Tyttäreni on tullut ainakin siinä äitiinsä, että hän rakastaa elokuvia ja siksipä olisikin niin ihanaa aina välillä lähteä hänen kanssaan kokemaan noita tarinoita isolta kankaalta yhdessä, ostaa se yhteinen popcorn-laatikko ja mutustella siinä nautiskellessa elokuvasta, viettää äidin ja tyttären keskeistä laatuaikaa kulttuurikokemuksen kautta.
Mutta ei, nykyisin kaikki animaatiot ovat hienoja ja upeita 3D-elämyksiä, joista voi markkinointipuheiden mukaan nauttia koko perhe - tai siis ainakin kaikki yli 5-vuotiaat (vanhempien seurassa), sillä elokuvat tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta ikärajaltaan K7. Eiköhän animaatioista tehdä enää tavallisia 2D-versioita vai eikö niitä enää vain tuoda Suomeen? Tuottavathan hienot kolmeulotteiset elämykset varmasti teattereille enemmän, ja varsinkin nyt, kun uuteen teknologiaan on investoitu paljon, pitäähän sitä myös hyödyntää.
Tämä on vaan harmillista alle 5-vuotiaiden kannalta, sillä he eivät pääse kokemaan elokuvaelämyksiä ihan teatterissa asti. En tiedä, minkä ikäisillä nuo 3D-lasit kunnolla toimivat (nehän kun ovat one size fits all...), mutta ainakin vielä meidän neidille ne ovat isot ja hankalat käyttää - kävimme nimittäin alkusyksystä testaamassa laseja Muumi ja Punainen pyrstötähti -elokuvan ennakkonäytöksessä.
Toistaiseksi tyttäreni elokuvateatterikäynnit siis rajoittuvat yhteen hieman epämiellyttävään Muumi-kokemukseen 3D-lasien kanssa sekä vuosi sitten nähtyyn Ponyoon, mitä hän edelleenkin muistelee mielellään (hihkui valojen sammuessa kirkkaalla äänellään: "On ihan pimeää!"). Kyseinen elokuva onkin ollut siitä pitäen ostoslistalla, ja nyt kun se näyttää teräväpiirtona kauppoihin ilmestyneen tiedä vaikka pukinkonttiin kolahtaisi ;-)
Kovasti toivoisin perinteisempiäkin animaatioita teatterivalikoimiin, jotta myös perheen pienimmät pääsisivät silloin tällöin tutustumaan siihen huimaan kokemukseen, kun valot sammuvat suuressa salissa, tulee pimeää, esirippu aukeaa, suuren suuri valkokangas alkaa elää ja kertoa tarinaansa, kun popcornit ratisevat mukavasti hampaissa. Meille lähes kaiken kokeneille aikuisille tuo kaikki on lähes arkipäivää, mutta elämäänsä vasta aloittelevalle digisukupolven ihmiselle se on uutta ja ihmeellistä, jotain todella suurta - taikuutta!
12 kommenttia:
Totta. Muistan kun muutama vuosi sitten tuli mm. Monsterit-elokuva ja siinäkin oli, kuten kaikissa lastenelokuvissa nykyään, semmoista kummallista 'verenhimoa ja saalistusmeininkiä'. Disney on ollut pettymys viime vuosina. Pienet lapset (4-6-vuotiaat) eivät oikein voi näitä nykyisiä lastenelokuvia katsoa.
Jospa japanilaiset tekisivät vielä niitä viattomia ja viehkeitä elokuvia, joissa silmä ja mieli lepäisivät.
Viimeisin teatterissa näkemäni lastenelokuva on Prinsessa ja sammakko, sen näin 11-vuotiaani kanssa. Katsomossa oli paljon noin 5-vuotiaita. Elokuvassa oli paljon hyvää, mutta myös paljon sellaista, joka soveltuu 10-vuotiaasta ylöspäin.
Se on se suurin ristiriita!
Toivottavasti Autot 2 on ainakin sallittu leffa kun se nyt keväällä ilmestyy. Olisi pettymys kova jos meidän 4-vuotias ei sinne pääsisi.
Totta turiset, aika p:stä on tilanne lasten elokuvien suhteen. Meidän pojat ovat nähneet Risto Räppääjän ja polkupyörävarkaan sekä Muumipeikko ja Pyrstötähden elokuvateatterissa. Siihen se sitten jääkin.
Mahtavia, oivaltavia, viisaita lastenleffoja odotellessa.
Soolis, meillä on Monsterit vielä hyllyssä katsomatta. Se taitaa ollakin K7 ja siinä kieltämättä on paljon pelottavuuksia, kuten niin monessa muussakin elokuvassa. Ehkä nuo vähän vanhemmat lapset (jotka kaipaavat sitä jännitystä) ovat suurempi markkinaryhmä, eikä tavallisia lastenleffoja enää kannata tehdä?
Went, jotenkin voisin kuvitella Autot 2:n olevan K7 ja tulevan teattereihin ainoastaan 3D:nä... :/ Autot on muuten yksi suosikki meilläkin, samoin kuin Toy Storyt, mutta Toy Story 3:sta ei sitten neiti päässyt teatteriin katsomaan (K7/3D).
Elisa, oivaltavia ja mukavia lastenleffoja odotellessa tosiaan! Taitaa vaan ehtiä meidän lapset siinä välissä kasvaa sen verran isoiksi, että pääsevät sitten katsomaan niitä isompien elokuvia ;-)
Totta turiset.
Tuo Totoro-kuva oli muuten (aikoja sitten) pitkään tietokoneen taustakuvanani :)
Chatrin, noista Totoro-kuvista tulee hyvälle mielelle :)
Voin ylpeänä kertoa että meidän työpaikalla (Elokuvateatteri studio123) on hankittu lastenkin kokoisia laseja, vain muutamat, mutta onpahan kuitenkin. Lisävinkkinä 3D laseihin: kannattaa tytöllä pistää hiukset kiinni ja sangat vielä hiustenkin varaan. Lapsosilla myös pysyy lasit paremmin kun on pipo päässä :)
Sini, loistava juttu! Enpä ole tuollaista meidän Tennispalatsissa nähnyt :) Kiitos myös noista vinkeistä lasien pysymiseen paremmin päässä. Pitää ensi kerralla testata tytsylle!
itse kaipaan tietokone animaatioiden sijaan sitä sellaista piiretty meininkiä, missä näkee, että se on puhtaasti piiretty. Jokin ihmeen villitys siinä on, että nämä uudet tietokone animaatiot mukamas näyttää niin hienoilta, mutta jostain syystä omaa silmääni miellyttää paljon enemmän käsin työstetty materiaali.
Se on jotenkin paljon aidompaa ja mielenkiintoisempaa kun tietää, että joku ihminen on väkertänyt monen monta tuntia, eikä vain naputellut koneen nappuloita.
Toinen mikä minua kovastikkin häiritsee on se, että kun itse tosiaan lasten animaatiot yleensä katselen alkuperäiskielellä, paitsi tietenkin nämä totorot ynnämuut kun en ymmärrä, niin se, että aina pääosan ääninäyttelijänä on tuolla rapakon takana aina samta tina fey, will ferrel, ben stiller ja ynnä muut koomikko hyypät. Heidän ääntään vaan ei jaksa kuunnella joka piirretyssä! Voisiko miettiä palkkaavansa tuntemattomia ihmisiä ääni rooleihin, sillä totuus on, että tuskin hirveän moni lähtee katsomaan animaatiota vain sen takia, että Metro Mania ääni näyttelee Brad Pitt?!
Takaisin vanhat piirretyt ja takaisin kunnon ääninäytteleminen.m
Dalai, minua ei sinänsä häiritse tietokoneanimaatiot, sillä pidän kyllä molemmista tyyleistä. Minulle merkitsee enemmän se tarina, mikä tekee elokuvasta katsottavan, ei niinkään tuotantotyyli :) Mutta on myönnettävä, että Miyazakin mielettömän upeat piirretyt hakkaavat keskinkertaisen Hollywood-version mennen tullen!
Kunnon ääninäytteleminen kunniaan ehdottomasti! Minä pidän monista suomeksi dubatuista animaatioista ja esimerkiksi vaikka Toy Storya en edes osaa kuvitella ilman Santeri Kinnusen ääntä.
totta juu, riippuuhan se ihan siitä mihin on tottunut. Huomasin kyllä että vanhoissa disneyn piiretyisxä on monissa suomen kielinim duppaus ollut laatu työtä, mutta sekin mielipide saattaa johtua siitä, että siihe on tottunut. Oudoksi kuitenkin totesin sen, että esim kaunotar ja hirviö elokuvassa oli suomenkielisessä versiossa poistettu kokonainen kohtaus verrattuna alkuperäiseen. Eikä ole edes ainutlaatuinen tapaus tuo.
Dalai, paljonhan se riippuu siitä, mihin on tottunut. Minä en tuollaista puuttuvaa kohtausta Kaunottaressa ja hirviössä edes huomannut. Vissiin on liian kauan siitä kun sen alkuperäisen version näin?
Lähetä kommentti