lauantai 13. marraskuuta 2010

Harmistusta...

Minua meinaa vähän harmittaa... Haluaisin niin viedä tyttäreni välillä ihan oikeisiin elokuviin, ihan oikeaan elokuvateatteriin, mutta aitoja ja perinteisiä lastenelokuvia ei nykyisin tunnu enää leffateattereissa näytettävän. Siis sellaisia oikeasti koko perheen Totoroita ja Lupsakkaita luppakorvia (heh, siis 101 dalmatialaista), joita voi katsoa 4-vuotiaskin. Eikö niitä enää tehdä?

Tyttäreni on tullut ainakin siinä äitiinsä, että hän rakastaa elokuvia ja siksipä olisikin niin ihanaa aina välillä lähteä hänen kanssaan kokemaan noita tarinoita isolta kankaalta yhdessä, ostaa se yhteinen popcorn-laatikko ja mutustella siinä nautiskellessa elokuvasta, viettää äidin ja tyttären keskeistä laatuaikaa kulttuurikokemuksen kautta.

Mutta ei, nykyisin kaikki animaatiot ovat hienoja ja upeita 3D-elämyksiä, joista voi markkinointipuheiden mukaan nauttia koko perhe - tai siis ainakin kaikki yli 5-vuotiaat (vanhempien seurassa), sillä elokuvat tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta ikärajaltaan K7. Eiköhän animaatioista tehdä enää tavallisia 2D-versioita vai eikö niitä enää vain tuoda Suomeen? Tuottavathan hienot kolmeulotteiset elämykset varmasti teattereille enemmän, ja varsinkin nyt, kun uuteen teknologiaan on investoitu paljon, pitäähän sitä myös hyödyntää.

Tämä on vaan harmillista alle 5-vuotiaiden kannalta, sillä he eivät pääse kokemaan elokuvaelämyksiä ihan teatterissa asti. En tiedä, minkä ikäisillä nuo 3D-lasit kunnolla toimivat (nehän kun ovat one size fits all...), mutta ainakin vielä meidän neidille ne ovat isot ja hankalat käyttää - kävimme nimittäin alkusyksystä testaamassa laseja Muumi ja Punainen pyrstötähti -elokuvan ennakkonäytöksessä.

Toistaiseksi tyttäreni elokuvateatterikäynnit siis rajoittuvat yhteen hieman epämiellyttävään Muumi-kokemukseen 3D-lasien kanssa sekä vuosi sitten nähtyyn Ponyoon, mitä hän edelleenkin muistelee mielellään (hihkui valojen sammuessa kirkkaalla äänellään: "On ihan pimeää!"). Kyseinen elokuva onkin ollut siitä pitäen ostoslistalla, ja nyt kun se näyttää teräväpiirtona kauppoihin ilmestyneen tiedä vaikka pukinkonttiin kolahtaisi ;-)

Kovasti toivoisin perinteisempiäkin animaatioita teatterivalikoimiin, jotta myös perheen pienimmät pääsisivät silloin tällöin tutustumaan siihen huimaan kokemukseen, kun valot sammuvat suuressa salissa, tulee pimeää, esirippu aukeaa, suuren suuri valkokangas alkaa elää ja kertoa tarinaansa, kun popcornit ratisevat mukavasti hampaissa. Meille lähes kaiken kokeneille aikuisille tuo kaikki on lähes arkipäivää, mutta elämäänsä vasta aloittelevalle digisukupolven ihmiselle se on uutta ja ihmeellistä, jotain todella suurta - taikuutta!