Marja Pyykön ohjaama ja yhdessä Laura Suhosen kanssa käsikirjoittama Sisko tahtoisin jäädä on tarina nuoruuden kapinasta, kasvukivuista ja itsensä etsimisestä. Emilia (Ada Kukkonen) on 15-vuotias tyttö, joka "pärjää kaikessa", kuten hänen yksinhuoltajaisänsä Juhani (Seppo Pääkkönen) sanoo. Koulussa Emilia saa hyviä numeroita ja juoksee kilpaa joukkueessa ja kotona hän huolehtii pikkusiskostaan Elsasta (Anna-Leena Uotila). Elämästä kuitenkin puuttuu jotain, ja sitä jotain hän luulee löytävänsä tavatessaan luokalleen kertaamaan tulevan Siirin (Sara Melleri).
Siirin kanssa Emilia alkaa etsiä itseään kiltin tytön roolin toiselta puolen ja tyttöjen ystävyys korvaa kaiken muun. Ensimmäistä kertaa elämässään Emilia tuntee itsensä vapaaksi velvollisuuksista ja tuntee olevansa villi ja vapaa nuori. Kapina kotia, koulua ja yhteiskuntaa vastaan nousee kuitenkin mittoihin, joita teinitytön on lopulta vaikea käsitellä. Onko tämäkään sitä elämää, mitä Emilia etsii? Kultaisen keskitien löytämiseksi vastuun ja vapauden välillä on tehtävä uhrauksia.
Sisko tahtoisin jäädä on tyttöjen elokuva, jossa Kukkonen ja Melleri toimivat erinomaisesti yhteen. Se näyttää raadollisesti sitä angstia, mitä nuori voi tuntea teini-iän kuohunnassa. Tuossa silmittömässä kapinassa kaikkea vastaan voi tapahtua asioita, joita jälkeenpäin katuu ja joita ei tekisi, jos elämää olisi ehtinyt nähdä enemmän. Sitähän se on teinin elämä, jokainen meistä vanhemmistakin on saman joskus käynyt läpi, rankempana tai vähemmän rankkana, mutta läpi se on eletty.
Elokuvasta tulee välillä olo, että kapinaa liioitellaan hieman ja että väkivallalla mässäillään turhan paljon. Mutta toisaalta, nykypäivän maailma on hyvin raaistunutta. Ehkä mikään ei olekaan liioiteltua vaan tällaista nuorten tyttöjen elämä voi olla oikeastikin? Emmehän me vanhat pierut mitään tiedä ;-)
Samanlaista nuorten kokemaa pahaa oloa käsiteltiin mielenkiintoisesti brittielokuvassa Fish Tank (2009) ja voisin verrata Emiliaa kyseisen elokuvan Miaan. Molemmat kuvaavat aikuiseksi kasvamisen vaikeutta ja itsensä etsimistä, hieman eri tavoin tosin. Siinä missä Fish Tank jättää katsojalle jonkin verran pohtimisen varaa, Sisko tahtoisin jäädä on perinteisempi ja ikävä kyllä myös kliseisempi kertomus samasta asiasta.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Sisko tahtoisin jäädä
Ohjaus: Marja Pyykkö
Käsikirjoitus: Laura Suhonen, Marja Pyykkö
Pääosissa: Ada Kukkonen, Sara Melleri, Anna-Leena Uotila, Seppo Pääkkönen, Kristiina Halttu, Heikki Nousiainen, Santeri Kinnunen
Valmistusmaa: Suomi 2010
Genre: draama
IMDb
Traileri >>
7 kommenttia:
En oo nähnyt kumpaakaan, tätä tai Fish Tankia, mutta ensimmäisenä mielleyhtymänä tulisi leffa Thirteen. Evan Rachel Wood ja Nikki Reed ovat siinä kyllä loistavia! Koko leffa on listallani kärkipäässä, vaikka teinielämää enimmäkseen kuvaakin. Onko tää sun mielestä samantapainen kuin Thirteen? Oletan, että oot sen nähnyt ;)
Hyvä ja pohdiskeleva kirjoitus. Mietin menenkö katsomaan, ehkä menen, kotona kun on teinitytär, ja toinenkin hyvää vauhtia tulossa teiniksi. Ymmärtäisinkö ehkä enemmän tämän nähtyäni. En tiedä.
Mutta ihmettelen kun kirjoitit väkivallasta, siihen en vielä ole törmännyt. Mutta tuttua on se kuinka kaksi lähes samanikäistä tyttöä voivatkin olla hyviä ystäviä keskenään! Se on melkein kuin rakkaussuhde! Toivottavasti ikuinen ystävyys, jota on vanhempanankin vielä jännä muistella.
Bubble, minä en itse asiassa ole nähnyt Thirteeniä jostain syystä. Pitäisi kyllä...
Sooloilija, mainitsin väkivallan, koska se on leffassa aikalailla tapetilla. Ja tämä siis on aika vakava ja paikoitellen rankkakin elokuva, ei pelkkää hupia ja ystävyyttä. Mutta voin kyllä suositella sinulle teinityttöjen äitinä!
Hmm, mua jotenkin kovasti kiinnostais tämä, vaikka en yleensä kovasti lämpene kotimaisille elokuville, jostain syystä. Ehkä odotan dvd:lle kuitenkin.
Riehu, kyllähän sitä kotimaistakin elokuvaa kannattaa käydä kannattamassa teatterissakin asti :) käy ihmeessä katsomassa jos kiinnostaa!
Naisia syrjitään Suomessa monin tavoin
Sisko tahtoisin jäädä -leffassa on ihanaa ja uutta se, että se on suomalainen naisten seikkailu-elokuva, jollaisia tytöt ja naiset tarvitsevat ja kaipaavat syvästi maassamme.
Ohjaaja Marja Pyykkö paikkaa tätä tarvetta kunnon kiitoksen arvoisesti omalla panoksellaan. Kamppailu patriarkaalisuutta vastaan (jota valitettavasti myös monet naiset tukevat, koska hyötyvät siitä) ja kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa on edelleen alkutekijöissään Suomessa.
On kyettävä asettumaan tyttöjen ja naisten asemaan Suomessa, näkemään ja tunnistamaan kaikkea sitä, mistä olemme syrjässä, paitsi, lähes ilman, ulkona, vankina sisätiloissa ja syrjinnän kohteena tässä maassa. Ulkomaiset elokuvat eivät korjaa tätä vääryyttä millään lailla, mutta lohduttavat meitä tosin edes välillä, kun saamme nähdä ja kokea, että edes joissakin maissa elokuvateollisuus haluaa panostaa myös meihin.
Lämmin kiitos myös Solar Films Oy:lle ja koko työryhmälle Sisko tahtoisin jäädä -leffasta!
Kiitos kommentistasi Paloma, olen kyllä siitä samaa mieltä, että on todella hienoa, kun välillä tehdään elokuvia myös tyttöjen näkökulmasta. Harmillisesti jäin hieman enemmän syvyyttä näihin hahmoihin kaipaamaan, mutta periaate on ehdottomasti hyvä.
Olen joskus kirjoitellutkin siitä, kuinka rasittavaa on kun niin usein elokuvien sankarihahmot ovat miespuolisia, varsinkin animaatioissa tämä hyppää räikeästi silmille (muissa paitsi japanilaisissa, Miyazaki on ihastuttava poikkeus). Siksi Pyykkö ja kumppanit ansaitsevat ehdottomasti taputukset siitä, että uskaltavat tehdä "tyttöelokuvan" elokuviensa osalta hyvinkin patriarkaalisessa Suomessamme.
Lähetä kommentti