tiistai 4. toukokuuta 2010

Elokuvien jatko-osat - puolesta vai vastaan?

Iron Manin kakkososan jälkimainingeissa ajattelin avautua elokuvien jatko-osista. Minulla on hieman skeptinen suhtautuminen elokuvien jatko-osiin, sillä hyvin usein niistä tulee mieleen rahastuksen maku. Jos on saatu aikaiseksi hyvä ja/tai menestynyt elokuva, sille halutaan heti pukata jatkoa. Miksi? Jotta saataisiin katsojilta rahat pois? Usein, ikävä kyllä, nämä jatko-osat kun todellakin tuntuvat vain vanhan kierrätykseltä ilman uusia, kunnollisia omia ajatuksia. Joskus vastaan tulee iloisia yllätyksiä, mutta ainakin itselläni ne hyvät jatko-osat tuntuvat olevan harvassa.

Jos nyt jätetään laskuista pois kirjasarjoihin pohjautuvat elokuvat, kuten vaikkapa Kummisedät, Harry Potterit tai Taru sormusten herrasta, ja keskitytään pääosin alkuperäisen käsikirjoituksen elokuviin, vähissä ovat minun kirjoissani todella asiansa ajavat jatko-osat. Imperiumin vastaisku on hyvä esimerkki toimivasta jatko-osasta, mutta senkin periaatteessa voisi ajatella olevan osan suuremmaksi jo alunperinkin suunniteltua kokonaisuutta.

Varsinkin animaatioissa trendi näkyy selvänä. Toy Story 2 on loistava, paikoin jopa parempi kuin Pixarin leluanimaation ensimmäinen osa, mutta vaikkapa Shrekin ja Ice Agen jatko-osat eivät oikein sytytä samalla tavalla kuin niiden ensimmäinen osa. Lapsille on helppo markkinoida jatko-osia, sillä lapsethan rakastavat nähdä suosikkihahmonsa seikkailuita lisää. Sinänsä ikävää, sillä paljon lapsille suunnattuja loistavia käsikirjoituksia varmasti jää pöydälle sen takia, että suureksi paisunut franchise, vaikkakin ehkä keskinkertaisemmalla tarinalla, painaa vaakakupissa enemmän.

Joistakin menestyneistä elokuvista on tehty jatko-osia niin pitkään kuin ne vaan yhtään katsojaa ovat saaneet - esimerkkinä vaikkapa oman nuoruuteni suosikki Poliisiopisto, jonka ensimmäisestä osasta pidin todella paljon, kahdesta seuraavasta jonkin verran ja sen jälkeen vihasin niin, etten edes tiedä, kuinka monta osaa sarjaan on sittemmin tehty.

Jatkoja, joista puolestaan olen pitänyt, on mm. Terminator 2, Die Hard 2, Bridget Jones 2 ja vaikkapa Paluu tulevaisuuteen. Myös neljäs Rambo oli mielestäni toimiva, samoin kuin neljäs Fast & Furious -sarjan osa (minä siis pidin kovasti ensimmäisestä, pikkupoika minussa ;-).

Joidenkin elokuvien jatko-osia en ole suostunut katsomaan juuri sen takia, että olen pitänyt ensimmäisestä elokuvasta "liikaa" - en ole halunnut liata sitä nautinnollista kokemusta jatko-osalla, joka mahdollisesti olisi totaalinen pohjanoteeraus. Näin on ensimerkiksi The Crow'n kohdalla. Rakastan ensimmäistä elokuvaa, enkä halua rikkoa sitä tunnelmaa katsomalla puolivillaisia jatko-osia. Samoin en ole suostunut katsomaan Legally Blonden enkä Miss Congenialityn jatko-osia (molemmista ykkösosista pidin paljon ja ovat minun omia rakkaita guilty pleasurejani :).

Jotkut elokuvat ovat puolestaan jo ensimmäisen elokuvansa aikaan niin luotaantyöntäviä, että minua saa todella houkutella, että viitsisin kuluttaa aikaani sellaisen jatko-osaan - siksi en ole nähnyt esimerkiksi Transformers 2:ta.

Sarjakuviin perustuvat elokuvat ovat oma lukunsa. Niillähän kun on alkuperäismateriaalinsa, josta ideoita elokuvaan ammentaa, mutta harvoin käsikirjoittajat suoraan näitä ideoita haluavat käyttää, vaan elokuvalle kehitetään ihan omanlaisensa tarina. Joskus nämä onnistuvat (X-men 2), joskus eivät (Iron Man 2).

Mikä mieltä sinä olet elokuvien jatko-osista? Mitkä ovat mielestäsi olleet onnistuneita ja mitkä taas eivät niin?

Kuvat Googlen kuvahausta