maanantai 28. maaliskuuta 2011

Angel, Season 3


 Angelin kolmoskaudesta heränneitä ajatuksia SPOILERIVAROITUKSELLA




En ollut kovinkaan ihastunut ajatukseen kristusmaisesta vampyyrien ihmelapsesta, joten Angelin kolmoskausi vaati hieman totuttelua ennen kuin pystyin sanomaan pitäväni siitä. Kausi on kuitenkin hirveän koukuttava ja jaksot piti katsoa melkein putkeen - jotenkin enemmän oli tällä kertaa asiat kytköksissä toisiinsa, eikä sarjaa meinannut malttaa jättää kesken millään.

Kolmoskausi kertoo Angelin ja Darlan, kahden vampyyrin mahdottomalta kuulostavasta elämän synnyttämisestä ja sen tuloksena ihmislapsen tulosta tähän maailmaan. Connor syntyy maailmaan sateisella kujalla, samoin kuin hänen isänsäkin - siis kun hän syntyi uudelleen vampyyriksi. Darla, joka kohdussaan kasvavan lapsensa sielun kautta alkaa *tuntea*, uhraa itsensä, pelastaa lapsensa ja jättää sen Angelin kasvatettavaksi. (Minä en ole koskaan oikein käsittänyt, miksi elokuvissa vastasyntyneet aina näyttävät kolmen kuukauden ikäisiltä pulskilta vauvoilta eivätkä punaisilta ja laihoilta, 9 kk vedessä lillumisesta ryppyisiltä vastasyntyneiltä?).

Angel, joka ei koskaan ole kuvitellutkaan pääsevänsä koskaan isäksi, hullaantuu pienokaiseen aivan täysin. Lässytilää ja muuta sellaista ällöä siirappia ;-) Wesley kuitenkin lukee vanhoja ennustuksia ja löytää sieltä tekstin "The Father will kill The Son" - ja kun Angel puolestaan alkaa näyttää pienoisia pingahtamisen oireita, Wesley tekee päätöksen ja kaappaa pojan pelastaakseen tämän isältään.

Nykyaikaan on matkannut myös Angelin perivihollinen parin sadan vuoden takaa, vampyyrinmetsästäjä Daniel Holtz (Keith Szarabajka), joka juonii kostaakseen Angelille ja Darlalle oman perheensä murhan. Wesley ei siis pääse pitkälle, kun pojan vie häneltä Holtzin kätyri Justine (Laurel Holloman) ja sitten Holtz nappaakin pojan mukaansa helvetilliseen ulottuvuuteen.

Angel on pojan menetyksestä suunniltaan ja uhkaa tappaa Wesleyn. Portti Connorin ja Holtzin perässä pysyy kuitenkin tiukasti kiinni, eikä isä pääse pelastamaan poikaansa.

Sitten kauden lopulla yllättäen helvetin portit aukeavat ja teini-ikäinen Connor (Vincent Kartheiser) putkahtaa takaisin Angelin elämään. Holtzin vuosia jatkuneen aivopesun ansiosta kostonhimo oikeaa isää kohtaan on ymmärrettävästi suuri.

Connorin tarinan lisäksi kolmoskaudella käydään läpi Angelin ihmissuhteita - koiranpentumainen Groosalugg tulee palvelemaan prisessaansa Cordeliaa, Cordelia puolestaan joutuu kohtaamaan lähes kuoleman, sillä korkeampien voimien lähettämät näyt eivät ole tarkoitettu ihmisen kestetäväksi - pelastautuakseen kuolemalta hän ottaa vastaan uusia voimia, jotka tekevät hänestä puoliksi demonin. Gunn ja Fred puolestaan ihastuvat toisiinsa ja alkavat romatiseerata keskenään.

Cordelia ja Angel alkavat tuntea vetoa toisiaan kohtaan, mikä ei minua viehättänyt kovinkaan. Vaikka Cordelian hahmo on ajan kuluessa kasvanut huikeasti ja olen alkanut pitää hänestä voimahahmona, en kuitenkaan koskaan halunnut ajatella häntä Angelin romanttisen rakkauden kohteena vaan enemmänkin sisarellisen rakkauden.

Kolmoskausi oli siis erittäin koukuttava ja siinä oli paljon mielenkiintoisia ideoita. Mutta miksi ihmelasten pitää aina olla poikia? Joskus kaipaisin käsikirjoittajilta vähän omaperäisyyttä, vaikka suuren maailman kannalta katsottuna ennustus "The Father will kill The Daughter" ei ehkä kuulosta sanamuodoltaan niin dramaattiselta...

Angelin loppukausista tulee juttua nyt varmaankin melkoisen putkeen tällä viikolla ;-)