Sitten Badin elämään puhaltaa raikas tuulahdus ja hän näkee valon. Ihastuttavan luonnollisen ja maanläheisen toimittajan, Jeanin (Maggie Gyllenhaal) sekä hänen 4-vuotiaan poikansa Buddyn (Jack Nation) kautta Bad alkaa nähdä vilahduksia oikeasta elämästä. Jean ja Buddy nostavat miehen murheen alhosta ja tämä nuoremmalle ammattiveljelleen Tommy Sweetille (Colin Farrell) katkeroitunut muusikko alkaa monen vuoden jälkeen taas kuulla säveliä mielessään, jopa niin, että niistä syntyy kokonaan uusi laulu. Viina vaan on huono isäntä talossa, mutta onneksi joskus virheistä voi koitua jotain hyvääkin.
Bridgesin Oscar on tällä elokuvalla ehdottomasti ansaittu. Bad on karski ja hieman tyly, mutta pinnan alla äijäkin on vain ihminen. Tämän Bridges viestittää pienillä ilmeillä ja eleillä, äänenpainoilla, katseilla. Bridgesin ja Gyllenhaalin yhteistyö on saumatonta, ja vaikka kuinka minua henkilökohtaisesti ahdistaa ajatus nuoresta naisesta isänsä ikäisen miehen kumppanina, en voi kuin ihailla näiden kahden hienotunteista tapaa ilmaista tunteensa. Gyllenhaalhan oli myös Oscar-ehdolla naissivuosasta, mutta palkinnonhan vei Mo'Nique elokuvasta Precious.
Teräväpiirtona katseltuna Crazy heart näyttää mahtavalta. Karun kauniit maisemat, valkoiset pilvet kirkkaan sinisellä taivaalla - kaikki tämä näyttää ihan suunnattoman hyvältä. Elokuva on ohjaaja Scott Cooperin esikoinen, eikä ollenkaan huono sellainen (vaikka ideatasolla inhoankin näitä viinaan menevien äijien elämän romantisointeja ;-)
Sekä Bridges että Farrell laulavat itse omat laulunsa.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Crazy Heart
Ohjaus: Scott Cooper
Käsikirjoitus: Scott Cooper, perustuu Thomas Cobbin romaaniin
Pääosissa: Jeff Bridges, Maggie Gyllenhaal, Robert Duvall, Colin Farrell, Jack Nation
Valmistusmaa: USA 2009
Genre: draama
IMDb
Traileri >>
Kuvat © Fox Searchlight Pictures
Farrellista off topicina: onko nuori Colin Farrell alkanut harmaantua vai onko väri hänen hiuksissaan purkista? Tässä elokuvassa hänellä nimittäin on samanlainen harmaa suortuva hiuksissaan kuin vähän aikaa sitten näkemässäni elokuvassa Triage. Hänen laiha ja riutuneen näköinen habituksensa oli muutenkin samanlainen näissä kahdessa elokuvassa, joten saattaa olla, että ne on kuvattu samoihin aikoihin.
4 kommenttia:
olisin tykännyt elokuvasta ellei se olisi ollut täysi kopio parin vuoden takaisesta the wrestlerista
Ei nyt varsinaisesti (=yhtään) liity tähän postaukseen, MUTTA ajattelin ehdottaa, että olis kiva joskus nähä sellasta kunnon Star Wars -postausta (---: Aihetta kun sivuat monessakin postauksessa, niin olisi tosiaan mahtavaa saada kokonainen postaus aiheesta. Ihan kaikenlaista aiheeseen liittyvää: lempparihahmoja, -kohtauksia, mikä hyvää, mikä huonoa, milloin näit Star Warsit ensimmäisen kerran, tykkäiletkö uudesta trilogiasta ja kaikkea sen sellaista(: Ellet siis tämän tyylistä postausta ole jo julkaissut ja itseltäni on mennyt jotain ohitse :D
Jeff Bridges on mun suosikkilistalla aika korkealla, vaikka onkin vähän sellainen huuliensaimeskelijämaneristi ja sille tekisi hyvää tehdä vielä yksi todella (hyvin kirjoitettu ja ohjattu) pahan pojan rooli kirkastaakseen cv:nsä lopullisesti. Kiitti, ettet hehkuttanut Farrellia tässä leffaesittelyssä, vaan pysyit asiassa. Nätti poika kun nyt kuitenkin on sivuosassa ja toimii peilinä pääroolille menneisyydestä. Ihan jees leffa, todenmakuinen, mutta en pysty millään symppaamaan juoppoja enkä juoppoihin retkahtavia, joten mun oli tätä siksi tosi vaikea hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta katsoa.
Dalai, nämä tällaiset biografiat ovat usein samantyyppisiä ja tulee olo, että tämän on nähnyt ennenkin, mutta sellaista kai se elämä on ;-)
Ihminen anonyymin nimimerkin takana, ei haittaa vaikkei asia liitykään postaukseen, kaikkea saa aina kommentoida :) Kiitos vinkistä, voisinpa joskus jotain Star Wars -juttua viritelläkin. Olen joskus jotain kirjoitellutkin, mutta en ole halunnut tuputtaa liikaa :) Täältä löytyy joitain Tähtien sotaan liittyviä kirjoituksiani.
Motacilla, minulla oli samanlainen fiilis tuosta tarinasta eli en jaksa oikein aina sympatiseerata juoppojen romantisoituja tarinoita, koska oikeassa elämässä ne eivät niin kovin romanttisia taida olla. Hieno elokuva muuten, mutta tarina ei ole ihan minun juttu.
Lähetä kommentti