sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Supernatural -neitsyys menetetty ;-)

Olen pitkään seurannut blogiystäviäni Mikaelaa ja Anzia, sekä heidän blogeissaan "ajoittain" tapahtuvaa Supernatural -tv-sarjan "pienimuotoista" hehkutusta. Samoin pari kertaa nämä naiset livenä tavatessa keskustelu on kuin varkain jossain vaiheessa siirtynyt Winchesterin veljeksiin ;-)

Olen utelias luonne ja tässä vähän aikaa sitten ollessani ikkunashoppailulla Play.comissa satuin huomaamaan siellä Supernaturalin ykköskauden edullisesti. Uteliaisuuttani tyydyttääkseni pistin boxin tilaukseen ja tänä viikonloppuna olen sitten aloittanut siihen tutustumisen.

Perjantai-iltana katsoimme mieheni kanssa sarjan pilotin, jonka jälkeen mietin, että onkohan tämä sarja sittenkään ihan minulle sopiva. Sehän nimittäin on oikeasti pelottava! Minä kun olen vähän herkkä luonne mitä tulee pelottaviin asioihin ja vähänkään kauhuun, ja pari pilotin kohtausta toi mieleeni lapsuuteni kauhun hetket katsottuani elokuvan Painajainen Elm Streetillä.

Eilen illalla sitten kuitenkin päätin vilkaista sarjaa hieman eteenpäin ja katsoin pilotin jälkeiset kolme osaa putkeen. Edelleen oikeasti pelottavia juttuja vastaan tuli, varsinkin kun meikäläisen mielikuvitus totta kai aina alkaa soveltaa kaikkea näkemäänsä oikeaan elämään, mutta en yhtään ihmettele, miksi tuohonkin sarjaan voi jäädä koukkuun.

Sarjasta tulee mieleen vanhat kunnon poliisisarjat, sillä ainakin nämä ensimmäiset osat ovat olleet mukavasti minulle sopivan konseptin mukaisia: ensin esitellään mysteeri, jota päähenkilöt lähtevät / joutuvat tutkmimaan, sitten tutkitaan kunnon etsivätyyliin ja lopuksi mysteeri selviää ilman, että sarja jätetään ikävään cliffhangeriin. Ainakin siis näin tässä alussa.

Lisäksi minun huumorintajulleni sopii pienet insiders-heitot dialogissa. Jos joku esittelee itsensä "Mr. Fordina ja Mr. Hamillina" tai "Dr. James Hetfieldinä", voi ymmärtää, että se osuu ja uppoaa Star Wars- ja Metallica-faniin ;-)

Ja ovathan ne Jensen Ackles ja Jared Padalecki varsin söpöjä...