Ensi perjantaina maailmanensi-iltansa myös Suomessa saava, Graham Greenen romaaniin perustuva Brighton Rock on uudistettu versio vuonna 1947 julkaistusta samannimisestä elokuvasta. Nuoren ja rikollisen Pinkie Brownin kengissä nähdään Richard Attenboroughin jalanjäljissä Sam Riley, joka muistetaan muutaman vuoden takaisesta roolistaan Joy Divisionin legendaarisena Ian Curtisina elokuvassa Control.
Uusi Brighton Rock sijoittuu 1960-luvulle nuorisohuliganismin aikaan. Merellisessä Brightonissa kaksi kilpailevaa rikollisliigaa, jotka kuvittelevat olevansa isojakin mafiosoja suojelurahoja kerätessään, menee kilpailussaan liian pitkälle ja toisen joukon nokkamies saa surmansa.
Tapon tehnyt Hale (Sean Harris) kokee itse saman kohtalon ja koston kierre on valmis. Halen raa'an murhan ainoa todistaja on nuori tarjoilijatyttö Rose (Andrea Riseborough), jolta Hale päätyi pyytämään viime hetkinään epätoivoisena apua. Surmaaja on nuori ja kunnianhimoinen Pinkie (Riley), joka päättää ottaa jenginsä johtajuuden käsiinsä ja joka on valmis tekemään mitä tahansa kunniansa ja henkensä säilyttääkseen. Niinpä hän viettelee Rosen, jotta tämä ei ainakaan todistaisi häntä vastaan.
Rose on nuori, viaton ja tyhmä, ja rakastuu kapinalliseen Pinkieen päätäpahkaa. Pinkie puolestaan on kova, ilmeetön ja ankara, eikä anna oikein mitään syytä Rosen ehdottomalle rakkaudelle. Rosen esimies, tiukka Ida (ihastuttava Helen Mirren) selvittää vanhan ystävänsä Halen surmaa ja kun paljastuu, että Rose tapailee murhaajaa, Ida päättää ottaa ohjat käsiinsä.
Brighton Rock on rankka, kylmä ja -kuten Bubble osuvasti omassa kirjoituksessaan mainitsi- iloton. Sen mustavalkoisiin hahmoihin on erittäin vaikea samaistua, mutta vaikka hahmot eivät positiivisia tunteita herätäkään, ne herättävät kuitenkin tunteita. Rose tuntuu sokeassa rakkaudessaan välillä niin tyhmältä, että häntä tekisi mieli ravistella. Tuossa roolissaan kirkassilmäinen Riseborough tekee erittäin uskottavaa työtä, samoin kuin tekee myös Riley. Ilmeetön, synkkä ja vihainen Pinkie ei ole ollenkaan mukava mies, ja Riley rakentaa hänestä sellaisen täydellisyyttä hipoen.
Väreiltään ja tunnelmaltaan Brighton Rock huokuu englantilaisen merenrantakaupungin kosteutta ja harmautta, mutta myös mereltä tuulevan viiman uudistavaa voimaa. Yksi erittäin hieno kohtaus on pitkä ja yhtenäinen kuvaus kaupungin laiturilla - ensiksi kamera seuraa laiturilla rantaan päin juoksevaa Halea, sitten se siirtyy kuvaamaan laiturin alla piileskelevää Pinkietä ja lopulta heidän kohtaamistaan. Yhtenäisellä ajolla on saatu aikaan piinaavan jännittävä kokonaisuus.
Brighton Rock ei ole hyvän mielen elokuva. Olin kuitenkin tyytyväinen loppuratkaisuun, sillä sen verran romantikon vikaa minussa kuitenkin on :)
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Brighton Rock
Ohjaus: Rowan Joffe
Käsikirjoitus: Rowan Joffe, perustuu Graham Greenen romaaniin
Pääosissa: Sam Riley, Andrea Riseborough, Helen Mirren, John Hurt, Andy Serkis, Sean Harris
Valmistusmaa: UK 2010
Genre: rikos / draama
Ikäraja: 13
IMDb
8 kommenttia:
Keh, kirjoitettiin samana päivänä ja sama määrä tähtiä ;O) Olen täysin samaa mieltä..
Oon muuten lukenut tän kirjan joskus teininä. Vois vaikka käydä katsomassakin!
Et voi olla tosissasi. Kova kuin kivi on lähes tajuttomaksi lyövän ikävystyttävä elokuva. Se on täysin tyhjä teos, jossa ei ole mitään tarttumapintaa, se on vailla mitään sanottavaa. Siinä ei ole mitään katsottavaa: sen värimaailmasta huokuu digitaalinen jälkikäsittely, jossa jokainen yksityiskohta katoaa siloiteltuun pintaan. Silmälle elokuva on loukkaus. Näyttelijät eivät voi mitään sille, että ohjaajalta puuttuu rytmitaju, joka toisi leffaan edes sekunniksi jännittävyyttä. Tekijöiden koko lähestymistapa on täysin väärä, minkä voi itse kukin todeta katsomalla vaikkapa alkuperäisen Get Carterin, tai monia muitakin vastaavia.
Leffa kerta kaikkiaan haisee eikä ansaitse mitään huomiota. (Kyllä, nyt tuntuu vähän paremmalta...)
Parhaat terveiset.
Mikaela, minä olin koko päivän menossa niin en vielä sinun juttua ole ehtinyt lukaista. Käynpä siellä seuraavaksi :)
Koira helvetistä, minä taas en kirjaa ole lukenut. Ehkä pitäisi :)
Ihminen anonyymin kommentin takana, en tiedä kirjoititko vain vahingossa väärin vai menikö sinulla elokuvat sekaisin? Kova kuin kivi (True Grit) on Coenin veljesten uusi elokuva, tämä Brighton Rock on kirjanimeltään Kiveä kovempi. Monet meistä näkevät elokuvat eri tavoin - tämä on minun näkemykseni ja tuo on sinun. Kiitos terveisistä, tietysti olisi ollut kivempi tietää keneltä ne terveiset ovat ;-)
Aion katsoa.. Siitä myöhemmin..
Soolis, sittenpä käyn tsekkaamassa mielipiteesi, kun olet nähnyt :)
Tällä elokuvalla oli outo vaikutus muhun. Tarina itsessään ei mielestäni ole erityisen huikea, ja miljöön siirtäminen 60-luvulle (kirja ja aikaisempi elokuva sijoittuvat muistaakseni 30-luvulle) sekä elokuvassa vahvasti esillä oleva uskonnollisuus ovat hieman epäuskottava yhdistelmä. Jokin tunne minussa kuitenkin heräsi elokuvan katsomisen jälkeen, koska se sai minut ostamaan brittilipulla varustetut sukat ja paidan, ja matka Whitbyyn tai johonkin muuhun Englannin rantakaupunkiin alkoi yhtäkkiä tuntua äärettömän houkuttelevalta. Visuaaliselta kannalta 60-luvun modit ja rokkarit sopivat elokuvaan helkkarin hyvin. Tulin useaan otteeseen ajatelleeksi, että leffasta saisi upeita still-kuvia. Ihastuttavan Sam Rileyn epäsympaattinen habitus muistutti kovasti hänen roolisuoritustaan Ian Curtisina, mutta tästä huolimatta hän oli vakuuttava ja hänen näyttelijäntyötään oli ilo seurata.
Toivottavasti tästä mind flow:sta saa jotain selkoa, en nyt jaksanut askarrella lauseiden sujuvuuden parissa :D
M-M, ihan hyvä mind flow :) Leffa oli todella visuaalinen ja hienoja stillikuvia siitä kieltämättä olisi saanut. Joistakin elokuvista ja sarjoista tulee hassu fiilis, että tekee mieli hankkia jotain leffaan liittyvää tai matkustaa paikan päälle - et siis ole yksin fiilistesi kanssa.
Lähetä kommentti