maanantai 24. toukokuuta 2010

Elävänä näyttämöllä: Vuonna 85 Remix (Tampereen työväenteatteri)

Pitkästä aikaa pääsin nauttimaan live-actionista elokuvan sijaan, kun ystävämme olivat viikonlopuksi hankkineet meille liput Vuonna 85 -Manserock musikaaliin Tampereen työväenteatteriin. Kyseessä oli menestysmusikaalin juhlanäytös ja kauden päätös, ja sen piti olla myös näytelmän viimeinen näytös, mutta suuren kiinnostuksen takia näytökset jatkuvat taas syksyllä. Musikaalin jälkeen teatterilla järjestettiin näytelmän teeman mukaisesti kasaribileet, joissa mahtavaa kasarimusiikkia soitti musikaalin bändi.

Vuonna 85 pohjautuu Eppu Normaalin, Juice Leskisen ja Popedan, Manserockin suurimpien, lyriikoihin. Sen on ohjaaja Riku Suokkaan kanssa yhdessä käsikirjoittanut Heikki Syrjä, joka on Aku Syrjän veli, Martti ja Pantse Syrjän serkku.

Musikaalin keskiössä on Turmiolan Tommi (Sami Hintsanen), joka heti näytelmän alussa tapaa hemaisevan Karoliinan (Petra Karjalainen), mutta menettää tämän saman tien Provinssirockille, Ilosaarirockille, Ruisrockille sun muille kesätapahtumille. Sydän murtuneena Tommi lähtee pois ja palaa puolen vuoden päästä - vain saadakseen huomata, että hänen unelmiensa nainen on menossa naimisiin Tommin parhaan ystävän Pallen (Ismo Apell) kanssa.

Mukana nähdään Komisario Peppone (Antti Seppä, joka jäi tämän näytelmän myötä eläkkeelle) ja vaimonsa Delilah (Kristiina Hakovirta), sekä heidän hevilettinen poikansa Mauno (Jari Ahola). Tommin ja Pallen Lokomolla työskentelevinä, Alabama -baarin muina vakioasiakkaita ovat puolestaan Ruba (Pentti Helin), Tapparan mies (Ilkka A. Jokinen) ja Iso-G (Mika Honkanen). Baarin ovimiehenä seisoo Jyrki-Boy (Jari Leppänen).

80-luvulla teiniytensä eläneelle, Suomi-rokkiin sisään kasvaneelle musikaali oli huikea elämys. Se on hauska, mutta koskettava, ja siinä esitetään hienolla ammattitaidolla Suomirockin helmiä. Tarina kiertyy näiden biisien ympärille luonnollisesti. Nautinnollinen ja ihastuttava kokemus, jota voi suositella kaikille, varsinkin niille, jotka vielä muistavat takatukat, neonvärit, jumppatrikoot ja Datsun 100A:n. Sekä niille, jotka osaavat ulkoa Eppujen, Juicen ja Popedan legendaarisimmat biisit.

Näytelmän jälkeiset kasaribileet olivat menestys. Musiikki vaihteli Dingon Lähetyssaarnaajasta Eppujen Rupisien riimien kautta Samantha Foxin Touch me'hen. Naispuolinen Dee Snyder, Speedyn ja Sakun tyylinen mustatukkainen hevijätkä, Bogart Co:n tyylisesti lappuhaalareihin ja huppariin sonnustautunut poitsu sekä Sandran ja Madonnan sekoitus aidolla 80-luvun farkkuhameella varustettuna tanssivat ja lauloivat loppuun asti. Hauskaa oli ja hiki tuli :) Harmillisesti kuvat kyseisestä kokoonpanosta ovat vielä ystävien kameralla.

Kuva Googlen kuvahaulla Tampereen tapahtumakalenterista