lauantai 8. tammikuuta 2011

Luettua: Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirja

Ennen joulua luin Mötley Crüen yhdessä tekemän törkyisen rockmaailman kuvauksen Törkytehdas. Sen jälkeen lukuun lähti bändin basistin ja lauluntekijän Nikki Sixxin oma kirja, Heroiinipäiväkirja. Kirjaan on koottu Sixxin pahimman huumevuoden päiväkirjamerkinnät suuria sensuroimatta. Lisäksi väliin on liitetty hänen nykyisen itsensä sekä hänen läheistensä kommentteja kyseisistä tapahtumista ja hetkistä.

Heroiinipäiväkirja on raakaa tekstiä alusta loppuun. Se on kammottava kuvaus nistiksi päätyneestä rokkarista, joka jossakin vaiheessa elämäänsä asuu viikkokausia komerossaan eikä oikeasti osaa ajatella mitään muuta kuin seuraavaa annosta. Ja jos ehtaa tavaraa ei ollut saatavilla, mies piikitti elimistöönsä suurin piirtein mitä tahansa, mistä jotain pöhinää (tai tuskan lievittäjää) saattoi saada irti.

Kirja on melkoisen eheä kokonaisuus - se kattaa Sixxin elämästä yhden vuoden, mutta epilogina se kertoo, mihin matka johti. Se myös antaa syitä sille, miksi suosionsa huipulla oleva rokkari vajosi niin alas. Sixxillä osasyynä oli lapsuuden hajanaisuus ja isä, jota hän ei koskaan päässyt tuntemaan, sillä tämä ei halunnut pitää poikaansa mitään yhteyttä. Päiväkirjamerkinnöistä näkee selvästi masennukseen vajoamisen ja yksinäisyyden, mitä mies kaiken sen suosion ja ihmismassan keskellä tunsi.

Heroiinipäiväkirja on mielenkiintoinen aivan samoin kuin Unelmien sielunmessu on mielenkiintoinen elokuva. Se on samalla tavalla masentava ja sen luettuani päätin jättää Mötley Crüe-triplani viimeisen kappaleen, Vince Neilin Tatuointeja ja tequilaa hieman myöhemmäksi ja lukea välillä jotain *ihan muuta*, sillä kaksi kirjaa tätä hulluutta ja ahdistusta putkeen alkaa olla jo vähän liikaa.

Tästä kirjasta en haluaisi nähdä elokuvaa. Unelmien sielunmessu riittäköön.

Alkuteos: Heroin Diaries
Sivumäärä: 431
Julkaisija: LIKE