maanantai 31. toukokuuta 2010

Osallistu arvontaan - voita Timo Koivusalo -boxi!

Disney julkaisee 4. kesäkuuta sekä dvd:llä että blu-rayllä Timo Koivusalon ohjaaman elokuvan Täällä Pohjantähden alla. Tämän kunniaksi järjestetään Elokuvablogi.comissa arvonta.

Arvonnassa on palkintona 3 kpl Timo Koivusalo -dvd-bokseja jotka sisältävät seuraavat elokuvat: Kalteva torni, Kaksipäisen kotkan varjossa, Sibelius, Rentun Ruusu ja Kulkuri & Joutsen

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän viestiin nimimerkin kanssa (älä kuitenkaan yksityisyytesi suojaamiseksi jätä sähköpostiosoitettasi) tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: elokuvablogi.com (at) gmail.com.

Kilpailu kestää pari viikkoa - ja päättyy perjantaina 11. kesäkuuta kello 18.00. Kaikki tähän mennessä kilpailuun ilmoittautuneet osallistuvat arvontaan, jonka kolme voittajaa julkaistaan maanantaina 14. kesäkuuta tässä blogissa - muistathan saapua silloin tarkistamaan, osuiko arvontaonni sinun kohdallesi!

Kuten edellisessäkin Disneyn kanssa järjestetyissä arvonnoissa, myös tässä palkinnot lähetetään voittajille suoraan Disneyltä, minä toimin tietojen välittäjänä :)

Arvontaan kuuluu tehtävä:  

Mikä on mielestäsi paras kotimainen elokuva? 
Liitä mukaan myös lyhyt perustelu :)


Täällä Pohjantähden alla perustuu Väinö Linnan samannimiseen romaanitrilogiaan, joka on yksi suomalaisen kirjallisuuden tärkeimmistä teoksista. Edvin Laine ohjasi romaanista oman versionsa vuonna 1968 ja nyt Timo Koivusalo herättää uudelleen henkiin Koskelan Akselin klassisen tarinan.

Arvioini Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta voit lukea täältä >>

Kuvassa Akseli ja Elina – Ilkka Koivula ja Vera Kiiskinen

Toukokuun poika - Colin Farrell (s. 31.5. 1976)

Toukokuun pojaksi vuoden 2010 kalenterissa valikoitui Irlannin Dublinissa 31. toukokuuta 1976 syntynyt Colin James Farrell, joka siis täyttää tänään 34 vuotta. Ensimmäisen kerran näin suklaasilmäisen Farrellin Steven Spielbergin ohjaamassa, Philip K. Dickin novelliin perustuvassa scifissä Minority Report (2002), missä hän oli Tom Cruisen vastanäyttelijänä. Tuolloin en jostain syystä suuremmin vielä kiinnittänyt huomiota tähän Irlannin lahjaan maailmalle, vaan vasta Daredevilissä Ben Affleckin näyttelemän sankarin vastustajana Napakymppinä. Koska olen melkoisen näyttelijäuskollinen, siitä lähtien Farrellin nimi on kuulunut niihin, jotka heti saavat näppini tarttumaan elokuvaan kiinni.

Joel Schumacherin ohjaaman Tigerlandin (2000) kautta Hollywoodin isoksi nimeksi noussut Farrell on sittemmin saavuttanut yhtä jos toista ja päässyt työskentelemään arvostettujen ohjaajien kuten vaikkapa Spielberg, Oliver Stone, Terrence Malick ja Woody Allen. Silti hän ei ole kieltäytynyt pienemmistä elokuvista, kuten vaikkapa kotimaahansa Irlantiin sijoittuva John Crowleyn ohjaama rikosdraama Intermission (2003) tai Michael Cunninghamin romaaniin perustuva riipaiseva A Home at the end of the world (2004) osoittavat.

Näyteltyään ensin Oliver Stonen ohjauksessa Makedonian kuningasta vuonna 2004 ilmestyneessä ja flopanneessa elokuvassa Alexander ja sen jälkeen toista historiallista hahmoa, kapteeni Smithia Terrence Malickin hienossa eepoksessa The new world vuonna 2005, Farrell astui isoihin 80-luvun legendan kenkiin. Kyseessähän oli Michael Mannin ohjaama yllättävänkin pätevä versio Miami Vicesta (2006), Farrell Sonny Crockettin roolissa. Seuraava ohjaajasuuruus Farrellin listalla oli Woody Allen, jonka ohjauksessa hän näytteli Ewan McGregorin veljeä rikosdraamassa Cassandra's Dream.

Yksi Farrellin uran parhaimpia roolisuorituksia on kuitenkin vuonna 2008 ilmestynyt mustan huumorin rikosdraama In Bruges - Kukkoilijat, missä hän Martin McDonaghin ohjauksessa näyttelee väärän uran valinnutta palkkatappajaa.

Viime vuonna Farrell puolestaan nähtiin paikkaamassa Heath Ledgerin jättämää aukkoa Terry Gilliamin ohjaamassa Imaginarium of Doctor Parnassus. Muutenkin hyväntekeväisyyttä harrastava Farrell lahjoitti kyseisestä elokuvasta saamansa palkkion Ledgerin pienelle tyttärelle Mathildalle, joka isänsä kuollessa jäi ilman perintöä, koska testamenttia ei ollut päivitetty ajoissa.

Farrellilta on tulossa mm. Neil Jordanin ohjaama fantasiadraama Ondine, joka kertoo kalastajasta, joka uskoo löytäneensä merenneidon.


"Being Irish is very much a part of who I am. I take it everywhere with me."


"I'm just a true Irish boy at heart. I'm just myself, I stick by my guns and I treat people the way I think they should be treated, regardless of their status. And I just have a laugh."

***
Tänään vuosia täyttää myös elokuvan tervaskanto Clint Eastwood - huimat 80 vuotta! Ja äijä vaan porskuttaa. Tulossa on kaksi elokuvaa, joissa hän toimii ohjaajana: trilleri Hereafter joka IMDb:n mukaan julkaistaan lokakuussa sekä Hoover, jossa Leonardo DiCaprion huhutaan esittävän J. Edgar Hooveria ja jonka on määrä valmistua vuonna 2012.

Näyttelemisenhän Eastwood päätti lopettaa Gran Torino (2008) -elokuvan myötä.

Rest in peace: Dennis Hopper (17.5.1936 - 29.5.2010)

Lauantaina elokuvamaailma menetti yhden legendansa, kun Dennis Lee Hopper menehtyi sairastettuaan pitkään eturauhassyöpää. James Deanin kanssa yhteistyössä alkaneen, pitkän näyttelijäuran tehnyt Hopper muistetaan parhaiten kulttimaineeseen nousseesta elokuvasta  Easy Rider (1969), jonka hän käsikirjoitti, ohjasi ja jossa hän näytteli pääosaa Peter Fondan kanssa. Lahjakkaasta miehestä oli ehdottomasti kyse, sillä Easy Rider palkittiin kyseisenä vuonna Cannesissa parhaana ensikertalaistyönä.

Tuotteliaan uran tehnyt Hopper ehdittiin nähdä sellaisissa klassikoissa kuin Francis Ford Coppolan Apocalypse Now! (1979) sekä David Lynchin Blue Velvet (1986). Hän oli pahiksen roolissa mukana myös Jan De Bontin ohjaamassa jo lähes toimintaklassikoksi muodostuneessa elokuvassa Speed (1994).

Viime hetkiin asti töitä tehnyt Hopper kuoli uutisten mukaan ystävien ympäröimänä, juuri pari viikkoa aikaisemmin 74 vuotta täyttäneenä. Rest in peace.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Supernatural, season 3 - jaksot 11 - 16

Supernaturalin kolmoskausi on nyt läpikäyty ja mielenkiinnolla odotan mahdollisuutta tarttua hyllyssäni odottavaan neloskauteen. Kolmoskausi oli selkeästi kahta ensimmäistä hajanaisempi, kuten aika monet minua sarjassa pidemmällä olevat ovat varoitelleetkin, mutta näin putkeen katsottuna ihan passelia tavaraa edelleen tämä Winchesterin veljesten elämän seuraaminen.

Katkon jälkeen taas jaksokohtaiset pohdiskelut sekä koko kauden yhteenveto SPOILERIVAROITUKSELLA.

torstai 27. toukokuuta 2010

Tulossa - arvonta!

Tiedoksi kaikille, että joko viikonlopulla tai ensi viikon alussa Elokuvablogissa on tiedossa taas arvontaa :) Johan tässä on pari kuukautta vierähtänytkin edellisestä.

Tällä kertaa arvonta liittyy kotimaisen elokuvan julkaisuun ja myös palkinnot ovat kotimaisia. Korvat hörölle ja seuratkaahan päivityksiä niin ei mene vahingossa ohi!

Timo Koivusalon ohjaama Täällä Pohjantähden alla julkaistaan dvd:llä ja blu-rayllä ensi viikon perjantaina 4. kesäkuuta.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Leffatäti valittaa teatterikäyttäytymisestä...

Vali vali ja vänkyti vänkyti, mutta kun ottaa pattiin joidenkin ihmisten käyttäytyminen leffateatterissa. Käyn nykyisin melkoisen harvoin, ehkä noin kerran kuussa, normaaleissa elokuvanäytännöissä, sillä pyrin näkemään suurmman osan (ainakin itseäni kiinnostavista) elokuvista lehdistönäytöksissä. Niissä ihmiset yleensä osaavat käyttäytyä, ovathan he elokuvaihmisiä sekä toimittajia, jotka istuvat teatterin pimeydessä näytettävän elokuvan takia, eivät terrorisoidakseen muita katsojia tai sosialisoidakseen kavereiden kanssa.

Pari viikkoa sitten kävin katsomassa normaalinäytöksessä Kick-Assin. Näytös oli Tennarin pienessä salissa päivänäytöksessä, katsojia oli alle puolet salista. Mutta silti siellä oli mukana muutama yksilö, joilla oli suuri tarve esittää kovaa itsetuntoaan muille katsojille. Toki ääneen saa nauraa silloin kun naurattaa, mutta on eri asia, nauraako oikeasti itsekseen vai haluaako sillä nauramisellaan esittää jotain. Salin takaosassa nimittäin istui ryhmä tyttöjä, jotka todellakin nauroivat huutamalla. Ja. Joka. Ikisessä. Kohtauksessa.

Tänään kävin puolestaan päivällä katsomassa Prince of Persian Tennarin ykkössalissa. Yleensä välttelen suuria saleja, koska niissä tapaa suurimman osan näistä raivostuttavista persoonista. Nyt päivänäytöksessä sali näytti todella väljältä ja valitsin paikkani alueelta, joka vielä siinä vaiheessa oli suhteellisen kaukana muista katsojista.

Kun elokuva alkoi, salissa oli tilaa vaikka kuinka paljon, mutta juuri minun taakseni sattui istumaan ryhmä tyttöjä, joilla oli kovasti asiaa toisilleen, ja totta kai kovaan ääneen. Lisäksi heillä oli suuri tarve kommentoida kaikkea valkokankaalla näkyvää alkutrailereiden ja mainosten aikaan. Ajattelin, että jospa mimmit kuitenkin hiljenisivät kunhan leffa alkaa, enkä vaihtanut paikkaa, koska olin niin mukavasti keskellä salia, enkä viitsinyt alkaa hyppiä penkkien yli vaihtaakseni riviä.

Laiskuudesta sakotettiin, sillä vaikka nämä mimmit nyt saivat suunsa suurin piirtein pidettyä kurissa elokuvan ajan, heistä oli mukava leikkiä pieniä terroristeja potkimalla edessä olevien penkkien selkämyksiä. Varsinkin juuri minun takanani istuvalla tytöllä tämä tuntui olevan suurta hupia.

Siirryin kesken elokuvan sitten istumaan viereiselle paikalle välttääkseni tuota pikkusieluista terrorismia.

Jos joku näistä mimmeistä (tai muista vastaavista elokuvateatteriterroristeista) sattuu blogiani lukemaan ja tunnistamaan itsensä, voin opastaa, että kannattaa opetella käytöstapoja, sillä niistä ei ole kenellekään haittaa, päinvastoin.

Vänkyttäminen silloin tällöin helpottaa :)

tiistai 25. toukokuuta 2010

Tulossa kesäkomediaa: She's out of my league (11. kesäkuuta)

Kesä on perinteisesti komedioiden aikaa ja tänä kesänä teatteriin on tulossa (ensi-ilta 11. kesäkuuta) hömppäkomedia She's out of my league - Aivan liian hotti, jossa Jay Baruchel (Tropic Thunder, Fanboys) näyttelee Kirkiä, lentokentän turvatarkastuksessa työskentelevää "viiden pisteen" nörttiä, johon ihastuu "täyden kympin" nainen (Alice Eve, joka nähdään tänä kesänä myös Sex and the City 2:ssa). Kaikki ihmiset Kirkin ympärillä ystävistä perheeseen ja entiseen tyttöystävään pyrkivät vakuuttamaan muutenkin itsetunto-ongelmien kanssa painiskelevan nuorukaisen siitä, ettei suhde voi mitenkään toimia, koska molemmat ottelevat niin omissa sarjoissaan.

Hintelä ja alemmuudentuntoisen puhetavan omaava Baruchel sopii nörtin rooliin täydellisesti - Eve puolestaan näyttää juurikin niin kauniilta ja täydelliseltä kuin kympin nainen voi olla. Luvassa on siis ihmissuhdekomediaa perinteisellä alapäähuumorilla varustettuna.

Jos embeddaus ei toimi, trailerin voi katsoa täällä >>

Arvion voi lukea täältä >>

maanantai 24. toukokuuta 2010

Elävänä näyttämöllä: Vuonna 85 Remix (Tampereen työväenteatteri)

Pitkästä aikaa pääsin nauttimaan live-actionista elokuvan sijaan, kun ystävämme olivat viikonlopuksi hankkineet meille liput Vuonna 85 -Manserock musikaaliin Tampereen työväenteatteriin. Kyseessä oli menestysmusikaalin juhlanäytös ja kauden päätös, ja sen piti olla myös näytelmän viimeinen näytös, mutta suuren kiinnostuksen takia näytökset jatkuvat taas syksyllä. Musikaalin jälkeen teatterilla järjestettiin näytelmän teeman mukaisesti kasaribileet, joissa mahtavaa kasarimusiikkia soitti musikaalin bändi.

Vuonna 85 pohjautuu Eppu Normaalin, Juice Leskisen ja Popedan, Manserockin suurimpien, lyriikoihin. Sen on ohjaaja Riku Suokkaan kanssa yhdessä käsikirjoittanut Heikki Syrjä, joka on Aku Syrjän veli, Martti ja Pantse Syrjän serkku.

Musikaalin keskiössä on Turmiolan Tommi (Sami Hintsanen), joka heti näytelmän alussa tapaa hemaisevan Karoliinan (Petra Karjalainen), mutta menettää tämän saman tien Provinssirockille, Ilosaarirockille, Ruisrockille sun muille kesätapahtumille. Sydän murtuneena Tommi lähtee pois ja palaa puolen vuoden päästä - vain saadakseen huomata, että hänen unelmiensa nainen on menossa naimisiin Tommin parhaan ystävän Pallen (Ismo Apell) kanssa.

Mukana nähdään Komisario Peppone (Antti Seppä, joka jäi tämän näytelmän myötä eläkkeelle) ja vaimonsa Delilah (Kristiina Hakovirta), sekä heidän hevilettinen poikansa Mauno (Jari Ahola). Tommin ja Pallen Lokomolla työskentelevinä, Alabama -baarin muina vakioasiakkaita ovat puolestaan Ruba (Pentti Helin), Tapparan mies (Ilkka A. Jokinen) ja Iso-G (Mika Honkanen). Baarin ovimiehenä seisoo Jyrki-Boy (Jari Leppänen).

80-luvulla teiniytensä eläneelle, Suomi-rokkiin sisään kasvaneelle musikaali oli huikea elämys. Se on hauska, mutta koskettava, ja siinä esitetään hienolla ammattitaidolla Suomirockin helmiä. Tarina kiertyy näiden biisien ympärille luonnollisesti. Nautinnollinen ja ihastuttava kokemus, jota voi suositella kaikille, varsinkin niille, jotka vielä muistavat takatukat, neonvärit, jumppatrikoot ja Datsun 100A:n. Sekä niille, jotka osaavat ulkoa Eppujen, Juicen ja Popedan legendaarisimmat biisit.

Näytelmän jälkeiset kasaribileet olivat menestys. Musiikki vaihteli Dingon Lähetyssaarnaajasta Eppujen Rupisien riimien kautta Samantha Foxin Touch me'hen. Naispuolinen Dee Snyder, Speedyn ja Sakun tyylinen mustatukkainen hevijätkä, Bogart Co:n tyylisesti lappuhaalareihin ja huppariin sonnustautunut poitsu sekä Sandran ja Madonnan sekoitus aidolla 80-luvun farkkuhameella varustettuna tanssivat ja lauloivat loppuun asti. Hauskaa oli ja hiki tuli :) Harmillisesti kuvat kyseisestä kokoonpanosta ovat vielä ystävien kameralla.

Kuva Googlen kuvahaulla Tampereen tapahtumakalenterista

perjantai 21. toukokuuta 2010

Supernatural, season 3 - jaksot 6 - 10


Toinen satsi Supernaturalin kolmoskautta on nyt katsottu ja enää kuusi jaksoa on jäljellä ennen siirtymistä neloskauteen (joka sekin jo onneksi odottaa hyllyssä). Kolmoskausihan on lyhyempi kuin muut ja siinä on vain 16 jaksoa.

Katkon jälkeen jaksokohtaiset ajatukset jälleen SPOILERIVAROITUKSELLA.

torstai 20. toukokuuta 2010

Päivityksiä Blogilistaan ja hieman silmänruokaa

Tiedoksi teille, jotka käytätte Blogilistaa: Elokuvablogi on saattanut kadota lukemienne blogien listalta!


 


Liittykää siis uudelleen Elokuvablogin lukijaksi, sillä tein Blogilistalla sellaisen muutoksen, että poistin "vanhan" blogin ja loin uuden. Vanhat lukijat eivät siis tietenkään tulleet mukana. Tein tämän sen takia, että siellä Blogilistalla blogistani oleva kuva oli siltä ajalta kun aloitin :) eli näytti ihan keskeneräiseltä. Ja kuvaa ei saanut mitenkään vaihdettua (tai ainakaan minä en sellaista löytänyt) ja päätin sitten tehdä asian vaikeamman kautta ;-)

Omia kuulumisia: Kiireinen ja toisaalta hajanainen viikko menossa. Elokuvia olen ehtinyt katsoa vain hieman, Supernaturalia olisi nyt kasassa kolmannelta kaudelta 10 jaksoa (jaksoista 6 - 10 kirjoittelen lähiaikoina). Eilen tapasin ystävän, jonka olen nähnyt viimeksi 19 vuotta sitten :) Tutustuin häneen, kun hän oli luokkaretkellä ystävyyskaupungistamme Norjassa ja hän yöpyi silloin luonani tuon luokkaretken ajan. Pari vuotta myöhemmin tapasin hänet uudestaan, mutta sen jälkeen aikaa on kulunut melkein 20 vuotta, jona aikana olemme ensin kirjoitelleet kirjeitä, sitten sähköpostia ja sitten yhteydenpito on jäänyt satunnaiseksi synttäriterveisten lähettämiseksi. Nyt hän sitten sattui olemaan Helsingissä kurssilla ja ehdotti tapaamista, ja mikäs sen mieluisempaa kuin tavata vanha ystävä viinilasillisen ääressä :)

Tällä viikolla saa muuten ensi-iltansa Jake Gyllenhaalin tähdittämä toimintaleffa Prince of Persia: Sands of Time. Kuvat tuosta elokuvasta ovat kovasti silmää miellyttäviä, joskin varsinaisesta elokuvasta en ole vielä kovin positiivisia arvioita kuullut. Itse en ole leffaa vielä nähnyt, mutta enköhän käy silmiäni ravitsemassa joku kerta :)

Tsekkaa traileri:

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Kotona katseltua: Orpokoti (2007) (****)


Kauhuelokuville karaistuminen -projektini jatkuu! Katsoin jokin aika sitten elokuvan The Others (juttu täällä) ja sen yhteydessä minua suositeltiin katsomaan myös espanjalais-meksikolainen Orpokoti. Satuin sitten löytämään elokuvan teräväpiirtona kirjastosta ja päätin uskaltautua katsomaan sen. Hyvä niin, sillä Orpokoti paljastui kauniiksi, joskin hyvin hyvin surulliseksi kauhudraamaksi. Olenkin alkanut miettiä, että mitenkähän monta hyvää elokuvaa minulta on jäänyt katsomatta pelkästään sen takia, että niihin on lätkäisty genreksi "kauhu"?

Orpokoti on tarina Laurasta (Belén Rueda) ja hänen paluustaan aikuisena orpokotiin, jossa hän on elänyt lapsena. Mukana muuttavat Lauran mies Carlos (Fernando Cayo) ja pieni adoptoiduksi paljastuva Simon (Roger Princep). Laura haluaa avata rakennuksen uudelleen ja perustaa sinne hoitolan vammaisille lapsille.

Lapsena Laura itse adoptoitiin ja hän sai oikean kodin, mutta kaikki hänen lapsuudenystävänsä orpokodista eivät olleet yhtä onnekkaita. Uudessa kodissa Simon alkaa leikkiä mielikuvituskavereiden kanssa, sitten yllättäen katoaa ja lopulta Laurakaan ei enää ole varma, mikä on mielikuvitusta ja mikä totta.

Orpokoti on pääasiassa jännittävillä elementeillä höystetty draama äidin huolesta lapsestaan. Koko tarina kun nivoutuu äidin huoleen ja tuskaan. Tämä draamallinen komponentti kantaa läpi koko tarinan tehden siitä kauniin, syvällisen ja surullisen. Jännittävyyttä tarinaan tuo historian ja nykyisyyden yhteen liittävän palapelin ratkaiseminen.

Yleensä kauhutarinoiden lapset ovat äärimmäisen pelottavia, Orpokodissa oikeastaan ainoastaan yläkuvassakin näkyvä huppupäinen lapsi oli creepy, muut eivät niinkään.

Orpokoti sai julkaisuvuonnaan useita palkintoja ja esimerkiksi elokuvan Barcelonassa syntynyt ohjaaja J.A. Bayona palkittiin "Espanjan Oscarilla" eli Goya -palkinnolla parhaana uutena ohjaajana.


Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Alkuperäinen nimi: El orfanato
Ohjaus: Juan Antonio Bayona
Käsikirjoitus: Sergio G. Sánchez
Pääosissa: Belén Rueda, Fernando Cayo, Roger Princep, Montserrat Carulla
Valmistusmaa: Meksiko / Espanja 2007
Genre: draama, kauhu, trilleri
IMDb
Traileri >>

tiistai 18. toukokuuta 2010

Supernatural, season 3 - jaksot 1 - 5


Supernaturalin kolmoskausi on nyt lähtenyt pleikkarissani pyörimään ja ensimmäiset viisi jaksoa on katsastettu. Hieman verkkaisempaa vauhtia olen edennyt tällä kertaa verrattuna ykkös- ja kakkoskausien kahlaukseen, sillä aikaa ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi. Kaksi edellistä kautta katsoin dvd:ltä, tästä kolmosesta lähtien teräväpiirtona ja sen verran voin kyllä jo mainita, että onpas kuvanlaadussa huima ero!

Kolmoskaudella on jaksoja vähemmän kuin muilla kausilla, vain 16.

Jaksokohtaiset höpinät katkon jälkeen SPOILERIVAROITUKSELLA!

lauantai 15. toukokuuta 2010

Loistavaa toimintaviihdettä - Kick-Ass (2010) (****)



Vihdoinkin paljon puhuttu Kick-Ass on nähty. Niin kovin ristiriitaisia kommentteja elokuvasta ehti kuulla, että tämä oli todellakin ihan pakko nähdä itse, jotta voi jotain kantaa ottaa keskusteluihin. Nyt leffan nähtyäni voin helposti yhtyä siihen leffaa ylistävien joukkoon. Toimintaviihteenä Kick-Ass nimittäin on mitä mainioin!

Kick-Ass kertoo Davesta (Aaron Johnson), joka alkaa olla kurkkuaan myöten täynnä kiusaajia, jotka vievät hänen ja hänen kavereidensa rahat uhkailemalla. Sarjakuvia rakastava nuorukainen alkaa miettiä, mikseivät normaalit ihmiset voisi ruveta supersankareiksi ja hetken mielijohteesta tilaa netistä itselleen sukelluspuvun, josta virittelee asun supersankarille nimeltä Kick-Ass - tämän sankarin kun on tarkoitus potkia pahiksia persuuksille.

Davella ei kuitenkaan ole mitään fyysisiä taitoja, mikä hieman hankaloittaa hänen toimintaansa supersankarina. Kerran kuitenkin onnistaa: hän mättää turpiin (ja saa kyllä siinä sivussa itsekin aikamoisen annoksen) kolmea tyyppiä, sivustakatsoja kuvaa koko episodin videolle ja postaa YouTubeen. Videosta tulee hetkessä menestys ja Kick-Assista kaikkien tuntema sankari.

Kick-Ass ei kuitenkaan ole naamioineen yksin, vaan samoilla seuduilla toimivat myös Hit-Girl (Chloe Moretz) ja Big Daddy (Nicolas Cage), joilla on käytössään hieman isommat panokset kuin Kick-Assilla ja joilla on kiikarissa iso kiho Frank D'Amico (Mark Strong).

Kick-Ass pitää minun mielestäni ottaa hauskana toimintaviihteenä, eikä sitä pidä ottaa kovin vakavasti. Sehän on moraalisesti hyvin arvelluttavaa, kun 11-vuotias pikkutyttö on koulutettu tappajaksi isänsä toimesta. Sekä se, että tämä pikkutyttö lahtaa äijiä kuin Kill Billin Bride ikään, kuin myös se, että nämä äijät vetävät tyttöä turpaan samaan tahtiin, ei kuulosta poliittisesti korrektilta. Mutta oi että sen pikkumimmin toiminta on viihdyttävää ja nautittavaa seurattavaa!

Pidin todella paljon Kick-Assin erilaisesta suhtautumisesta perinteiseen supersankaritarinaan sekä erityisesti sen poliittisesta epäkorrektiudesta. Tarinan kaaressa ei suuria yllätyksiä tule, mutta tapa, miten tarina on toteutettu, on mielestäni loistava. Suosittelen kaikille kieli poskessa tehdyn mättötoiminnan ystäville ja sellaisille, jotka eivät ahdistu pienestä loikkauksesta moraalittomuuden ja sen suhteen jopa tietyllä tavalla mauttomuudenkin puolelle. Ja jotka tykkäävät katsoa, kun pikkutyttö vetää isoja äijiä turpaan oikein kunnolla.

Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Alkuperäinen nimi: Kick-Ass
Ohjaus: Matthew Vaughn
Käsikirjoitus: Jane Goldman, Matthew Vaughn
Pääosissa: Aaron Johnson, Mark Strong, Chloe Moretz, Nicolas Cage
Valmistusmaa: UK / USA 2010
Genre: toiminta
IMDb
Traileri >>

perjantai 14. toukokuuta 2010

Toukokuun tyttö - Cate Blanchett (s. 14.5. 1969)

Toukokuun tytöksi viime vuonna tekemässäni kalenterissa valikoitui 14. toukokuuta Australian Melbournessa vuonna 1969 syntynyt Catherine Elise Blanchett. Blanchett valmistui Sydneyn National Institute of Dramatic Arts -instituutista vuonna 1992 ja herätti heti huomiota ammattitaidoillaan työskennellessään teatterilavoilla mm. Geoffrey Rushin vastanäyttelijänä.

Vuonna 1998 Blanchett nousi suuren yleisön tietoisuuteen upealla suorituksellaan elokuvan Elizabeth nimiroolissa, josta hänelle suotiin ensimmäinen Oscar-ehdokkuus - joskin voitto meni silloin Gwyneth Paltrow'lle Shakespeare in Lovesta. Vuosina 2001 - 2003 Blanchett nähtiin eteerisen kauniin Galadrielin roolissa Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta - trilogiassa ja jos maailma ei vielä sitä ennen tiennyt mitään tästä lahjakkaasta aussikaunottaresta niin nyt viimeistään tiesi.

Oscar-ehdokkuus vuonna 1999 Elizabethista oli alkusoittoa ja tuo haluttu pysti löysi tiensä Blanchettin hyllyyn vuonna 2005, kun hänet palkittiin hienosta työstään Katharine Hepburnin roolissa elokuvassa The Aviator.

Vuonna 2006 Blanchett nähtiin mm. Brad Pittin vastanäyttelijänä Alejandro Gonzales Iñarritun ohjaamassa elokuvassa Babel sekä upeassa roolissaan nuoren oppilaansa kanssa suhteeseen ajautuvasta opettajatteresta elokuvassa Notes on a Scandal, mistä hän myös sai kolmannen Oscar-ehdokkuutensa.

Seuraavana vuonna vuorossa oli Bob Dylanin esittäminen elokuvassa I'm not there sekä paluu Elizabethin pukuun historiallisessa draamassa Elizabeth - The Golden Age. Blanchett sai Oscar-nomineerauksen molemmista rooleistaan, toisen pääosa- ja toisen sivuosakatergoriassa.

Viime vuosina Blanchett on nähty mm. Indiana Jonesin vihollisena sekä toistamiseen Brad Pittin vastanäyttelijänä, elokuvassa Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Tällä hetkellä teattereissa pyörii Ridley Scottin ohjaama uusintaversio legendaarisesta Robin Hoodista, missä Blanchett näyttelee neito Marionia. Huhut myös kertovat, että Blanchett uusisi roolinsa Galadrielina vuodelle 2012 suunnitellussa Taru sormusten herrasta prequelissa nimeltä Hobitti.

Käsikirjoittaja Andrew Uptonin kanssa naimisissa olevalla Blanchettilla on kolme poikaa.

torstai 13. toukokuuta 2010

50 satunnaista leffa-asiaa, osa 2

Satunnaisten leffa-asioiden listaus, osa 2
  1. Arastelen suuria määriä lokkeja Hitchcockin Linnut -elokuvan takia. Täällä meren rannalla asuessa sen välillä ihan oikeasti huomaa.
  2. Pidän aktiivisista ja rankoista naishahmoista toimintaelokuvissa - nuorena suuri suosikkini oli Brigitte Nielsenin tähdittämä Red Sonja. Leffahan on toteutettu melkoisen kökösti, mutta jotain niin kovin sympaattista siinä on.
  3. Yksi parhaimpia toimintaelokuvien naishahmoja on Natalie Portmanin pikkuruinen Mathilda Leonissa. Joskin Noomi Rapacen Lisbeth Salander Miehet jotka vihaavat naisia -trilogiasta nousi aika tasoihin.
  4. Kakkoskohdassa mainitusta syystä pidin myös yhdestä maailman huonoimpien joukkoon rankatusta elokuvasta - Pamela Andersonin Barb Wiresta.
  5. Varsinkin siitä kohtauksesta, jossa hän käskee koiransa kiinni äijän palleihin ja sitten koiran istumaan. Ja uhkaa sitten käskeä sen kieriä.
  6. Minulla on siis elokuvien suhteen vähän outo huumorintaju. Lapsellinenkin, joku saattaisi sanoa.
  7. Pidän kovasti mm. Kevin Smithin huumorista.
  8. Smithin kehittämät hahmot Jay ja Silent Bob ovat äärettömän ärsyttäviä tapauksia, mutta myös äärettömän hauskoja.Varsinkin Silent Bob, joka aina yrittää käyttää avukseen Voimaa.
  9. Kaksi mielestäni maailman kauneinta rakkaustarinaa ovat Brokeback Mountain ja The Crow.
  10. Minusta Brokeback Mountain on lisäksi todella seksikäs elokuva.
  11. Minulla on kylppärissä Darth Vader saippuapullo, jonka valosapeliin ripustan roikkumaan sormuksen ja korvakorut aina yön ajaksi.
  12. Vähensin huomattavasti Merlot'n juomista nähtyäni Sidewaysin.
  13. Tärisin varmaan tunnin sen jälkeen, kun olin nähnyt elokuvan Naisen kivitys - Stoning of Soraya M. sillä olin niin järkyttynyt siinä näytetystä silmittömästä julmuudesta.
  14. Keanu Reevesillä on yhdet maailman ihanimmista silmistä ja hän on muutenkin mielestäni yksi kauneimpia miesnäyttelijöitä.
  15. Mutta Johnny Depp on lahjakkaampi, joten siksi Keanu jää listallani kakkoseksi.
  16. Katsoin joskus pienenä ystäväni kanssa b-luokan teinipelottelun Verisisaret ja sain ihan mahdottoman kammon kauhuelokuvia kohtaan.
  17. Mikäli sitä kammoa ei vielä tarpeeksi ollut Painajainen Elm Streetillä -elokuvan näkemisen jälkeen.
  18. Sen jälkeen nimittäin näin painajaisia, joissa tämä paras ystäväni oli muuttunut Freddyksi ja seisoi yöllä sänkyni vieressä...
  19. Suosikkivampyyrielokuvani on edelleenkin The Lost Boys, jonka näin nuorena *monesti*. Olin ihan rakastunut Michaelia näyttelevään Jason Patriciin.
  20. Vuosia sitten tilasin UK:sta The Princess Bride -elokuvan, koska olin kuullut puhuttavan sen klassikkoasemasta fantasiaelokuvien joukossa niin paljon, että harmitti kun en ollut sitä vielä nähnyt. UK-versiossa ei ollut minkään valtakunnan tekstitystä ja elokuvan nähneet tietävät, että sen dialogi ei ole helpoimmasta päästä seurata. Printtasin sitten netistä koko scriptin ja lunttasin siitä kohdat, joista en saanut selvää :)
  21. Juon töissä teeni ikäiselleni sopivasti Harry Potter -mukista.
  22. Teininä luin paljon Marvelin sarjakuvia ja yksi suurimpia suosikkihahmojani oli Elektra. Odotin Elektrasta tehtävää elokuvaa suurella mielenkiinnolla, ja olin todella harmissani sen nähtyäni, koska se oli mielestäni niin huono.
  23. Luin Tarun sormusten herrasta kokonaan vasta kun olin nähnyt saagan ensimmäisen elokuvan. Olin aloittanut kirjaa moneen kertaan pääsemättä sataa sivua pidemmälle, mutta vasta Fellowshipin nähtyäni "tulppa" aukesi ja lukaisin koko höskän samantien.
  24. Suunnittelin meneväni R&A -festareilla 2006 katsomaan Pan's Labyrinthin, joka oli myöhänäytöksessä. Olin kuitenkin yksin ja pitkällä raskaana, ja päätin sitten kuitenkin olla menemättä. Päätös oli hyvä, koska elokuva oli myöhemmin kotona dvd:lläkin katsottuna sen verran rankkaa kamaa. Pidin elokuvasta todella paljon, mutta se olisi voinut olla liian vaikuttava kokemus yksin teatterissa.
  25. Olen haaveillut auton rekkarista JED-1 ja tunsin pienenpienen kateuden pistoksen, kun kerran näin palaverista tullessani Nokian parkkitalosta ulos ajamassa valkoisen (muistaakseni) Audin ja silläpä oli juuri tuo rekkari...

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

50 satunnaista leffa-asiaa, osa 1

Blogeissa kiertäneistä Sata satunnaista -haasteista päätin sitten minäkin tehdä oman listani, mutta elokuvien näkökulmasta. Minun listani on tosin "vain" 50 kohtaa pitkä, mutta silti se tulee kahdessa osassa, koska juttua näköjään riitti... ;)
  1. Olen elokuvan aikana itkenyt eniten kun katsoin Marley & Me -elokuvan. Se tosin saattoi johtua siitä, että elokuva toi niin elävästi mieleen oman, edesmenneen koiramme.
  2. Hymyilen heti, jos joku sanoo "Bella, bella..." koska minulle tulee siitä heti mieleen Jim Jarmuschin ohjaama Night on Earth ja sen Rooma-osio, jossa Roberto Benigni näyttelee taksikuskia.
  3. Samassa elokuvassa nähdään Winona Ryder mielestäni ehkäpä parhaassa roolissaan pikkuruisena taksikuskina, joka tarvitsee peppunsa alle puhelinluettelon, että näkee ajaa.
  4. Minulla on äärettömän huono muisti, enkä millään meinaa muistaa, kuka ohjasi minkä, edes klassikoista. Siksi olen ahkera IMDb:n käyttäjä.
  5. Olin pienenä Karate Kidin katsottuani kova Ralph Macchio -fani ja ystäväni kanssa lähetimme hänelle kuva- ja nimmaripyynnön. Kuvia tuli vain yksi ja se tuli postissa noin kaksi vuotta myöhemmin, jolloin meistä kumpikaan ei enää ollut niin suuri fani. Kuva jäi muistaakseni ystävälleni.
  6. Hayden Christensen on mielestäni todella seksikäs Sithin kostossa, kun hän muuttuu Darth Vaderiksi. Muistan tuijotelleeni hänestä otettua synkkää, keltasilmäistä promokuvaansa leffan julkaisun aikaan pitkät tovit.
  7. Yleisesti ottaen en pidä romanttisista komedioista, mutta hyvin monta brittiromkomia suorastaan rakastan.
  8. Mielestäni Legally Blonde on loistava komedia kaikille meille blondeille.
  9. Olen nuorena nähnyt Tappajahain ja sen takia pelkään vieläkin mennä uimaan mereen.
  10. Ahdistuin suuresti nähtyäni elokuvan Se7en ja varsinkin sen Himo -kohtauksesta. Kuvittelin kohtausta (jota elokuvassa ei näytetä) mielessäni ihan liikaa.
  11. Rakastuin Vin Dieseliin nähtyäni hänen elokuvansa xXx. Se ääni, ne lihakset. Ja leffassa soi vielä Rammstein.
  12. Mielestäni Citizen Kanen "Rosebud" on yksi loistavimpia elokuvien lopetuksia.
  13. Toinen on Some like it hotin "Nobody's perfect" - no tämä elokuva ainakin on!
  14. Jos olisin Star Wars -hahmo, haluaisin olla Obi-Wan Kenobi - aina oikeamielinen.
  15. Töissä minulla on työpöydälläni iso pahvinen Obi-Wan (Ewan McGregorin Episodi II:n versio).
  16. Minulla on kaksi Force FX -valosapelia: Anakin Skywalkerin sininen ja Darth Vaderin punainen (tai oikeastaan tuo punainen on mieheni).
  17. Punaisen ostin New Yorkista FAO Schwartzin lelukaupasta ja kuljetin sitä sitten metrossa olalla ja sain kovasti ihailevia katseita kaltaisiltani pikkupojilta.
  18. Lentokoneessakin sain hauskoja kommentteja henkilökunnalta, koska valosapelilaatikko ei meinannut mahtua tavarahyllylle pituutensa takia.
  19. Minulla on Peter Mayhew'n (Chewbacca) kuva ja nimmari.
  20. Kun asuin puolisen vuotta itsekseni asunnossa, jossa oli korkeat huoneet, olkkarini seinällä oli Sithin koston suuri kadunvarsijuliste. Se oli oikeasti todella makean näköinen siinä seinällä, katosta lattiaan.
  21. Cate Blanchettin esittämä Galadriel Tarussa sormusten herrasta on mielestäni yksi kaunempia naishahmoja elokuvissa ikinä. Galadriel on ainoa LOTR -figuuri mitä omistan.
  22. Olen pukeutunut keltaiseen Kill Billin Briden mukaisesti pikkujouluissa, joiden teemana oli elokuvat.
  23. Yksi suosikkiquotejani elokuvista on Han Solon ja Prinsessa Leian välinen: "I love you" "I know" Imperiumin vastaiskusta.
  24. Mielestäni yksi maailman viisaimpia filosofeja on Yoda ;-)
  25. Näin pienenä Kummisedän ja sain sen hevosenpääkohtauksesta niin kovat traumat, että pitkään katselin tarkkaan peitonaluset ennen nukkumaanmenoa. Suostuin katsomaan Kummisedät uudestaan vasta oikeasti aikuisena. Sitten en onneksi enää pelännyt, vaan osasin arvostaa elokuvien mahtavuutta.
Kuva Googlen kuvahaulla © Lucasfilm Ltd.

    tiistai 11. toukokuuta 2010

    Kotona katseltua: Me and Orson Welles (2008) (****)

    Richard Linklaterin ohjaama Me and Orson Welles oli jo jonkin aikaa katsottavien elokuvien listalla ja vihdoin sain sen käsiini. Linklater on tehnyt monia mielenkiintoisia elokuvia, kuten Philip K. Dickin romaaniin perustuvan, oikeiden näyttelijöiden päälle animoidun Scanner darklyn (2006) sekä Julie Delpyn ja Ethan Hawken tähdittämät Before sunrise (1995) ja Before sunset (2004), jonka käsikirjoituksesta Linklater oli Oscar-ehdolla.

    Me and Orson Welles kertoo nuoresta Richardista (Zac Efron), joka halajaa näyttelijäksi ja pääsee sattuman kautta yhteistyöhön legendaarisen Orson Wellesin (Christian McKay) kanssa. Welles on parhaillaan työstämässä näytelmäänsä nimeltä Caesar ja on irtisanonut näytelmänsä Luciuksen, ja kun Richard sattumalta osuu paikalle ja osoittaa osaavansa laulaa, hän saa paikan.

    Richard ihastuu Wellesillä töissä olevaan Sonjaan (Claire Danes) ja ihastus on molemminpuoleista. Sonja on kuitenkin uranainen, jolla ei lopulta ole varaa hengailla nuoren koulupojan kanssa, kun isommatkin kalat uivat lähistöllä.

    Wellesin näytelmän työstämisen ilojen ja surujen seuraaminen on mielenkiintoista ja tarina on punottu hauskalla ja maanläheisellä tavalla. Me and Orson Wellesin parhautta on kuitenkin McKayn esittämä ohjaajanero. Mies näyttää aivan Wellesiltä ja käyttäytyy kuin ohjaaja konsanaan. Söpöliini Efron, vaikkakin nimellisesti elokuvan pääosanesittäjä, jää armottomasti McKayn varjoon.

    Richardin ystävää Grettaa näyttelevä Zoe Kazan on muuten legendaarisen Elia Kazanin pojantytär.


    Tuomio: *****

    F A C T  F I L E:
    Alkuperäinen nimi: Me and Orson Welles
    Ohjaus: Richard Linklater
    Käsikirjoitus: Holly Gent Palmo, Vincent Palmo Jr. perustuu Robert Kaplowin romaaniin
    Pääosissa: Zac Efron, Christian McKay, Claire Danes, Ben Chaplin, Zoe Kazan, Kelly Reilly, Eddie Marsan, Leo Bill
    Valmistusmaa: UK USA 2008
    Genre: komedia, draama, romantiikka
    IMDb
    Traileri >>

    maanantai 10. toukokuuta 2010

    Leffauutisia: Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvan Hollywood-versio tulossa

    Ruotsalaisen Stieg Larssonin upean trilleritrilogian elokuvaversio (Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti) kohautti elokuvamaailmaa viime vuonna sen verran reippaasti, että sarja innosti Hollywoodin laittamaan tekeille siitä englanninkielisen version. The girl with the dragon tattoon ohjaksiin on kiinnitetty David Fincher, mies loistavien Fight Clubin ja Se7enin takana, Oscar-nomineerattu Benjamin Buttonin uskomattomasta elämästä. Larssonin ensimmäisestä romaanista käsikirjoituksen tekee Steven Zaillian, jonka kynästä ovat lähteneet mm. American gangster (2007), Gangs of New York (2002) sekä Schindlerin lista (1993), mistä hän voitti käsikirjoitus-Oscarin.

    Mikään turha porukka remaken takana ei siis ole, ja tämä hieman helpottaa omaa, hyvin skeptistä suhtautumista Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvan englanninkielisen version tuotantoon. Pidin todella paljon ruotsalaisesta alkuperäisteoksesta ja en koe, että leffa kaipaisi uusintaversiota englannin kielellä. Itse toivoisin, että myös amerikkalaiset katsoisivat ruotsalaisen teoksen, sillä siinä päähahmoa Lisbeth Salanderia näyttelevä Noomi Rapace tekee aivan loistavaa työtä rankassa roolissaan, enkä kaipaisi ollenkaan tuon mahtavan hahmon vesittämistä, mitä niin pelkään tapahtuvan Hollywood- versiossa.

    Onneksi ohjaajana kuitenkin on Fincher, jonka Fight Club todisti, että mies uskaltaa käyttää elokuvissaan hyvinkin rajuja ideoita.

    Lisbethin näyttelijää ei ole vielä valittu, mutta rooliin on huhuttu An Education -elokuvasta tuttua Carey Mulligania, Twilightin Kristen Stewartia ja mukana kisassa on vinkattu ovan myös Natalie Portman, Keira Knightley, Anna Hathaway ja Ellen Page. Fincher itse on kuitenkin kommentoinut, että saattaa valita rooliin jonkun täysin tuntemattoman kasvon. Miespääosaan toimittaja Mikael Blomqvistin rooliin on huhuttu mm. Johnny Deppiä ja George Clooneya, mutta vahvin veikkaus on tällä hetkellä Brad Pitt.

    Elokuvan kuvaukset alkavat lokakuussa 2010 ja Fincher on sanonut haluavansa kuvata elokuvan Ruotsissa. Englanninkielinen The girl with the dragon tattoo olisi näillä näkymin tulossa julkaisuun 2012.

    lauantai 8. toukokuuta 2010

    Luettua: Katja Kallio - Syntikirja

    Sain pitkästä aikaa luettua ihan oikean romaanin, Katja Kallion Syntikirjan (Otava 2009, 303 s.). Kalliolla on ihastuttava tapa kirjoittaa ja hänen aikaisemmista romaaneista Kuutamolla ja Sooloilua on tehty myös elokuvaversiot. Hän toimii myös elokuvakäsikirjoittajana ja on tehnyt käsikirjoituksen mm. Neil Hardwickin ohjaamaan elokuvaan Jos rakastat.

    Syntikirja kertoo Tuulikista, jonka 30-vuotinen avioliitto Henrin kanssa päättyy eroon. Se kertoo heidän aikuisesta tyttärestään Sofiasta ja tämän tyttärestä Kertusta, sekä myös Henrin uudesta naisystävästä Denisestä. Pääasiassa naisten näkökulmista ihmissuhteita tutkivan romaanin kantavana teemana on nimensä mukaisesti synti ja varsinkin ihmissuhteissa - niin aikuisten kesken kuin vanhempien ja lasten välillä - tapahtuva synti.

    "Kenenkään rakkauselämä ei kestä päivänvaloa" julistaa kirjan kansi, mutta olisin valmis laajentamaan tuon kattamaan koko elämän - jokaisen elämässä kun on asioita, jotka haluaisi unohtaa ja joista ei haluaisi kenenkään muun tietävän mitään. Niin myös kirjan hahmojen elämästä paljastuu pikkuhiljaa asioita, jotka eivät ole ollenkaan miellyttäviä. Hahmojen sisintä kaivellaan menneisyyden tapahtumisen kautta, ja kuinka ne heijastavat nykyisyyteen. Hahmot ovat hieman surullisia, synkkiä ja masentaviakin, mutta kasvavat hekin, onneksi.

    Pidän todella paljon Kallion tavasta kirjoittaa. Hän luo erittäin elävää tekstiä ja ihastuttaa moniulotteisella tarinankerronnallaan, josta käy ilmi hänen tutustuneen aiheeseensa syvällisesti. Syntikirja ei kuitenkaan aivan yllä omien Kallio -suosikkieni joukkoon, sillä sen hahmoihin ei kunnolla saa otetta, eikä heistä kukaan suuresti herätä sympatioita. Lisäksi välillä joistakin tapahtumista tulee väkisin väännetyn oloisia. Kirja on kuitenkin hienosti kirjoitettu, perinteiseen Kallion tyyliin ja sisältää herkullisia kohtauksia ihmisen elämästä.

    perjantai 7. toukokuuta 2010

    Tätä odotetaan: tulossa 2011 - Thor

    Vuoden päästä pääsemme taas nauttimaan uuden Marvel -sankarin seurasta valkokankaalla, kun ukkosenjumala Thor saa oman spin-offinsa. Leffan ohjaksissa on aikaisemmin varsinkin Shakespeare -filmatisoinneilla kunnostautunut Kenneth Branagh, mikä kuulostaa varsin mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Juuri tämän takia leffan kiinnostavuuskerroin nousi nimittäin omalla kohdallani entisestään.

    Nimirooliin on kiinnitetty australialainen Chris Hemsworth, joka on elokuvan puolella nähty mm. pienessä roolissa uusimmassa Star Trekissä George Kirkinä. Thorin ilkeänä velipuolena Lokina nähdään Tom Hiddleston ja Thorin isänä, ylijumala-Odinina Anthony Hopkins. Naiskauneutta puolestaan edustaa Natalie Portman Thorin ihmishahmon Donald Blaken ystävänä Jane Fosterina. Tällä hetkellä tiedossa oleva julkaisupäivä jenkkilän suunnalla on toukokuun 6. 2011. Mikäli tätä aletaan markkinoida samalla suuruudella kuin muita Marvel -filmatisointeja, luulisi Suomen julkaisupäivän ajoittuvan suhteellisen lähelle USA:n ensi-iltaa.

    Minä vanhana Marvel -fanina odotan tätä elokuvaa mielenkiinnolla, sillä Thor on yksi suosikkihahmojani. Marvelille Stan Leen ja Jack Kirbyn luoma hahmo on siviiliasussaan lääkäri Donald Blake, mutta joka keppiään maahan kopauttamalla muuttuu ukkosenjumalaksi, ja keppi puolestaan legendaariseksi Mjolnir -vasaraksi. Kiinnostuneet voivat lukaista lisää sarjakuva-Thorista vaikkapa Wikipediasta.

    Yksi erittäin hauska viittaus Thoriin on yhdessä nuoruuteni guilty pleasuressa, todella sympaattisessa vuonna 1987 ilmestyneessä lapsenvahti pulassa -komediassa Adventures in Babysitting (Ilta kaupungilla), jossa "Thoria" esittää nuori ja vaaleakiharainen Vincent D'Onofrio.

    Thor (2011) -kuva IMDb:stä muut haettu Googlen kuvahaulla

    torstai 6. toukokuuta 2010

    Hankintoja levyhyllyn täytteeksi

    Pitkästä aikaa päivityksiä ostoksiin!


    Supernatural -addiktioni on syventynyt siihen pisteeseen, että laitoin jo hieman ennen kakkoskauden loppumista tilaukseen sekä kolmos- että neloskaudet. Tällä kertaa tilasin ne dvd-paketin sijaan blu-rayllä, mikä osoittautui vallan järkeväksi vaihtoehdoksi joka tavalla. Ensinnäkin ne vievät paljon vähemmän tilaa - koko kausi mahtuu blu-rayllä saman kokoiseen pakettiiin kuin mitä yksi ainoa levykin, kun dvd-paketti puolestaan on aikamoinen möhkäle. Toisaalta hintaero dvd- ja blu-ray -paketin välillä oli vain muutama hassu euro... ja pari ekaa jaksoa vilkaistua voin jo sanoa, että kuvanlaatu on aivan jotain muuta kuin katsomani kaksi ensimmäistä kautta dvd:ltä! Jensen Ackles ja Jared Padalecki näyttävät (kyllä, tämä on mahdollista!) vielä paremmilta teräväpiirtoisina, kun näin tärkeimpään asiaan takertuu heti ensimmäisenä ;-)

    Kolmoskausi lähti Play.comilta muistaakseni noin 23 eurolla ja neloskausi Amazon.co.uk:lta alle 20 punnalla.


    Playllä oli tässä jokin aika sitten tarjouksessa Disney -blu-rayt kaksi yhden hinnalla. Näissä ulkomailta tilatuissa levyissä toki on lasten kannalta sellainen ongelma, että niissä ei ole suomi-dubbausta. Hinta kuitenkin houkutteli niin, että ajattelin, että saapahan tytär sitten opetella samalla englantia, kun näitä katselee. Tilaukseen lähtivät teräväpiirtoiset Dumbo ja Snow White, joita hyllyssämme ei vielä ollutkaan. Kaksi yhden hinnalla ja yhdelle jäi siis hintaa vain 12 euroa. Kun sitä vertaa Anttilan hintaan 29.95 euroa, niin voi hyvin ymmärtää, miksi päädyin (ehkä hieman tylystikin) näihin brittiversioihin.

    Tyttäreni ei kuitenkaan ole valittanut, vaan katsoo näitä molempia ihan innolla, vaikkei dialogista vielä suuremmin ymmärräkään :)

    Kotona katseltua: 1983 Maasta sinä olet tullut (Red Riding -trilogian 3. osa)

    Brittiläisen jännitystrilogian kolmas osa, 1983 - Maasta sinä olet tullut, ajoittuu kolmisen vuotta myöhempään ajankohtaan kuin kakkososa. Taas katoaa nuori tyttö samaan tapaan kuin lähes kymmenen vuotta aiemmin, vaikka silloin katoamisista ja murhista tuomittu mies istuu kiven sisällä.

    Poliisivoimien sisäpiirissä toimiva Maurice (David Morrissey, joka on ollut mukana koko trilogian ajan, mutta aikaisemmin pienemmässä roolissa) alkaa tutkia asiaa ja ounastella, ettei kaikki ole kunnossa, varsinkin kun hän nyt sattuu tietämään yhtä jos toistakin poliisin toiminnasta, mikä ei välttämättä kestäisi päivänvaloa. Tarinasta ei voi paljoa kertoa spoilaamatta sitä tai trilogian aikaisempia osia, mutta lopulta kaikki nivoutuu yhteen, niin vuoden 1974 murhat kuin vuonna 1980 käsitellytkin murhat.

    Maasta sinä olet tullut on taas värimaailmaltaan ja tunnelmaltaan erilainen kuin edeltäjänsä, peilaten omaa aikaansa. Tämä visuaalinen keino on ollut ihastuttava tapa luoda aikaan sidottua ilmapiiriä. Samoin Fitzwilliamin kaupungin taustalla näkyvät ydinvoimaloiden jyhkeän karut muodot puhuvat omaa kieltään ja leimaavat koko kaupungin synkkyydellään.

    Red Riding -trilogia on kokonaisuutena loistava jännäri, joka käsittelee syvälle ulottuvaa korruptiota hyvin seikkaperäisesti. Jopa niin, että se alkaa huolestuttaa, kun ajattelee, mitä kaikkea normaalielämässäkin näennäisen lain kuoren alla piileekään ja mitä kaikkea voidaan tehdä ja peitellä lain nimissä.


    Tuomio: *****

    F A C T  F I L E:
    Alkuperäinen nimi: Red Riding: In the year of our Lord 1983
    Ohjaus: Anand Tucker
    Käsikirjoitus: Tony Grisoni, perustuu David Peacen romaaniin
    Pääosissa: David Morrissey, Mark Addy, Robert Sheehan, Peter Mullan, Daniel Mays, Warren Clarke, Sean Bean
    Valmistusmaa: UK 2009
    Genre: trilleri, jännitys, draama
    IMDb

    keskiviikko 5. toukokuuta 2010

    Elokuvablogi myös Facebookissa

    Tuohon sivupalkkiin ilmestyi alkuviikosta badge, jonka kautta voi liittyä Elokuvablogin lukijaksi myös Facebookissa :) Kaikki uudet postaukset päivittyvät sinne automaattisesti ja sitä kautta näkyvät lukijoiden omassa news feedissä.

    Lukijaksi pääsee klikkaamalla tätä kuvaa:



    Blogin päivityksiä voi seurata myös Twitterissä >>

    Aurinkoinen tunnustus - bloggarin ilo :)

    Kiitokset Chatrinille sympaattisesta Helmiä ja pippuria -blogista (sekä myös Mikaelalle Geek is the new Black -blogista - tämä toinen tunnustus mätkähti sitten Chatrinin jälkeen), koska he piristivät kovasti päivääni antamalla blogilleni tällaisen aurinkoisen tunnustuksen :)


    The rules are the following:

    1) post the logo within your blog or post.
    2) pass the award onto 12 fellow bloggers.
    3) Link the nominees within your post.
    4) let the nominees know they have received an award by commenting on their blog.
    5) Share the love and link to the person whom you received this award from.

    Seuraan säännöllisen epäsäännöllisesti aikamoista läjää blogeja, pääasiassa elokuviin ja populaarikulttuuriin painottuvia toki ja jokainen niistä ehdottomasti ansaitsee oman tunnustuksensa. Hienoa työtä nimittäin teette kaikki!
    Jaan nyt kuitenkin virallisesti tämän tunnustuksen eteenpäin
    näille ihanille leffabloggareille:

    ..noir ja leffablogi ..noir
    Sivustakatsoja ja aina asiallinen Sivustakatsoja
    Tiinanen ja Her movie blog (hienosta alusta leffabloggarina)
    Eve ja Eloa kuvissa (samasta syystä kuin Tiinanenkin)
    Cinefiliaa - elokuvahullun päiväkirja

    ja jottei liian elokuvapainotteiseksi elämä jäisi:

    Tintti ja Klik-klik -valokuvablogi
    Anne ja Arkiset asiat
    Riehu ja sympaattinen Jämäkäpälöintiä
    Bubble ja populaarikulttuuria monesta kulmasta katseleva Twilight Cola
    sekä myös paluupostissa takaisin
    Chatrinille - Helmiä ja pippuria

    ja sitten vielä nämä kolme, joita olen muistanut usein aikaisemminkin, mutta jotka aina ansaitsevat oman tunnustuksensa pitkäaikaisesta, upeasta työstään täällä blogistaniassa:
    Anzi ja mahtava Supernatural -bloginsa Saving people, Hunting things sekä populaarikulttuuriin keskittyvä Domino
    Mikaela ja asialliset ranttaukset sekä leffajutut blogissa Geek is the new Black
    Sooloilija sekä aina positiivinen ja suloinen Elämää ja elokuvaa

    Kotona katseltua: 1980 Silmukka kiristyy (Red Riding -trilogian 2. osa)

    Brittiläisen draamatrillerin, Red Riding -trilogian toinen osa Silmukka kiristyy ajoittuu vuoteen 1980, viitisen vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Yorkshiressa on neljän vuoden ajan riehunut sarjamurhaaja, joka on ehtinyt tappaa erittäin raa'alla tavalla jo 13 naista. Poliisi on saamaton: tutkimusmateriaalia on kertynyt reilusti, mutta murhaajaa ei vain saada kiinni.

    Sisäministeriö nimittää Peter Hunterin (Paddy Considine) vetämään tutkimusta, jolla on tarkoitus vihdoinkin saada murhaaja telkien taakse. Hunteria kun pidetään lahjomattomana tutkijana, joka oli mukana jo vuonna 1974 tapahtuneiden selvittämättömien murhien aikaan.

    Hunter ei pääse niinkään Viiltäjän jäljille, mutta löytää materiaalista paljon muuta. Korruptiota, mahdollinen toinenkin murhaaja, ja kun hän alkaa päästä liian lähelle ratkaisua, ympärillä tapahtuu häijyjä asioita. Kyseessä ei siis selvästikään ole pelkästään yksittäinen murhaaja, vaan vyyhti ulottuu paljon pintaa syvemmälle.

    Eri ihmiset pääosassa (muutamat hahmot ovat mukana ensimmäisestä osasta) ja erilainen tarina, mutta silti taustalla muhii sama punainen lanka kuin sarjan ensimmäisessäkin osassa - suuri korruptio. Trilogian viimeinen osa 1983 Maasta sinä olet tullut toivottavasti sitoo kaikki irtonaiset langanpätkät yhteen, sillä 1980 Silmukka kiristyy jättää suuremman tarinan lähes tv-sarjamaiseen cliffhangeriin, vaikka periaatteessa nämä elokuvat ovat katsottavissa ihan omina kokonaisuuksinaankin.

    Hieno juonenkuljetus, tyylikäs aikaan sopiva kuvaus ja film noir -tyyppinen ilmapiiri tekevät trillerikokemuksesta jännittävän, mutta rakentavat elokuvalle myös melkoisen synkän draaman kaaren.


    Tuomio: *****

    F A C T  F I L E:
    Alkuperäinen nimi: Red Riding: In the year of our Lord 1980
    Ohjaus: James Marsh
    Käsikirjoitus: Tony Grisoni, perustuu David Peacen romaaniin
    Pääosissa: Paddy Considine, Sean Harris, Warren Clarke, Maxine Peake, David Morrissey
    Valmistusmaa: UK 2009
    Genre: trilleri, jännitys, draama
    IMDb

    tiistai 4. toukokuuta 2010

    Elokuvien jatko-osat - puolesta vai vastaan?

    Iron Manin kakkososan jälkimainingeissa ajattelin avautua elokuvien jatko-osista. Minulla on hieman skeptinen suhtautuminen elokuvien jatko-osiin, sillä hyvin usein niistä tulee mieleen rahastuksen maku. Jos on saatu aikaiseksi hyvä ja/tai menestynyt elokuva, sille halutaan heti pukata jatkoa. Miksi? Jotta saataisiin katsojilta rahat pois? Usein, ikävä kyllä, nämä jatko-osat kun todellakin tuntuvat vain vanhan kierrätykseltä ilman uusia, kunnollisia omia ajatuksia. Joskus vastaan tulee iloisia yllätyksiä, mutta ainakin itselläni ne hyvät jatko-osat tuntuvat olevan harvassa.

    Jos nyt jätetään laskuista pois kirjasarjoihin pohjautuvat elokuvat, kuten vaikkapa Kummisedät, Harry Potterit tai Taru sormusten herrasta, ja keskitytään pääosin alkuperäisen käsikirjoituksen elokuviin, vähissä ovat minun kirjoissani todella asiansa ajavat jatko-osat. Imperiumin vastaisku on hyvä esimerkki toimivasta jatko-osasta, mutta senkin periaatteessa voisi ajatella olevan osan suuremmaksi jo alunperinkin suunniteltua kokonaisuutta.

    Varsinkin animaatioissa trendi näkyy selvänä. Toy Story 2 on loistava, paikoin jopa parempi kuin Pixarin leluanimaation ensimmäinen osa, mutta vaikkapa Shrekin ja Ice Agen jatko-osat eivät oikein sytytä samalla tavalla kuin niiden ensimmäinen osa. Lapsille on helppo markkinoida jatko-osia, sillä lapsethan rakastavat nähdä suosikkihahmonsa seikkailuita lisää. Sinänsä ikävää, sillä paljon lapsille suunnattuja loistavia käsikirjoituksia varmasti jää pöydälle sen takia, että suureksi paisunut franchise, vaikkakin ehkä keskinkertaisemmalla tarinalla, painaa vaakakupissa enemmän.

    Joistakin menestyneistä elokuvista on tehty jatko-osia niin pitkään kuin ne vaan yhtään katsojaa ovat saaneet - esimerkkinä vaikkapa oman nuoruuteni suosikki Poliisiopisto, jonka ensimmäisestä osasta pidin todella paljon, kahdesta seuraavasta jonkin verran ja sen jälkeen vihasin niin, etten edes tiedä, kuinka monta osaa sarjaan on sittemmin tehty.

    Jatkoja, joista puolestaan olen pitänyt, on mm. Terminator 2, Die Hard 2, Bridget Jones 2 ja vaikkapa Paluu tulevaisuuteen. Myös neljäs Rambo oli mielestäni toimiva, samoin kuin neljäs Fast & Furious -sarjan osa (minä siis pidin kovasti ensimmäisestä, pikkupoika minussa ;-).

    Joidenkin elokuvien jatko-osia en ole suostunut katsomaan juuri sen takia, että olen pitänyt ensimmäisestä elokuvasta "liikaa" - en ole halunnut liata sitä nautinnollista kokemusta jatko-osalla, joka mahdollisesti olisi totaalinen pohjanoteeraus. Näin on ensimerkiksi The Crow'n kohdalla. Rakastan ensimmäistä elokuvaa, enkä halua rikkoa sitä tunnelmaa katsomalla puolivillaisia jatko-osia. Samoin en ole suostunut katsomaan Legally Blonden enkä Miss Congenialityn jatko-osia (molemmista ykkösosista pidin paljon ja ovat minun omia rakkaita guilty pleasurejani :).

    Jotkut elokuvat ovat puolestaan jo ensimmäisen elokuvansa aikaan niin luotaantyöntäviä, että minua saa todella houkutella, että viitsisin kuluttaa aikaani sellaisen jatko-osaan - siksi en ole nähnyt esimerkiksi Transformers 2:ta.

    Sarjakuviin perustuvat elokuvat ovat oma lukunsa. Niillähän kun on alkuperäismateriaalinsa, josta ideoita elokuvaan ammentaa, mutta harvoin käsikirjoittajat suoraan näitä ideoita haluavat käyttää, vaan elokuvalle kehitetään ihan omanlaisensa tarina. Joskus nämä onnistuvat (X-men 2), joskus eivät (Iron Man 2).

    Mikä mieltä sinä olet elokuvien jatko-osista? Mitkä ovat mielestäsi olleet onnistuneita ja mitkä taas eivät niin?

    Kuvat Googlen kuvahausta

    maanantai 3. toukokuuta 2010

    Ei ole kakkonen edeltäjänsä veroinen - Iron Man 2 (**)

    Odotin Iron Manin kakkososaa ristiriitaisin tuntein - pidin nimittäin todella paljon pari vuotta sitten ilmestyneestä Iron Man ykkösestä ja sen Robert Downey Jr:n avulla tuomasta raikkaasta tuulahduksesta sarjakuviin perustuvien elokuvien joukkoon. Toisaalta siis odotin kakkososaa, mutta toisaalta pelkäsin, että se saattaisi pahimmassa tapauksessa olla vain vanhan lämmittelyä.

    Ja niinhän siinä kävi: Iron Man 2 ei yllä edeltäjänsä tasolle millään kriteereillä.

    Tony Stark/Iron Man (Downey) on nyt virallisesti koko maailman suojelija ja maailmanrauhan tuoja. Mutta hänen ihmepukuaan havittelevat käyttöönsä myös muut tahot: Yhdysvaltain sotavoimat kun haluaa sen omaan käyttöönsä toisen asesuunnittelijan, Justin Hammerin (Sam Rockwell) avulla. Toisaalla kaukana Venäjällä Starkin isälle aikanaan työskennelleen fyysikon poika Ivan (Mickey Rourke) [miksi muuten Hollywood -elokuvissa kaikki venäläiset aina ovat Ivaneja?] saa käsiinsä isänsä piirustukset - ja rakentaa itselleen Iron Man -puvun pienillä muutoksilla.

    Samalla Stark pitää yllä kuvaa hyvin menestyvästä miehestä, mutta todellisuudessa hänen rinnassaan oleva generaattori alkaa ottaa veroaan - sen polttoaineena toimiva paladium kun on myrkyllistä. Mies alkaa lähestyä kuolemaa kovaa vauhtia ja nimittää seuraajakseen Stark Industriesin johtoon topakan assistenttinsa Pepper Pottsin (Gwyneth Paltrow). Samoihin aikoihin firmaan ilmestyy silmää miellyttävä uusi assistentti Natalie (Scarlett Johansson).

    Loppupuolella ihmetellään isä-poika -suhdetta, taistellaan Iron Man -puvuissa ja kostetaan kaikille, räjäytellään kaikkea mahdollista ja mennään niin hirvittävää vauhtia, ettei vanhan silmät enää pysy mukana. Sekamelskaksi siis menee. Mietityttää, että miksi nykyisin kaikki toimintakohtaukset pitää tehdä niin sekaviksi? Että vauhti korvaa laadun? Hauskoja kohtauksia toki Iron Man 2:ssakin on ja muutaman kerran huomasin typerästi virnuilevani leffateatterin pimeydessä.

    Downey Jr. on edelleenkin mies paikallaan, mutta hieman on hänkin menettänyt iskuaan ensimmäisestä Iron Manista. Johansson on sähäkkä mimmi toimintakohtauksissa, puhuu vähän, mutta toimii sitäkin enemmän, ja hänelle huvittavan kontrastin antaa Happy Hogan (ohjaaja Jon Favreau). Oli jotenkin outoa nähdä yleensä niin sympaattinen Rockwell täydellisen niljakkeen roolissa.Terrence Howardin on Rhodeyn roolissa korvannut Don Cheadle, joka toimii roolissaan ihan pätevästi, eikä näyttelijän vaihto häiritse.

    Lopputekstien jälkeen muuten pohjustetaan taas uutta Marvel -elokuvaa, jota minä ainakin odotan ihan mielenkiinnolla, sillä kyseessä on yksi omia suosikkejani Marvel -teinivuosiltani.

    Tuomio: *****


    F A C T  F I L E:
    Ohjaus: Jon Favreau
    Käsikirjoitus: Justin Theroux, perustuu Stan Leen luomaan Marvelin sarjakuvaan
    Pääosissa: Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow, Scarlett Johansson, Mickey Rourke, Don Cheadle, Sam Rockwell, Samuel L. Jakson
    Valmistusmaa: USA 2010
    Genre: toiminta
    Ensi-ilta: 5. toukokuuta 2010
    IMDb
    Traileri: täällä

    Photo Credit: Francois Duhamel
    Copyright: © 2010 MVLFFLLC. TM & © 2010 Marvel. All Rights Reserved. 

    sunnuntai 2. toukokuuta 2010

    Supernatural, Season 2 - jaksot 16 - 22


    Supernaturalin kakkoskausi on nyt kokonaisuudessaan kahlattu läpi ja pitää sanoa, että tämä kausi oli erittäin hyvä. Nautiskelin siitä huomattavasti ykköskautta enemmän, vaikka ykköskaudessakaan ei mielestäni mitään vikaa ollut. Tässä kakkoskaudessahan ykköselle tyypilliset yksittäistapaukset siirtyvät huomattavasti pienempään rooliin ja sarja keskittyy Winchestereiden perheen vaiheisiin syvällisemmin, Samin ja Deanin suhteeseen, molempien poikien henkilökohtaiseen kasvuun ja suureen taustatarinaan yleensä.

    Jaksokohtaiset pohdinnat SPOILERIVAROITUKSELLA katkon jälkeen.