tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: Clint Eastwood -maratoni

Pidin muutama viikko sitten varsinaisen Clint Eastwood -maratonin, sillä olin jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, että olin nähnyt tämän legendan ohjaamia elokuvia ihan luvattoman vähän. Päätin siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja paikata aukon yleissivistyksessäni, ja lainasin kirjastosta läjän elokuvia.

Unforgiven - Armoton (1992)
★★★★
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: David Webb Peoples
Pääosissa: Clint Eastwood, Morgan Freeman, Gene Hackman, Richard Harris, Jaimz Woolvett, Saul Rubinek, Frances Fisher, Anna Levine
IMDb

Draamallisessa länkkärissä Clint Eastwoodin esittämä vanha, entisen elämänsä palkkatappajana taakseen jättänyt Bill. Menneisyyttä on hankala paeta, jos kaikki muistavat sinut vain kylmäverisenä murhamiehenä. Niinpä Bill lähtee viimeiselle keikalle hankkimaan rahaa lapsilleen ja kostamaan erään prostituoidun kokeman väkivallan. Mukaansa hän pyytää kumppaninsa Nedin (Morgan Freeman), mutta vastassa on kiveäkin kovempi sheriffi Little Bill (Gene Hackman).

Viimeisen keikan motiivit murenevat koko ajan ja lopulta palkkamurha muuttuu kostoksi, mutta Armoton ei missään vaiheessa muutu nykyisin niin usein nähdyksi toimintaspektaakkeliksi. Se kertoo tarinaa ihmisestä, joka oli joskus paha, mutta joka sisimmässään haluaa olla hyvä. Visuaalisesti mahtavan näköinen elokuva, joka tarkastelee mielenkiintoisella tavalla ikääntyneitä, klassisen villin lännen antisankareita.

Bridges of Madison County - Hiljaiset sillat (1995)
★★★★
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Richard LaGravenese, perustuu Robert James Wallerin romaaniin
Pääosissa: Meryl Streep, Clint Eastwood, Annie Corley, Victor Slezak, Jim Haynie
IMDb

Mitä kaikkia salaisuuksia meillä saattaakaan olla ja mitä kaikkia niistä ei koskaan jaeta kenellekään! Ja mitä kaikkea ihmiset uhraavatkaan elämässään taatakseen perheelleen asiallisen elämän. Francesca (Meryl Streep) on juuri kuollut ja hänen lapsensa Carolyn (Annie Corley) ja Michael (Victor Slezak) löytävät äitinsä tavaroiden joukosta heille osoitetun päiväkirjan, jossa äiti selventää lapsilleen oudolta kuulostavaa viimeistä toivettaan tulla tuhkatuksi ja ripotelluksi läheiseen jokeen.

Päiväkirjassaan Francesca kertoo niistä muutamasta päivästä, jolloin lapset ja perheen isä Richard (Jim Haynie) lähtivät maatalousnäyttelyyn ja äiti jäi yksin kotiin. Kun seudulle samaan aikaan tuli kuvaamaan vanhoja siltoja National Geographicin kuvaaja Robert (Clint Eastwood), syntyi kuin vahingossa salainen romanssi, jollaista Francesca ei ollut kokenut koskaan -eikä hän unohtanut sitä koskaan.

Hiljaiset sillat on varsinainen itkupuristin, sillä niin romanttinen on Francescan salattu tarina ja niin suuri hänen rakkautensa saavuttamattomaan Robertiin, ja sitä kautta niin suuri hänen uhrauksensa perheensä puolesta. Ajatus siitä, että muutaman päivän romanssin muiston avulla Francesca jaksoi elää koko lopun elämänsä, on huikea. Tarina kerrottuna nyt jo aikuisten lasten tutkimuksen kautta tuo elokuvalle oman vivahteensa ja jännitteensä, jollainen puuttuisi, mikäli tarina olisi kerrottu suoraan vain Francescan tarinana.

Mystic river - Menneisyyden ote (2003)
★★★★
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Brian Helgeland, perustuu Dennis Lehanen romaaniin
Pääosissa: Sean Penn, Tim Robbins, Kevin Bacon, Laurence Fishburne, Marcia Gay Harden, Laura Linney
IMDb

Menneisyyden ote on draamallinen trilleri kolmesta kaveruksesta, joiden kohtalot kietoutuvat lapsuudessa koetun rikoksen ympärille. Nuoret pojat Jimmy, Sean ja Dave leikkivät kadulla kun paikalle saapuu kaksi miestä kiiltävässä autossa. Pojat luulevat miehiä poliiseiksi, kun nämä komentavat yhden pojista, Daven, kyytiinsä. Lainvalvonta on kuitenkin kaukana näistä miehistä, sillä he ottavat pojan vangiksi ja käyttävät tätä hyväkseen. Tapahtuman jälkeen poikien tiet erkaantuvat. Isona Jimmystä (Sean Penn) tulee vankilassa istuva rikollinen, Seanista (Kevin Bacon) poliisi, mutta lapsena hyväksikäytetty Dave (Tim Robbins) ei oikein pääse menneisyydestään eroon. Sitten Jimmyn tytär murhataan raa'asti ja pikkuhiljaa syyttävä sormi alkaa osoittaa outoon suuntaan. Koska poliisi ei löydä murhaajaa, Jimmy ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja rikollislonkeroidensa avulla saa tietoa, mikä ei välttämättä aina virallisia reittejä löydy.

Menneisyyden ote on surullinen elokuva, varsinkin kun elokuvan puolivälissä jo tietää, mihin suuntaan ollaan vääjäämättä menossa. Penn tyttärensä kuolemaa surevana ja kostavana isänä tekee roolissaan loistotyötä, mutta Robbinsin reppana ja hiljainen Dave vetää puoleensa vielä suuremmat sympatiat. Ei ihme, että molemmat saivat rooleistaan Oscarit - Penn pääosapalkinnon, Robbins sivuosapalkinnon.

Million dollar baby (2004)
★★★★★
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Paul Haggis, F.X. Toole
Pääosissa: Hilary Swank, Clint Eastwood, Morgan Freeman, Jay Baruchel
IMDb

Kiertelin ja kaartelin pitkään Million dollar babya, koska yleisesti ottaen inhoan urheilu- ja varsinkin nyrkkeilyelokuvia. Pikkuhiljaa aloin pehmetä ja tietyllä tavalla mielenkiintokin herätä tätä kovasti kehuttua elokuvaa kohtaan ja nyt Eastwood-maratonillani päätin katsoa myös tämän ja voi hyvänen aika, että se kannatti! Million dollar baby ei ole vain urheiluelokuva, vaan se on upea kasvutarina ja liikuttava draama, eikä se turhaan voittanut sekä parhaan ohjauksen että elokuvan Oscaria. Saatikka Hilary Swank parhaan naispääosan ja Morgan Freeman miessivuosan Oscaria.

Million dollar baby kertoo tarinan köyhistä oloista lähtöisin olevasta, elämässään hieman syrjäytyneestä ja yksinäisestä Maggiesta (Swank), joka on päättänyt pärjätä nyrkkeilijänä. Ja hän on päättänyt saada valmentajakseen vanhan gurun Frankien (Eastwood), joka kuitenkin suhtautuu skeptisesti naisiin. Päivästä toiseen ahkerasti treenaava Maggie kuitenkin lopulta sulattaa karskin äijän sydämen, varsinkin kun miehen oma tytär on vieraantunut isästään niin ettei ota edes kirjeitä vastaan. Ja niin alkaa Maggien matka nyrkkeilyn huipulle Frankien ohjauksessa, joskaan tuo tie ei ole kovin ruusuinen.

Elokuvassa on useita todella liikuttavia ja toisaalta karmivia kohtauksia, kuten vaikkapa Maggien äidin kylmä ja omahyväinen suhtautuminen tyttäreensä. Näistä kohtauksista tuli minulle todella surullinen olo, niin kuin yleensäkin silloin, jos ihminen pyrkii hyvään, mutta saa siitä palkaksi paskaa niskaansa. Freeman Frankien vanhana ystävänä ja nyrkkeilysalin "talonmiehenä" (sekä tarinan kertojaäänenä) on ihanan sympaattinen hahmo, josta pidin ihan tosissani. Hän oli elokuvan lämmin sydän silloin kun Frankien kylmäkiskoisuus meinasi vallata alaa liikaa. Huh, mestarillinen elokuva, minun kirjoissani Eastwoodin paras. Kannatti siis katsoa!