Aina silloin tällöin sitä ihan yllättyy, kun löytää itsensä leffateatterista nauraa höröttämästä ihan ääneen. Se yllättyminen, samoin kuin se nauraminenkin, tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Dome Karukosken ohjaama ja Pekko Vatasen käsikirjoittama Napapiirin sankarit on juuri tällainen elokuva.
Janne (Jussi Vatanen) on työtön luuseri, joka jostain syystä on saanut pokattua itselleen kauniin ja ei-niin-luuserin naisen, Inarin (Pamela Tola). Jo kolme vuotta Jannen on ollut tarkoitus hankkia perheeseen digiboksi, ja nyt kun illalla on telkkarista tulossa Titanic, Inari päättää, että sellainen on hankittava. Hän jättää aamulla töihin lähtiessään Jannelle 50 euroa rahaa ja ohjeet hakea tarjouksessa oleva digiboksi läheisestä kodinkoneliikkeestä. Janne kuitenkin nukkuu puolille päivin ja päätyy sitten kavereidensa Kapun (Jasper Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen) kanssa paikalliseen tuopille. Ja kodinkoneliike ehtii mennä kiinni.
Pohja se on Inarinkin säkissä ja nainen laittaa miehensä seinää vasten - joko tämä hankkii digiboksin aamuyhdeksään mennessä tai hän muuttaa pois. Tästä saa alkunsa koko yön kestävä hurja reissu Rovaniemelle ja takaisin. Matkalla tavataan niin exiä (Kari Ketonen), poliiseja kuin venäläisiä turistejakin - ja siinä samalla koitetaan löytää oma itsensä ja se samperin digiboksi.
Napapiirin sankarit on oiva farssi suomalaisesta sielunmaisemasta. Sen alussa nähtävä prologi on mustaan huumoriin puettu kuvaus kansakuntamme tilasta. Siinä Kapun ääni kertoo jo viiden sukupolven ajan hirttäytymispuuna käytetystä pystyyn kuolleesta männystä sekä kansalaisidentiteetistämme, joka saa aikaan sen, että jos Suomi valitaan maailman parhaimmaksi maaksi, suomalaiset tekevät uuden tutkimuksen, jossa tutkimus todistetaan vääräksi.
Elokuva on kertakaikkisen sympaattinen ja viihdyttävä genrensä edustaja. Sen älykästä dialogia on herkullista seurata, vaikka Lapin murre ei aivan täydellisesti etelän miesten suuhun aina sovikaan. Lisäksi sen toimintakohtaukset ovat tarpeeksi älyttömiä, mutta ihmiset tuntuvat silti aidoilta, herkiltä, sellaisilta tavallisilta suomalaisilta, joilla ei aina asiat mene ihan niinkuin oli suunniteltu.
Napapiirin sankarit oli kunniakkaasti Suomen edustajana mukana myös tämän vuoden Toronton elokuvajuhlilla.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Napapiirin sankarit
Ohjaus: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: Pekko Pesonen
Pääosissa: Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen, Timo Lavikainen, Pamela Tola, Kari Ketonen
Valmistusmaa: Suomi / Islanti / Ruotsi 2010
Genre: komedia
IMDb
Traileri >>
Kuvat: (c) 2010 Helsinki-filmi.
8 kommenttia:
Tämä elokuva kuuluu ehdottomasti katsottavien listalle, traileri lupasi jo hyvää. katson muutenkin ihan liian vähän suomalaisia elokuvia.
"...sekä kansalaisidentiteetistämme, joka saa aikaan sen, että jos Suomi valitaan maailman parhaimmaksi maaksi, suomalaiset tekevät uuden tutkimuksen, jossa se todistetaan vääräksi."
Se, kuinka hyvin jollain kansalla menee, on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon aikaa sillä on istua valittamassa kuinka huonosti sillä menee.
Trailerin perusteella mainio elokuva. Täytyy nyt kerrankin katso suomalainen elokuva, olen siinä vähän huono yleensä.
Olemmekohan nähneet saman trailerin? Minusta kun jo pelkkä traileri oli niin rasittava, että päätin olla katsomatta elokuvaa ilman pakottavaa syytä. Jotenkin vain suomalainen komedia ei iske.
Paradoksaalisesti kyllä, ulkoisia, mitattavissa olevia seikkoja painottavan tutkimuksen mukaan suomalaisten pitäisi olla onnellisia, mutta miten sitten selittää itsemurhatilastot ja kansantauti masennus? Onhan meillä toimiva demokratia (etenkin "maan tapa"), hyvät julkiset palvelut (kunhan ei joudu asioimaan julkisessa terveydenhuollossa pääkaupunkiseudulla), loistavat koulutusmahdollisuudet (etenkin jos on ruotsinkielinen), puhdas luonto (lähikaupunkiin pidempi matka kuin Keski-Euroopassa naapurimaahan).
Joku voisi etsiä syitä onnettomuuteen asioista joita tämmöiset tutkimukset eivät mittaa, kuten tapakulttuurista, ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä, jne. Meillä tavataan naureskella ulkomaan elävien "teennäisyydelle", "tekopirteydelle" ja "väkinäiselle seurallisuudelle", ja vastaavasti ylpeillään epäsosiaalisuudella, avoimella epäkohteliaisuudella ja vihamielisyydellä. Jo on kumma jos ei moisessa ilmapiirissä ole onnellinen ja kehtaa vielä ruikuttaa. Perkele!
En mene katsomaan. Enkä katso dvd:ltäkään. En silti tunnustaudu tosikoksi. Uskon vain, ettei tämä iske minuun.
Kirjoitin just samasta eilen. Harvoin pidän suomalaisista leffoista, mutta tämä oli hauska!
Minä olen katsonut kaikki Karukosken elokuvat ja ainakin Tummat perhoset teatterissa asti, koska tykkään tyylistä ja tyypistä. Jotenkin on koko ajan haiskahtanut, että kunhan Karukoski saa sen oikean kässärin, niin se nousee Suomen johtaviin ohjaajiin samantien. Mutta vielä sitä ei ole näkynyt: minusta kaikki tähänastiset karukosket ovat jääneet sinne "lupaavan" tasolle.
Tämän sitten meinasin jo tuomita katsomiskelvottomaksi sen edellä sekä kehutun & haukutun trailerin perusteella. Tämä arvio taas viittaisi siihen, että itse leffassa tyyli voisikin olla kohdallaan. Periaatteessahan tässä leffassa olisi Katsastuksen henkeä ja nykysukupolven hyviä tekijöitä sellaisessa suhteessa, että tulos voisi olla hyväkin. Tai sitten Ralliraita 2.
Kiva että tykkäsit! Oon katsonut kotimaisia leffoja yleisesti ottaen todella huonosti. Helposti ne jää välistä teatterikierroksella, ja dvd'tkin sitten hyllyyn.. Mutta tän ehdottomasti katson sitten viimeistään vuokrattuna! :) Tykkään Pamela Tolasta + Jasper Pääkkösestä jonkun verran,ja Timo Lavikainen kun on mukana niin tietää, että hervotonta menoa on luvassa :D
Anzi, minusta tämä oli jotenkin niin suomalainen elokuva, sellaisella kunnon huumorilla esitettynä. Oikea masennuslääke, joka voisi vaikka ravistella hieman meitä suomalaisia, että me ajatellaan asioista ehkä vähän hassulla tavalla... ;-)
Suvi, suosittelen katsomaan, sillä tämä on ihana komedia kaikkien niiden Uunojen seassa :)
Lasse, tämä on sarjassaan positiivinen kotimainen komedia, ehdottomasti, sellaista kunnollista mustaa huumoria, eikä pelkkää pieruhuumoria. Selittäisikö suomalaisten masennusta tämä meidän synkkä ja pimeä talvi? Eikös se saa elimistön kuitenkin lepotilaan, mutta töitä pitäisi jaksaa painaa samaan tahtiin kuin valoisaankin aikaan - sehän se väsyttää...
Sooloilija, kyllä minä voisin tätä sinullekin suositella :) ihan symppis leffa tämä nimittäin on ja hauskat hahmot.
Chatrin, olen viime aikoina huonosti ollut blogistaniassa ja juttusi on mennyt ihan ohi. Pitää käydä lukaisemassa :)
Starl, lupaava on tämäkin, mutta jotenkin hyvin piristävä tapaus kotimaisten elokuvien porukassa. Ei ole mikään Ralliraita 2 :)
Bubble, ehdottomasti suosittelen, sillä tässä on jotain sellaista suomalaista aitoutta, mitä ei muualta löydy :)
Lähetä kommentti