tiistai 23. maaliskuuta 2010

Huitsin nevadassa, osa 2: Grand Canyon & Death Valley (12.-16.3. 2010)

Las Vegasin neonvaloista suuntasimme vuokra-auton nokan kohti Arizonaa ja Grand Canyonia. Matkalla oli tarkoitus poiketa osavaltioiden rajalla olevalla Hoover Damilla, joka joskus aikoinaan oli maailman suurin pato. Mielenkiintoinen rakennelma, mutta minä päätin viettää sen sisältöön tutustumisen ajan nautiskellen kerrankin auringosta (Vegasissa oli koko ajan todella kylmä ja paikallisetkin sitä kauhistelivat) ja annoin fyysikkomieheni hoitaa tuon tekniikkapuolen.


Hooverin padolta pääsimme Arizonaan, jossa myös kelloa piti siirtää tunti lähemmäs Euroopan aikaa. Ajoimme pätkän legendaarista Route 66:ia, mutta ilta alkoi lähestyä uhkaavasti, joten sen varrella pysähtyminen sitten jäi, kun piti ehtiä yöksi Grand Canyonin lähellä sijaitsevaan Tusayanin kylään, mistä olimme hotellihuoneen varanneet. Tuonne matkaajille vinkiksi, että majoitus kannattaa hankkia Grand Canyonin kansallispuiston ulkopuolelta, esim juurikin tuosta Tusayanista, joka on vain viitisen mailia kansallispuiston ulkopuolella - on nimittäin ainakin puolet edullisempaa.


Kun seuraava aamu valkeni, suuntasimme Suurelle Kanjonille. Olen matkustellut aika paljon, mutta ensimmäisen kerran luonnonihmeen nähdessäni henkeni melkein salpautui - Kanjoni on huikea kokemus! Kun metsän läpi ajelee tasaista maata pitkin, on aivan uskomatonta sitten ottaa askeleensa Kanjonin reunalle ja tajuta sen suuruus isolla S:llä. Maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon luokiteltu Kanjoni on noin 446 km pitkä ja leveimmillään 29 km - hyvällä säällä voi nähdä sadan kilometrin päässä olevan vuorenhuipun!

Lunta ja pakkasta Grand Canyonilla oli enemmän kuin olimme ajatelleet ja tennareissa kanjonin pohjalle ei tullut lähdettyä kapuamaan - päädyimme tallustelemaan kanjonin reunalla (olimme South Rimillä, North Rim on talvisin suljettu) muutaman kilometrin. Ihan huikea paikka. Suosittelen kaikille! Ja kaikki elokuvan nähneet varmaan muistavat Thelma ja Louise -elokuvan legendaarisen loppukohtauksen, joka juurikin sijoittuu Grand Canyonille?

Seuraavana aamuna lähtiessämme pakkasta oli lähemmäs -10C - ainakaan lumipalloja ei saanut tehtyä. Ajoimme kanjonin "ympäri" eli yhdessä kohden Coloradojoen yli pohjoispuolelle, josta suuntasimme kohti seuraavaa kohdettamme Death Valleyta. Matkalla näimme mm. oheisen mielenkiintoisen varoitusmerkin ;-) (ja me kun aina naureskelemme niille turisteille, jotka kuvaavat hirvivaroitusmerkkejä...).

Grand Canyonilta ajoimme 650 km Kalifornian rajalle Pahrumpiin, josta oli seuraavana päivänä lyhyt ajomatka Death Valleyhin - USAn pinta-alaltaan suurimpaan kansallispuistoon, josta osa sijaitsee merenpinnan alapuolella ja jossa on mitattu maanosan korkeimpia lämpötiloja - kesällä lämmintä saattaa hyvinkin olla yli +50C.


Lämmintä siellä oli meidänkin käydessämme, vaikka oli vasta maaliskuu. Ajoimme ensimmäiseksi Badwateriin, joka on 86 metriä merenpinnan alapuolella sijaitseva suolajärvi (kuvassa yllä). Tennarinpohjat valkoisena suolasta sitä ihmettelimme ja nautimme porottavasta auringosta pakkasen jälkeen.


Badwaterin jälkeen tallustelimme muutaman mailin Golden Canyonissa, joka sekin suomalaiselle oli varsin eksoottinen paikka. Yhtään kalkkarokäärmettä emme nähneet (kuten Teksasissa Big Bendin kansallispuistossa Sarin kanssa aikoinaan), emmekä oikein mitään muutakaan elämää turistien lisäksi. Onneksi ei ollut sesonkiaika ja välillä sai ihailla lähes absoluuttista hiljaisuutta ihan itsekseen.


Death Valleyssa on myös hiekkadyynejä, Mosaic Canyon, jossa kivi ensin kuin mosaiikkia ja muuttuu sitten mahdottoman sileäksi marmoriksi sekä yllä olevassa kuvassa näkyvä Badlands. Melkoisen mutkan kansallispuistossa yhden päivän aikana kiersimme, sekä autolla että jalan, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Hieno paikka tuokin!

Hooverin padosta lisää Wikipediassa >>
Grand Canyonista lisää Wikipediassa >>
Death Valleysta lisää Wikipediassa >>