tiistai 30. marraskuuta 2010

Marraskuun poika - Gael Garcia Bernal (synt. 30. marraskuuta 1978)

Marraskuun pojaksi vuoden 2010 kalenterissa valikoitui Meksikossa marraskuun 30. päivä 1978 syntynyt Gael Garcia Bernal. Tällä nuorella miehellä on takanaan laadukas merittilista ja hän on päässyt työskentelemään monien aikamme omaperäisimpien ja lahjakkaimpien ohjaajien kanssa.

Uskomattoman kauniskasvoinen, erittäin lahjakas näyttelijä nousi tietoisuuteeni nähtyäni Alejandro Gonzales Iñarritun ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdolla olleen elokuvan Amores Perros (2000), mistä myös tuli yksi suosikkielokuvistani. Koirien ympärille kiedottujen ihmissuhdetarinoiden kudelman jälkeen Gael nähtiin toisen maanmiehensä, Alfonso Cuaronin ohjaamassa elokuvassa Ja äitiäs kans (Y tu mama tambien) (2001), joka niin ikään pääsi Oscar-ehdolle, mutta käsikirjoituksesta. Näiden kahden elokuvan kautta nuoren meksikaanin tie Hollywoodiin oli auki, mutta siltikään Gaelia ei ole koskaan nähty kaupallisissa suurtuotannoissa.

Gael esitti nuorta Ernesto Guevaraa nuoresta kapinallisesta kertovassa elokuvassa Moottoripyöräpäiväkirjat (2004). Jo tätä ennen hänet oli nähty Chen roolissa tv-elokuvassa Fidel & Che (2002). 

Pedro Almodovarin ohjaamassa Huono kasvatus (La mala education) (2004) Gael puolestaan ihastutti pukeutumalla naiseksi - ja olemalla miehenä kauniimpi nainen kuin monet elokuvan oikeat naiset! Omalla listallani Huono kasvatus on yksi suurimpia Almodovar-suosikkejani.


Michel Gondryn ohjaama ihastuttava Science of Sleep on unenomainen elokuva, jossa Gael näyttelee mielikuvituksensa kanssa hieman solmussa olevaa nuorukaista. Se on ihanan omaperäinen hyvänmielen elokuva, jota voi suositella kaikille!

Vuonna 2006 Gael työskenteli uudestaan Iñarritun kanssa elokuvassa Babel ja parisen vuotta myöhemmin  näytteli miespääosaa Lukas Moodyssonin hienossa draamassa nimeltä Mammutti, vastanäyttelijänään Michelle Williams. Elokuva kertoo riipaisevalla tavalla siitä, miten teknologian kehityksestä huolimatta ihmisten välinen kommunikaatio voi olla vaikeaa.

Gael on seurustellut aikoinaan Natalie Portmanin kanssa. Nyt hänellä on tammikuussa 2009 syntynyt poika nimeltä Lazaro tyttöystävänsä, argentiinalaisen näyttelijän, Dolores Fonzin kanssa.

"Talent survives and remains while beauty is diluted."


"I believe fervently in the nature, in truth and imagination, I believe in the blood, in life, words, and motivations."


maanantai 29. marraskuuta 2010

Sammyn suuri seikkailu 3D (2010) (***)


Sammyn suuri seikkailu kertoo merikilpikonnasta, joka kuoriutuu vuonna 1959 ja lähtee vuosikymmenten pituiselle matkalleen maailman ympäri. Heti ensimmäisenä päivänään tämä pikkuruinen liemikilpikonna tapaa ihanan tyttökilpikonnan Shellyn, jonka kanssa he yhdessä pelastautuvat joutumasta pelottavan lokin sapuskaksi. Lapsukaisten tiet kuitenkin eroavat ja Sammy törmää hölösuu-Rayhin (joka on oletettavasti merinahkakilpikonna koska on selvästi eri lajia kuin Sammy), ja ystävystyy tämän kanssa.

Yhdessä Sammy ja Ray kelluvat vuosikaudet ympäri meriä ja lopulta tutustuvat myös lajiin nimeltä ihminen. Ihmisen kanssa elämä ei ole leikkimistä, sillä ihmisillä nyt sattuu olemaan paha tapa liata ympäristöään ja pyydystää jopa kilpikonnia evääkseen. Lopulta ystävystenkin tiet eroavat, ja Sammy tapaa uudestaan ensirakkautensa Shellyn.

Animaatio seuraa Sammyn matkaa ja sitä kautta ympäristön muutosta 50 vuoden ajalla. Varsinainen Sammyn tarina oli suoraan sanottuna aikamoisen kliseistä höttöä, mutta taustalla mukana kulkeva muistutus siitä, miten inhottavia me ihmiset olemmekaan luonnolle, ottaa sydämeen. Lisäksi 3D toimii aivan loistavasti tällaisissa merenalaista maailmaa kuvaavissa animaatioissa ja tuntuu kuin olisi itsekin päässyt sukeltelemaan korallisen värikkääseen maailmaan. Pisteet tulevat siis pääosin ympäristösuojelullisen teeman sekä uskomattoman kauniin animoinnin vuoksi.

Suomessa elokuvasta nähdään vain suomeksi dubattu versio.

Lisähuomiona kommentoin vielä lempiaiheestani: milloinkahan oikein nähtäisiin sukupuolistereotypioiden suhteen neutraaleja lastenelokuvia? Kun minua on alkanut oikeasti ahdistaa se, että kaikki nämä animaatioiden eläinhahmotkin ovat lähes poikkeuksetta miespuolisia ja naispuolisia hahmoja nähdään vain sidekickeinä tai sankarin rakkauden kohteena. Eikö tällaisten elokuvien katselu kasvata lapset jotenkin kieroon siinä mielessä, että he saavat ihan vääristyneen käsityksen sukupuolten eroista? Kun joka puolella näkee, että miehet/miespuoliset hahmot ovat niitä sankareita ja naiset/naispuoliset hahmot vain taustalla, onko ihmekään, että naispuolisia johtajia on niin vähän?

Tuomio: ★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Sammy's avonturen: De geheime doorgang / Sammy's Adventures: The Secret Passage
Ohjaus: Ben Stassen
Käsikirjoitus: Domonic Paris
Suomenkielisissä ääniosissa: Petrus Kähkönen (Sammy), Tuomas Uusitalo (Ray), Saara Lehtonen (Shelly), Elina Knihtilä (Vera), Pirjo Lonka (Rita), Janina Andersson (Snow), Akira Takaki (Pikku-Sammy), Aarni Hyökki (Pikku-Ray), Maria Takaki (Pikku-Shelly), Veikko Honkanen (kertoja-Sammy), Pekka Autiovuori (Fluffy), Seppo Pääkkönen (Slim), Antti Pääkkönen (Lokki), Aarre Karén (kilpikonnavaari), Inkeri Wallenius (kilpikonnamuori)
Valmistusmaa: Belgia 2010
Genre: animaatio
IMDb
Traileri (YouTubessa) >>

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Tulossa: Your Highness (2011)

Ken muistaa ihastuttavan sekopäisen pilviveikkokomedian parin vuoden takaa nimeltään Pineapple Express? Siinä James Franco ja Seth Rogen hengailivat pilvessä koko leffan ajan. Ensin Pineapple Express oli suhteellisen perinteistä pilven polttoa ja buddykomediaa, mutta muuttui loppua kohden aivan hysteerisen hauskaksi toimintakomediaksi, jolle nauroin vedet silmissä.


Pineapple Expressin ohjaajan David Gordon Greenin seuraava komedia, Your Highness, on tulossa teattereihin ensi keväänä - jenkeissä leffan ensi-illaksi on merkitty huhtikuun 8. päivä 2011. Leffassa esiintyvät James Franco ja Danny McBride (joka on myös mukana käsikirjoittamassa tätä), jotka sekoilivat yhdessä jo Pineapple Expressissä, mutta mukana ovat myös ihastuttavat Natalie Portman ja Zooey Dechanel. Vielä ei ole mitään tietoa, julkaistaanko tämä Suomessa missä muodossa eli tuleeko teattereihin ollenkaan. Pelko on, että tälle käy samoin kuin vaikkapa kauan odottamalleni Get him to the Greek -elokuvalle, joka ei sitten koskaan saapunut normaaliin teatterilevitykseen.


Ritarien, prinssien ja hurjien miekkataisteluiden aikaan sijoittuva fantasiakomedia kertoo kahdesta veljestä, jotka liittoutuvat pelastaakseen vanhemman veljen, Fabiousin (Franco) morsiamen (Dechanel) pahan velhon (Justin Theroux) kynsistä. Veljesten rinnalle pelastusmatkalle liittyy myös soturinainen Isabel (Portman). Nuorempaa laiskimusveljeä esittää McBride.


Traileri näyttää sopivan sekopäiseltä minun makuuni :)
Lisätietoa IMDb:ssä >>

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kotona katseltua: Jane Campionin Bright Star (2009) (***)

Jane Campionin nimestä tulee varmaan kaikille leffafaneille mieleen hänen hieno elokuvansa Piano vuodelta 1993, mistä hän voitti aikoinaan parhaan käsikirjoituksen Oscarin. Bright Star eli Yön kirkas tähti on hänen tarinansa runoilija John Keatsista. Campion ei kuitenkaan kerro herran tarinaa suoraan tämän omana tarinana, vaan miehen suuren rakkauden, Fanny Brawnen silmien kautta.

Fanny (Abbie Cornish) on käsistään näppärä ompelijatyttö, joka asustaa äitinsä ja kahden nuoremman sisaruksensa kanssa. Hän on kiinnostunut muodista ja hauskanpidosta, mutta on sanavalmis ja osaa kunnioittaa itseään. Siksipä hän joutuukin usein sanaharkkaan herra Brownin (Paul Schneider) kanssa, joka halveksii hänen elämäntapaansa. Kun Brown ottaa siipiensä suojaan nuoren ja köyhän runoilijalupauksen John Keatsin (Ben Whishaw), Fanny alkaa tuntea kummallista vetoa nuorukaista kohtaan, vaikka pitääkin tätä aluksi samanlaisena älykkäänä ilkeilijänä kuin Brownia.

Fanny ja Keats kuitenkin ystävystyvät, kun Fanny päättää näyttää Brownille närhen munat ja opiskella runoutta lukemalla "kaikki kirjoitetut runot" ja Keats suostuu hänen opettajakseen. Ystävyys muuttuu rakkaudeksi, mutta mahdottomaksi sellaiseksi, sillä noina aikoina varaton mies ei voinut naida keskiluokkaista naista, koska elätettäväksi tuli myös naisen perhe.

Bright Star on traaginen tarina täyttymättömäksi määrätystä rakkaudesta, mutta samalla se on kaunis nuoren naisen kasvutarina aikana, jolloin naisen paikka oli huomattavasti kapeampi kuin se nykyisin on. Elokuvana se ei ihan pääse päämääräänsä, sillä traagisuudestaan huolimatta se tuntuu jotenkin puolikutoiselta. Se on kuitenkin mielenkiintoinen katsaus vain 25-vuotiaana kuolleen romanttisen runouden uranuurtajan elämään ja ihmisiin, jotka vaikuttivat siihen, millaisia teoksia hän loi.

Tuomio: ★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Bright Star
Ohjaus ja käsikirjoitus: Jane Campion, perustuu Andrew Motionin kirjoittamaan Keats-elämänkertaan 
Pääosissa:  Abbie Cornish, Ben Whishaw, Paul Schneider, Kerry Fox, Edie Martin
Valmistusmaa: UK / Australia / Ranska 2009
Genre: draama / romantiikka / biografia
IMDb
Traileri >>

perjantai 26. marraskuuta 2010

Mitä näyttelijät tekevätkään työnsä takia

Kirjoittelin eilen elokuvasta nimeltä Chapter 27 ja sen innoittamana aloin miettiä näyttelijöitä, jotka tekevät hurjia asioita itselleen roolihahmojensa puitteissa ja muokkaavat itsestään fyysisesti jotain ihan muuta kuin normaalisti ovat.

Chapter 27:ssahan Jared Leto esittää John Lennonin murjaajaa Mark David Chapmania, joka on huomattavasti tukevampi ihminen kuin Leto itse. Tuota roolia varten Leto lihotti itseään 30 kg - ja laihdutti kuvausten jälkeen ne puolessa vuodessa pois! Haastattelussa Leto kertoo, että itsensä lihottaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin laihduttaminen - lihottamisensa aikana hän oli moneen kertaan ihmetellyt mm. George Clooneyn itsensä pulskistamista (16 kg) rooliinsa elokuvassa Syriana (2005), mutta lopulta Leto kuitenkin veti reilusti Clooneyn ohi lisäkiloissa. Clooney muuten sai roolistaan tuolloin Oscarin.

Yksi tunnetuimmista muodonmuutoksista on vuodelta 1980, jolloin roolistaan yllätys yllätys Oscarin voittanut Robert De Niro kasvatti massaansa nyrkkeilijä Jake LaMottan rooliin Raging Bullissa, tai varsinkin sen loppuosaan, missä LaMotta on uransa jo nyrkkeillyt. Tuo De Niron painonnousu oli samaa luokkaa kuin Leton lähes 30 vuotta myöhemmin.

Toiseen suuntaan painon kanssa on mennyt puolestaan Tom Hanks, joka laihdutti itseään 25 kiloa rooliinsa modernina Robinson Crusoena elokuvassa Cast Away (2000). Hanksia "paremmaksi" veti kuitenkin Christian Bale. The Machinist -elokuvaa varten normaalisti 83 kg painava Bale riudutti itsestään pois samaiset 30 kg mitä Leto ja De Niro läskistyivät, ja oli elokuvan kuvausten aikaan luurankomaisen laiha painaen enää 54 kg! Ja mikä ihmeellisintä, puoli vuotta The Machinistin kuvausten jälkeen hän oli taas normaalipainossaan ja hieman ylikin (90 kg), ja teräskuntoon pumpattuna Batmanin rooliaan varten.

Pelkkä lihasten pumppaaminen on huomattavasti terveellisempi tapa muokata ulkonäköään kuin painon kanssa pelleily. Muistan, kun ensimmäisen kerran näin elokuvan American History X, en ollut uskoa silmiäni, että siinä todellakin pääosassa on Edward Norton. Tuo aina aikaisemmin hintelänä ja laihana poikana esiintynyt näyttelijä oli nyt varsinainen lihaskimppu -kehossaan 15 kg lisää lihasmassaa.

Samantyyppisen ihmetyksen koin nähdessäni nuoren Taylor Lautnerin Twilight-sarjan kakkososassa New Moonissa. Ykkösessähän hän oli ihan pieni poikanen ja kakkoseen pumpattu kuin mikäkin Schwarzeneggeri. Myös Jake Gyllenhaalin lihakset saivat ihmetystä osakseen Prince of Persian mukana, hänet kun oli aina tottunut näkemään enemmänkin donniedarkomaisena pojuna. Unohtamatta myöskään Gerard Butlerin sixpäkkiä elokuvassa 300.

Naisten muodonmuutokset eivät ole olleet välttämättä niin selkeästi fyysisesti rajuja, vaan pääasiallisesti kosmeettisia ja maskeilla tehtyjä, kuten vaikkapa Nicole Kidmanin nenävärkki elokuvassa The Hours (2002) (Oscar tuli silti siitäkin). Ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen Renee Zellwegerin Bridget Jones, jonka kilomäärällistä nousua en äkkiseltään löytänyt, mutta vaatekoon kerrotaan kasvaneen kuutosesta kokoon 14.

Charlize Theron puolestaan on kertonut syöneensä suurin piirtein pelkkiä donitseja ja perunalastuja nostaakseen painoaan 13 kiloa sarjamurhaaja Aileen Wuornosin rooliin elokuvassa Monster (2003). Roolihan toi Theronille myös Oscarin.

Ketä muita muita vastaavia tulee mieleen?

torstai 25. marraskuuta 2010

Kotona katseltua: Chapter 27, elokuva John Lennonin murhaajasta (2007) (***)

Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin tästä elokuvasta. Ainoa asia, joka minulle jäi siitä mieleen, oli se, että ihanainen Jared Leto lihotti itseään hillittömän määrän roolia varten. En edes kiinnittänyt huomiota siiten, mistä elokuvassa on kyse.

Chapter 27 kertoo Mark David Chapmanista (Leto), joka joulukuun 8. päivänä 1980 murhasi suurimman idolinsa John Lennonin tämän New Yorkin asunnon edustalla. Itse Lennonia elokuvassa nähdään vain pieni hetkonen loppupuolella ja elokuva onkin pyhitetty Chapmanin rikkinäisen hahmon kuvaamiseen. Ilmestyessään elokuva sai paljon kritiikkiä osakseen sen takia, että ihmisten mielestä se näytti yhden suurimmista musiikki-ikoneista murhanneen miehen liian positiivisessa valossa.

Elokuvana Chapter 27 on haasteellinen ja hieman raskas katsottava, sillä se etenee erittäin verkkaiseen tahtiin ja Chapmanin hahmo sekä hänen harhansa ovat kuvassa jatkuvasti. Ohjaaja J.P. Schaefer osaa kuitenkin tiivistää tunnelmaa oikeissa kohdissa. Kaiken kruunaa kuitenkin Leto.

Leto tekee huikean hienon roolisuorituksen kahtiajakautuneena Chapmanina - toisaalta mies palvoi Lennonia ja valvoi päiväkausia tämän asunnon edessä saadakseen tältä nimikirjoituksen levyn kanteen. Mutta toisaalta hän halusi tappaa idolinsa, koska tämä oli muuttunut ajan mittaan Chapmanin mielestä tekopyhäksi. Tämä juonsi juurensa siitä, että Chapman piti J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa -kirjaa henkilökohtaisena raamattunaan ja kuvitteli välillä itsensä romaanin kapinallisena Holden Caulfieldinä.

Oikea Chapman muuten istuu tuomiotaan edelleen. Hän on pyytänyt armahdusta useaan otteeseen, mutta hänen hakemuksensa on aina hylätty.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Chapter 27
Ohjaus: J.P. Schaefer
Käsikirjoitus: J.P. Schaefer, perustuu Jack Jonesin kirjaan "Let me take you down"
Pääosissa:  Jared Leto, Lindsay Lohan
Valmistusmaa: USA / Kanada 2007
Genre: draama / biografia
IMDb
Traileri >>

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Osallistu Harry Potter -skabaan!

Luvattu Harry Potter -skaba on nyt täällä :)

Osallistu arvontaan ja voita hieno Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 -aiheinen palkinto! Palkintoina ovat (kuva alla):
  • violetti t-paita, naisellinen malli, koko M. Edessä taikasauvan kuva ja teksti Expecto Patronum!, takana teksti Harry Potter and the Deathly Hallows, part 1
  • Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 -leffajuliste, jota koristavat Evanna Lynchin (näyttelee Luna Lovegoodia) ja Matthew Lewisin (näyttelee Neville Longbottomia) nimikirjoitukset!
Arvontaan voit osallistua joko jättämällä kommentin tähän viestiin - Anonyymit muistakaa lisätä loppuun nimimerkki!- tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: elokuvablogi.com (at) gmail.com.

Tehtävä: 
Mikä on suosikkisi Harry Potter -elokuvista ja -kirjoista (liitä mukaan pieni perustelu)? Ja mikäli suosikkikirjasi ja -elokuvasi eivät ole samat, kerrothan miksi?

Voit tuplata voittomahdollisuutesi ja saada yhden arpalipun lisää linkittämällä arvonnan blogissasi tai vaikkapa Facebookissa. Muistathan mainita kommentissasi linkityksestäsi, jotta tiedän kuinka monella arvalla osallistut! Ilmoitathan myös, mikäli haluat osallistua *vain toisen* palkinnon arvontaan.

Kilpailu kestää kaksi viikkoa ja päättyy keskiviikkona 8. joulukuuta kello 18.00. Kaikki tähän mennessä kilpailuun ilmoittautuneet osallistuvat arvontaan. Voittajat julkaistaan torstaina 9. joulukuuta tässä blogissa - muistathan saapua silloin tarkistamaan, osuiko arvontaonni sinun kohdallesi!

Evanna Lynchin ja Matthew Lewisin vierailusta Helsingissä kuvia löydät täältä >> ja pari videota täältä >>.
Arvioni Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 -elokuvasta löytyy puolestaan täältä >>

tiistai 23. marraskuuta 2010

Bloggaripikkujoulujen satoa

Viime lauantaina vietettiin pikkujouluja bloggariporukalla. Oli jännää, kun 30 toisilleen pääasiassa vain blogien kautta tuttua naista kerääntyi yhteen istuksimaan Porvoonkadun Baariin. Ja vielä hauskemmaksi asian teki se, että mukana oli monenlaisia bloggareita, yhdistävänä tekijänä se, että populaarikulttuuri ja lifestyle-asiat ovat kaikkien sydäntä lähellä. Jotkut bloggaavat pääasiallisesti vain elokuvista ja muista populaarikulttuurin ilmiöistä, toiset taas tyylistä ja muodista.

Ravenwaves ja Bubble
Liittyminen muotibloggareiden seuraan minua vähän jännitti, koska itse olen ihan tavallinen talliainen ja mietin jo vimmatusti, mitä ihmettä keksisin päälle laittaa, etten joutuisi ihan naurunalaiseksi kaikkien niiden upeiden ja tyylikkäiden muotibloggareiden keskellä. Sitten tulin siihen tulokseen, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin lähteä omana itsenään ;-) (kuvaa itsestä tosin ei nyt sattunut tähän hätään olemaan, mutta se tuskin haittaa ketään).

Tiinanen järjestelee joululahjakasaa
Pikkujoulutapaamista tuli sponsoroimaan mahtava joukko yrityksiä. Eero Kilpiäinen Oy oli avustanut joukkiotamme ihan rahallisesti ja sillä avulla saimme massumme mukavasti täyteen. Lisäksi loistava järjestelytoimikunta oli tehnyt salaattia ja Anzi leiponut suussa sulavia muffinsseja. Chatrin ja Riehu olivat askarrelleet ihanat nimilaput kaikille, mm. Mikaela ja Bubble järkkäilleet muuten kaiken toimivaksi kokonaisuudeksi, joten meille muille jäi jäljelle vain nautiskelu kivasta seurasta :)

Olimme kaikki yllättyneitä siitä, miten monet yritykset halusivat muistaa meitä, sillä lahjapussukoiden määrä ei jäänyt yhteen! Fazer oli lahjoittanut herkkuja, Pauligilta saimme hurjan määrän kahveja, Keune oli lahjoittanut hiusten muotoilutuotteen, Koruharakasta saimme jokainen oman erilaisen korun, Nanson ihana pyyhe tulee varmasti monella bloggarilla kovaan käyttöön, Disneyltä puolestaan kaikki saivat ihanat jouluaiheiset pussukat jouluelokuvineen. Sandrew Metronomen jättimäisestä säkistä riitti jokaiselle jotakin tietokilpailun ja arvonnan kautta, halutuimpien tuotteiden ollessa Legenda suojelijoista -elokuvaan liittyvät pöllöpipo ja pöllöreppu :)

Goodiebagin goodiet
Tapaaminen oli ihanan leppoisa ja hauska, ja oli mahtavaa tavata ihan livenä ihmisiä, joihin on ehtinyt tutustua näin virtuaalimaailmassa. Kaikkien kanssa ei ehtinyt tietenkään tutustumaan, mutta otetaan joskus uudestaan :) Ainakin leffatyyppien kanssa uusinta on jo suunnitteilla...

Mikaela ja Cinefiliaan Jutta
Kuvat on otettu minun Nokia N8:lla. Vaikka puhelimen kamera on hyvä, sillä saa hyviä kuvia vain, jos kohde pysyy liikkumatta ;-) se on siis äärettömän hidas (ainakin sellaiselle, joka on tottunut käyttämään järkkäriä) ja kun kivan kohteen on saanut etsimeensä, tilanne on jo mennyt ohi siinä vaiheessa kun suljin räpsähtää... Siksi nämä minun kuvani eivät ole mitään loistavia ;-)

maanantai 22. marraskuuta 2010

Maanantaiaamun mutinat

Viikonloppu hujahti ohi ihan liian nopeasti. Positiivista tässä viikonlopussa oli erityisesti lauantaina järjestetty bloggareiden pikkujoulu, jossa mukana oli kolmisenkymmentä leffa-, lifestyle- ja tyylibloggaria pääasiassa pääkaupunkiseudulta ja sen lähiympäristöstä. Oli hienoa tavata ihan livenä niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet tutuksi jo blogeissa - kiva oli tavata esimerkiksi Tiinanen, cinefiliaan Jutta, Marja, Bubble ja Ravenwaves, joita en ollut vielä ennestään tavannut, sekä myös vanhat tutut Mikaela ja Anzi sekä Chatrin ja Riehu, jotka olen kerran pikaisesti tavannut aikaisemmin. Kirjoittelen enemmän pikkujouluista myöhemmin tällä viikolla, kuvien kera.

Tällä viikolla on tiedossa myös uusi arvonta! Tällä kertaa Harry Potter -teemainen, ja tiedoksi jo nyt, että palkinnot ovat todella kivat :) Stay tuned, laitan arvonnan pystyyn lähipäivinä, kunhan ehdin kuvata palkinnot.

Kotosalla on pleikkarissa pyörinyt Mikaelalta lainaan saamani The Big Bang Theory. Menossa on toinen kausi ja sen loppupuolella jo ollaan. Sarja on aivan loistavaa huumoria ja on vekkulia kuunnella tieteellistä jargonia huumorin lähteenä. On ollut hauska kuulla, että edes nopeaälyinen fyysikkomieheni ei aina ehdi tajuta, mistä Sheldon milläkin kertaa puhuu.

Tyttären hereilläoloaikaan on puolestaan viime päivinä pyörinyt nyt jo muutamaan kertaan läpi herttainen Risto Räppääjä ja polkupyörävaras. En ole sitä ensimmäistä Räppääjää nähnyt, mutta ainakin tämä on todella hauska ihan koko perheen elokuva. Juuri kun pari viikkoa sitten purnasin siitä, että koko perheelle tehtävät elokuvat ovat niin harvassa. Leffa on ihanan värikäs ja siinä on pieniä jippoja aikuisille, mutta pääasiassa lapset saavat naureskella aikuisten höpsöydelle. Ulla Tapanisen Elvi-täti on mielestäni leffan ehdottomasti paras hahmo :) mutta on myös hauska nähdä Eppu Normaalin Martti ja Pantse Syrjä mukana hengailemassa ja lauleskelemassa.

Jaksamista kaikille maanantaihin! Ihanaa että maahan on satanut hiukan lunta, sillä se valoisuttaa tätä synkkyyttä edes hieman :)

Kuvassa cinefiliaan Jutan viime viikolla esittelemiä Mari Kasurisen taideponeja - My Little Ponyt Han Solo ja Chewbacca. Lisää loistavasta taiteilijasta ja hänen töistään täällä >>

perjantai 19. marraskuuta 2010

Arvonnan voittajat!


Kaunotar ja hirviö -kilpailun voittajat on nyt arvottu! Osallistujia arvontaan tuli kaiken kaikkiaan 22, joista 20 osallistui blogin kommenttilaatikon kautta ja kaksi sähköpostin välityksellä. Arpalippuja (eli arpaonnensahan sai tuplattua tai triplattua linkittämällä kilpailun ja/tai liittymällä lukijaksi) arvontaan tuli yhteensä 44 ja näiden kesken valittiin voittajat (linkit voittajien nimistä vievät heidän julkisiin blogeihinsa, minkä tietoja kaivelin tuolta profiileista :). Voittajien arvonnassa käytin jälleen random.org:ia.

Ensimmäinen lohdutuspalkinto eli Pocahontas-dvd meni numerolle 37, jota vastaa nimimerkki Jonna.

Toinen lohdutuspalkinto eli toinen Pocahontas-dvd meni numerolle 26, jota vastaa nimimerkki Elisa.

Ja pääpalkinnon, eli Belle-nuken voitti numero 2, jota vastaa nimimerkki Suvi.

Pyydän voittajia lähettämään postitusosoitteensa minulle sähköpostilla osoitteeseen elokuvablogi.com (at) gmail.com viimeistään perjantaina 26. marraskuuta 2010 *). Kuten aina aikaisemminkin Disney-kilpailujen kohdalla, toimin tietojen välittäjänä Disneylle, josta palkinnot lähetetään sitten voittajille suoraan.

Kiitos kaikille osallistumisesta ja onnea voittajille!
*) Mikäli en ole saanut yhteystietoja tähän mennessä, arvotaan kyseiselle kohdalle uusi voittaja

Kuva © Disney 

torstai 18. marraskuuta 2010

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1 (2010) (***)


Sanottakoon nyt heti aluksi, että niin paljon kuin Harry Potter -sarjasta pidänkin, en ollut hirvittävän tyytyväinen sarjan viimeiseen osaan kirjana. Aikaisempiin kirjoihin verrattuna siinä on aivan liikaa epämääräistä haahuilua (sivukaupalla) ja haahuiluun suhteutettuna liian yllättäviä ja perustelemattomia hahmojen ahaa-elämyksiä. Tuon tiiliskivimäisen kirjan elokuvatuottajat päättivät pätkäistä kahdeksi erilliseksi elokuvaksi, mikä toisaalta on hyvä asia, koska saamme nauttia Pottereista yhden elokuvan verran enemmän ja kirjan tapahtumia saadaan kerrottua tarkemmin, mutta toisaalta taas huono asia, sillä kirjan turhanpäiväinen haahuilu siirtyy siinä samalla myös valkokankaalle.

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1 lähtee siitä, kun Harry jättää kotina pitämänsä talon taakseen ja aloittaa elämänsä aikuisena velhona. Aikuisuuteen -velhomaailmassa tämä tarkoittaa 17-vuoden ikää- siirtyminen tarkoittaa myös sitä, että Harryn äidin kuolemassa pojan päälle langennut suojeluloitsu raukeaa ja näin ollen hän on vapaampaa riistaa lordi Voldemortille.

Harry (Daniel Radcliffe), Hermione (Emma Watson) ja Ron (Rupert Grint) matkaavat Tylypahkan koulun sijasta lunastamaan Dumbledorelle antamaansa lupausta, eli etsimään Voldemortin (Ralph Fiennes) sielunsa palasista tekemiä hirnyrkkejä ja tuhoamaan ne. Koska he samalla he joutuvat pakoilemaan sekä kuolonsyöjiä että taikaministeriön sekopäitä, etsintä ei ole mitenkään helppo. Matkalla myös ystävyyden kestävyys pannaan varsinaiselle koetukselle.

Samoin kuin kirjatkin, myös elokuvat synkkenevät osa osalta. Kuoleman varjelukset, osa 1 on erittäin synkkä, eikä siinä ole kovinkaan monta pilkahdusta huumoria. Joka puolella kuolonsyöjät kylvävät kuolemaa ja tuhoa, läheistensä hyvinvoinnista ei voi olla ollenkaan varma ja päähahmojen on pakko tehdä kipeitä ratkaisuja rakkaittensa suojelemiseksi. Tämä synkkyys ja ahdistus välittyy myös elokuvasta erinomaisesti.

Kuoleman varjelukset, osa 1 on tarinallisesti uskollinen alkuperäismateriaalille jopa niin, että ainoa asia, mitä jäin kaipaamaan, oli Dumbledoren taustojen jättäminen kokonaan pois. Minulla on kuitenkin sellainen aavistus, että siihen saatetaan palata sarjan viimeisessä osassa. Ainakin toivon niin.

Kirjalle uskollisuus on myös taakka. Vaikka kaksi ja puoli tuntia hujahtavat elokuvaa katsellessa yllättävänkin kivuttomasti ja lopputekstien rullatessa tunsin oloni viihdytetyksi, aloin kuitenkin jälkeenpäin mielessäni kritisoida näkemääni. Elokuvan kestoon on mahdutettu yllättävän vähän toimintaa ja yllättävän paljon sitä mainitsemaani haahuilua, joka ei vie tarinaa yhtään eteenpäin. Näytetään Harry ja Hermione telttailemassa siellä ja telttailemassa täällä, kuvataan vähän kauniita maisemia ja kävellään edestakaisin. Varsinaiset tapahtumat tuntuvat kuin pieniltä sydämen lyönneiltä muuten tasaisessa EKG:ssä, sillä yhtäkkiä kaiken keskelle heitetään esimerkiksi Lunan isä (Rhys Ifans) ja annetaan ymmärtää hänellä olevan hieman isompikin rooli tarinassa, mutta saman tien hypätään muualle. Haahuilusta ja maisemien kuvailusta olisi voinut leikata hieman isomman siivun varsinaisille asioille sekä hahmojen taustoille ja motiiveille.

Potter-fanille tämä on kuitenkin yksi askel kohti tarinan lopullista päätöstä, mahdollisuus seurata rakastettujen ja vihattujen hahmojen elämää pienen hetken eteenpäin matkalla vääjäämättömään päätökseen, joka nähdään sitten ensi kesänä .


Tuomio: ★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Deathly Hallows, part 1
Ohjaus: Davis Yates
Käsikirjoitus: Steve Kloves, perustuu J.K. Rowlingin romaaniin
Pääosissa:  Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint, Bonnie Wright, Alan Rickman, Bill Nighy, Ralph Fiennes, Helena Bonham Carter, Rhys Ifans
Valmistusmaa: UK / USA 2010
Genre: fantasia / seikkailu
IMDb
Traileri >>

Kuvat: © 2010 Warner Bros. Ent. Harry Potter Publishing Rights © J.K.R.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Tulossa: Rare Exports (ensi-ilta 3.12.2010)

Joulupukki tulee Suomesta, senhän tietävät kaikki, ainakin me suomalaiset. Mutta millainen se pukki onkaan? Suomalainen fantasiaelokuva Rare Exports kertoo tarinan alkuperäisestä pukista koko maailmalle -ja hyvän vastaanoton elokuva onkin maailmalla saanut. Lokakuussa Sitgesin fantasiaelokuvajuhlilla Espanjassa se valittiin festivaalien parhaaksi elokuvaksi ja pari viikkoa sitten sen traileri oli parhaalla mainospaikalla IMDb:ssä, mikä minusta on hieno asia suomalaiselle elokuvalle!

Jalmari Helanderin ohjaama ja käsikirjoittama Rare Exports pohjaa vuosina 2003 ja 2005 ilmestyneisiin lyhytelokuviin, jotka löytyvät myös YouTubesta - suosittelen katsastamaan, jos siis et ole niitä vielä koskaan nähnyt :)

UK:ssa Rare Exportsia on markkinoitu kauhuna, mutta minusta se on enemmänkin fantasiaa tai seikkailua. Vinksahtanut jouluelokuva nähtiin jo kertaalleen Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla alkusyksystä, mutta virallisen ensi-iltansa se saa joulukuun kolmantena päivänä.

Vilkaisepa traileri alta:

tiistai 16. marraskuuta 2010

Huomenna Potteria - toiseksi viimeistä kertaa!


© 2010 Warner Bros. Ent. Harry Potter Publishing Rights © J.K.R.
Huomenna se sitten on täällä, se toiseksi viimeinen Harry Potter eli Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1. Sarjan tiiliskivimäiseksi muodostunut viimeinen kirja päätettiin jakaa kahteen osaan ja se ihan vihoviimeinen Potter-elokuva tulee teattereihin sitten ensi kesänä.

Mielenkiinnolla elokuvaa odotan - olen siis menossa huomenillalla sen vasta katsomaan, sillä ikävästi missasin leffan pressinäytöksen -vaikka varsinainen Potter-mania on meidänkin perheessä hieman hiipunut viimeisen kirjan lukemisen jälkeen. Eilen kuitenkin kirjaa hetken aikaa silmäilin ja tulin siihen tulokseen, että helposti voisin uppoutua tarinan vietäväksi vaikka koko illaksi ;-) Vaikka suurin into on siis hiipunut, tarinan tenho ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut.

On ollut jännä seurata Harryn tarinaa myöskin näyttelijöiden kasvun kautta. Juuri eilen lukaisin Bubblen blogista juttua hoteimmista Potter-näyttelijöistä ja ihmettelin, miten hurjasti nämä lapsukaiset ovatkaan kasvaneet. Mutta toisaalta, ensimmäinen Potter-elokuva Viisasten kivi julkaistiin lähes kymmenen vuotta sitten, vuonna 2001, jolloin pikkuruinen Daniel Radcliffe oli jotain 12-vuotias. Nyt nämä yli kaksikymppiset näyttelijät ovat ihan aikuisia ja täysiä ammattilaisia omalla alallaan! Pari viikkoa sitten Helsingissä faneja ihastuttivat Luna Lovegoodin näyttelijä Evanna Lynch ja Neville Longbottomin näyttelijä Matthew Lewis (joista kuvia täällä ja videota täällä) ja hui hurjaa, miten aikuisia hekin jo olivat.

Huomenna siis menen tapaamaan Harrya näillä näkymin toiseksi viimeisen kerran. Koskaanhan ei tosin tiedä, milloin Harryn luoja J.K. Rowling päättääkin jatkaa aikuiseksi kasvaneen velhopojan tarinaa, sillä aika ajoin sellaisiakin huhuja liikkuu. Kiva on kyllä taas pitkästä aikaa matkustaa noitien ja velhojen maailmaan! Leffasta juttua tulossa varmaan sitten lopummalla viikkoa.

Annoin muuten miehelleni pienenä isänpäivälahjana vapaan illan torstaille sekä lipun Potter-näytökseen. Vähän hän mietti, että mitenkähän voi muka mennä yksinään kaikkien teinien keskelle leffaa katsomaan... ;-)

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kotona katseltua: Blood: The Last Vampire (2009) (***)

Olen jostain syystä viime aikoina katsonut paljon vampyyrielokuvia -sekä hyviä että huonoja sellaisia. Viime viikolla arvioimani Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika oli sieltä heikoimmasta päästä, Blood: The Last Vampire on puolestaan omassa genressään ihan mukiinmenevä seikkailu.

Samannimiseen, vuonna 2000 ilmestyneeseen japanilaiseen animeen pohjautuva Blood: The Last Vampire kertoo demoneita metsästävästä, vuosisataisesta puolivampyyri-Sayasta (Gianna), joka soluttautuu koulutyttöä näytellen Toisen Maailmansodan jälkeiseen Yhdysvaltain tukikohtaan tarkoituksenaan tuhota siellä liikkuvat demonit. Hänen tärkeimpänä tehtävänään on kuitenkin löytää Onigen (Koyuki), voimakas demoni, joka aikoinaan tappoi Sayan isän.

Elokuvan visuaaliset efektit jäävät paikoitellen tökeröiksi verrattuna siihen, mitä nykytekniikalla voidaan saada aikaiseksi. Tämän lisäksi hölmön näköiset demonit häiritsevät muuten ihan näpsäkkää miekanheiluttelua, jota siivittää toimiva musiikki. Tarinallisesti Blood: The Last Vampire ei ole kummoinen, mutta se ei ole tämän tyylilajin elokuvissa aina tarkoituskaan, vaan tarina toimii raameina näyttäville taisteluille. Lisäksi Gianna on ihanan tehokas taistelijana.

Pitäisi varmaan katsoa se alkuperäinen anime, sillä voisin kuvitella vauhdikkaan ja toiminnallisen tarinan toimivan paremmin animoituna kuin tällaisena näyteltynä versiona.

Dvd:lln ekstrana mukana on parikymmenminuuttinen making of sekä kooste kulissien takaa, missä mm. Gianna vertaa elokuvan stunttien tekemistä kidutukseen.

Tuomio: ★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Blood: The Last Vampire
Ohjaus: Chris Nahon
Käsikirjoitus:  Chris Chow, perustuu Kenji Kamiyaman ja Katsuya Teradan alkuperäiskäsikirjoitukseen
Pääosissa:  Gianna, Allison Miller, Liam Cunningham, Larry Lamb, JJ Feild
Valmistusmaa: Hong-Kong / Ranska / Kiina 2009
Genre: toiminta
IMDb

[tekstiä muokattu alunperin Episodissa #8/2010 julkaistusta]

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Vielä ehtii osallistua!

Kaunotar ja hirviö-teemainen arvonta päättyy ensi viikolla, torstaina 18. marraskuuta. Vielä ehdit osallistua mukaan arvontaan, jossa voi voittaa hienon Belle-nuken tai ihastuttavan Pocahontas-dvd:n :)

Arvontaan tästä >>

Kuva © Disney

lauantai 13. marraskuuta 2010

Harmistusta...

Minua meinaa vähän harmittaa... Haluaisin niin viedä tyttäreni välillä ihan oikeisiin elokuviin, ihan oikeaan elokuvateatteriin, mutta aitoja ja perinteisiä lastenelokuvia ei nykyisin tunnu enää leffateattereissa näytettävän. Siis sellaisia oikeasti koko perheen Totoroita ja Lupsakkaita luppakorvia (heh, siis 101 dalmatialaista), joita voi katsoa 4-vuotiaskin. Eikö niitä enää tehdä?

Tyttäreni on tullut ainakin siinä äitiinsä, että hän rakastaa elokuvia ja siksipä olisikin niin ihanaa aina välillä lähteä hänen kanssaan kokemaan noita tarinoita isolta kankaalta yhdessä, ostaa se yhteinen popcorn-laatikko ja mutustella siinä nautiskellessa elokuvasta, viettää äidin ja tyttären keskeistä laatuaikaa kulttuurikokemuksen kautta.

Mutta ei, nykyisin kaikki animaatiot ovat hienoja ja upeita 3D-elämyksiä, joista voi markkinointipuheiden mukaan nauttia koko perhe - tai siis ainakin kaikki yli 5-vuotiaat (vanhempien seurassa), sillä elokuvat tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta ikärajaltaan K7. Eiköhän animaatioista tehdä enää tavallisia 2D-versioita vai eikö niitä enää vain tuoda Suomeen? Tuottavathan hienot kolmeulotteiset elämykset varmasti teattereille enemmän, ja varsinkin nyt, kun uuteen teknologiaan on investoitu paljon, pitäähän sitä myös hyödyntää.

Tämä on vaan harmillista alle 5-vuotiaiden kannalta, sillä he eivät pääse kokemaan elokuvaelämyksiä ihan teatterissa asti. En tiedä, minkä ikäisillä nuo 3D-lasit kunnolla toimivat (nehän kun ovat one size fits all...), mutta ainakin vielä meidän neidille ne ovat isot ja hankalat käyttää - kävimme nimittäin alkusyksystä testaamassa laseja Muumi ja Punainen pyrstötähti -elokuvan ennakkonäytöksessä.

Toistaiseksi tyttäreni elokuvateatterikäynnit siis rajoittuvat yhteen hieman epämiellyttävään Muumi-kokemukseen 3D-lasien kanssa sekä vuosi sitten nähtyyn Ponyoon, mitä hän edelleenkin muistelee mielellään (hihkui valojen sammuessa kirkkaalla äänellään: "On ihan pimeää!"). Kyseinen elokuva onkin ollut siitä pitäen ostoslistalla, ja nyt kun se näyttää teräväpiirtona kauppoihin ilmestyneen tiedä vaikka pukinkonttiin kolahtaisi ;-)

Kovasti toivoisin perinteisempiäkin animaatioita teatterivalikoimiin, jotta myös perheen pienimmät pääsisivät silloin tällöin tutustumaan siihen huimaan kokemukseen, kun valot sammuvat suuressa salissa, tulee pimeää, esirippu aukeaa, suuren suuri valkokangas alkaa elää ja kertoa tarinaansa, kun popcornit ratisevat mukavasti hampaissa. Meille lähes kaiken kokeneille aikuisille tuo kaikki on lähes arkipäivää, mutta elämäänsä vasta aloittelevalle digisukupolven ihmiselle se on uutta ja ihmeellistä, jotain todella suurta - taikuutta!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Marraskuun tyttö - Anne Hathaway (synt. 12. marraskuuta 1982)


Marraskuun tytöksi vuoden 2010 kalenterissa valikoitui New Yorkissa 12. marraskuuta, 1982 syntynyt Anne Jacqueline Hathaway.

Anne Hathaway legendaarisen Annie Leibovitzin kuvaamana
Ensimmäinen elokuva, jossa muistan Hathawayn nähneeni oli vuonna 2005 ilmestynyt Brokeback Mountain, jossa hän näytteli räväkästi pukeutuvaa "lehmityttöä", Jake Gyllenhaalin hahmon vaimoa. Kyseisessä elokuvassa hän jäi hieman kanssasisarensa Michelle Williamsin varjoon, mutta mieleen tuo bambinsilmäinen, hymyilevä kaunotar jäi kuitenkin heti. Seuraavaksi näin hänet Jane Austenin roolissa elokuvassa Jane Austenin jalanjäljillä, vastanäyttelijänään James McAvoy ja sitten lopulta oman idolinsa Meryl Streepin "kiusattavana" elokuvassa Paholainen pukeutuu Pradaan.

Rachel Getting Married esitteli Hathawayn vakavassa ja rankassa roolissa vieroituksesta kotiin sisarensa häihin palaavana tyttärenä, jolla on harteillaan suuri salaisuus. Uskoisin, että tämä oli juuri se rooli, joka iskosti lopullisesti Hathawayn mieleeni ja nosti hänet yhdeksi tämän hetken suosikkinäyttelijöistäni - hän muuten sai myös ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa tuosta roolista. Vaikka hän tekee hömppärooleja, kuten esimerkiksi Morsianten sota ja Prinsessapäiväkirjat, hänen olemuksensa on jotenkin niin herttainen ja aito, että hänestä on lähes pakko pitää. Hänessä on jotain samanlaista maanläheistä karismaa kuin vaikkapa Sandra Bullockissa.

Seuraavaksi Hathaway nähdään uudestaan Jake Gyllenhaalin parina lääketeollisuudesta kertovassa romanttisessa komediassa Love and Other Drugs (traileri täällä >>) jonka Suomen ensi-ilta on merkitty kuluvan vuoden joulukuun viimeiselle päivälle.


"I look my best after an entire hair and makeup team has spent hours perfecting me. When do I feel my best? When I haven't looked in a mirror for days, and I'm doing things that make me happy."

torstai 11. marraskuuta 2010

Kotona katseltua: Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika (2009) (**)

Darren Shanin kirjoittaman Vampire blood -kirjatrilogian yhdeksi niputtava Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika kertoo nuoresta Darrenista (Chris Massoglia), joka lähtee ystävänsä Steven (Josh Hutcherson) kanssa vierailemaan salaa friikkisirkukseen, joka mainostaa esittelevänsä oikeita "friikkejä".

Vierailu kuitenkin menee hieman pieleen ja sen päätteeksi Darren päätyy vampyyri-Crepsleyn (John C. Reilly) avustajaksi ja puolivampyyriksi itsekin, mistä Steve ei ole oikein mielissään. Tapahtuman seurauksena Darren muuttaa Crepsleyn mukana asumaan Friikkisirkukseen, jossa voi tavata mm. parrakkaan naisen (Salma Hayek).

Hetkittäin hauska seikkailu ei kanna yksinkertaisesti siitä syystä, että tarinassa ei ole minkäänlaista tolkkua. Uusia hahmoja esitellään läjäpäin, mutta heille ei anneta mitään järkevää tekemistä. Kokonaisen kirjatrilogian kokoaminen yhteen pakettiin ei ole onnistunut, vaan lopputuloksena nähdään sekalainen kokoelma jännittävän näköisiä hahmoja ja jokin juonen tapainen.

Dvd:n ekstrana on kymmenen poistettua kohtausta, kooste “Näin sinusta tulee vampyyri” sekä parikymmenminuuttinen making of, jossa esitellään Friikkisirkusta ja sen hahmoja tarkemmin.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Cirque du Freak: The Vampire’s Assistant
Ohjaus: Paul Weitz
Käsikirjoitus:  Paul Weitz, Brian Helgeland, perustuu Darren Shanin romaaneihin
Pääosissa:  Chris Massoglia, Josh Hutcherson, John C. Reilly, Jessica Carlson, Salma Hayek
Valmistusmaa: USA 2009
Genre: seikkailu / fantasia
IMDb
Traileri >> 

[tekstiä muokattu alunperin Episodissa #8/2010 julkaistusta]

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kotona katseltua: Neil Jordanin Ondine (2009) (***)


Irlantilaisen Neil Jordanin meriittilistaan kuuluvat loistoteokset Veren vangit (1994) ja The Crying Game (1992), josta hänelle ojennettiin mm. parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinto. Jordanin uusin elokuva Ondine sijoittuu miehen kotiseuduille sateisen harmaaseen, mutta oi niin kauniiseen Irlantiin.

Colin Farrell on Syracuse, kalastaja, jonka verkoissa ei paljon sisältöä elannoksi asti ole. Hän on elämässään pettynyt, entinen alkoholisti ja omien sanojensa mukaan pelle. Hän kuitenkin rakastaa täydellä sydämellään erossa vaimolleen Mauralle (Dervla Kirwan) jäänyttä, munuaisten vajaatoiminnasta kärsivää ja pyörätuolilla ajelevaa Annie-tytärtään (Alison Barry).

Eräänä päivänä Syracusen verkkoon tarttuu nainen (Alicja Bachleda), joka esittelee itsensä Ondineksi, "vedestä tulleeksi". Annie on varma, että nainen on tietynlainen merenneito, selkie. Ondinen mukana Syracusen elämään alkaa paistaa aurinko ihmeellisten onnellisten sattumien kautta. Mies ei kuitenkaan voi uskoa onnensa kääntyneen, vaan alkaa etsiä syitä hyvään tuuriinsa hieman väärin perustein.

Ondine on suloisen karhea tarina yksinäisen miehen ja mystisen naisen rakkaudesta sekä lapsen uskosta taikuuteen. Upeissa maisemissa kuvattu satu näyttää kaikin puolin kauniilta, mutta harmillisesti tarinasta puuttuu se viimeinen ripaus elokuvan taikaa, mikä tekisi siitä loistavan. Näyttelijät tekevät kaikin puolin hyvää työtä, mutta tarina ei jostain syystä kanna niin hyvin kuin tällaisen tarinan voisi olettaa kantavan.

Ondine tarjoaa romanttista draamaa irlantilaisella harmaanvihreällä maisemalla maustettuna. Se on kaunis elokuvallinen välipala, muttei jää mieleen samanlaisena mestariteoksena kuin vaikkapa The Crying Game.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Ondine
Ohjaus ja käsikirjoitus:  Neil Jordan
Pääosissa:  Colin Farrell, Alicja Bachleda, Alison Barry, Stephen Rea, Dervla Kirwan, Tony Curran
Valmistusmaa: Irlanti / USA 2009
Genre: draama / romantiikka
IMDb
Traileri >> 

maanantai 8. marraskuuta 2010

Kotona katseltua: Boys are back (2009) (***)

Australian maaseudulle sijoittuvassa The Boys are Backissa Clive Owen on Joe Warr, karismaattinen urheilutoimittaja, jolle elämä kotosalla on melkoisen vierasta. Kun hänen vaimonsa yllättäen kuolee, joutuu mies uuden tilanteen eteen nuoren pojan yksinhuoltajaisänä. Pakkaa sekoittaa lisää hänen Briteissä asustava teini-ikäinen poikansa edellisestä avioliitosta, sillä tämä matkustaa Britannian kylmyydestä maapallon toiselle puolelle asumaan vaihteeksi isänsä luona.

Elokuva kertoo monenlaisesta uuden opettelusta: Joe oppii toimimaan itsenäisenä isänä samalla kun Artie (Nicholas McAnulty) opettelee elämää ilman rakastavaa äitiä, mutta saa sen sijaan itselleen isoveljen. Harry (George MacKay) puolestaan löytää kauan kadoksissa olleen isänsä, mutta samalla myös koti-Britannian jäykistelystä poikkeavan, rennon ilmapiirin Australian. Kaksi maata näytetäänkin ihastuttavan erilaisina, mutta silti kauniina ja mielenkiintoisina.

Simon Carrin omien kokemustensa pohjalta kirjoittamaan romaaniin perustuva elokuva on yhtälailla kaunis kuin surullinenkin matka lähimmäisen kuoleman jälkeen taas kokonaiseksi ihmiseksi. Samalla se on isän sukellus itseensä kahden poikansa avustuksella, minkä esittämisessä Owen tekee hienoa jälkeä.

Tarinan sanoma on arvoiltaan ristiriitainen, mikä hieman latistaa Joe’ta kohtaan tunnettavaksi tarkoitettua sympaattisuutta. Vanhempaa poikaa esittävän, aivan loistavan roolisuorituksen tekevän MacKayn nimi kannattaa laittaa korvan taakse.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: The Boys are Back
Ohjaus:  Scott Hicks
Käsikirjoitus: Allan Cubitt, perustuu Simon Carrin romaaniin
Pääosissa:  Clive Owen, Nicholas McAnulty, George MacKay, Emma Booth, Julia Blake
Valmistusmaa: Australia / Iso-Britannia 2009
Genre: draama
IMDb
Traileri >> 

[tekstiä muokattu alunperin Episodissa #9/2010 julkaistusta]

lauantai 6. marraskuuta 2010

Robert Downey Jr ja Zach Galifianakis matkalla mantereen halki - Due Date (2010) (***)


Kauhea kankkunen oli sekä yleisön että kriitikoiden rakastama hittikomedia puolisentoista vuotta sitten ilmestyessään. Myös minä ihastuin tuohon totaalisen älyttömällä huumorilla varustettuun poikien komediaan ikihyviksi, sillä kun idea lentää senkin verran korkealla, mutta toteutus on kuitenkin tehty asiallisesti, tuloksena oli nautittava(n kammottava) elokuva pieleen menneistä polttareista Las Vegasissa (mikä ideana muuten noin kirjoitettuna kuulostaa mielestäni todella lattealta). Elokuvan ohjaaja Todd Phillips suunnittelee parhaillaan Kankkuselle jatkoa, mutta välissä hän on ottanut käsittelyyn Kankkusen tyyliin matalalla lentävän road movien.

Laskettu aika kertoo Peteristä (Robert Downey Jr.), takakireästä arkkitehdista, joka on työmatkalla jenkkilän itärannikolla ja on matkalla vaimonsa (Michelle Monaghan) luo kotiin Kaliforniaan, koska hänen lapsensa on määrä syntyä viikon kuluttua. Erinäisten sattumien kautta Peter saa lentokiellon, ja jää ilman henkkareita ja rahaa miettimään keinoa päästä mantereen läpi ajoissa. Avuksi tulee omaperäinen, näyttelijäksi halajava Ethan (Zach Galifianakis), joka koirineen tarjoaa Peterille kyydin kotiin.

Matka ei kuitenkaan suju aivan kommelluksitta ja kun yhden älyttömän päähänpiston jälkeen katsoja miettii, ettei homma voi tästä enää mennä enemmän pieleen, se menee kuin meneekin enemmän pieleen. Matkalla miehet tapaavat mm. Peterin ystävän Darryllin (Jamie Foxx) ja huumeita (lääkkeeksi totta kai) kasvattavan Heidin (Juliette Lewis).

Laskettu aika oli itselleni siinä mielessä hauska yllätys, että en tiennyt etukäteen elokuvan teemasta mitään ja odotin nimen perusteella jotain kamalaa raskauteen ja/tai synnytykseen liittyvää komediaa á la Yhdeksän kuukautta (jonka tyyppisiä yksinkertaisesti vihaan). Ja kun elokuva olikin höpsö road movie, tunsin itseni positiivisesti yllätetyksi ja elokuvan aikana viihdytetyksi.

Laskettu aika ei kuitenkaan ole Kauhea kankkunen. Se näyttää tyylillisesti samanlaiselta - onhan siinä sama kuvaajakin (Lawrence Sher) kuin Kankkusessa- mutta elokuvana se ei yllä Kankkusen lähes nerokkaaseen kokonaisuuteen. Jopa yleensä loistava Downey Jr. on tiukkapipoisena liikemiehenä kuin huono karikatyyri, jonka hahmo on kaavamaisuudessaan lähes tylsä. Galifianakis on puolestaan Kankkusen tapaan roolissaan pehmo ja höpsö, mutta hän sopii rooliinsa huomattavasti paremmin kuin jäykistelevä Downey Jr.

Elokuva tarjoaa kuitenkin oivaa aivot narikkaan -viihdettä, joka paikoitellen naurattaa aidosti. Siinä on mukana niin toimintaa kuin hieman draamaakin, ja toimintakomediansa ylilyönnit Phillips osaa vetää tyylillä niin, että elokuvasta ei tule pelkkää mukahauskaa väkisinnaurattajaa.


Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Due Date
Ohjaus:  Todd Phillips
Käsikirjoitus: Alan R. Cohen, Alan Freedland, Adam Sztykiel, Todd Phillips
Pääosissa:  Robert Downey Jr., Zach Galifianakis, Michelle Monaghan, Jamie Foxx, Juliette Lewis
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: komedia
IMDb
Traileri >>

perjantai 5. marraskuuta 2010

Harry Potterin Evanna Lynch (Luna Lovegood) ja Matthew Lewis (Neville Longbottom) Helsingissä 4.11.2010, osa 2

Kuten aamupäivällä tehdyssä Harry Potter -tapahtuman kuvapostauksessa lupasin, tässä tulee pari pätkää Evanna Lynchin ja Matthew Lewisin haastattelusta. Yleinen haastattelu kesti kaiken kaikkiaan noin vartin, mutta pätkäisin siitä mukaan alkua ja sitten lopun.

Video on muuten kuvattu Nokian uudella N8-puhelimella, sillä halusin testata sen HD-tasoksi mainostettua video-ominaisuutta tällaisessa tilanteessa. Ja olin erittäin tyytyväinen kuvan laatuun! Video on pätkäisty osiin nokialaisesta sisältä löytyvällä softalla, mikä ei kosketusnäytöllisessä puhelimessa ollut kömpelösormiselle ihmiselle mitenkään maailman helpoin käyttää (ja vielä ekaa kertaa), joten siksi nuo pätkät eivät ala ja lopu ehkä niin siististi kuin voisivat, antakee anteeks :)

Ensimmäisessä videossa Lynch ja Lewis saapuvat lavalle ja kertovat suosikkikokemuksistaan Potter-elokuvien teon aikaan, toisessa videossa he juttelevat mm. suosikkikirjoistaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.



Harry Potterin Evanna Lynch (Luna Lovegood) ja Matthew Lewis (Neville Longbottom) Helsingissä 4.11.2010, osa 1


Eilen 4. marraskuuta 2010 Tennispalatsin aukio täyttyi jälleen kerran kirkuvista Harry Potter -faneista. Toiseksi viimeisen Potter-elokuvan kunniaksi järjestettyyn tapahtumaan oli tällä kertaa saatu mukaan Luna Lovegoodia näyttelevä Evanna Lynch sekä Neville Longbottomia esittävä Matthew Lewis. Minä ja Mikaela (jonka kuvat löytyvät täältä) olimme mukana seuraamassa tapahtumaa medialle varatusta "karsinasta", mutta ehdimme silti saada osamme myös fanijoukkojen innokkuudesta :)

Postitan materiaalin tapahtumasta viimeisen Potter-tarinan filmatisoinnin tapaan kahdessa osassa - tässä muutama kuva ja iltapäivällä hieman videomateriaalia.


Potter-tapahtumassa oli reilun vuoden takaisen Phelpsien vierailun tapaan ensin pukukilpailu, jonka voittajat saivat kutsun uuden elokuvan ennakkonäytökseen. Yksi suurimmista voittajista oli sokea tyttö (kuva yllä), joka asteli lavalle Severus Snapeksi pukeutuneen ystävänsä avustamana.

Pukukilpailun jälkeen tarjolla oli vielä mahdollisuus voittaa ennakkonäytöslippuja osallistumalla tiukkaan tietokilpailuun - ja vasta sen jälkeen lavalle astelivat illan päävieraat. Viileän kelin takia järjestäjätkin olivat kehottaneet osallistujia pukeutumaan lämpimästi, eikä tuo kehotus ollut aiheeton. Itsekin kun parisen tuntia värjötteli samoilla jalansijoillaan, olivat varpaat lopulta ihan jäässä.

Evanna Lynch oli vaihtanut Lunan vaalean tukan upean punaruskeaan. Lisäksi hänellä oli mahtavat, varmaan yli kymmensenttiset korot jalassaan - ja koroista huolimatta hän vaikutti pikkuruiselta laskeutuessaan lavalta fanilaumansa joukkoon. Matthew Lewis puolestaan oli miehistynyt komeasti, mutta oli suloinen punastellessaan lavalla ihailijoidensa kirkumisen saattamana.

Sympaattisen oloisia nuoria nämä Lynch ja Lewis vaikuttivat olevan, ja heille toivoo hyvää jatkoa ja hienoja rooleja myös muissa elokuvissa Pottereiden jälkeen! Kohteliaita ja ystävällisiä he olivat fanejaan kohtaan, ja kärsivällisesti jakoivat nimikirjoituksia (minäkin sain Lynchiltä nimmarin omaan Skotlannista ostamaani Deathly Hallowsiin) ja poseerasivat fanien kanssa valokuvissa.




torstai 4. marraskuuta 2010

Osallistu Kaunotar ja Hirviö -arvontaan!


Disney julkaisi viime viikolla sekä teräväpiirtona että dvd:nä ihastuttavan, odotetun klassikkonsa Kaunotar ja hirviö. Sen kunniaksi Disney ja Elokuvablogi.com yhdessä järjestävät jälleen kerran arvonnan!

Arvonnassa on kolme palkintoa: pääpalkintona on Mattelin Belle-nukke (kuva ohessa) ja lohdutuspalkintona arvotaan lisäksi kaksi Pocahontas-dvdtä. Ihania palkintoja siis vaikkapa pienille ystäville pukinkonttiin!

Arvontaan voit osallistua vastaamalla kysymykseen joko jättämällä kommentin tähän viestiin nimimerkin kanssa (älä kuitenkaan yksityisyytesi suojaamiseksi jätä sähköpostiosoitettasi) tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: elokuvablogi.com (at) gmail.com.

Tällä kertaa arvonnassa on käytössä arpaliput ja säännöt menevät näin: Yhden arpalipun saa tähän postaukseen vastaamisesta ja toisen linkittämällä arvontani blogiinsa tai vaikkapa Facebookiin. Vakituiseksi lukijakseni kirjautuneet saavat bonuksena kolmannen lipun. Anonyyminä osallistujat - muistakaa liittää mukaan nimenne tai nimimerkkinne. Ilmoittakaahan sitten kommentissanne, monellako arvalla osallistutte, kiitos!

Kilpailu kestää kaksi viikkoa - ja päättyy torstaina 18. marraskuuta kello 18.00. Kaikki tähän mennessä kilpailuun ilmoittautuneet osallistuvat arvontaan, jonka kolme voittajaa julkaistaan perjantaina 19. marraskuuta tässä blogissa - muistathan saapua silloin tarkistamaan, osuiko arvontaonni sinun kohdallesi!

Kuten edellisessäkin Disneyn kanssa järjestetyissä arvonnoissa, myös tässä palkinnot lähetetään voittajille suoraan Disneyltä, minä toimin tietojen välittäjänä :)

Arvonnan tehtävä:

Kuka tai mikä on suosikkihahmosi Kaunotar ja hirviö -tarinassa? Ja kerrothan myös pienet perustelut :)

Kuvat © Disney

Kaunotar ja hirviö | Beauty and The Beast

Avaa ovi maailman lumotuimpaan linnaan ja lähde taianomaiseen seikkailuun Kaunottaren ja hirviön kanssa. Upea digitaalisesti paranneltu animaatio, Oscar® -palkittu* musiikki ja aimo annos taikaa takaavat sen, että tämän ajattoman Disney-klassikon Juhlajulkaisu tarjoaa unohtumattoman elokuvaelämyksen.


Kun komea, mutta itsekäs prinssi saa päälleen kirouksen, hän muuttuu niin kauheaksi hirviöksi, ettei kukaan uskalla kohdata häntä. Kirous katoaa vain, jos prinssi löytää jonkun, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on – mutta kuka voisi rakastua hirviöön? Linnaan saapuu sattumalta kaunis Belle. Linnaan, jossa Lumiére, Könni ja esineiksi taiottu linnan palveluskunta tekevät kaikkensa romanssin syntymiseksi…

*1992, Paras laulu ja alkuperäismusiikki

Ikäraja: 7
Kesto: 91 min
Valmistusvuosi: 1991

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Woody Allenin You Will Meet a Tall Dark Stranger (2010) (****)


Näin Woody Allenin uusimman elokuvan jo elokuussa Espoo Cinéssä, mutta koska olin lupautunut kirjoittamaan siitä arvion Episodiin, julkaisen jutun täällä vasta nyt.

Kunnioitettavaan 75 vuoden ikään ehtineen, mutta edelleen elokuvan vuodessa pyöräyttävän ohjaajan uusin teos on ihmissuhdecocktailina hyvin perinteistä Allenia. Perinteisyydestään huolimatta se on toteutettu raikkaalla tavalla ja on lähes karikatyyristen hahmojensa kautta ihastuttava komedia, jonka parissa katsoja viihtyy.

You Will Meet a Tall Dark Stranger sijoittuu Lontooseen ja kertoo Sallystä (Naomi Watts) ja Roysta (Josh Brolin), joiden avioliitto rakoilee perinteisen arjen astuttua kuvioon alkurakkauden jälkeen. Sally iskee silmänsä karismaattiseen esimieheensä Gregiin (Antonio Banderas), Roy puolestaan alkaa haaveilla naapuritalon punaiseen pukeutuvasta kitaristista Diasta (Slummien miljonäärin Freida Pinto) samalla kun potee inspiraation puutetta kirjailijana.

Toisaalla Sallyn viinaan menevä äiti Helena (ihanan sekopäinen Gemma Jones) tuskailee ikääntyneen naisen epätoivossaan nuoruutta kaipaavan miehensä Alfien (Anthony Hopkins) jätettyä hänet vuosikymmenten avioliiton jälkeen. Apua tuskaansa hän hakee Cristalilta (Pauline Collins), meediolta, jonka ohjeiden avulla hän löytää jälleen otteen elämästään.

Kun Alfie avioituu nuoren, mutta varsin kevytkenkäisen Charmainen (Lucy Punch) kanssa ja Roy päättää ottaa onnensa omiin käsiinsä hieman kyseenalaisin keinoin niin työ- kuin rakkausrintamallakin, katsojakin tietää, ettei siitä hyvää seuraa.


You Will Meet a Tall Dark Stranger sivuaa elämän vakavia aiheita huumorilla. Avioero pitkän liiton jälkeen, uskottomuus, varkaus, valehtelu, oman edun tavoittelu, yksinäisyys ja vanhuus - aiheita, jotka kuulostavat enemmän tragedian kuin komedian aineksilta. Tarina on huumoriltaan kieroutunut ja ehkä juuri siksi niin herkullisen viihdyttävä, ja vaikka elokuvamestari paikoitellen hieman jo itseään toistaakin, osaa hän silti puhaltaa hahmoihinsa inhimillisyyttä ja aitoutta.

Allenin elokuvissa usein nähtävä hieman ristiriitainen suhtautuminen naishahmoihin ilmenee kuitenkin myös hänen uusimmassa työssään - toisaalta hän ihailee naisiaan, mutta ei kuitenkaan anna heille hahmoina yhtä paljon liikkumavaraa kuin miespuolisille hahmoilleen. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että naispuolisten päähahmojen seksuaalisuus jätetään haaveen ja kädestäpitelyn asteelle samalla kun mieskollegat porskuttavat sänkykammarin puolella.

Komedia alleviivaa vanhan kansan sanontoja, joissa jokainen ihminen on oman onnensa seppä, mutta paha saa usein palkkansa. Se antaa katsojalle vapautuneen mahdollisuuden nauraa ilkeiden ihmisten epäonnelle, ja kun elokuvan hahmojen elämään pääsee kurkistamaan hetkeksi, alkaa lopun lähetessä kaivata lisää. Allen kun ei tarjoile ratkaisua hopeatarjottimella, vaan jättää tarinansa lopun avoimeksi - tehden elokuvasta vain pienen katsauksen ihmisten elämään, jota katsojat pääsevät hetkeksi tirkistelemään.

Tuomio: ★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: You Will Meet a Tall Dark Stranger
Ohjaus ja käsikirjoitus: Woody Allen
Pääosissa: Naomi Watts, Josh Brolin, Antonio Banderas, Gemma Jones, Anthony Hopkins, Freida Pinto, Lucy Punch, Ewen Bremner, Christian McKay
Valmistusmaa: USA / Espanja 2010
Genre: komedia / draama / romantiikka
IMDb
Traileri >>


[teksti julkaistu alunperin Episodissa #10/2010 ja siitä hieman muokattu blogia varten]