VAROITUS! SISÄLTÄÄ SPOILEREITA
Ykköskausi päättyi kammottavaan cliffhangeriin, kun monsterirekka jyräsi Metallicarin ja sen sisällä koko Winchesterin äijäköörin. Kakkoskausi siis alkaa sairaalasta, jossa Dean makaa henkihieverissä, mutta Sam ja isukki-John ovat selvinneet vähemmällä. Ja Metallicar on aikas mäsänä... Deanin henki hengailee ruumiista ulkona ja tapaa samassa tilanteessa olevan mimmin, joka sitten paljastuukin ystävälliseksi viikatenaiseksi, joka haluaa viedä Deanin mukanaan. John ei siedä ajatusta poikansa kuolemasta ja tekee sitten sopimuksen The Demonin kanssa. Lopussa vietetään siis hautajaisia.
Aloitusjakso on aivan loistava. Jotenkin nämä perhesuhteet ja niiden syventäminen vain antavat tarinalle niin paljon enemmän kuin pelkkä demonien metsästys. Dean-parka, jo toistamiseen kuoleman porteilla. Uskon, että tämä jakso on pohjana vielä monelle tapahtumalle tulevaisuudessa.
Isänsä kuolemasta järkyttyneet veljekset kuulevat Johnin puhelinvastaajassa viestin heille tuntemattomalta Elleniltä (Samantha Ferris) ja suuntaavat tapaamaan tätä. Paljastuu, että Ellen ja tyttärensä Jo (Alona Tall) ovat Johnin vanhoja perhetuttuja ja pitävät yllä Roadhouse -nimistä kapakkaa, josta on tullut demoninmetsästäjien kokoontumispaikka, (Mietityttää, miksi ihmeessä John ei kertonut näitä asioita pojilleen, vaan piti heidät eristyksissä yksinäisinä metsästäjinä.) Siinä sivussa veljekset käyvät selvittämässä tappajaklovnin salaisuuden.
On mielenkiintoista tavata näitä muitakin metsästäjiä, huomata, että Winchesterit eivät ole yksin, vaan demoneita metsästääkin sankka joukko kaikenkarvaista porukkaa. Eli demoneita ja yliluonnollisia pahiksia siis täytyy olla alamaailmassa todella paljon! Ellen ja varsinkin hänen kuppilassaan asustava matematiikkanero Ash (Chad Lindberg) vaikuttavat mielenkiintoisilta ihmisiltä. Deanin suhtautuminen naisiin on tässä isän kuoleman jälkeen hieman muuttunut, sillä nuoren ja söpön Jo'n lähentely-yritykset eivät näytä suurta tulosta tekevän.
Dean on tehnyt ihmeen ja remontoinut mäsänä olleen Metallicarin entisekseen. Sillä veljekset suuntaavat tutkimaan parin murhan ja lehmien silpomisen yhteyttä. Paljastuu että kaupungissa asustaa ryhmä vampyyrejä ja niin pojat törmäävät vampyyritappaja Gordoniin (Sterling K. Brown), joka alkaa veljeillä Deanin kanssa. Sam ja Dean kuitenkin oppivat, että Supernatural-maailmassakaan kaikki ei ole mustavalkoista vaan on olemassa eri harmaan sävyjä.
Mielenkiintoista tässä jaksossa oli Deanin tarve ystävystyä samanlaisten ihmisten kanssa, puuttuvan isähahmon etsintä sekä lisäksi hänen synkkä puolensa, joka on valmis vaikka tappamaan. Muuten vampyyrihässäkkä ei herättänyt tunteita oikein suuntaan tai toiseen. Gordon oli hieman ikävä, joskin mielenkiintoinen uusi tuttavuus.
Sam haluaa visiitille äiti-Maryn haudalle, mistä Dean ei suuresti ole innostunut. Sen sijaan isoveli huomaa hautuumaalla oudon ilmiön, mikä saa hänet uskomaan jotain yliluonnollista tapahtuneen siellä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että paikallisen auto-onnettomuudessa kuolleen tytön kuolemaan liittyt jotain outoa, ja lopulta pääsemme ensimmäistä kertaa sarjassa tutustumaan zombeihin.
Loistava nimi jaksolla, mutta en ihan vakuuttunut ollut tästä zombihommasta. Angela Mason (Tamara Feldman) herätti kyllä puistatuksia kalmaisessa meikissään, suudellessaan rakastettuaan Neiliä (Christopher Jacot)...
Sam näkee pitkästä aikaa enteen. Siinä mies ampuu toisen miehen ja lopulta itsensä. Sam epäilee enteen liittyvän jollakin tapaa The Demoniin tai ainakin tämän yliluonnollisia kykyjä hallitseviin "lapsiin" (jollainen Sam itsekin siis on). Veljekset tapaavat Andyn (Gabriel Tigerman) jonka taito on aito Jedi Mind Trick ja ryökäle käyttää sitä Dean-reppanaan ja vie tältä Metallicarin (!!!). Samiin kyky ei kuitenkaan toimi ja yhdessä he alkavat selvittää kaupungissa tapahtuvia murhia.
Hieno jakso - "these are not the Droids you are looking for".
Ellenin tytär Jo haluaa seurata isänsä jalanjälkiä demonimetsästäjänä ja karkaa kotoaan Deanin ja Samin perään, kun nämä lähtevät tutkimaan outoja nuorten blondien katoamisia. Asialla on USAn ensimmäinen sarjamurhaaja H.H. Holmes (Stephen Aberle) tai paremminkin hänen haamunsa. Blondi Jo päätyy sitten itsekin uhriksi ja veljeksillä on työ saada hänet pelastetuksi demonilta. Lopussa paljastuu lisää salaisuuksia Johnista.
Deanin suojeleva ja tietyllä tavalla isällinen luonne korostuu tässä jaksossa, kun hän huolehtii Jo'sta (joka ei sitten kuitenkaan osaa näyttää kiitollisuuttaan muuten kuin kiukuttelemalla). Holmes oli tehty vähän kökösti, joskin ne kaappauskohtaukset seinän raoista tuijottavine silmineen olivat aikas ällöjä...
Sam ja Dean päätyvät poliisin käsiin tutkiessaan lakimiehen ja tämän vaimon murhaa, joihin liittyy aavenaisen näkeminen. Deanin tilanne on tukala, koska häntä syytetään murhasta ja koska hänellä on muodonmuuttajan (Kausi 1, jakso 6 "Skin") takia vielä aikaisempikin painolasti henkirikoksista tilillään. Mikään tilanne ei kuitenkaan ole veljeksille mahdoton ja jopa telkien takaa he saavat selville murhien taustalla toimivat yliluonnolliset voimat - sekä myös ne ei-niin-yliluonnolliset. Jakson jälkeen matka jatkuu poliisin kirjoissa etsintäkuulutettuna.
Pidin tämän jakson tunnelmasta ja oikeutta halajavasta aaveesta. Deanin ja Samin yhteistyö on ihailtavan saumatonta. Jaksossa mukana oleva poliisitäti Diana (Linda Blair, Manaajan Regan!) on ihan symppis tapaus lopulta.
Sam ja Dean löytävät risteyksen, jota on käytetty demonien kutsumiseen ja heidän kanssaan diilien tekemiseen. Diili paholaisen kanssa lahjakkuudesta tai suosiosta kun ei ole kuitenkaan ilmainen, 10 vuoden jälkeen demoni lähettää suuren koiransa, hellhoundin, hakemaan itselleen luvatun sielun. Kuuluisa arkkitehti ja kirurgi ovat saaneet jo maksaa velkansa, mutta veljekset päättävät auttaa aikanaan vaimonsa hengen demonin avulla pelastanutta Evan Hudsonia (Vincent Gale). Sam jää suojelemaan Evania hellhoundilta kun Dean lähtee kutsumaan demonia risteykseen.
Deanille isänsä hengestä ehdotuksia tekevä demoni on houkutteleva, enkä yhtään ihmettele, miksi Dean empii. Henkilökohtaisella tasolla nämä pojat eivät aina niin kovin fiksuja ole, mutta omassa hommassaan loistavia - Devil's Trapin käyttö on hauska :)
Kasijakson jälkeen saadaan esimakua tulevasta ja kyllä taas sormet syyhyää, että pääsee katsomaan eteenpäin! Harmi, että näitä voi katsoa vasta kun 3-vuotias on mennyt illalla nukkumaan...
11 kommenttia:
Ash on yksi herkullisimpia hahmoja koko sarjassa, minun mielestäni ;O) Voin kuvitella että katsomista ei millään malttaisi jättää kesken, kuvittele että katsoin 2 ekaa kautta televisiosta, sitä odottelun määrää!
Kakkoskausi on yhä henkilökohtainen suosikkini, se toimii kokonaisuutena aivan äärettömän hyvin. Tosin viides kausi on osoittautunut vähintään yhtä hyväksi.
Ellen ja Ash ovat aivan mahtavia hahmoja ja minä tunnustaudun suureksi Gordon-faniksi. Gordon on piikki lihassa ja täysi seinähullu, mutta aivan loistava pahis.
Jo puolestaan ei koskaan oikein voittanut minua puolelleen hahmona ja minun on sanottava, että No Exit on mielestäni koko sarjan toiseksi huonoin jakso. Se vaan on todella tylsä ja toteutukseltaan ontuva. Huonoin on sinulla vielä edessä.
Mutta odotapa kauden loppua. Sieltä tulee niin hienoa tavaraa ettei tosikaan.
Ai niin, ja Deanin ja tienristeysdemonittaren kohtaaminen pääsi blogissani "seksikkäimmät kohtaukset" -listalle.
"I heard you were handsome, but you're just edible!"
Mikaela, huh, siksi minä en jaksa katsoa mitään sarjoja telkkarista! En vaan malta odottaa aina viikkoa :) Nyt ei pitäisi tulla edes kakkos- ja kolmoskauden väliin taukoa, kun sekä kolmonen että nelonen on jo postissa tulossa.
Anzi, kiva kuulla, minäkin olen tosiaan kovasti pitänyt tästä kaudesta tähän mennessä. Hyvä tietää, että hienoa tavaraa on vielä edessäpäin!! :)
Oi, tuo mainitsemasi kohtaus oli kyllä sexy. Tienristeysdemonitar puki sanoiksi omatkin ajatukset... ;-)
Kakkoskauden ensimmäinen jakso on yksi parhaita tv-sarjakokemuksiani ikinä. Itse katsoin ykköskauden putkeen, mutta sitten kakkoskauden alkuun (jenkkitelkkarissa) olikin vielä monta kuukautta! Sitä odotusta! Itsehän katson tätä jenkkitahtiin ja se on kyllä toisinaan tuskallista. :D
Kakkoskausi on monessa suhteessa ihanan syvällinen ensimmäiseen verrattuna, ja laajentaa metsästäjien maailmaa mukavasti. Jo oli aikoinaan todella ristiriitainen hahmo fanien keskuudessa, itse hänestä kyllä aina pidin. Ja Ellen on rautaa. :)
Merenahti, samoin minä olin tuon ekan jakson jälkeen ihan haavi auki, että vau tää on hienoa :)
Ellenistä näköjään pitää moni, kiva, sillä minustakin hän vaikuttaa rankalta mimmiltä. Tyttärestään en yhtä paljon välitä.
Moi Päivi. Sulla taitaa olla pienimuotoinen Supernatural-putki päällä täällä meneillään.
Pakko muuten sanoa, että mulla on tuskallisen hidas yhteys, kun koetan availla sun webbisivujasi. Mutta koetan aina väliin käydä täällä kurkkailemassa, vaikka sivujen latautumista saapi kyllä odotella tooosiii pitkäääään!
Harmi kun oon ihan out Supernaturalista, niin en oikein voi kommentoida tätä - enkä ainakaan tätä tekstiä lukeakaan :D
Mutta musta on hauska nähdä tässä toi Jared Pada-jotain, en muista nimeä, kun itsellä on vasta menossa Gilmore Girlsin tsekkaus kakkoskaudessa läpi :)
Sari, putki on päällä juu :)
Ikävä kuulla tuosta latautumisongelmasta. Laitoinkin sen tiimoilta oman postauksenkin ja kyselen, onko muilla samanlaista ongelmaa. Itse kun en ole sitä huomannut ja olen nyt sinun FB-kommenttisi pohjalta jo karsinut aika paljon tavaraa etusivulta pois...
Bubble, missäs vaiheessa sinulla iskee Supernatural-vaihde päälle? Nuo Jensen Ackles ja Jared Padalecki on vielä kieltämättä aika syötävän söpöjä ;-)
Se iskee varmaan siinä vaiheessa, kun kaikki muut on ajat sitten vaihtanut toiseen sarjaan ;) Tällä hetkellä Gilmore, TB ja Flashforward, niin ja Huippumalli Haussa tuntuvat olevan enemmän ku tarpeeksi.
Vaikka itseasiassa unelmoin Roswell-boksin tilaamisesta..
Bubble, mullakinhan on tässä Supernaturalissa aikamoinen kiinniottaminen, että pääse samaan kuin nuo muut, mutta addiktio iski ja tässä sitä nyt ollaan :)
Lähetä kommentti