lauantai 31. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: Pihalla (2009) (**)

[Arvio julkaistu alun perin Episodissa #4/2010]

Millaista on muuttaa puolison työn takia ulkomaille ja jäädä pienen lapsen kanssa sopeutumaan uuteen ympäristöön aivan yksin? Näistä lähtökohdista alkaa suomalais-saksalainen yhteistyö Pihalla, jossa saksalainen perheenäiti Laura (Sibel Kekilli) muuttaa suomalaisen miehensä Arton (Teemu Palosaari) mukana Saksasta Tampereelle.

Artoa ei kuitenkaan kiinnosta perheen sopeutuminen, vaan hän elää pääasiassa työlleen. Työmatka seuraa toistaan ja Laura lapsineen joutuu jaksamaan arkensa yksin. Ystäviä Laura saa lopulta ryhmästä yksinhuoltajaäitejä, mutta elämä ottaa kokonaan uuden suunnan, kun kuvaan astuu mukava ja söpö kitarapoika Tero (Mikko Leppilampi).

Kiinnostavasta lähtökohdastaan huolimatta Toni Laineen esikoisohjaus lässähtää kliseiden kokoelmaksi, jossa jokainen hetki tuntuu useaan kertaan alleviivatulta ja niin väkisin komediaksi väännetyltä, että se lähinnä vaivaannuttaa.

Tuomio: ★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Pihalla
Ohjaus: Toni Laine
Käsikirjoitus:  Petja Peltomaa, Sanna Reinumägi
Pääosissa: Sibel Kekilli, Mikko Leppilampi, Teemu Palosaari, June Hyde, Alisa Hakala
Valmistusmaa: Suomi / Saksa 2009
Genre: draama / komedia
IMDb

Kotona katseltua: Looking for Eric (2009) (****)

[Arvio julkaistu alun perin Episodissa #3/2010]

Keski-iän ylittänyt Eric (Steve Evets) on hukassa. Hän on kadottanut itsensä, postimiehen työnsä ja yksin huoltamansa kahden teini-ikäisen poikapuolensa menneisyyden haamujensa alle. Kun kolmen miehen koti alkaa muistuttaa enemmän kirpputoria kuin kotia, ja kun lattialankun alta löytyy laiton ase, Ericin on pakko tehdä asialle jotain. Apuun tulee jalkapallosankari Eric Cantona (itse itseään esittäen), jonka kanssa käytävät keskustelut vievät Ericin ongelmien juurelle ja kannustavat häntä muuttamaan tulevaisuuden suuntaa.

Elokuva on lämminhenkinen tarina myöhemmällä iällä tapahtuvasta itsensä etsimisestä, mikä koskettaa monia elämänsä virran mukana ajelehtivia ihmisiä. Kun ajan taakkaa on paljon, persoona saattaa olla hautautuneena todella syvälle ja muutos hankalaa. Ericin tapauksessa etsintä vaatii uhrauksia, mutta Ken Loachin humoristisella otteella kasvukaaren päässä paistaa lopulta aurinko.

Suomessa julkaistulla dvd:llä ekstrana poistettuja kohtauksia, jotka antavat tarinalle mukavasti taustatietoa.

Tuomio: ★★★★

Alkuperäinen nimi: Looking for Eric
Ohjaus: Ken Loach
Käsikirjoitus: Paul Laverty
Pääosissa: Steve Evets, Eric Cantona, Stephanie Bishop, Gerard Kearns, John Henshaw
Valmistusmaa: UK / Ranska / Italia / Belgia / Espanja 2009 
Genre: draama / komedia
IMDb

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Scifiä geeniteknologiaa - Splice (2010) (****)


Geeniteknologialla on paljon positiivisia mahdollisuuksia, mutta paljon voi myös mennä vikaan. Vincenzo Natalin (mm. Cube, 1997) ohjaama ja käsikirjoittama sci-fi-kauhutarina Splice kertoo siitä, kun homma niin sanotusti kusee ja rankasti.

Clive Nicoli (Adrien Brody) ja Elsa Kast (Sarah Polley) ovat alansa huipulla oleva tutkijapariskunta. Heidän geeniteknologisella tutkimuksensa avulla on pystytty kehittämään monen eri eläinlajin DNA:ta sisältävä otus, jota voidaan käyttää avuksi ihmisillekin soveltuvien lääkkeiden valmistuksessa. Tämän otuksen esittely kaikelle kansalle menee kuitenkin pieleen niin pahasti kuin vain on mahdollista, ja Cliven ja Elsan tutkimusrahoitus jäädytetään. Pariskunta kuitenkin uskoo olevansa jonkin todella suuren kynnyksellä ja jatkaa tutkimuksiaan salaa.

Tuloksena on otus, jossa on mukana ihmisen DNA:ta. Tämä naispuolinen otus kasvaa huimaa vauhtia ja Elsa alkaa suhtautua tutkimuskohteeseensa tunteellisesti, jopa äidillisesti - ja antaa tälle nimen, Dren. Pitääkseen sen piilossa muulta maailmalta Clive ja Elsa salakuljettavat sen laboratoriosta maalle Elsan kotitilalle. Lyhyessä ajassa Dren (Delphine Chanéac) kasvaa aikuisen mittoihin ja on sekä älykäs että arvaamaton - ja tämä ei ole hyvä yhdistelmä.

Splice ottaa kantaa geeniteknologian mahdollisiin vaaroihin, mutta samalla kaivautuu tutkijana tunnetun ihmisen psykologiaan. Sci-fi-kauhutarinana se kulkee perinteisiä ratoja, mutta ihmisen sielunmaiseman tutkiskelu antaa sille syvyyttä. Viittauksia vanhempiin kauhuklassikoihin on useita, näistä kammottavin lienee erääseen Roman Polanskin elokuvaan tehty viittaus.

Brody ja Polley ovat hahmoissaan mielenkiintoisen inhimillisiä huippututkijoita, jotka tekevät käsittämättömiä asioita niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Tämä tekee elokuvasta helposti lähestyttävän, mutta myös ahdistavan. Tutkijat kun tuntuvat tekevän eettisesti vääriä ratkaisuja toinen toisensa jälkeen. Mitä olisi kaivannut hieman lisää on tutkimuskohteen, Drenin, pään sisällön selvittäminen.

Genreltään elokuva on enemmän sci-fiä kuin kauhua, mutta en silti suosittele sitä ihan heikkohermoisille.

Tuomio: ★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Splice
Ohjaus: Vincenzo Natali
Käsikirjoitus:  Vincenzo Natali, Antoinette Terry Bryant
Pääosissa: Adrien Brody, Sarah Polley, Delphine Chanéac, Brandon McGibbon, Simona Maicanescu, David Hewlett, Abigail Chu
Valmistusmaa: Kanada / Ranska / USA 2010
Genre: sci-fi / kauhu
IMDb
Traileri >>

torstai 29. heinäkuuta 2010

Unen ja toden rajamailla - Inception (2010) (*****)


Christopher Nolanin jo Mementon (2000) ja Prestigen (2006) aikana todistettu huikea mielikuvituksen voittokulku jatkuu. Hartaasti odotettu Inception ei nimittäin petä kovia odotuksia, vaan kiepauttaa katsojan mielikuvituksen juuri sellaiselle solmulle kuin voi vain toivoa. Inception on upea elokuva, koska se jättää katsojalle tulkitsemisen varaa, ja se elokuvan teeman tavoin istuttaa katsojaan idean, jonka jälkeen ei voi enää olla varma mistään, mikä on totta ja mikä unta.

Leonardo DiCaprio on Cobb, mies, joka pystyy erikoisen systeemin kautta soluttautumaan ihmisten uniin ja kaivamaan heidän alitajunnastaan erilaisia tietoja. Cobbin ja hänen kumppaninsa Arthur (Joseph Gordon-Levitt) viimeisin keikka menee kuitenkin mönkään ja miehet joutuvat pakenemaan kostonhimoista asiakastaan. Mönkään menneen keikan kohde Saito (Ken Watanabe) kuitenkin tarjoaa heille vastineeksi uutta työtä, tällä kertaa päinvastaisella metodilla, eli kohteen alitajuntaan pitäisin istuttaa uusi idea (mistä tulee myös elokuvan nimi). Vastineeksi hyvin tehdystä työstä Saito tarjoaa Cobbille vapautusta syytteistä, mitkä estävät miestä palaamasta kotiin kahden nuoren lapsensa luo. Häntä kun syytetään vaimonsa Malin (Marion Cotillard) kuolemasta.

Cobb kerää uuden tiimin kasaan. Arkkitehtonikseksi suunnittelijakseen hän saa isänsä (Michael Caine) lahjakkaimman opiskelijan, nuoren Ariadnen (Ellen Page), jonka mielikuvituksen tulokset vetävät hyvinkin vertoja Cobbin omalle vastaavalle. Herkästi ihmisiä lukeva Ariadne kuitenkin huomaa Cobbissa olevan jotain salaperäistä, ja alkaa nuuskia tämän elämää ja menneisyyttä hieman liiankin syvältä - Mal kun ei näytä jättävän Cobbia rauhaan edes haudan takana.


Tuloksena on upea, unenomainen viritelmä, jonka tasoilla hyppelyä joutuu seuraamaan ihan tosissaan. Parasta on kuitenkin "jälkipyykki" eli se, mitä elokuva istuttaa katsojan päähän hakemaan vastausta. Se ei nimittäin anna yksiselitteistä loppuratkaisua, vaan katsoja saa itse kehitellä sen loppuun, pohtia eri vaihtoehtoja siitä, missä kulkee unen ja todellisuuden raja.

Nolan on mestari punomaan uskomattoman mielikuvitukselliset tarinansa koukuttavaan muotoon. Lisäksi elokuvan efektit ja visuaalisuus ovat huippuluokkaa, ja esimerkiksi painottomassa tilassa kuvattu osio näyttää erittäin komealta, samoin kuin Ariadnen arkkitehtoniset kokeilut ensimmäisellä unimatkallaan. Uskon, että tässa elokuvassa on potentiaalia ensi kevään Oscar -kisoissa melko monessa sarjassa.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Inception
Ohjaus ja käsikirjoitus: Christopher Nolan
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Levitt, Ellen Page, Tom Hardy, Ken Watanabe, Dileep Rao, Cillian Murphy, Marion Cotillard, Michael Caine, Tom Berenger, Pete Postlethwaite
Valmistusmaa: USA / UK 2010
Genre: sci-fi / trilleri
IMDb
Traileri >>

Kuvat (c) 2010 Warner Bros. Pictures 

HUOM! Kommenttiosastolla mahdollisia spoilereita!

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Heinäkuun tyttö: Sandra Bullock (synt. 26.7.1964)


Vuoden 2010 kalenterissa heinäkuun tytöksi valikoitui 26. heinäkuuta 1964 Virginian Arlingtonissa syntynyt Sandra Annette Bullock. Ensimmäisen kerran näin Sandran yhdessä minulle rakkaimmista toimintaelokuvista, Speedissä (1994), jossa hän näytteli Keanu Reevesin vastanäyttelijänä ja minusta hän oli ihastuttava nainen. Suosikikseni pamahti kertaheitolla.

Sandra on näyttelijänä siitä jännä tapaus, että hän ei ole tehnyt useita huikean hienoja elokuvia, mutta jokin hänen maanläheisessä karismassaan vetoaa. Hän on kaunis, mutta kaukana diivasta. Elokuvista, joissa hän on ollut pääosassa, oma guilty pleasure -suosikkini on Miss Congeniality - Miss Kovis (2000), jossa hän näyttelee kovanaamaista poliisia, joka joutuu menemään undercover missikisoihin, ja itse osallistumaan niihin.

Sandra oli viisi vuotta naimisissa Jesse Jamesin kanssa, kunnes juuri ennen kevään Oscareita sai tietää tällä olleen jo lähes vuoden ajan suhde toiseen naiseen. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään ja voin kuvitella tuon henkilökohtaisen tragedian ikävästi varjostaneen Sandran iloa Oscar-voitosta pääosastaan elokuvassa The Blind Side (jota en ole vielä nähnyt). Sandra ja Jesse olivat naimisissa ollessaan aloittaneet adoptioprosessin, mutta eron tultua voimaan Sandra adoptoi pienen Louis -pojan yksinhuoltajana huhtikuussa 2010.


sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: Red dawn (1984) (***)

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #7/2010 ja on tästä pidennetty blogia varten]

Ensimmäistä kertaa nyt kesällä 2010 Suomessa dvd:llä julkaistu Punainen vaara on kulttimaineeseen noussut oman aikansa amerikkalainen tulkki. Ilmestyskirja Nyt! -elokuvan käsikirjoittaja John Milius ohjasi 1984 tarinan teineistä, jotka puolustavat maataan kommunistien hyökätessä heidän kotikaupunkinsa kautta Yhdysvaltoihin.

Vuorille Patrick Swayzen näyttelemän Jedin johdolla pakenevat nuoret (mm. Lea Thompson, Charlie Sheen, C. Thomas Howell ja Jennifer Grey) opettelevat elämään luonnon armoilla ja muodostavat omanlaisensa sissikomppanian, joka ei luoteja säästele kostaessaan venäläisille ja kuubalaisille näiden tunkeutumisen maahan.

Nykyaikana teemaltaan hieman jo huvittava elokuva kuvastaa aikansa ideologiaa. Nuoret näyttelijät (mm. Charlie Sheen esikoisroolissaan) kuitenkin vakuuttavat rooleissaan ja yksiulotteisuudestaan huolimatta Punainen vaara on toimiva ja tyylikäs toimintaelokuva.

Lisämateriaalina neljä mielenkiintoista koostetta, joissa kuullaan mm. nyt aikuisten näyttelijöiden muisteloita elokuvan teosta kovassa pakkasessa. Ekstroissa on myös mukava nähdä viime vuonna syöpään menehtynyt Swayze vielä täysissä voimissaan.

Tuomio: ★★★★★

Alkuperäinen nimi: Red dawn
Ohjaus John Milius
Käsikirjoitus Kevin Reynolds, John Milius
Pääosissa Patrick Swayze, Lea Thompson, Charlie Sheen, C. Thomas Howell, Jennifer Grey
Valmistusmaa: USA 1984
Genre: toiminta
IMDb

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: Lomaterapiaa (2009) (**)


[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #5/2010 ja on siitä pidennetty blogia varten]

Lomaterapiaa kertoo neljän pariskunnan lomasta paratiisimaisella Bora Boralla. Kontrollifriikin Jasonin (Jason Bateman) ja hänen vaimonsa Cynthian (Kristen Bell) suhde on kriisissä ja he haluavat eksoottiselle terapialomalle testaamaan avioliittonsa kestävyyttä. Mukaan he tahtovat ystävänsä, vaikka väkisin.

Hupilomaksi suunniteltu reissu paljastuu määränpäässä oikeaksi työlomaksi, jota vetää paikan omistaja Marcel (Jean Reno). Mikäli suhteessa ei vielä reissuun lähtiessä ollut ongelmia, niitä tulee ainakin nyt!

Vitsiä toisen perään väkisin vääntävä Lomaterapiaa sisältää pari hauskaa kohtausta, mutta muuten se yksiulotteisten hahmojensa takia tuntuu vain tekijöidensä tekosyyltä päästä Tahitin paratiisisaarelle. Elokuvassa on upeiden maisemien lisäksi hyvin vähän mitään aitoa tai omaperäistä. Lisäksi siinä ärsyttää suunnattomasti stereotypia, että kaikkien pariskuntien naiset ovat viimeisen päälle trimmattuja seksipommeja, kun taas miehet ovat vain tavallisia, pulskia mattimeikäläisiä. Kaikista kammottavin hahmo on kuitenkin porukan joogaohjaaja (Carlos Ponce)...

Suomessa julkaistuilla dvd:llä ja blu-ray:llä on ekstrana mm. vaihtoehtoinen loppu, pieleen menneitä, poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia, hauskaksi tarkoitettu kooste ”Terapian parhaat palat”, elokuvantekoa Bora Boralla sekä tekijöiden kommenttiraita.


Tuomio: ★★★★★

Alkuperäinen nimi: Couples retreat
Ohjaus: Peter Billingsley
Käsikirjoitus:
Jon Favreau, Vince Vaughn, Dana Fox
Pääosissa: Vince Vaughn, Malin Åkerman, Jason Bateman, Kristen Bell, Jon Favreau
Valmistusmaa: Yhdysvallat 2009
Genre: Komedia
IMDb
Traileri >>

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: Julie & Julia (2009) (****)


 [Teksti julkaistu alun perin Episodissa #4/2010 ja on siitä pidennetty blogia varten]

Julie & Julia perustuu Julie Powellin suositun blogin pohjalta kirjoitettuun romaaniin ja on ihastuttava tarina kahdesta omaa polkuaan etsivästä naisesta eri vuosikymmenillä. Meille blogien pitäjille aihepiiri on varmasti jokaiselle lähellä sydäntä.

Julie Powell (Amy Adams) on työhönsä kyllästynyt vakuutusvirkailija, joka aloittaa projektin, johon kuuluu Julia Childin keittokirjan läpikäyminen ja siitä blogin pitäminen. Julien kasvukaarta rikotaan piipahtamalla ajoittain Julian (upea Meryl Streep) maailmassa kuvankauniissa Pariisissa ja seurataan puolestaan hänen muutostaan ronskista kotirouvasta vielä ronskimmaksi tv-kokiksi.

Sekä Adams että Streep tekevät upeaa työtä kahtena erilaisena naisena, joita yhdistää rakkaus ruokaan ja kokkaamiseen sekä haave itsensä toteuttamisesta ja itselle tärkeiden asioiden toteuttamisesta, vaikka sitten kaiken muun kustannuksella. Elokuvan teema on todella suloinen siinäkin mielessä, että se antaa myös katsojalle uskoa tulevaisuuteen, sillä kaikille meille voi tapahtua jonain päivänä jotain mahtavaa.


Tuomio: ★★★★

Alkuperäinen nimi: Julie & Julia
Ohjaus: Nora EphronKäsikirjoitus: Nora Ephron, perustuu Julie Powellin romaaniin
Pääosissa: Meryl Streep, Amy Adams, Stanley Tucci, Chris Messina
Valmistusmaa: USA 2009
Genre: komedia
IMDb
Traileri >>

Ekstrat:

Suomessa julkaistun dvd:n ekstrana on ohjaajan kommenttiraita sekä puolituntinen making of, jossa mukana myös oikea Julie Powell. Blu-rayllä lisämateriaalia on runsaammin ja edellämainittujen lisäksi mukana on vajaan tunnin mittainen kooste, jossa perhe ja ystävät muistelevat Childia, esittely Julia's kitchen -museosta sekä alkuperäisiä Childin televisiossa esittelemiä reseptejä. Blu-rayn ekstrat ovat pääosin teräväpiirtoisia, mutta niitä ei ole tekstitetty suomeksi.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Elämää tundralla - Sukunsa viimeinen (2010) (***)

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #3/2010]

Berliinin elokuvafestivaalien lasten ja nuortenelokuvien sarjassa kilpaillut Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion Sukunsa viimeinen on tarina Jamalin niemimaalla asuvasta tomerasta nenetsitytöstä Nekosta (Aleksandra Okotetto), joka hallitsee elämän edellytykset jäätävällä tundralla.

Neuvostoliitossa kansalaisten pitää kuitenkin osata venäjää ja nukkua kodan sijaan vuoteessa, ja niin Neko lähetetään vasten tahtoaan sisäoppilaitokseen oppimaan sivistystä. Tositapahtumiin perustuvan tarinan kertoo aikuinen Neko (Nadezhda Pyrerko) ja se sijoittuu Lapsuin omiin lapsuudenmaisemiin.

Sukunsa viimeinen on mielenkiintoinen kuvaus usealle tuntemattomasta kulttuurista. Elämä tundralla hyttysten seurana, samoin kuin venäläistäminenkin, on kuvattu suorasukaisesti vailla dramatiikan alleviivausta. Paikalliset amatöörinäyttelijät tuovat mukanaan oman eksotiikkaansa, joskin haparoivuus vaikuttaa hieman katsontakokemukseen.

Tuomio: ★★★★★

Alkuperäinen nimi: Sukunsa viimeinen
Ohjaus ja käsikirjoitus: Anastasia Lapsui, Markku Lehmuskallio 
Pääosissa: Aleksandra Okotetto, Anastasia Lapsui, Nadezhda Pyrerko, Ljudmila Zannikova, Jevgeni Hudi
Valmistusmaa: Suomi 2010
Genre: draama
IMDb

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: Gamer (2009) (**)


 [Teksti julkaistu alun perin Episodissa #3/2010]

Maailmassa, missä mikään ei enää riitä, on kehitetty keinomaailma, jossa voi erityisesti asennettujen aivoimplanttien avulla pelata lihaa ja verta olevilla ihmishahmoilla. Peli on suurmenestys ja sen luoja Ken Castle (Michael C. Hall) maailman rikkain mies.

Pelistä on myös kehitetty koko maailman seuraama brutaali versio, johon kuolemaan tuomitut vangit voivat antaa itsensä pelihahmoksi – panoksena henki tai vapaus. Pisimmälle tässä pelissä hengissä on päässyt Gerard Butlerin näyttelemä Kable, jota pelaa nuori Simon (Logan Lerman). Mutta päästäisikö systeemi oikeasti vankinsa vapaaksi?

Tyylikkään näköinen toimintaelokuva sivuaa virtuaalimaailmoiden mahdollisia ongelmia, mutta muuttuu räjähdysten saattelemaksi, ontosti kolisevaksi hutuksi. Pelaamista harrastaville tarina tarjonnee hieman pureskeltavaa, mutta tavalliselle toiminnan kuluttajalle suurin syy katsoa Gamer on rooliinsa sopivan jäyhä Butler.


Tuomio: ★★★★★

Alkuperäinen nimi: Gamer
Ohjaus ja käsikirjoitus: Mark Neveldine, BrianTaylor
Pääosissa: Gerard Butler, Michael C. Hall, Amber Valletta, Logan Lerman, Kyra Sedgwick
Valmistusmaa: USA 2009
Genre: toiminta
IMDb
Traileri >>

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Ärhäkkä susiratsastaja - Prinsessa Mononoke (1997) (*****)

 
[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010, josta ajanmukaistettu blogitekstiä varten]

Eeppinen Prinsessa Mononoke, japanilaisen animaatiolegenda Hayao Miyazakin yksi hienoimmista teoksista, sai keväällä 2010 pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin Suomen ensi-iltansa. Vuonna 1997 valmistunut animaatio kertoo ihmisten ja vanhojen luontojumalten taistelusta.

Nuori prinssi Ashitaka haavoittuu kirotun sikajumalan hyökkäyksessä ja joutuu itse kirouksen uhriksi. Hän lähtee etsimään tarunomaista metsän henkeä, joka saattaisi pystyä parantamaan hänet, mutta matkallaan hän törmää rautakaupungin asukkaisiin ja sen valtiattareen Lady Eboshiin, joka on julistamassa sotaa vanhoja jumalia vastaan. Luontojumalten puolella taistelee nuori tyttö, sudella ratsastava San, myös Prinsessa Mononokeksi kutsuttu. Ashitaka haluaa sotivien osapuolten välille rauhan, San puolestaan vihaa ihmisiä. Silti näiden kahden välille syntyy ystävyys.

Prinsessa Mononoken jälkeen Miyazakin seuraava työ oli Oscarillakin palkittu, huiman visuaalinen Henkien kätkemä. Samainen satumaisuus on nähtävissä tässä Miyazakin mielikuvituksesta kumpuavassa tarinassa. Mononoke-maailma on lumoavan kaunis, ja luonnon sekä sitä hyväkseen käyttävien ihmisten välinen sota groteskiudessaan huikea. Vuonna 2009 ilmestyneen, James Cameronin ohjaaman Avatarin Pandora -maailma on itse asiassa hyvin samankaltainen, sillä molempien elokuvien suuri kauneus on juurikin niiden käsittämättömän upeissa ekosysteemeissä ja niiden kuvauksessa.

Kuten useissa muissakin Miyazakin tarinoissa, myös Mononokessa on vahva ympäristönsuojelullinen sanoma. Se on haikea alkusoitto teollisuuden ja ihmisten sen avulla luonnosta saaman täydellisen ylivallan kehitykselle.

Varoituksen sana on sanottava Miyazakin ystäville: Prinsessa Mononokea ei voi maailman suloisimman lastenelokuvan, Naapurini Totoron, tavoin suositella aivan perheen pienimmille sen sisältämän graafisen raakuuden ja melkoisen pelottavien jumalhahmojensa takia.

Tuomio: ★★★★★


Alkuperäinen nimi: Mononoke-hime 
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki
Japaninkielisissä ääniosissa: Yôji Matsuda, Yuriko Ishida, Yûko Tanaka, Sumi Shimamoto
Valmistusmaa: Japani 1997
Genre: animaatio
IMDb

Kuvat Googletettu

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: Kuuprinsessa (2008) (**)


[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010]

Kultaisesta kompassista tuttu Dakota Blue Richards näyttelee Gabor Csupon ohjaamassa Kuuprinsessassa orvoksi jäävää Maria Merryweatheria, joka päätyy höpsön apulaisensa Neiti Heliotropen (Juliet Stevenson) kanssa asumaan setänsä Benjaminin (Ioan Gruffudd) outoon linnaan. Yksin asuva setä ei tunnu olevan mielissään naisvieraista, mutta suhtautuu toisaalta suojelevasti Mariaan.

Pikkuhiljaa Marialle valkenee sukunsa vuosituhantinen taru, jossa hänen kuuluu esittää pääosaa. Veriviha naapurisuvun, Tim Curryn johtamien De Noirien välillä pitää saada talttumaan, jotta maailma ei tuhoudu. Fantasiatarina on hyvin naivi, vaikka se yrittää olla vakavasti otettava. Unkarilaisen Csupon edellinen ohjaus Silta salaiseen maahan oli ihastuttava ja samalla surullisen kaunis elokuva. Lähellekään samaan ei yllä töksähtelevä ja kankeasti näytelty Kuuprinsessa. Loistelias puvustus onkin elokuvan parasta antia.

Tuomio: ★★★★★

Alkuperäinen nimi: The secret of Moonacre
Ohjaus: Gabor Csupo 
Käsikirjoitus: Lucy Shuttleworth, Graham Alborough, perustuu Elizabeth Goudgen romaaniin
Pääosissa: Dakota Blue Richards, Juliet Stevenson, Tim Curry, Natascha McElhone, Ioan Gruffudd
Valmistusmaa: Unkari / UK / Ranska 2008
Genre: Fantasia
IMDb

Kotona katseltua: District 9 (2009) (****)


[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010, siitä ajankohtaistettu blogia varten]

Vuoden 2009 erikoisimpiin tuotoksiin kuuluu etelä-afrikkalaisen Neil Blomkampin Johannesburgin slummissa ohjaama District 9. Se kertoo kaupungin ylle 20 vuotta aikaisemmin ilmestyneestä avaruusaluksesta ja sen pakolaisleirille siirretyistä matkustajista, rapumiehiksi kutsutuista avaruusolioista.

Rapumiehet eivät ole Linnunradan älymystöä ja siksi heidät on voitu sijoittaa slummin kaltaiseen leiriin. Jännite ihmisten ja muukalaisten välillä kasvaa ja hallitus päättää siirtää rapumiehet kauemmaksi asutuksesta. Häätötyöhön valitaan toimistorotta Wikus van der Merwe (Sharlto Copley), jonka elämä mullistuu hommassa täysin.

Toimivalla tavalla tämän päivän muukalaisvihaa ja Apartheidia sivuava tieteiselokuva sekoittaa aidolta tuntuvaa dokumentaarista reportaasia näyteltyyn, toimintapainotteiseen elokuvaan. Surkeissa oloissa asustavat muukalaiset ovat kuin suoraan uutisista ja antavat mielenkiintoista vastapainoa perinteisemmille
maapallonvaltaaja-alieneista kertoville elokuville.


Tuomio: ★★★★

Alkuperäinen nimi: District 9
Ohjaus: Neill Blomkamp
Käsikirjoitus: Neill Blomkamp, Terri Tatchell
Pääosissa: Sharlto Copley, David James, Vanessa Haywood, Mandla Gaduka, Jason Cope
Valmistusmaa: USA / Uusi-Seelanti 2009
Genre: sci-if / toiminta
IMDb
Traileri >>

Ekstrat:

Suomessa julkaistulla dvd:llä ekstrana on ohjaajan kommenttiraidan lisäksi kolme koostetta, yhdessä kestoltaan reilu puoli tuntia. Suunnittelusta kertova ensimmäinen osa antaa vastauksia useisiin elokuvassa auki jääneisiin kysymyksiin, kakkososassa perehdytään käytettyihin kuvaustekniikoihin ja niiden yhdistämiseen sekä kerrotaan, kuinka elokuvan slummi rakennettiin oikean slummin päälle. Kolmannessa osassa puidaan jälkikäsittelyä.

Blu-rayn lisämateriaalitarjonta on huomattavasti laajempi. Kaikki ekstrat esitetään teräväpiirtona ja suomitekstein. Edellisten lisäksi levyllä on suuri määrä poistettuja kohtauksia, joista osa antaa mielenkiintoista taustatietoa tarinalle, mutta suuri osa on tarinan kannalta turhaa. Mukana on myös neljä lisäkoostetta, joissa syvennytään Wikuksen metamorfoosiin maskeerauksen avulla, improvisoidun näyttelemisen hyötyihin ja haittoihin, elokuvan erikoisen konseptin luomiseen sekä WETA:n tuottamiin visuaalisiin efekteihin. Blu-ray:n mukana tulee myös dvd, vaikka sitä ei levyn kansiteksteissä mainitakaan.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Heinäkuun poika: Vin Diesel (synt. 18.7.1967)


Vuoden 2010 kalenterissa heinäkuun pojaksi valikoitui 18. heinäkuuta 1967 New Yorkissa syntynyt Mark Sinclair Vincent eli Vin Diesel. Jostain syystä (en enää muista oliko se jonkun ystäväni suositus vai mikä) katsoin 2000-luvun alussa scifi-trillerin Pitch Black, joka oli mielestäni ihanan synkkä. Siinä oli pääosassa muskelimies, josta en muistaakseni ollut koskaan kuullut. Minä en silloin nuorempana suuremmin muskelimiehistä välittänyt, mutta jokin tässä äijänköriläässä sai minun mielenkiintoni heräämään.

Ehkä se oli se matalan möreä, hieman rahiseva ääni.

Sittemmin olen katsonut miehen elokuvat melkein kaikki. Tilasin jopa jenkeistä hänen itsensä ohjaaman lyhytelokuvan Multi-Facial, josta pidin paljon ja tulin siihen tulokseen, että ei tämä mies mikään huono näyttelijä ole, vaikka niin monet häntä sellaisena pitivätkin - kuten niin monia muskeleilla varustettuja toimintasankareita nyt yleisestikin.

Ja kyllä, jopa The Pacifier - Tuttisoturi on minusta hauska ja ihan onnistunut. Naurakaa vaan ;-)

Koirista pitävät ihmiset ovat aina positiivinen asia - alla Diesel ja pikkuinen hauvansa Roman :)



 Kuvat googlattu

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Viimeinenkö Shrek? - Shrek ja Ikuinen onni (2010) (***)


[Teksti on julkaistu alun perin Episodissa #7/2010]

Jokainen perheellinen varmasti tunnistaa itsessään ajoittaisen kaipuun villiin ja vapaaseen elämään varsinkin silloin, kun kaikki tuntuu vähän liiankin asettuneelta ennalta määrättyihin uomiinsa. Ihmisiä koko ikänsä pelotellut, lohikäärmettä vastaan taistellut ja prinsessan pelastanut, hurjaakin hurjempi vihreä jätti Shrek (äänenä Mike Myers / Samuli Edelmann) on neljännessä elokuvassaan tilanteessa, jossa jokainen päivä näyttää vaimon ja lasten kanssa samanlaiselta, eivätkä ihmisetkään enää pelkää häntä vaan pikemminkin pyytävät nimikirjoituksia.

Kaipuu poikamiehen vapaisiin päiviin pelottelemaan kyläläisiä käy ylitsepääsemättömäksi, kun katala Tittelintuure (äänenä Walt Dohrn / Jani Alkio) tarjoaa Shrekille paluuta yhden päivän ajaksi entiseen. Kuninkuudesta haaveilevalla Tittelintuurella on kuitenkin oma lehmä ojassa sopimuksen pienellä painetussa osiossa ja Shrek uhkaa jäädä toivemaailmaansa lopullisesti.

Onni ja autuus on sieltä kuitenkin kaukana, sillä lainsuojattomia jättejä jahdataan ihan tosissaan. Jättien vastarintaliikettä vetää peloton johtaja Fiona (äänenä Cameron Diaz / Tiina Isohanni), jonka on onnistunut paeta linnavankilastaan aivan itse. Tässä todellisuudessa Shrek ei siis ole koskaan tavannut Fionaa, eivätkä häntä tunne myöskään ystävänsä Aasi (äänenä Eddie Murphy / Jukka Rasila) tai Saapasjalkakissa (äänenä Antonio Banderas / Heikki Sankari).

Kriisiä potevan jätin toive hurjista poikamiesvuosista toteutuu liiankin konkreettisesti ja niin hän joutuu pohtimaan sitä, mikä onkaan elämässä oikeasti tärkeää. Pelastaakseen elämänsä, perheensä ja samalla koko Kaukaisen Maan virkaa tekevän kuningas Tittelintuuren kynsistä Shrekin pitää voittaa Fionan, tuon itsevarman soturin luottamus ja rakkaus.

Shrek ja ikuinen onni on viihdyttävä, hauska ja liikuttavakin. Se nousee selkeästi sarjan edellistä, Shrek Kolmatta, paremmaksi, mutta Kolmas olikin sarjan muuhun tasoon nähden varsinainen rimanalitus. Kolmen elokuvan aikana Shrekin elämää on ehditty kuvata jo melkoisen tarkkaan ja vakiintunut isähahmo ei sinänsä enää tuo mitään uutta hupia katsojille, jotka odottavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Siksi ainoa mahdollisuus on ollut siirtää Shrek rinnakkaistodellisuuteen, jossa uusia ideoita on voitu kehitellä ilman vanhoja rasitteita. Tällä kertaa koomisimman hahmon titteli on annettu Aasin sijaan Saapasjalkakissalle. Tämä suurisilmäinen, miekkaa heiluttava söpöliini kun on rinnakkaismaailmassa alkanut laiskotella ja pulskistunut varsin komeisiin mittoihin.

Shrek ja ikuinen onni on julkaistu sekä kolmiulotteisena että normaaliversiona. Kolmiulotteisuus toimii elokuvassa hyvin, kuten yleensäkin tämän tyyppisissä laatuanimaatioissa. Se korostaa mukavasti visuaalisuutta ilman, että olisi elokuvan pääosassa, mutta kovin suurta lisäarvoa se ei kuitenkaan tarinalle tuo. Tekijöiden mukaan Shrek ja ikuinen onni olisi sarjan viimeinen osa ja sen sijaan suunnitteilla olisi Saapasjalkakissan oma elokuva, mutta nämä jäävät nähtäväksi.

Tuomio: ★★★★★

Alkuperäinen nimi: Shrek forever after
Ohjaus: Mike Mitchell 
Käsikirjoitus: Josh Klausner, Darren Lemke
Englanninkielisissä ääniosissa: Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz, Antonio Banderas, Walt Dohrn
Suomenkielisissä ääniosissa: Samuli Edelmann, Jukka Rasila, Tiina Isohanni, Heikki Sankari, Jani Alkio 
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: animaatio
IMDb
Trailerit >>

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Savo-Kainuu kutsuu!

Seuraavat pari viikkoa olen hieman huonommin tavattavissa, sillä lähden lomailemaan maalle. Olen lomani ajaksi ajastanut julkaisuun läjän aikaisemmin Episodiin kirjoittamiani leffa-arvosteluita ja ajattelin julkaista ne myös täällä (koska haluan myös tuonne katsottujen elokuvien listaan linkkejä arvosteluihin). Pistäydyn täällä blogissa kommentoimassa aina ajoittain riippuen siitä, miten olen nettiyhteyksien päässä :)

Leppoisaa lomaa kaikille, jotka lomalla olette ja tsemppiä töihin kaikille niille, jotka töissä riudutte :) Nähdään taas!

PS. Muistakaahan 23. heinäkuuta leffaan tuleva Christopher Nolanin ohjaama, Leonardo DiCaprion tähdittämä ja huikean hyviä arvosteluja saanut scifi-trilleri Inception! Sen näkemistä itse odotan todella suurella mielenkiinnolla.



Jos video yllä ei toimi, tsekkaa traileri Applen trailerivarastosta >>

torstai 15. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: What doesn't kill you (2008) (***)


Ohjaaja-käsikirjoittaja Brian Goodmanin omiin kokemuksiin pohjautuva What doesn't kill you on tarina kahdesta kaveruksesta, jotka lapsuudesta lähtien ovat kuin veljekset, mutta jotka jo nuorena päätyvät lain väärälle puolelle. Brian (Mark Ruffalo) ja Paulie (Ethan Hawke) elävät aikuisenakin kädestä suuhun, ryöstellen kaikkea pientä, mitä paikallinen rikollispomo Pat Kelly (jota esittää Goodman itse) heitä pyytää tekemään.

Brian on naimisissa suloisen Stacyn (Amanda Peet) kanssa ja hänellä on kaksi lasta, Paulie puolestaan on naisia hurmaava ikisinkku, joka haluaa elämältään enemmän kuin mitä pikkurikollisena on mahdollista saada. Kun Pat joutuu vankilaan, pomon talutushihnasta irti päässeiden poikien nälkä kasvaa ja niin myös rikosten koko. Lisäksi Brian vajoaa käyttämään mitä tahansa huumeen kaltaista hänelle tarjotaankaan. Kun rötöstelyjen koko kasvaa, niin kasvaa myös kiinnijäämisen riski.

What doesn't kill you ei vakuuta ihan niin voimakkaasti kuin se haluaisi. Ruffalon hahmon selkeästi halutaan saavan sympatioita osakseen, hänhän kuitenkin on pahoille teille langennut sielu, joka viime hetkillä pääsee ponnistamaan rikoksen alhosta kaidalle tielle. Tämä on tehty kuitenkin liiallisesti alleviivaten, kuin kerjäten katsojien sympatiapisteitä, ja minua tämä häiritsi. Lisäksi Hawken hahmo, vaikka sekin kasvaa tarinan edetessä, jätetään hieman yksiulotteiseksi.

Elokuvan maailma on synkähkö ja tarinan kaari painottuu draamaan varsinaisen väkivallan tai toiminnan sijaan, mikä on aika harvinaista tämän tyyppisissä elokuvissa.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: What doesn't kill you
Ohjaus: Brian Goodman
Käsikirjoitus:  Brian Goodman, Paul T. Murray
Pääosissa: Ethan Hawke, Mark Ruffalo, Amanda Peet, Will Lyman, Brian Goodman, Donnie Wahlberg
Valmistusmaa: USA 2008
Genre: rikos / draama
IMDb
Traileri >>

Kuvat Googletettu

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Lukijoiden Tim Burton -suosikit

 Liisa Ihmemaassa -kilpailun tehtävänä kyselin lukijoiden Tim Burton -suosikkeja sekä mielipiteitä ohjaajasta. Suosikit jakautuivat laajalle alueelle miehen tuotantoa. Voittajaksi selviytyi teos ohjaajan uran alkupuolelta, fantasiasatu saksikätisestä pojasta nimeltä Edward ja kakkoseksi nousi henkimaailman hommia käsittelevä Beetlejuice. Ääniksi on laskettu kaikki kommentit: "mielestäni parhaita elokuvia ovat xx, yy ja zz" eli mikäli kommentoija on listannut "parhaimmiksi" useamman kuin yhden elokuvan, kaikki on otettu laskuihin mukaan.

Saksikäsi-Edward (1990) - 9 ääntä
Beetlejuice (1988) - 6 ääntä
Sleepy Hollow (1999) - 5 ääntä
Batman (1989) - 5 ääntä
Batman - Paluu (1992) - 5 ääntä
Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi (2007)  - 5 ääntä
Ed Wood  (1994) - 4 ääntä
Corpse Bride (2005) - 4 ääntä
Big Fish (2003) - 4 ääntä
Liisa Ihmemaassa (2010) - 3 ääntä
Jali ja sulkaatehdas (2005) - 2 ääntä

Burtonin pitkistä elokuvista vailla ääniä jäivät vain:
Apinoiden planeetta (2001)
Mars hyökkää! (1996)
Pee-ween suuri seikkailu (1985)


Arvonnassa palkintona ollut Painajainen ennen joulua sai myös mainintoja, mutta otin laskuihin mukaan vain ne elokuvat, jotka Burton on itse ohjannut (Painajaisen hän on kyllä käsikirjoittanut ja tuottanut, mutta sen ohjasi Henry Selick).

Suurin osa vastanneista piti kovasti Burtonin töistä, tai ainakin oli joskus pitänyt. Hänen viimeaikaisimpia töitä kritisoitiin eniten, että hän olisi alkanut tehdä elokuvia, joita häneltä odotetaan, sen kustannuksella, että hänen alkuaikoina ihastuttanut luovuutensa on kärsinyt.

"ei tule mieleen samanlaisen visuaalisen taituruuden omaavaa ja omaperäistä tekijää"
"Burton osaa luoda sellaisen taianomaisen maailman, johon kovinkaan muu ei kykene. Miehen visuaalinen tyyli on aivan omaa luokkaansa ja jäljittelemätön. Mutta toisaalta, kuten tässä on jo moni muukin todennut, Burton voi myös sortua toistamaan itseään aika pahasti."
"silloin kun Burtonin maailmaan uppoaa, niin se on kuin kulkisi Labyrintin (höh!) labyrintissa. Sinne jää mielellään eksyksiin."
"Burton on ihan omaa luokkaansa, mainiot fantasiamaailmat ja mielikuvitukselliset maisemat ja hahmot, muuta ei tarvita."
"Burtonin musta huumorintaju ja visuaalinen anti kolahtaa kuin halko päähän "
"Tykkään Burtonille tyypillisistä mielikuvituksellisista saduista, joita on höystetty pimeällä huumorilla ja/tai synkemmilläkin jutuilla."
"Burtonin elokuvat poikeavat muista. ne ovat haastavia ja omaperäisiä ja liikkuvat realismin ja fantasiamaailman välillä. "
" Elokuvien kohtaukset näyttävät lastenkirjojen kuvituksilta, joiden ympärille luodaan liikettä. Visuaalinen maailma myös tukee tarinaa älyttömän hyvin ja syntyy tosiaan tunne kuin katselisi liikkuvaa kuvakirjaa. Samat näyttelijät ja teemat elokuvissa antaa Burtonille sellaisen "sarjaohjaajan" leiman, mutta minä tykkään siitä. Leffat tuntuvat (hyvällä tavalla) vähän muovisilta ja epäaidoilta ja sarjamaisuus vain korostaa sitä."
"nykyinen Burton ei enää ole se omimpani."
"Tuntuu, että vanhetessaan Burtonista on tullut yhä enenevässä määrin sentimentaalinen höpsö. Ominainen ulkopuolisten teema jatkuu yhä, mutta jotenkin kesytettynä, värikkääseen karkkipaperiin käärittynä; hajuttomana ja mauttomana. Silti en ole vielä menettänyt uskoani. Jotain Hyvää isolla hoolla voi vielä olla tulossa. Burtonin suurimpiin saavutuksiin voi lukea uuden supersankarikuvaston keksimisen."
"Välillä tuntuu siltä, että Burtonin elokuvat ovat "erikoisia" vain erikoisuuden vuoksi. "
"Kokeellisuus ei aina osu täysin kohdalleen, mutta jo rohkeus yrittää tehdä erilaista on positiivista varsinkin kun lopputuloksena on yleensä varsin mielenkiintoista ja viihdyttävää - parhaimmillaan jopa mestarillista jälkeä."
"Minusta Burton on jättäytynyt omaleimaisen tyylinsä vangiksi: Big Fishin jälkeen hänen kaikki elokuvansa ovat olleet minulle enemmän tai vähemmän pettymyksiä, koska ne ovat vain ja ainoastaan täyttäneet odotukset "burtonmaisuudessaan", eivätkä ole herättäneet esimerkiksi minkäänlaisia haluja uusintakatseluun."
"Burtonin elokuvien satumaisuus on mahtavaa! Danny Elfmanin sävellykset vielä tekevät paketeista täydelliset!"
"burtoni on siitä kumma että välissä tekee kaameeta sontaa mutta aina välissä helmiäkin tulee vastaan."
"Burton on oman maailmansa kanssa legenda ja on kuvaustyyliltään omalaatuinen heppu. Tämä uusien hiukan synkkien maailmojen luominen on se syys miksi burton on aina minuun iskenyt."


Jo kuuden elokuvan verran kestänyt Burton - Johnny Depp -yhteistyö sai sekä risuja että ruusuja - osa oli sitä mieltä, että heidän kannattaisi jo erota ja alkaa luoda taidetta omilla suunnillaan, osa taas sanoi rakastavansa kyseistä kombinaatiota yhä edelleen sanoen sen olevan parasta elokuvaviihdettä.

"Ainut mikä NYKYÄÄN tökkii on Johnny Deppin ylikäyttäminen."
"parasta leffoissa tietysti Johnny Depp :)"
"Olisi hyväksi jos Burtonin ja Deppin tiet erkanisivat, siitäkin huolimatta että heidän yhteisessä historiassaan on loistoteoksia, mutta tuntuu kuin Depp tavallaan pidättelisi Burtonia yrittämästä muuta kuin itseään."
"Depp onkin juuri sopiva näyttelijä näihin Burtonin ohjauksiin. "
"Burton ja Johnny Depp jäätävän hyvä kaksikko, TYKKÄÄN!"

Liisa -kuva © Disney Enterprises, Inc. All rights reserved. Muut kuvat Googlattu.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kotona katseltua: Clint Eastwood -maratoni

Pidin muutama viikko sitten varsinaisen Clint Eastwood -maratonin, sillä olin jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, että olin nähnyt tämän legendan ohjaamia elokuvia ihan luvattoman vähän. Päätin siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja paikata aukon yleissivistyksessäni, ja lainasin kirjastosta läjän elokuvia.

Unforgiven - Armoton (1992)
★★★★
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: David Webb Peoples
Pääosissa: Clint Eastwood, Morgan Freeman, Gene Hackman, Richard Harris, Jaimz Woolvett, Saul Rubinek, Frances Fisher, Anna Levine
IMDb

Draamallisessa länkkärissä Clint Eastwoodin esittämä vanha, entisen elämänsä palkkatappajana taakseen jättänyt Bill. Menneisyyttä on hankala paeta, jos kaikki muistavat sinut vain kylmäverisenä murhamiehenä. Niinpä Bill lähtee viimeiselle keikalle hankkimaan rahaa lapsilleen ja kostamaan erään prostituoidun kokeman väkivallan. Mukaansa hän pyytää kumppaninsa Nedin (Morgan Freeman), mutta vastassa on kiveäkin kovempi sheriffi Little Bill (Gene Hackman).

Viimeisen keikan motiivit murenevat koko ajan ja lopulta palkkamurha muuttuu kostoksi, mutta Armoton ei missään vaiheessa muutu nykyisin niin usein nähdyksi toimintaspektaakkeliksi. Se kertoo tarinaa ihmisestä, joka oli joskus paha, mutta joka sisimmässään haluaa olla hyvä. Visuaalisesti mahtavan näköinen elokuva, joka tarkastelee mielenkiintoisella tavalla ikääntyneitä, klassisen villin lännen antisankareita.

Bridges of Madison County - Hiljaiset sillat (1995)
★★★★
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Richard LaGravenese, perustuu Robert James Wallerin romaaniin
Pääosissa: Meryl Streep, Clint Eastwood, Annie Corley, Victor Slezak, Jim Haynie
IMDb

Mitä kaikkia salaisuuksia meillä saattaakaan olla ja mitä kaikkia niistä ei koskaan jaeta kenellekään! Ja mitä kaikkea ihmiset uhraavatkaan elämässään taatakseen perheelleen asiallisen elämän. Francesca (Meryl Streep) on juuri kuollut ja hänen lapsensa Carolyn (Annie Corley) ja Michael (Victor Slezak) löytävät äitinsä tavaroiden joukosta heille osoitetun päiväkirjan, jossa äiti selventää lapsilleen oudolta kuulostavaa viimeistä toivettaan tulla tuhkatuksi ja ripotelluksi läheiseen jokeen.

Päiväkirjassaan Francesca kertoo niistä muutamasta päivästä, jolloin lapset ja perheen isä Richard (Jim Haynie) lähtivät maatalousnäyttelyyn ja äiti jäi yksin kotiin. Kun seudulle samaan aikaan tuli kuvaamaan vanhoja siltoja National Geographicin kuvaaja Robert (Clint Eastwood), syntyi kuin vahingossa salainen romanssi, jollaista Francesca ei ollut kokenut koskaan -eikä hän unohtanut sitä koskaan.

Hiljaiset sillat on varsinainen itkupuristin, sillä niin romanttinen on Francescan salattu tarina ja niin suuri hänen rakkautensa saavuttamattomaan Robertiin, ja sitä kautta niin suuri hänen uhrauksensa perheensä puolesta. Ajatus siitä, että muutaman päivän romanssin muiston avulla Francesca jaksoi elää koko lopun elämänsä, on huikea. Tarina kerrottuna nyt jo aikuisten lasten tutkimuksen kautta tuo elokuvalle oman vivahteensa ja jännitteensä, jollainen puuttuisi, mikäli tarina olisi kerrottu suoraan vain Francescan tarinana.

Mystic river - Menneisyyden ote (2003)
★★★★
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Brian Helgeland, perustuu Dennis Lehanen romaaniin
Pääosissa: Sean Penn, Tim Robbins, Kevin Bacon, Laurence Fishburne, Marcia Gay Harden, Laura Linney
IMDb

Menneisyyden ote on draamallinen trilleri kolmesta kaveruksesta, joiden kohtalot kietoutuvat lapsuudessa koetun rikoksen ympärille. Nuoret pojat Jimmy, Sean ja Dave leikkivät kadulla kun paikalle saapuu kaksi miestä kiiltävässä autossa. Pojat luulevat miehiä poliiseiksi, kun nämä komentavat yhden pojista, Daven, kyytiinsä. Lainvalvonta on kuitenkin kaukana näistä miehistä, sillä he ottavat pojan vangiksi ja käyttävät tätä hyväkseen. Tapahtuman jälkeen poikien tiet erkaantuvat. Isona Jimmystä (Sean Penn) tulee vankilassa istuva rikollinen, Seanista (Kevin Bacon) poliisi, mutta lapsena hyväksikäytetty Dave (Tim Robbins) ei oikein pääse menneisyydestään eroon. Sitten Jimmyn tytär murhataan raa'asti ja pikkuhiljaa syyttävä sormi alkaa osoittaa outoon suuntaan. Koska poliisi ei löydä murhaajaa, Jimmy ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja rikollislonkeroidensa avulla saa tietoa, mikä ei välttämättä aina virallisia reittejä löydy.

Menneisyyden ote on surullinen elokuva, varsinkin kun elokuvan puolivälissä jo tietää, mihin suuntaan ollaan vääjäämättä menossa. Penn tyttärensä kuolemaa surevana ja kostavana isänä tekee roolissaan loistotyötä, mutta Robbinsin reppana ja hiljainen Dave vetää puoleensa vielä suuremmat sympatiat. Ei ihme, että molemmat saivat rooleistaan Oscarit - Penn pääosapalkinnon, Robbins sivuosapalkinnon.

Million dollar baby (2004)
★★★★★
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Paul Haggis, F.X. Toole
Pääosissa: Hilary Swank, Clint Eastwood, Morgan Freeman, Jay Baruchel
IMDb

Kiertelin ja kaartelin pitkään Million dollar babya, koska yleisesti ottaen inhoan urheilu- ja varsinkin nyrkkeilyelokuvia. Pikkuhiljaa aloin pehmetä ja tietyllä tavalla mielenkiintokin herätä tätä kovasti kehuttua elokuvaa kohtaan ja nyt Eastwood-maratonillani päätin katsoa myös tämän ja voi hyvänen aika, että se kannatti! Million dollar baby ei ole vain urheiluelokuva, vaan se on upea kasvutarina ja liikuttava draama, eikä se turhaan voittanut sekä parhaan ohjauksen että elokuvan Oscaria. Saatikka Hilary Swank parhaan naispääosan ja Morgan Freeman miessivuosan Oscaria.

Million dollar baby kertoo tarinan köyhistä oloista lähtöisin olevasta, elämässään hieman syrjäytyneestä ja yksinäisestä Maggiesta (Swank), joka on päättänyt pärjätä nyrkkeilijänä. Ja hän on päättänyt saada valmentajakseen vanhan gurun Frankien (Eastwood), joka kuitenkin suhtautuu skeptisesti naisiin. Päivästä toiseen ahkerasti treenaava Maggie kuitenkin lopulta sulattaa karskin äijän sydämen, varsinkin kun miehen oma tytär on vieraantunut isästään niin ettei ota edes kirjeitä vastaan. Ja niin alkaa Maggien matka nyrkkeilyn huipulle Frankien ohjauksessa, joskaan tuo tie ei ole kovin ruusuinen.

Elokuvassa on useita todella liikuttavia ja toisaalta karmivia kohtauksia, kuten vaikkapa Maggien äidin kylmä ja omahyväinen suhtautuminen tyttäreensä. Näistä kohtauksista tuli minulle todella surullinen olo, niin kuin yleensäkin silloin, jos ihminen pyrkii hyvään, mutta saa siitä palkaksi paskaa niskaansa. Freeman Frankien vanhana ystävänä ja nyrkkeilysalin "talonmiehenä" (sekä tarinan kertojaäänenä) on ihanan sympaattinen hahmo, josta pidin ihan tosissani. Hän oli elokuvan lämmin sydän silloin kun Frankien kylmäkiskoisuus meinasi vallata alaa liikaa. Huh, mestarillinen elokuva, minun kirjoissani Eastwoodin paras. Kannatti siis katsoa!

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Jared Padalecki loves animals :)

Anzi Saving people, hunting things -blogista postasi symppiksen videon eläinten ystävänä tunnetusta Supernaturalin Jared Padaleckista vetoamassa eläinten puolesta. Oli ihan pakko postata se myös tänne :)

Tuossa Petan turkistenvastaisen kampanjan kuvassa vasemmalla Padaleckilla on mukana adoptoimansa löytökoirat Harley ja Sadie.

Kepeää kesähuttua - Knight and Day (2010) (***)


James Mangold tunnetaan mm. mielisairaaladraaman Girl, interrupted (1999), romcomin Kate & Leopold (2001), Johnny Cashista kertovan biografian Walk the line (2005) ja länkkärin 3:10 to Yuma (2007) ohjaimista sekä myös useimman näistä kynäilystä. Tällä kertaa hän on tarttunut ohjaamaan toimintakomediaa, johon pääosiin on kiinnitetty kaksi valovoimaista tähteä Tom Cruise ja Cameron Diaz.

Cruise on Roy Miller, agentti, joka "vahingossa" törmää lentokentällä automekaanikko-Juneen (Diaz), joka on matkalla siskonsa häihin. Sattumalta he ovat myös menossa samalle lennolle, jolle pääsy Junelta kuitenkin naisen suureksi harmiksi evätään - aivan viime minuuteille. Kun June lopulta pääsee lennolleen, koneessa on vain Roy sekä muutama muu mies. Muka "ylibuukattu lento". Roy on erittäin ystävällinen Junelle ja sinkkunaisen hormonit alkavat hyrrätä. Nenänpuuteroimisreissun aikana Roy kuitenkin ehtii päästää päiviltä kaikki muut lentomatkustajat... sekä miehistönkin. Siinä sitten jää sekstailut vähemmälle, kun pitää saada kone laskeutumaan turvallisesti.


Tämän tapauksen jälkeen June ei niin vain pääsekään eroon Roysta vaan lipuu yhä syvemmälle ja syvemmälle agenttitouhuihin. Paljastuu, että Roy on vainoharhainen entinen agentti (vai onko sittenkään?), jota muu agenttijengi (mm. Peter Sarsgaard ja Viola Davis) jahtaa. Junelle Roy kertoo suojelevansa fyysikkopoikaa (Paul Dano), joka on keksinyt mahtavan energianlähteen ja jonka keksintöä havittelevat kaikenlaiset pahikset omiin pahoihin tarkoituksiinsa.

Knight and Day on hölmön harmiton kesäinen toimintakomedia, jonka avulla voi heittää helteessä muutenkin sulaneet aivot hetkeksi narikkaan. Paljon toimintaa ja toiminnan sekaista huumoria sisältävä leffa kierrättää hauskoiksi miellettyjä ideoitaan välillä hieman liikaa, eikä yllä esimerkiksi alkukesän A-Teamin tasolle. Se on kömpelö ja välillä jopa rasittava, mutta kuitenkin kepeydessään viihdyttävä. Lisäksi Diazin hahmo on välillä todella hauska - nainen ei ole mikään ihan tossukka vaan hänessä on ihastuttavaa, joskin välillä vähän pöhköä asennetta. Ja loppukohtaus hymyilyttää ihan aidosti :)

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Knight and Day
Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus:  Patrick O'Neill
Pääosissa: Tom Cruise, Cameron Diaz, Peter Sarsgaard, Viola Davis, Maggie Grace, Jordi Molla, Paul Dano, Marc Blucas
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: komedia / toiminta
IMDb
Traileri >>

Kuvat pressikuvia © 2010 Twentieth Century Fox. All rights reserved.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Toimintaa pilke silmäkulmassa - The A-Team (2010) (****)


Kun näin The A-Teamin trailerin, ajattelin, että tuo leffa on pakko nähdä. Olen fanittanut pilke silmäkulmassa tehtyjä toimintaleffoja lähes aina, jopa niin, että nuorempana listasin suosikkigenrekseni juurikin kunnon toimintamätön. The A-Team perustuu 80-luvulla suosittuun tv-sarjaan, joka ilmeisesti kuitenkin näkyi Suomessa rajoitetusti, koska en itse muista sarjasta kuuleenikaan tuolloin, vaikka kaikki Ritari Ässät ja muut katsoin silmä tapilla.

Elokuva The A-Team kertoo Hannibal Smithin (Liam Neeson) johtamasta soturiporukasta, johon kuuluu kaunis poika Face - Bradley Cooper, hullu lentäjä-ässä Murdock - Sharlto Cooper ja joukon lihaslimppu B.A. - Quinton "Rampage" Jackson, ja joka selvittää aina ne hankalimmat jutut. Kunnes heidät petetään ja koko joukko nakataan vankilaan. Näppäräsormiset miehet eivät kuitenkaan makaa laakereillaan edes vankilassa vaan pakosuunnitelma on vireillä - maine kun pitää puhdistaa ja vankilan seinien sisäpuolelta se ei niin helposti onnistu. Paossa myös auttaa Patrick Wilsonin esittämä agentti Lynch CIAsta.


Vankilasta paon jälkeen edessä on maineen puhdistus ja siinä samalla pahisten kiinniottaminen. Seuraa toinen toistaan uskomattomampia toimintakohtauksia, joista huikein ja samalla hauskin on tapaus, jossa äijät "lentävät" tankilla. Jos ei muuten niin ainakin tämän kohtauksen takia leffa on ihan ehdoton hankkia myös omaan levyhyllyyn :)

The A-Team on ensiluokkaista toimintaviihdettä, joka naurattaa paikoitellen aidosti ja jonka toimintakohtaukset ovat kekseliäitä ja toimivia. Varsinainen tiimi toimii myös hienosti - Neeson veteraanina on porukan aivot, Cooper söpöilevä naistenmies, District 9 -elokuvasta tuttu Copley porukan huumorimies ja Jackson se reppana, joka pelkää lentämistä. Naiskauneutta edustava Jessica Biel puolestaan jää ihan statistiksi vailla kunnollista roolia, mikä on hieman harmi - olisi tällaiseen testosteronia uhkuvaan leffaan mahtunut myös tilkka naisenergiaakin.

Tuomio: ★★

F A C T  F I L E:
Alkuperäinen nimi: The A-Team
Ohjaus: Joe Carnahan
Käsikirjoitus: Joe Carnahan, Brian Bloom, Skip Woods, perustuu Frank Lupon ja Stephen J. Cannellin käsikirjoittamaan tv-sarjaan
Pääosissa: Liam Neeson, Bradley Cooper, Quinton Jackson, Sharlto Copley, Jessica Biel, Patrick Wilson
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: toiminta
IMDb
Traileri >>

Kuvat pressikuvia ©2010 Twentieth Century Fox. All rights reserved.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Supernatural, season 5 - jaksot 17-22


Supernaturalin viitoskausi, viimeiset jaksot 17-22 - jaksokohtaiset jutut katkon jälkeen SPOILERIVAROITUKSELLA

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Haaste: Top 5 leffahottikset (to have sex with)

VAROITUS! Jos etsit yhtään vakavampaa leffajuttua niin tällä kertaa sellaista ei ole tiedossa ;-) Tämä juttu on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja se pitää ottaa huumorilla. Älköön kukaan loukkaantuko :)

Helena heitti haasteen listata viisi miespuolista leffatähteä, joiden kanssa haluaisi harrastaa seksiä ;-) Tämä olikin oiva haaste pistää muhimaan työpäivän ajaksi, koska näin virtuaalisesti tällaista voi kai harrastaa ihan hyvällä omallatunnolla? Vanhemmiten olen kyllä alkanut muuttua krantummaksi ja viiden pantavan miehen listaaminen ei enää ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Monet vanhat suosikit kun ovat kyllä edelleenkin karismaattisia (kuten nyt vaikkapa George Clooney tai Robert Downey Jr.), mutta ovat jo fyysisesti parhaimmat vuotensa ohittaneet. Katse siis pitää luoda tuonne nuorempien miesten suuntaan... [I know I'm a dirty old woman] No on täällä ihan "oikeankin" ikäisiä miehiä mukana.

Koska olen itse melko pitkä nainen, pidän pitkistä miehistä ja tämä on yksi suurimmista valintakriteereistä listallani söpöyden lisäksi. "Lyhyet", vaikkakin muuten karismaattiset miehet (kuten vaikkapa Johnny Depp (178 cm), Jared Leto (177 cm), Colin Farrell (178 cm) ja Ewan McGregor (179 cm) ) karsiutuivat siis tämän takia. Ja ihan ainahan muuten söpö tai hyvännäköinen ei välttämättä ole kuitenkaan "pantava" vaan siihen tarvitaan jotain muuta ;-)

Jared Padalecki
syntynyt 19. heinäkuuta 1982 San Antoniossa, Teksasissa

Yksinkertaisesti pituutensa (IMDb:n mukaan huimat 193cm) ja muhkeiden muskeleidensa takia hurjan mielenkiintoisen oloinen mies tämä Teksasin poika Jared Padalecki. Jumantsuikka tuota äijän kroppaa! Vaikka Supernaturalia ajatellen olen ehkä huikkasen enemmän Jensen Acklesin suuntaan kallellaan, niin tuo Padaleckin järkälemäisyys on yksinkertaisesti kiehtova ajatus. Noita hartioita kun pääsisi hipelöimään...

Minä olen Padaleckia nähnyt vain Supernaturalissa, mutta sen viisi tuotantokautta muutaman kuukauden sisällä katsoneena en voi muuta kuin haukkoa henkeäni, kun olen samalla seurannut miekkosen kehitystä vuosien saatossa sellaisesta hieman hintelästä ja hontelosta nuorukaisesta varsinaiseksi äijäksi. Mielenkiinnolla seuraan häntä myös jatkossa, krhm :)

Ryan Reynolds
syntynyt 23. lokakuuta 1976 Vancouverissa Kanadassa

IMDb:n mukaan 188 cm pitkä Ryan Reynolds on lähes täydellisen näköinen ja oloinen mies. Kaikin puolin äärettömän kaunis, söpö ja söötti ja viime vuosina komeasti miehistynyt Reynolds on lisäksi näyttelijänä hauska ja sympaattisen oloinen mies, joka ainakin rooleissaan osaa olla myös vähän pahis.


Tumma koiranpentukatse yhdistettynä tuollaiseen sixpäckiin >> Onko tuon täydellisemmän näköistä miestä olemassa?
Keanu Reeves
syntynyt 2. syyskuuta 1964 Beirutissa Libanonissa



Keanu Reeves on pitkäaikaisin näyttelijäihastukseni, sillä yhteinen taipaleemme juontaa juurensa jonnekin 90-luvun alkuun. IMDb:n mukaan 186 cm pitkä tumma ja suklaasilmäinen Keanu on ollut vuosikaudet lähes iättömän oloinen ja vasta nyt on ikä alkanut hänessä hieman näkyä (huomasin sen juuri, kun katsoin elokuvan Private lives of Pippa Lee, jossa mies hengailee ilman paitaa).

Mutta Keanulla on yhdet maailman kauneimmat silmät ja tuo tumma katse on sulattanut meikäläisen sydämen niin monta kertaa. Jalat menisi varmaan alta, jos vastaan tulisi, niin monta kertaa tätä miestä on katseltu elokuvissaan kuola valuen.

Jake Gyllenhaal
syntynyt 19. joulukuuta 1981 Los Angelesissa, Californiassa

IMDb:n mukaan 183 cm pitkä Gyllenhaal on tämän porukan lyhyin, mutta räpsyripset ja Persian Prinssiin treenatut lihakset voittavat tämän "epäkohdan". Gyllenhaal ei ole omalla hottislistallani koskaan ihan korkeimmalle noussut, mutta pitkään siellä kuitenkin mukana kiikkunut.

Ehkä mieleenpainuvin leffakohtaus näin hottisrintamalla on varmaankin Jarheadissa tapahtunut hyppelehtiminen pelkkään tonttulakkiin pukeutuneena... ;-) Tuolloin oikeasti vasta tajusin, mikä könsikäs onkaan kyseessä - Donnie Darkon pikkuruinen poika kun hän oli ollut minulle siihen asti.

Clive Owen
syntynyt 3. lokakuuta 1964 Englannissa

IMDb:n mukaan 189 cm pitkä Clive Owen on kasvoiltaan kirveellä veistetty, eikä siksi vastaa ihan täysin näkemystäni kauniista miehestä. Mutta hänellä on pistävän komea katse ja aivan ihana ääni. Ja kun tuohon samettisen pehmeään ja seksikkääseen ääneen lisätään ihana brittiaksentti... se kompensoi kaiken muun ja pistää tytön polvet veteliksi :)



...ja se samperin Jensen Ackles! Vaikka ensin ajattelin, että eihän listaan voi laittaa molempia Winchestereitä, niin enhän minä voi tätä jättää pois kuitenkaan...

Jensen Ackles
syntynyt 1. maaliskuuta 1978 Dallasissa Teksasissa

IMDb:n mukaan pituutta Jensen Acklesilla on 185 cm, mutta hän vaikuttaa kaapin kokoisen telkkariveljensä Padaleckin rinnalla paljon pienemmältä. Ackles kuuluu samaan ryhmään Reynoldsin kanssa: yksinkertaisesti kaunis, söpö ja söötti mies.

Niitä tuli sitten viiden sijaan kuusi ;-)

Mitäs sanot? Panisitko? ;-)

Helena haastoi jo aika monta minunkin blogituttavaani (mm. Mikaelan ja Sooloilijan) mukaan, mutta Anzin, Sarin (mikäli vaan ehtii blogistaniaan) ja Bubblen voisin haastaa lisäksi ;-) Heidän listojaan voisi olla mielenkiintoista lukea. Toki kuka tahansa voi ottaa halutessaan haasteen vastaan :)