Danny Boylen (Trainspotting, Slummien miljonääri) ohjaama 127 tuntia kertoo uskomattoman, tositapahtumiin perustuvan selviytymistarinan. Aron Ralston (James Franco) on ulkoilmaihminen, joka lähtee kenellekään ilmoittamatta retkelle läheiseen, jo tutuksi käyneeseen erämaahan. Reipashenkinen nuorukainen ei pelkää mitään, jättää kännykkänsä kotiin, naureskelee elämälle ja nauttii siitä täysin siemauksin.
Matkallaan hän törmää pariin retkeilijätyttöön (Kate Mara ja Amber Tamblyn) ja opastaa heitä extremefiilisten hankkimisessa. Kun porukan tiet eroavat, Aron jatkaa matkaansa, mutta sattumalta ote luiskahtaa pienessä kanjonissa. Samalla hetkellä putoaa kivi, joka kiilaa Aronin oikean käden tiukasti kiilamaisen kanjonin seinää vasten.
Hetkellinen shokki. Jumissa. Ketään ei missään kuulomatkan päässä. Sitten varusteiden tsekkaus - kuinka paljon on ruokaa ja juomavettä, onko mitään työkalua, millä kiven saisi kikoteltua pois. Kylmän rauhallisesti Aron alkaa käydä läpi vaihtoehtojaan. Kiinalainen yleistyökalu kuluu kiveä vasten äkkiä. Vesi alkaa säännöstelystä huolimatta loppua. Aika kuluu ja epätoivo kasvaa. Lopulta Aronin elossapysymisvietti voittaa kaiken muun ja hän tekee epätoivoiselta tuntuvan ratkaisun saadakseen itsensä irti ahdingostaan.
Boylen otteessa 127 tuntia on lähes piinaavan jännittävä, mutta viihdyttävällä tavalla rakennettu selviytymistarina. Aronin suhtautuminen tilanteeseensa vaihtelee täydellisestä epätoivosta hallusionaatioihin, mutta koko "kiven ja kovan paikan" välissä oleminen on piinaavuudestaan huolimatta paikoitellen ihan hauskaa katsottavaa- tämän tekee mahdolliseksi Aronin rempseä asenne ja Francon uskomattoman laadukas ja moniulotteinen roolisuoritus sekä Boylen napakka ja vauhdikas ote tarinastaan.
Elokuvassa on teknisesti samanlaisia, kuvauksellisesti tehokkaita rakenteita kuin Slummien miljonäärissä. Ristiin leikatut kohtaukset Aronin elämän ja nykyhetken välillä ovat hienoja, samoin kuin Aronin itse itselleen tekemänsä haastattelu, jonka hän kuvaa mukanaan olevalla videokameralla.
127 tuntia jättää fiiliksen uskomattoman selviytymistarinan seuraamisesta, siitä että mikä tahansa on mahdollista, jos vaan tahto on tarpeeksi suuri. Rankasta aiheestaan huolimatta elokuvasta jää yllättävän kevyt ja hyvä mieli, mutta myös liikuttunut olo. Katsoja voi huokaista helpotuksesta huikean jännitysnäytelmän jälkeen.
James Franco tekee tähänastisen uransa ehdottomasti parhaan roolisuorituksensa. Hänen karismansa ei petä yhdessäkään kohtauksessa elokuvassa, jonka jokaisessa kohtauksessa hän on mukana. Lisäksi huumoria löytyy epätoivoisessakin tilanteessa. Aluksi arrogantilta vaikuttava retkeilijä saa tuta luonnon mahdin ja joutuu nöyrtymään, ja tämän transformaation Franco taitaa erinomaisesti.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: 127 Hours
Ohjaus: Danny Boyle
Käsikirjoitus: Danny Boyle, Simon Beaufoy, Aron Ralstonin romaaniin "Between a Rock and a Hard Place" pohjautuen
Pääosissa: James Franco, Kate Mara, Amber Tamblyn, Clemence Poesy
Valmistusmaa: USA / UK 2010
Genre: draama / seikkailu / trilleri
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>
10 kommenttia:
Franco on kyllä aiemminkin osoittanut kykynsä näyttelijänä, joten uskon täysin tähän elokuvaan :)
Viisi tähteä ;O) Minusta tämä oli Francolta hurja suoritus, en rehellisesti sanottuna uskonut että miehestä on tähän! Tämä oli painostava, ahdistava ja samaan aikaan innostava elokuva, puhumattakaan siitä musiikista!
Bubble, mutta Franco jyrää tässä ihan täysin. Loistava rooli, jolle voisin antaa palkinnon kuin toisenkin, mutta ihan piirun verran taitaa Colin Firth voittaa...
Mikaela, viisi ;-) en keksinyt, minkä takia antaisin vähemmän. Tämä oli ihan täydellinen ja olin niin yllättynyt (samoin kuin Kuninkaan puheen suhteen) siitä, miten tällaisesta aiheesta voikin tehdä näin hyvän elokuvan.
Itse pidän eniten Francon roolista Danny "Crystal" Clearina The Green Hornetissa :)
Franco vaikuttaa monipuoliselta ja fiksulta kaverilta, kun tuntuu suorittavan elokuvatähteytensä ohella myös Yalen yliopistossa jatko-opintoja.
En ole oikein osannut muodostaa mitään mielipdettä kyseisestä elokuvasta. Alkufiilis oli jotain lähempänä ahdistusta kuin kiinnostusta, mutta pakko myöntää että kirjoituksesi sai kiinnostukseni heräämään ;)Ehkä se on jokin orastava klaustrofobia, joka on aiheuttanut puistatuksen tunteita minussa. Äh, pakkohan tämä on kaiketi katsoa :D
Diggasin tästä ihan mielettömästi heti kun näin tämän, hohto hieman kadonnut tässä parin viikon sisällä, mutta ei kovasti. Franco edelleenkin ihan mieletön.
Vielä Kuninkaan Puhe näistä Oscarleffoista näkemättä, pitää nyt äkkiä siirtyä siihen, jos sinultakin viisi tähteä : --)
Ihminen anonyymin kommentin takana, minä en ole Green Hornetia nähnyt, ja olen kuullut siitä niin paljon negatiivisia kommentteja, että en sitä teatterikierroksella aio edes katsoa ;-) dvd:ltä sitten. Suosittelen kuitenkin katsomaan myös 127 tuntia, sillä Franco on siinä ilmiömäinen.
Noona, kun kuulin elokuvasta ensimmäisen kerran, ajattelin että hui kamalaa. Mutta Boyle on tehnyt vaikeasta aiheesta erittäin hienon elokuvan! Suosittelen :)
Anna, tämä ja Kuninkaan puhe ovat olleet itselleni suuria Oscar-suosikkeja. The Fighter ja True Grit on itsellä vielä näkemättä.
Tämä on nähtävä!
Hienon hieno elokuva, muttei ehkä sittenkään erinomainen.. Ehkä vähän samaan tapaan kuin Annalla, hurjin alkukohka on jo laantunut. Olen samaa mieltä kanssasi yleisesti~
Franco on virheetön ja kokonaisuus nostattava, kaunis ja taitavasti rakennettu.
Kyllä Boyle on kunnianhimoinen mies, yrittää nyt tehdä näin ahdistavasta aiheesta henkisesti vahvistava kokemus ja vielä onnistua!
Soolis, ehdottomasti suosittelen :)
cinefiliaa, minulle taas jäi elokuvasta sellainen fiilis, että haluaisin nähdä sen uusiksi - ja se fiilis on edelleenkin päällä vaikka elokuvan näkemisestä on jo kuukausi. Oli huikeaa huomata, miten ahdistavasta aiheesta Boyle tosiaan onnistuu luomaan jotenkin ihan voimaannuttavalta tuntuvan elokuvan.
Lähetä kommentti