perjantai 25. helmikuuta 2011

Buffy the Vampire Slayer, Season 4


Buffyn neloskausi on nyt katsottu ja jorinoitani ja fiiliksiäni voi lueskella SPOILERIVAROITUKSELLA katkon jälkeen >>

Neloskausi on uusien tuttavuuksien kausi. Se on myös hieman hajanainen kokonaisuus, ei niin napakka kuin vaikkapa kaksi edellistä. Välillä tapahtuu asioita, joiden kuvittelisi vaikuttavan sarjan hahmoihin jollakin tavalla, mutta seuraavalla kerralla jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. On kuin välistä puuttuisi jotain.

Katsoin neloskauden alussa yhden jakson Angelia ja huomasin siinä yhtäläisyyksiä Buffyyn. Esimerkiksi Angel soittaa Buffylle, mutta ei sano mitään - sitten Buffyn jaksossa Buffyn puhelin soi, ja mitään ei kuulu. En kuitenkaan pystynyt tekemään niin, että olisin alkanut katsoa näitä kahta sarjaa rinta rinnan, sillä Angel ei ensimmäisen jaksonsa jälkeen kuitenkaan kolahtanut samalla tavalla kuin Buffy - ja Buffyssä halusin päästä taas eteenpäin. Ehkä tajuan joitakin asioita sen jälkeen kun olen katsonut Angelia pidemmälle...

Neloskaudella Buffy menee collegeen, saa tavallisen poikaystävän, Riley Finnin (Marc Blucas), joka ei sitten ihan tavallinen kundi olekaan, vaan armeijan kouluttama monsterintappaja. Mutta Buffy saa kuitenkin elää hetken sellaisen miehen kanssa, joka ei syty palamaan auringonvalossa. Ja luvassa on paljon -paljon!- seksiä.

Willowsta paljastuu uusia puolia, kun ihmissusi-Oz (Seth Green) päättää lähteä pois Sunnydalesta. Hän tutustuu noitatyttö Taraan (Amber Benson) ja heidän välilleen kasvaa voimakas yhteys. Oli ilahduttavaa nähdä, että tällaiseen amerikkalaiseen nuortensarjaan oli uskallettu sisällyttää homoseksuaalinen suhde, kun se niin usein näyttää amerikkalaisessa kulttuurissa olevan vaiettu aihe.

Spike on hahmona iloinen yllätys, sillä hänestä löytyy niin paljon uutta - hahmo on kuin onkin huomattavasti moniulotteisempi kuin alun suoraviivainen tappaja antoi olettaa. Kun tämä iäkkäämpi Draco Malfoy menettää Aloitteen laittaman sirun takia mahdollisuutensa tappaa tai edes vahingoittaa ihmisiä, hänestä nousee esille erittäin mielenkiintoisia piirteitä. Ja kuka nyt voisi ajatella pahaa tyypistä, joka kuuntelee Sex Pistolsia ;-)

Neloskauden pahis oli mielestäni vähän tylsä ja koko armeijahässäkkä tuntui jotenkin tuulesta temmatulta X-men-touhulta.

Oli myös hauska huomata, että minun Buffyn brittiversiossa onkin suomalaiset tekstitykset mukana neloskaudesta eteenpäin! Enää ei tarvitse miettiä, että mikäs se watcher olisikaan suomeksi ;-)