Aloin jokin aika sitten käydä läpi Billy Wilderin elokuvia (tai ainakin osaa niistä), koska olin nähnyt niitä aivan liian vähän, mutta kuitenkin pitänyt aina näkemistäni. Nyt vuorossa oli vuodelta 1945 Tuhlattuja päiviä (The Lost Weekend) - neljä Oscaria (mm. paras elokuva, ohjaus ja miespääosa) aikoinaan voittanut film noir.
Löysin kirjastosta myös Wilderin edellisen elokuvan, 7 Oscarin ehdokkaan (joista elokuva ei kuitenkaan voittanut yhtäkään) Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity), mutta se oli niin huonossa kunnossa, ettei suostunut soittimessani pelittämään. Se sitten harmillisesti jäi näkemättä tällä kertaa.
Tuhlattuja päiviä sijoittuu yhteen viikonloppuun, jolloin Donin (Ray Milland) on tarkoitus lähteä veljensä (Phillip Terry) kanssa rentouttavalle viikonloppureissulle maaseudun rauhaan. Kirjailijana epäonnisella Donilla on kuitenkin ongelma, alkoholiongelma, eikä hän malta jättää pulloaan ja myöhästyy matkasta. Viikonlopun aikana hän käy läpi alkoholistin elämän laidasta laitaan - iloinen, kaikkivoipa nousuhumala muuttuu pian krapulapeikkojen kautta kaikenkattavaan viinahirviön murinaan.
Wilderin elokuva on yksi realistisimmista alkoholismikuvauksista, mitä olen koskaan nähnyt, ja oli omana aikanaan hyvinkin radikaali. Milland rapakuntoisena juoppona, miehenä, joka lopulta tekee mitä tahansa viinatilkkansa eteen, tekee upean roolisuorituksen. Takaumissa näytettävä mukavan ja älykkään miehen muutos täysin kontrolloimattomaksi heittiöksi on surullista katsottavaa, mutta onneksi hänellä on vahva nainen (Jane Wyman) rinnallaan. Nainen, joka uskoo alkoholistin pinnan alla uinuvan edelleenkin miehen niistä takaumista.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: The Lost Weekend
Ohjaus: Billy Wilder
Käsikirjoitus: Billy Wilder, Charles Brackett, perustuu Charles R. Jacksonin romaaniin
Pääosissa:Ray Milland, Jane Wyman, Phillip Terry, Howard Da Silva, Doris Dowling
Valmistusmaa: USA 1945
Genre: draama / film noir
IMDb

6 kommenttia:
Kiitos kun taas laajennat tietämystäni! Myönnän, etten ollut tästä ennen kuullutkaan. :)
Ja asian vierestä:
Varmennussana äskeiseen oli "twingl". Päässä alkoi soida Tuiki tuiki tähtönen. Koska sehän vois olla "twingl, twingl little star" jne... XD
En olekaan Widerilta nähnyt kuin Piukat paikat ja siitäkin on jo useampi vuosi aikaa. Ainakin Auringonlaskun katu on kiikkunut katsottavien (pitkässä) listassa jo kauemman aikaa.
Joo, mutta kiva kun sivistät meitä muitakin ja arvioit tällaisia vähän tuntemattomampiakin klassikkoja - täytyy pitää elokuvan nimi muistissa. (:
Tiinanen, tuiki tuiki tähtönen :) Kiva kuulla, että minustakin on jotain hyötyä. Niinhän se menee, yhdeltä ihmiseltä kun saa suosituksia, voi puolestaan suositella itse eteenpäin!
Harri, Wilderillä on loistavia elokuvia hurjan iso läjä, suosittelen tutustumaan. Tuo mainisemasi Sunset boulevard on yksi parhaita, joten ei varmaankaan huono (muttei myöskään kevyin) vaihtoehto aloittaa!
Uuh, rakastan Wilderin elokuvia. Lempparini miehen ohjauksista on The Apartment (Lemmon on ihana!) ja toinen synkempi elokuva mieheltä, joka vetoaa on Sunset Boulevard. The Lost Weekend on jäänyt näkemättä. Pitää korjata vajaus pikimmiten!
Marja, Apartmentista taitaa olla tulossa juttu huomenna :) Sunset Blvd oli aivan loistava ja olen oikeasti pitänyt *kaikista* näkemistäni Wilder-elokuvista, joten ehdottomasti jatkankin niiden katselua kunhan löydän lisää.
Oli tosi harmi kun tuo kirjaston Double Indemnity -elokuva ei toiminut. Olisin niin halunnut nähdä senkin.
Lähetä kommentti