneet toisensa parin ihmisiän ajan niin hyvässä kuin pahassakin, tai oikeammin enemmän pahassa. Mielenkiintoiset takaumat näiden vampyyreiden menneisyyteen ovat paikoin hulvatonta seurattavaa. Spikea tosin kävi väliin ihan sääliksi, sillä miesparka (??) on koko elämänsä ollut se kakkonen -ennen muutostaan vampyyriksi hän oli ressukka, herkkä runoilijapoika, ja vampyyrinäkin aina Angelin varjossa. Ja vielä sielunkin hankkineena ainakin Angelin silmissä edelleen kakkonen.

Viitoskaudella Angel "perii" edellisellä kaudella tuhotun Wolfram & Hartin ja hänestä tulee sen toimitusjohtaja. Angel ja tiiminsä koittavat muuttaa lakitoimistoa pahasta hyväksi, mutta vaikeaahan se on, varsinkin kun omistajina on kolme perimmäistä pahaa, kasvottomiksi jäävät Wolf, Ram ja Hart.

Aikaisemminkin on nähty palasia Angelin turhamaisuudesta - mieshän oli ihmisenä ollessaan melkoinen turmiolan tommi ja vampyyrinä vielä enemmän, mutta osa tästä on jäänyt häneen vielä sielukkaaksi sankariksi muuttumisen jälkeen. Vai kuka voi väittää muuta Angelin valitessa autoa ajettavaksi W&H:n hänelle tarjoamasta 12 laatuautosta?

Cordelia makaa viimeisellä kaudella edelleen koomassa, eikä Charisma Carpenteria nähdä kuin yhdessä jaksossa. Siinä, jossa hän poistuu mielestäni erittäin tyylikkäästi sarjasta.

Angelin tiimin tytöillä ei mene kovin hyvin, sillä Cordyn poistumisen jälkeen Fred joutuu ikiaikaisen demonin hyökkäyksen kohteeksi ja lopulta tämä demoni, Illyria, valtaa Fredin kokonaan tappaen tuon suloisen ja sympaattisen fyysikon. Amy Acker kuitenkin jatkaa sarjassa tämänkin jälkeen, mutta vain Illyrian sinisensävyisessä, synkässä hahmossa. Muutos kiltistä Fredistä Illyriaksi on suuri ja Acker vetää uuden roolinsa hienosti.

Yksi kauden hauskimmista jaksoista oli mielestäni numero 20 ("The Girl in Question"), jossa Angel ja Spike matkaavat Italiaan pelastamaan Buffya. Buffy ei kuitenkaan pelastusta kaipaa... Voihan rakkaudestaan riutuvat ja riitelevät pojat!

Kauden ja koko sarjan päätösjakso oli melkoisen hurja. Vuosia kestänyt sarja on varmasti vaikea saada toimivaan päätökseen ja vaikka viimeinen jakso muuten olikin jännä, ihan päätöskohtauksesta en ollut aivan varma, mitä siitä ajattelisin. Siinähän annettiin ymmärtää, että sankarimme jäivät taistelemaan kuolemaan saakka ylivoimaista vastustajaa vastaan, mutta jätettiin kuitenkin avoimeksi varsinkin sarjan kahden tärkeimmän hahmon, Angelin ja Spiken kohtalo.

Summa summarum: Angel oli kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä sarja, vaikka ykköskaudella pientä haparointia olikin havaittavissa, ja kolmos- ja neloskaudet ärsyttivät paikoitellen suunnattomasti. Silti sitä tuijotti, tuntikausia päivässä, täysin koukuttuneena ja silmät naulittuna ruutuun. Viimeinen kausi jätti erittäin hyvän jälkimaun ja varmasti tulen katsomaan ainakin sitä tulevaisuudessakin joskus uudestaan. Buffya Angel ei kuitenkaan missään vaiheessa ohittanut.

Pinnallisten huomioiden osio: kuten aikaisemminkin olen valitellut sitä, kun Boreanaz päästi fysiikkansa lässähtämään alkuaikoihin verrattuna - oli hassua, kun (en enää muista missä jaksossa se oli) eräässä jaksossa näytettiin takaumana Angelus ja Spike roikkumassa kidutettavana jossain varastossa. Spike on ilman paitaa, mutta Angeluksella on päällään paita. Lienevätkö sarjan tekijätkin olleet siinä vaiheessa sitä mieltä, että Boreanaz ei ole enää siinä kunnossa, että hänet voisi näyttää katsojille ilman paitaa? ;-)

Vampyyrisarjamaratoni on nyt ohi ja alan jo tuntea nahoissani vieroitusoireita. Seuraava käsittelyyn otettava on varmaankin pakosta True Blood, kunhan saan sen käsiini jostain. Minähän kun en ole kyseistä sarjaa katsonut kuin sen ensimmäisen osan.