maanantai 6. joulukuuta 2010

Luettua: Kellokosken Prinsessa

Kirjoittelin aiemmin Arto Halosen ohjaamasta, Suomen tunnetuimmasta mielisairaalapotilaasta kertovasta elokuvasta nimeltä Prinsessa. Elokuva pohjautuu Liken kustantamaan, Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan kirjoittamaan kirjaan Kellokosken Prinsessa. Kirja on elokuvan näkemisestä saakka lojunut yöpöydälläni ja sitä on luettu eteenpäin pikkuhiljaa, ja vihdoin se on päästy loppuun saakka.

Kellokosken Prinsessa kertoo Anna Svedholmista, joka tunnettiin paremmin kuninkaallisella arvonimellä Prinsessa. Hän eli Kellokosken mielisairaalassa kaiken kaikkiaan yli 52 vuotta, ja oli sairaalahoidossa elämästään yhteensä 55 vuotta. Kunnioitettavaan 92 vuoden ikään ehtinyt Prinsessa ennätti elämänsä aikana kokea kaikenlaisia hoitomuotoja, mutta lopulta hänen harhansa hyväksyttiin osana hänen persoonallisuuttaan.

Kirja keskittyy suomalaisen mielisairaalahoidon kehittymisen kuvaamiseen vuosikymmenten ajan Prinsessan kaltaisen pitkäaikaispotilaan kannalta. Prinsessa joutui kokeilemaan hoitomuodot sähköshokkihoidoista malarian istuttamiseen ja oikeastaan ainoa, miltä hän välttyi, oli lobotomialeikkaus, mikä oli varsin yleinen hoitomuoto aikoinaan Suomessakin. Mikään hoito ei hänen kuninkaallisiin harhoihinsa tehonnut, ja jälkeenpäin onkin arveltu, että Annan kehittämät harhat olivat suojautumista maailman hänelle antamaa kylmää kohtelua vastaan.

Kellokosken Prinsessa on mielenkiintoinen kertomus Suomen mielisairaalahoidon kehitykseen. Samalla se on hieman surullinen tarina värikkäästä, mutta sairaasta persoonasta. On ymmärrettävää, että kaikkea Annan historiaa ei ole säilynyt, mutta hänen edesottamuksiaan ja hänet tunteneiden ihmisten kommentteja Prinsessasta olisi kaivannut lisää. Kirja toistaa moneen kertaan Prinsessan rakastaneen laulamista ja esiintymistä sekä jatkaneensa hierojan ammattiaan myös sairaalassa ollessaan. Samoin kerrotaan hoitomuodoista, jotka eivät vaikuttaneet Annaan - mutta varsinainen Annan persoona jää siltikin etäiseksi.

Kirja on aiheeltaan mielenkiintoinen, mutta laadultaan epätasainen. Se hyppelehtii tapahtumien välillä hieman epäjohdonmukaisesti tehden lukemisesta paikoitellen raskasta. Tekstiin olisi myös kaivannut elävyyttä, sillä nykyisellään dokumentaarinen tyyli muistuttaa sairaskertomuksen ja historiikin sekoitusta.

Anna Svedholm (o.s. Lappalainen) 27.6.1896 - 17.7.1988
"En minä mikään prinsessa ole, vaan Anna Lappalainen" - Annan sanat viikkoa ennen kuolemaansa

Kellokosken prinsessa
Kirjailija: Ilkka Raitasuo, Terhi Siltala
Kustantaja: LIKE
Julkaistu: 2010
Sivumäärä:252