Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on elokuvahistorian suurimpia seikkailuelokuvien klassikoita. Elin monta monituista vuotta ikävän sivistymättömyyden tunteen vallassa, kun en elokuvaa saanut katsotuksi, mutta nyt vihdoinkin tuo ammottava aukko elokuvasivistyksessäni on paikattu. Elokuvan katsomiseen kului kaksi päivää, sillä en ollut tajunnut sen olevan niinkin pitkä - lähes 3 ja puoli tuntia eli sitä ei ihan tyttären yksien päiväunien aikana katsottukaan ;-)
Seitsemän samuraita kertoo 1500-luvulle sijoittuvan eeppisen tarinan, jossa pieni kyläpahanen joutuu rosvojen kynsiin ja menettää satonsa sitä mukaa, kun maanviljelijät sitä saavat kerättyä. Kun eräs viljelijä kuulee salaa rosvojen suunnittelevan paluuta seuraavan sadonkorjuun jälkeen, kyläläiset päättävät panna ryöväreille hanttiin. Epätoivoinen köyhä kylä päättää yrittää palkata samurain tai pari suojelemaan kyläänsä.
Ruokapalkalla työskentelevien samuraiden löytäminen ei ole kovin helppoa, sillä useimmat ovat ylpeitä ammatistaan ja vaativat palkkioksi jotain ylevämpää kuin kupillisen riisiä silloin tällöin. Vaikeuksien kautta kasaan saadaan peräti seitsemän samuraita, jotka taisteluissa karaistuneen Kanbê Shimadan (Takashi Shimura) johdolla alkavat suunnitella kylän puolustusta.
Seitsemän samuraita tuo tietyllä tavalla mieleen suomalaisen aikalaisensa, vuonna 1955 valmistuneen Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan, sillä erilaisten persoonallisuuksien samurait muistuttavat suuresti Tuntemattoman sotilaan ihastuttavan monimuotoista sotilasjoukkoa. Samuraiden joukossa on mm. viisas johtaja Kanbê, hänen oppilaakseen halajava, kylän kaunottareen ihastuva nuori Katsushirô (Isao Kimura), kivikasvoinen miekkamestari Kyûzô (Seiji Miyaguchi) ja höpsö Kikuchiyo (Toshirô Mifune), jotka hengellään suojelevat kylää, kun monikertainen rosvojoukko lopulta hyökkää.
Kurosawan elokuvaa pidetään esikuvana nykyaikaisille toimintaseikkailuelokuville ja varsinkin sellaisille, joissa kaverijoukko lähtee suorittamaan lähes mahdotonta tehtävää. Osa heistä kuolee tehtävää suorittaessaan, mutta jäljelle jää ainakin muutama sankari.
Pituudestaan ja iästään huolimatta Seitsemän samuraita pitää otteessaan nykypäivänäkin. Kerronta on napakkaa ja hahmot mielenkiintoisia, mukana on ripaus huumoria, hyppysellinen romantiikkaa ja seikkailuelokuvien jännittävää fiilistelyä. Tarinan kaari on kaunis ja se antaa myös kiintoisan katsauksen 1500-luvun japanilaiseen kulttuuriin, jolloin yhteiskuntaluokkien erot olivat huomattavat, eikä yhdestä kastista toiseen hyppääminen vaikeuksitta onnistu ja eri luokkien, kuten maanviljelijöiden ja samuraiden avioliitot olivat mahdottomia.
Ehdottomasti suosittelen kaikkia katsomaan tämän japanilaisen klassikon. Elokuvan eheys kestää myös sen jaksottamisen, mikäli koko pituutta ei ehdi katsomaan yhdellä kertaa.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Shichinin no samurai
Ohjaus: Akira Kurosawa
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa, Shinobu Hashimoto, Hideo Oguni
Pääosissa: Toshirô Mifune, Takashi Shimura, Keiko Tsushima, Daisuke Katô, Isao Kimura, Minoru Chiaki, Seiji Miyaguchi, Yoshio Kosugi, Bokuzen Hidari, Kamatari Fujiwara, Yoshio Tsuchiya
Valmistusmaa: Japani 1954
Genre: sota / seikkailu / draama / toiminta
Ikäraja: 15
IMDb
12 kommenttia:
Oi mä oon niin samaa mieltä tästä! Ihan huippuleffa, jonka vasta miehen painokkaasta suosituksesta sain katsottua.. ja itseasiassa olen muutamaan kertaan katsonutkin, löytyy kotoa myös leffahyllystä. Eikä tuntunut yhtään liian pitkältä katsoa, toisin kuin tylsemmät leffat, vaikka onkin tosi pitkä leffa.
Klassikkokamaa todellakin:)
Aini, tämä oli jotenkin niin samanlainen monella tapaa kuin Tuntematon sotilas - pitkä, mutta mielenkiintoinen ja sellainen, joka pitää katsoa aina silloin tällöin uusiksi. Uskon siis, että katson tämän vielä uudestaankin :)
Loistava elokuva, ja niitä harvoja tapauksia joissa Hollywood-uusintaversio vetää vertoja alkuperäiselle. Kannattaa siis myös tarkastaa Seitsemän rohkeaa miestä, jossa sama tarina on sijoitettu villiin länteen ja pääosissa nähdään Yul Brynner ja Steve McQueen.
Anzi, mulla on sellainen hämärä mielikuva, että olisin joskus pienenä katsonutkin tuon telkkarista, kun Kuukauden westernejä silmät tapilla tuijotin ;-) mutta mitäänhän en tietenkään muista, joten pitää katsastaa joskus ihan oikeasti.
Meidät pakotettiin katsomaan tämä yläasteella historiantunnilla! Ei oltu ehkä siis ihan hirveen vastaanottavainen yleisö. Muistan vaan että leffa oli tylsä. Tuskin sitä tuli edes hirveästi seurattua... :)
Teillä on Tiinanen ollut pitkä historiantunti ;-) No mutta, silloin yläasteella kaikki koulussa pakollinen tuntui tylsältä. Kannattaa siis katsoa nyt uusiksi uusin silmin :)
tarkoitus olisi saada tämä joskus katsottua! olis pitäny ajastaa silloin ku telkust tuli!
Sini, ehdottomasti kannattaa katsoa :) Kirjastossakin taitaa olla, joten kannattaa vilkaista sieltäkin.
Olen Kurosawalta nähnyt vasta Ranin, joka oli kyllä ihan hyvä ja jopa nykyajan mittapuulla melko näyttävä. En vaan ole vielä uskaltautunut tätä katsomaan, kolmen ja puolen tunnin kesto on omiaan karkoittamaan katsojia. :D
Mutta tämä pitää joskus katsoa, kiva kun arvioit aina välillä näitä ns. klassikoita. (:
Harri, tämän voi hyvin katsoa vaikka kahdessa osassa, eikä tarina siitä kärsi. On sen verran hieno elokuva :)
Seitsemän Samuraita on todella hieno elokuva, mutta omalta Kurosawa listaltani saattaapi jäädä top 5 ulkopuolelle. Suosikkini ovat Dersu Uzala, Ikiru, Ran, Rashomon ja Yojimbo.
Eugen, minulla ei ole ollut pelkästään Seitsemän samurain kokoinen aukko sivistyksessäni, mutta Kurosawan kokoinen... Koitan asiaa korjata pikkuhiljaa ;-) (eli siis en ole nähnyt noita mainitsemiasi muita, enkä osaa sanoa asiaan mitään)
Lähetä kommentti