Sanottakoon nyt heti aluksi, että niin paljon kuin Harry Potter -sarjasta pidänkin, en ollut hirvittävän tyytyväinen sarjan viimeiseen osaan kirjana. Aikaisempiin kirjoihin verrattuna siinä on aivan liikaa epämääräistä haahuilua (sivukaupalla) ja haahuiluun suhteutettuna liian yllättäviä ja perustelemattomia hahmojen ahaa-elämyksiä. Tuon tiiliskivimäisen kirjan elokuvatuottajat päättivät pätkäistä kahdeksi erilliseksi elokuvaksi, mikä toisaalta on hyvä asia, koska saamme nauttia Pottereista yhden elokuvan verran enemmän ja kirjan tapahtumia saadaan kerrottua tarkemmin, mutta toisaalta taas huono asia, sillä kirjan turhanpäiväinen haahuilu siirtyy siinä samalla myös valkokankaalle.
Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1 lähtee siitä, kun Harry jättää kotina pitämänsä talon taakseen ja aloittaa elämänsä aikuisena velhona. Aikuisuuteen -velhomaailmassa tämä tarkoittaa 17-vuoden ikää- siirtyminen tarkoittaa myös sitä, että Harryn äidin kuolemassa pojan päälle langennut suojeluloitsu raukeaa ja näin ollen hän on vapaampaa riistaa lordi Voldemortille.
Harry (Daniel Radcliffe), Hermione (Emma Watson) ja Ron (Rupert Grint) matkaavat Tylypahkan koulun sijasta lunastamaan Dumbledorelle antamaansa lupausta, eli etsimään Voldemortin (Ralph Fiennes) sielunsa palasista tekemiä hirnyrkkejä ja tuhoamaan ne. Koska he samalla he joutuvat pakoilemaan sekä kuolonsyöjiä että taikaministeriön sekopäitä, etsintä ei ole mitenkään helppo. Matkalla myös ystävyyden kestävyys pannaan varsinaiselle koetukselle.
Samoin kuin kirjatkin, myös elokuvat synkkenevät osa osalta. Kuoleman varjelukset, osa 1 on erittäin synkkä, eikä siinä ole kovinkaan monta pilkahdusta huumoria. Joka puolella kuolonsyöjät kylvävät kuolemaa ja tuhoa, läheistensä hyvinvoinnista ei voi olla ollenkaan varma ja päähahmojen on pakko tehdä kipeitä ratkaisuja rakkaittensa suojelemiseksi. Tämä synkkyys ja ahdistus välittyy myös elokuvasta erinomaisesti.
Kuoleman varjelukset, osa 1 on tarinallisesti uskollinen alkuperäismateriaalille jopa niin, että ainoa asia, mitä jäin kaipaamaan, oli Dumbledoren taustojen jättäminen kokonaan pois. Minulla on kuitenkin sellainen aavistus, että siihen saatetaan palata sarjan viimeisessä osassa. Ainakin toivon niin.
Kirjalle uskollisuus on myös taakka. Vaikka kaksi ja puoli tuntia hujahtavat elokuvaa katsellessa yllättävänkin kivuttomasti ja lopputekstien rullatessa tunsin oloni viihdytetyksi, aloin kuitenkin jälkeenpäin mielessäni kritisoida näkemääni. Elokuvan kestoon on mahdutettu yllättävän vähän toimintaa ja yllättävän paljon sitä mainitsemaani haahuilua, joka ei vie tarinaa yhtään eteenpäin. Näytetään Harry ja Hermione telttailemassa siellä ja telttailemassa täällä, kuvataan vähän kauniita maisemia ja kävellään edestakaisin. Varsinaiset tapahtumat tuntuvat kuin pieniltä sydämen lyönneiltä muuten tasaisessa EKG:ssä, sillä yhtäkkiä kaiken keskelle heitetään esimerkiksi Lunan isä (Rhys Ifans) ja annetaan ymmärtää hänellä olevan hieman isompikin rooli tarinassa, mutta saman tien hypätään muualle. Haahuilusta ja maisemien kuvailusta olisi voinut leikata hieman isomman siivun varsinaisille asioille sekä hahmojen taustoille ja motiiveille.
Potter-fanille tämä on kuitenkin yksi askel kohti tarinan lopullista päätöstä, mahdollisuus seurata rakastettujen ja vihattujen hahmojen elämää pienen hetken eteenpäin matkalla vääjäämättömään päätökseen, joka nähdään sitten ensi kesänä .
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Deathly Hallows, part 1
Ohjaus: Davis Yates
Käsikirjoitus: Steve Kloves, perustuu J.K. Rowlingin romaaniin
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint, Bonnie Wright, Alan Rickman, Bill Nighy, Ralph Fiennes, Helena Bonham Carter, Rhys Ifans
Valmistusmaa: UK / USA 2010
Genre: fantasia / seikkailu
IMDb
Traileri >>
Kuvat: © 2010 Warner Bros. Ent. Harry Potter Publishing Rights © J.K.R.
10 kommenttia:
Iik, vain kolme tähteä! ;) Mä jostain syystä aloin pitää siitä kaikesta haahuilustakin, mitä kirjassa on, kun luin sitä useampia kertoja. Ensimmäisellä kerralla telttamatkailu oli kyllä hivenen pitkästyttävää.
Itse pääsen vasta huomenna katsomaan tätä. Facebookissa statuspäivitykset ovat sisältäneet kertomuksia milloin jatkuvasta pelkäämisestä, milloin simät pois päästä itkemisestä, joten vähän jänskättää minkä näköisenä sitä itse kävelee teatterista ulos ;D
p.s. Se tiistainen kutsu ilmaiseen näytökseen tuli kaverin kautta (en tiedä mistä hän oli sen saanut), ei valitettavasti blogin ;) Harmittaa edelleen etten ehtinyt paikalle. Mutta huomenna! Odotus palkitaan! En jaksa odottaa!!
Bubble, älä pelkää, kyllä sinä tykkäät siitä :) leffasta lähtiessäni jonossa lähelläni olleet tytöt ainakin hehkuttivat leffaa maasta taivaaseen, eli jos sen osaa ottaa fanikannalta niin ihan hyvä se on. Jos ajattelee sitä elokuvana muiden joukossa, niin siinä on hieman parantamisen varaa.
Mielenkiinnolla odotan fiiliksiäsi!
Ja hei, muistathan että kolme tähteä ei ole huonon elokuvan merkki! Se tarkoittaa keskitason elokuvaa :)
Nyt luin sun jutun kun olin tehnyt omani ;O) Ollaan muuten tosi samaa mieltä! Tosin olisin antanut 4 tähteä sillä minusta tämä leffa oli hyvähyvähyvä! Itse kyllästyin kirjaa lukiessa myös, leffa oli hienosti napannut ne helmet sieltä ja typistänyt haahuilun vaikka sitäkin oli, ihan tarpeeksi. Ihanan synkkä leffa tosin mä nauroin myös aika paljon eli mielestäni huumoria oli sopivasti...vai nauroinko väärissä kohdissa..oops..
Mikaela, olihan sitä huumoria, mutta aika paljon siitä oli sellaista teinihuumoria nuoresta rakkaudesta, mikä tällaista paatunutta tätiä vain korkeintaan vähän hymyilytti ;-) Käynpäs lukaisemassa sinun jutun!
Huomenna, huomenna!
Komppaan Mikaelaa siinä, että elokuvassa oli mielestäni aika paljon huumoria ja tilannekomiikkaa. Itse olen henkisesti teini, joten iski minuun juuri sopivasti :). jos jakelisin tähtiä, niin neljä olisi minulta tullut. Itseäni vaivasi ns. haahuilun sijaan joidenkin tärkeämpien kohtausten läpijuokseminen.
Minä taas näin tämän leffan parempana kuin kolme edellistä! Kerronta oli hidastempoisempaa kuin aiemmin, eli minusta se haahuilu olis siis ok :-). Jotenkin minusta tuntui, että näyttelijätkin joutuivat oikein näyttelemäänkin - nuoriin ihaniin päänäyttelijöihin sai otetta. Kuvaus ja visuaaliset puitteet olivat loistavia. Huumoriakin oli, vähän romantiikkaa ja action -puolikin oli sykähdyttävää. Aika kului kuin siivillä, ja olisin katsonut toisen mokoman perään! Silti 1. osan leikkauspiste tuli juuri oikeaan hetkeen.
Minä heitin vahvan 3,5, oikeastaan 4 tähteä.
Anzi, sinun fiiliksiä odotellessa :) toivottavasti teillä on kiva leffailta huomenna!
Marja, tuo tärkeämpien kohtausten läpijuokseminen häiritsi minuakin, ja minusta asioiden painotus leffassa oli välillä vähän hakusessaan.
Maria, minua ei elokuvan hitaus häirinnyt niinkään kuin se, että monet mielenkiintoiset asiat jätettiin syventämättä - maisemien kuvaamisen sijaan olisi voitu kertoa vähän enemmän vaikka Oljosta tai Lunan isästä tai Dumbledoren menneisyydestä tai... En minäkään pitkästymään ehtinyt, sen verran fanityttöä meikäläisestäkin vielä löytyy ;-)
Muuten samoilla linjoilla, mutta minusta tuo haahuilu teki koko tehtävästä uskottavamman ja syvensi koko elokuvan fiilistä ^_^ Pientä juoksemisen maku oli kyllä siellä täällä, samaa mieltä. Niin paljon tekstiä, niin vähän valkokangasaikaa...
Aargh, toivottavasti niihin Dumbledoren taustoihin todellakin sukelletaan ja kunnolla vikassa elokuvassa, muuten olen todellatodella pettynyt!
cinefiliaa, toivottavasti Dumbledore tosiaankin saa hieman enemmän aikaa viimeisessä osassa!
Lähetä kommentti