torstai 27. tammikuuta 2011

Luettua: Henry Bacon - Väkivallan lumo

Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen professorin, Henry Baconin kirjoittama Väkivallan lumo pohtii väkivallan olemusta elokuvissa. Popularistis-tieteellisellä tavalla kirjoitettu opus antaa paljon pohdittavaa varsinkin elokuvaharrastajille. Tieteellisen näkökulmansa takia se saattaa tuntua aluksi hieman vaikeaselkoiselta varsinkin lukijoille, jotka eivät ole tottuneet lukemaan tieteellissävytteistä tekstiä. Huomasin nimittäin itsekin alussa lukevani monia kohtia useaan kertaan, koska aivoni eivät tahtoneet rekisteröidä luettua tekstiä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi - yliopistosta lähdöstä tuntuu olevan kauan ja sen jälkeen olenkin lukenut pääasiallisesti kevyttä viihdekirjallisuutta.

Väkivallan lumo pureutuu aiheeseensa tieteellisen tarkasti pohtien ja antaa näin tavalliselle elokuvan kuluttajalle uusia tapoja ajatella väkivaltaa elokuvassa sekä omaa että muiden ihmisten suhtautumista siihen. Se pohtii mielenkiintoisella tavalla, miksi fiktiivisen väkivallan katsominen voi olla nautittavaa tai viihdyttävää.

Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään väkivallan esittämisen kulttuurievoluutiota - sitä kuinka väkivallan kokeminen todellisessa maailmassa muuttaa väkivallan näkymistä elokuvassa ja kuinka väkivallan representaatioiden näyttäminen elokuvassa on muuttunut ajan kuluessa. Toisessa luvussa pohditaan pahuuden symboliikkaa ja kolmannessa luvussa elokuvaväkivallan poetiikkaa, kuinka väkivaltaa estetisoidaan elokuvassa ja kuinka nautittavaa elokuvaväkivallan katsominen voi katsojalle olla.

Neljäs luku on pyhitetty naisille ja elokuvaväkivallalle. Naisiin kohdistuva väkivaltahan oli pitkän aikaa tabu ja sen näyttäminen elokuvassa oli vastoin kaikkia moraalisääntöjä. Samoin Bacon käy läpi naishahmojen väkivaltaisuutta. Viimeisessä varsinaisessa luvussa käydään läpi henkistä ja rakenteellista väkivaltaa ja niiden esittämistä elokuvassa, kuinka esimerkiksi etnisten vähemmistöjen kokema väkivalta on elokuvassa muuttunut vuosisadassa.

Väkivallan lumo on erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos, joka pakottaa lukijan pohtimaan omaa suhtautumistaan väkivallan näkemiseen elokuvassa. Suosittelen kaikille elokuvien ystäville omasta elokuvamausta huolimatta eli myös elokuvaväkivallan inhoajat saavat varmasti tästä uusia ajatuksia.

Kirjassa käydään aihetta läpi runsaasti erilaisten esimerkkien avulla, esimerkkeinä mm. Ridley Scottin Thelma & Louise, Ingmar Bergmanin Fanny & Alexander, Quentin Tarantinon elokuvat, Oliver Stonen Natural Born Killers ja Lukas Moodyssonin Lilja 4ever.


Sivumäärä: 303
Julkaisija: LIKE