Kyynelkanavat avautuvat kertaheitolla Lasse Hallströmin ohjaaman Hachiko - tarina uskollisuudesta -elokuvan myötä. Se on varsinkin koiraihmisille takuuvarma itkupuristin, sillä ei tällaista sympaattisen-surullisen-lämminhenkistä elokuvaa yksinkertaisesti voi katsoa kuivin silmin.
Kun professori sitten yllättäen menehtyy, koira osoittaa ehdotonta uskollisuuttaan ystävälleen palaamalla joka päivä odottamaan isäntäänsä asemalle - yhdeksän vuoden ajan.
Hachiko - tarina uskollisuudesta ei edes yritä olla kerronnallisesti jotenkin erikoinen tai yllättävä, vaan sen pääasiallinen tarkoitus on kertoa hellyttävä ja katsojan sydäntä liikuttava tarina ihmisen parhaan ystävän pyyteettömästä rakkaudesta ja uskollisuudesta. Ja siinä se onnistuu todella hyvin. Lisäksi Gere sopii yllättävän hyvin ikääntyvän professorin rooliinsa, kun hän konttailee pihamaalla koiranpennun kanssa. Välillä tarinaa kuvataan koiran silmien kautta, mikä antaa hauskaa perspektiiviä koiran elämään.
Alkuperäinen tarina on tapahtunut Japanissa Shibuyan asemalla, minne Hachikon kuoleman jälkeen pystytettiin pronssipatsas uskollisen koiran kunniaksi. Hachikon tarinasta on tehty elokuva myös aikaisemmin, japanilainen versio vuonna 1987.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Hachiko: A dog's story
Ohjaus: Lasse Hallström
Käsikirjoitus: Stephen P. Lindsey, Kaneto Shindon alkuperäiskäsikirjoituksen pohjalta
Pääosissa: Richard Gere, Joan Allen, Cary-Hiroyki Tagawa, Sarah Roemer, Jason Alexander, Erick Avari
Valmistusmaa: USA / UK 2009
Genre: draama
IMDb
Traileri >>
Alkuperäisestä Hachiko -koirasta voi lukea lisää vaikkapa täältä (Wikipedia) >>
10 kommenttia:
Hei,
Just toissailtana tytär sai mut katsomaan tämän leffan. Sanoin ensin, etten ala nyt itkuleffoja katsomaan, mutta uteliaisuus voitti. Muistelin kuulleeni ko. koirasta joskus nuruudessa tarinaa, ja leffassa esiintyi Gere. Joten istuin ja katsoin ja itkin jo ennen kuin olis tavinnut :-). Hyvä leffa.
t.Iinuska
Heh mulla pääs tässä taannoin parku jo trailerin puolessa välissä :D
Pitää kattoa kyllä pikimmiten, ja varata se pakollinen nenäliinapaketii händyyn :D
Koiraihmisten heikko paikka nämä tämmöset...
Tämäkin on tullut katsottua - ja puolet leffasta itkettyä. Jotenkin tälläset leffat sopii sateisiin syysiltoihin.
No tämähän on ehdottomasti katsottava tytärten kanssa, tai sitten yksin, jotta saan kunnolla rauhassa itkeä. Minulle kun lapset tahtovat aina hieman hymyillä kun niistelen nenää kovaäänisesti itkiessäni jotain elokuvaa.
En ole muuten koskaan ennen törmännyt tähän tarinaan. Jäinkin miettimään, että toimiko tämä Gerellä ja amerikkalaisena versiona vai olisiko kaivannut sitä japanilaisuutta, jota tarina alunperin on ?
No eikä! Mä olen kuullut, että tämä versio olis aivan tunteeton ja huono tekele o_O Ilmeisesti ei sitten kuitenkaan. Ehkä ton kommentin oli heittänyt joku koiravihaaja.
Voi olla että jää mulla katsomatta. En halua mitään niin surullista. Lasse Hallsröm on kylla tehnyt niin hyviä elokuvia, että ehkä tämä kumminkin pitää jossain välissä katsoa.
Iinuska, minustakin tämä oli hyvä, ihana tarina ystävyydestä ja uskollisuudesta. Suloinen vaikka itkettikin :)
Pia, nämä on koiraihmisten leffoja ja ehdottomasti kannattaa varata paketti nenäliinoja seuraksi!
Anonyymi, kieltämättä tällaiset sopivat sateisiin syysiltoihin.
Sooloilija, tässä on onneksi mukana edes ripaus sitä japanilaisuutta - Hachiko-koira nimittäin lähtee tässä Japanista matkaan USAan. Lisäksi Geren proffaystävä on japanilainen. Suosittelen ja epäilenpä, että pystyisivätkö tyttäresikään ihan kuivin silmin tätä katsomaan ;-)
Chatrin, höpöjä olet kuullut :) Ei ollut ollenkaan tunteeton - ainakin kaikki, kenen olen kuullut nähneen tämän, ovat väittäneet itkeä tihrustaneen :) Koiraihmisille ainakin toimii!
Suvi, tässä se surullisuus oli ehkä kuitenkin enemmän sellaista liikutusta - ihmiset ja eläimet vanhenee ja lopulta kuolema korjaa satoa. Positiivisella itkettävä elokuva siis sillä joskus on mukava itkeä tuhrustaa ihan vaan pelkästä liikutuksesta :) katso vaan!
voi ei, en taida pystyä enää toista tällaista katsomaan. mulle se Marley oli jo liikaa!!!
voi paska. mua itkettää ihan vaan tän arvion lukeminen.
mikä on hirveän kivaa, kun istun toimistolla.
Mikaela, Hachiko on jotenkin eri tavalla surullinen kuin Marley. Tässä se liikutus on jotenkin positiivisempaa. Suosittelen katsomaan, sillä on liikutuksestaan huolimatta suloinen koiratarina :)
Liina, sorry :)
Lähetä kommentti