Tervehdys blogini lukijat!
Nyt on sitten lomat lomailtu ja normaaliin arkeen palaaminen on pikkuhiljaa käynnistymässä. Myös blogin pyöritys varmaan tästä taas normalisoituu ja tiedossa on muitakin elokuva-aiheisia postauksia kuin vaan pelkkiä leffa-arvioita (joita tosin niitäkin on jemmassa odottamassa kirjoittamista). Samoin kommentteihin vastaaminen nopeutuu taas :)
Kesäloma meni ihan hujauksessa. Elokuvia ehdin kuitenkin muutaman nähdä ja joistakin isoimmista ja mielenkiintoisimmista (kuten vaikkapa Inception ja Splice) jo kirjoittelinkin kesän aikana. Kesäisenä perinteenä meillä on käydä elokuvissa yhdessä mieheni kanssa, kesälomareissuillamme "mummoloissa"- tämä yhdessä elokuvitteluhan on siis meille luksusta, koska lapsenhoitajan hankkiminen ei ihan helppoa ole. Tämän kesän romanttisena treffielokuvana meillä oli Kajaanissa Predators (kaksi vuotta sitten puolestaan Rambo...) ja Iisalmessa Inception.
Pääsin myös näkemään Fatih Akinin ohjaaman hauskan komedian Soul kitchen, joka avaa elokuun 20. päivä alkavan Espoo Cinen.Viime viikolla puolestaan kävin tyttäreni kanssa ennakkokatsastamassa kotimaisen Muumi ja punainen pyrstötähti sekä aivan ihastuttavan Toy Story -sarjan uusimman osan Toy Story 3. Näistä enemmän juttua myöhemmin :)
Loma päättyi eilen huikeissa merkeissä. Olimme koko perheen voimin Porissa Sonisphere -festareilla (kun ei asioita tule hoidettua ajoissa, saattaa käydä niin, että joutuukin ottamaan 3-vuotiaan mukaansa rokkaamaan). Tyttäremme suosikkibändi on Iron Maiden - ja varsinkin sen "Eddie-mörkö" - ja siksipä ajattelimme, että mukanahan hän kulkee kun vaan kuulosuojaimet pysyy päässä. Ja ekasta festarikokemuksesta tuli hänelle varsin hurja, kun myrsky iski keskelle festivaalialuetta ukkosen ja raekuuron koko voimalla. En koskaan ole vastaavaa kokenut ja jossain vaiheessa jo hetken pelotti, että jos rakeiden koko kasvaa niin mihinkähän me sitten joudutaan. Onneksi kuitenkin selvittiin, eikä pikkuneidillekään näyttänyt kovin suuria traumoja tulleen. Ikävä kyllä, että kaikki eivät olleet niin onnekkaita, että olisivat pelkillä litimärillä tennareilla selvinneet.
Minulla jäi siis nuoruuteni suuri suosikki Mötley Crüe edelleen näkemättä, mutta Anthrax, Slayer, Iggy Pop, Alice Cooper ja Iron Maiden sentään päästiin kokemaan. Myrskyn aiheuttamasta aikataulujen myöhästymisestä johtuen päätimme kuitenkin lähteä kesken Maidenin pois, jotta emme pienen ja todella väsyneen rokkaajan kanssa olisi jääneet lähtöruuhkan jalkoihin. Terveiset vielä Mikaelalle, johon pikaisesti törmäsin Mokoman keikan aikana - toivottavasti te pääsitte kommelluksitta kotiin :)
Sonisphere -kuva MTV3:n uutisista.


11 kommenttia:
Ei näytä olevan Sonispherellä onnea Suomessa. Hyvä että selvisitte naarmuitta!
Paluu arkeen on onneksi vähän siedettävämpi, kun blogitkin heräilevät horroksesta ja siivittävät työpäivää ;) Jee!
Muumi-leffasta odotan innolla juttua. Rakastan juuri niitä vanhoja, pehmoisen oloisia nukkehahmoja!
Hengissä selvittiin, mutta KIESUS että oli litimärkä asu. Nyt on nokka tukossa, ehkä märillä sortseilla ei ole oikeasti tarkoitus olla 8 tuntia mesomassa? Vahvisti vaan taas mun ajatusta että Sonispheressä on jotain vialla ;O) Hauskaa oli ja onneks kerkesin suakin käydä moikkaamassa, vaikka pikavisiitti olikin. Kaljateltan kutsu oli vahva, mikä olikin onni kun ei kaatunut mitään päälle ;O)
Anzi, eipä näytä. Tuohon myräkkään asti kaikki tosin meni minun mielestäni ihan mallikkaasti, ja mitä Mikaelaa pikaisesti näin, huomattavasti paremmin kuin viime vuonna. Toki olen iloinen, että selvisimme naarmuitta, varsinkin kun oli se pikkurokkari mukana.
Bubble, aivan totta :) nyt vaan pitäisi ehtiä asennoitumaan uudelleen töihin JA päivittää itsensä blogimaailmaankin, mitä kaikkea ihmiset ovat viime aikoina kirjoitelleet. Siinä sitä meneekin aikaa enemmän kuin töihin syventymisessä ;-)
Muumeista koitan jossain vaiheessa jotain rustailla.
Mikaela, samoin, märkä olo oli koko loppupäivän, eikä niitä tennareita tehnyt mieli laittaa kyllä jalkaansa enää sen jälkeen ;-) Onneksi tekin selvisitte pelkällä kastumisella!
No, ei Sonispherellä ole kaikkialla muuallakaan onnea. Kuulemma Espanjan Sonispherellä koettiin hiekkamyrsky tai jotain ja jossain muualla oli ongelmia mudan tai vastaavan kanssa. Toki myönnettävä on, että voin vain kuvitella, miten tuo olisi mennyt viime vuonna, kun järjestelyt olivat muutenkin vähän niin ja näin.
Mutta onneksi Metallica ei ollut tuolla, niin pääsin itse lähtemään pakoon Itä-Suomen lämpöön. :D
Mutta harmi, että Mötley Crüe jäi kokematta. :(
Sivustakatsoja, Mötiköiden poisjääminen oli todella harmi, sillä tuo bändi oli minulle silloin 80-luvulla niitä ensimmäisiä kosketuksia "raskaampaan" rokkiin ja koskaan en vielä kyseistä bändiä ole livenä nähnyt.
Mä olen nähnyt Mötleyn livenä kolme kertaa, ekan kerran jo silloin 80-luvulla ja silloin olin jäähallissa ihan lavan edessä ja sain Nikki Sixxiltä plektran, jota kannoin mukanani varmaan viisitoista vuotta. Sitten se katosi. Muut kerrat oli ulkomailla eikä ihan niin hohdokkaita kuin eka kerta, mutta eihän se koskaan :D . Mun rajuin festarikokemus taitaa olla Hollannista yksi Pinkpop joskus 2000-luvun vaihteesta. Ikinä ei ole tullut niin paljon vettä ja rakeita 70 000 ihmisen niskaan kolmen päivän aikana. Tervetuloa arkeen, on taas mitä muistella kun päivät harmaantuu.
Oo Motacilla, olen ihan kade Nikki Sixxin plektrasta!! Sixx oli nimittäin aina oma suosikkini noista Mötiköistä... :) Minun oman nuoruuden nostalgia kulminoituu Guns N' Rosesin ja Skid Row'n keikkaan Jäähallilla 1991. Se oli eka kerta kun lähdin Savosta katsomaan bändiä näinkin kauaksi kuin Helsinkiin ;-)
Tervetuloa ^_~/
HUhhuh, olin viikonlopun duunissa ja olin lievästi sanottuna koko ajan varpaillani, että milloin räjähtää ja missä, salama iskee lapsiperheeseen tai muuta kamalaa -_-/ Meillä oli kuvaaja paikalla Sonispheressä ja hurjaltahan se näytti.
Hyvä siis, että selvisitte ehjin nahoin. Mukavaa, että Bruce otti ohjat ja saapui rauhoittelemaan yleisöä :)
Huh, onneksi selvisitte ehjänä festareilta...kiva kun oot takas! :)
Kiitos cinefiliaa :) Sonispheressä oli aika hurjaa, mutta onneksi sitä hurjuutta ei kestänyt ikuisesti ja pahin oli ilmeisesti siellä jossain porttien luona eikä niinkään lavojen läheisyydessä, missä me oltiin. Mutta varsinkin lapsen kanssa olisi ollut äärimmäisen ikävää, jos jotain olisi sattunut...
Kiitos Riehu :) täällä ollaan enemmän tai vähemmän oltu koko kesä, mutta kyllä tämä arki tuo mukanaan ihan erilaisen aktiivisuuden.
Lähetä kommentti