Viime aikoina on julkaistu hirvittävän vähän todellisia mestariteoksia elokuvarintamalla. Esimerkiksi vuonna 2009 ei mielestäni kovinkaan moni elokuva yltänyt täyteen viiteen tähteen - taisikohan yksi viime vuonna Suomessa ensi-iltaan tulleista elokuvista päästä minun listallani sinne täyteen viiteen tähteen asti (Milk).Mietin, että mistähän tämä johtuu? Tehdäänkö nykyisin "huonompia" elokuvia kuin aikaisemmin? Oliko viime vuosi vain huono leffavuosi? Vai enkö vain ole sattunut näkemään niitä mestariteoksia? Vai ovatko minun kriteerini nousseet kohtuuttoman korkeiksi, enkä enää osaa nauttia elokuvista samaan tapaan kuin ennen?
Tulin omassa päässäni siihen lopputulokseen, että syynä on näiden yhdistelmä - viime vuosi ei todellakaan ollut mikään huippuvuosi elokuvan kannalta, mutta toisaalta omat kriteerini ovat nousseet korkeammalle. Jotta elokuva todella vaikuttaa minuun niin, että voin nostaa sen täydellisten viiden tähden mestariteosten joukkoon, sen pitää tarjota jotain uutta - olkoon se sitten tapa kertoa tarina (mikä minulle on aina elokuvassa se tärkein asia - tarina) tai tapa esittää tuo tarina.
Animaatioiden suhteen viime vuosi oli suhteellisen hyvä - Suomessa julkaistiin Bolt, Up - Kohti korkeuksia ja Coraline, jotka kaikki olivat visuaalisesti komeasti toteutettuja ihastuttavia tarinoita, viihdyttäviä elokuvia, hieman erilaisia ja jollakin tapaa sykähdyttäviä. Mutta eivät nekään päässeet ihan sinne viiteen tähteen, vaikka esimerkiksi Boltia ja Coralinea olen jo välillä ollut sinne nostamassakin.
Joka viikko perjantaisin katson Hesarin NYT-liitteestä siinä arvioidut elokuvat ja kriitikoiden tähtilistauksen siinä takasivulla. Joka viikko ihmettelen listassa olevan Turun Sanomien Tapani Maskulan tähdityksiä ja mietin, että hän on tainnut kasvaa elokuvien suhteen melkoisen kyynikoksi, koska hän ei tunnu pitävän enää mistään. Mietin, miksi ihminen haluaa olla elokuvakriitikkona, jos ei enää nauti elokuvista? Ja joka kerta ajattelen, että minä en ainakaan halua muuttua yhtä kyyniseksi. Minulle elokuvat kun ovat edelleenkin nauttimista varten.
Oletko sinä huomannut muutosta omassa suhtautumisessasi elokuviin? Mitä mieltä olet viimeaikaisten julkaisujen laadusta?
Kuvat Googlen kuvahausta
21 kommenttia:
Kai sitä ajan kuluessa tulee pakostakin vähän kriittisemmäks, tai jos tekee jotain asiaa paljon, niin saa ihan uutta näkökantaa.. siis esim. jos harrastaa kirjoittamista, niin viiden vuoden päästä ne ekat kirjotukset vaikuttaa todennäköisesti aivan järkyttäviltä. Mun mielestä sama juttu elokuvien kaa. :D
Joskus tuntuu, et leffojen ns. hyvyys ja nautittavuus eritellään. Jotkut leffat ovat mielestäni ihan hyperhauskoja, mut emmä niitä hyviksi kutsuis. Ite arvostelisin leffoja enemmänkin "yleisesti ottaen kaksi tähteä, jos tykkäät kreisikomedioista, niin neljä" -menetelmällä. Saattaa olla, että jotkut kriitikot ovat nauttineet elokuvasta, mut se ei ollut "hyvä". :D
Hei Sini ja tervetuloa kommentoimaan blogiini :)
Olet aivan oikeassa, että ajan mittaan sitä tulee kriittisemmäksi. Mutta silti viimeaikainen todella hyvien elokuvien vähyys on ihmetyttänyt...
Minä itse asiassa koitankin tehdä noin, eli saatan viihtyä hyvinkin jonkin elokuvan kanssa, mutta en mitenkään sitä hyväksi kutsuisi. Silloin saatan arvioida kyseisen elokuvan esimerkiksi kahden tähden leffaksi, mutta maininnalla, että se on kuitenkin guilty pleasure ;-)
Viime vuosi oli mielestäni luvattoman huono leffavuosi, siitä se johtuu. Siksi intoilenkin jo etukäteen tästä vuodesta! Oscarit olivat ehkä ekaa kertaa listaa lukiessani viime viikolla vähän yhdentekevä juttu, tuli fiilis että tässäkö tämä nyt oli? Olen tullut kriittisemmäksi MUTTA silti vetoa viime vuoden laatuleffojen vähyyteen..
Olen huomannut sen verran, että nuorempana mielestäni kaikki leffat olivat hyviä :D No ehkä joku pari leffaa löytyi mistä en niin pitänyt, mutta suurimmasta osasta. Osittain olen samanlainen vieläkin, sillä YRITÄN tykätä elokuvista, mistä en oikeasti edes pidä. Kuten, miksi sanoin pitäväni Body of Liesista, vaikka halusin mennä nukkumaan koko leffan ajan?
Minulle viiden tähden leffa viime vuonna on edelleen Inglourious Basterds.
Mikaela, viime vuonna taisi tulla aika paljon jotain sellaisia pieniä ihan mukavia elokuvia, mutta suuret pläjäykset Kakkiaisia (ja noita animaatioita) lukuunottamatta eivät oikein sytyttäneet. Jospa tänä vuonna saisimme laadukkaampaa katsottavaa :)
Chatrin, minä olen vähän samanlainen. Yritän jokaisesta elokuvasta löytää jotain hyvää, ja leffan pitää olla *todella huono* että alan dissata sitä tai annan sille yhden tähden. Yleensä en esimerkiksi jätä leffaa kesken ja olen nukahtanut kesken kaiken vaan jossain totaalisen tylsässä James Bondissa (kotona kylläkin).
Kakkiaiset on yksi viime vuoden parhaita. Annoin sille leffakierroksen jälkeen neljä tähteä, mutta kotona uusintakatselun jälkeen olen alkanut nostaa mielipidettäni - ehkä osittain myös siksi, että keskimäärin viime vuosi oli niin tasapaksu leffavuosi.
No sitä tässä olen miettinyt, että annoinko mielessäni itsekään yhdellekään viimevuotiselle elokuvalle täyttä viittä tähteä. Revolutionary Roadille antaisin ainakin 4½.
Olen tullut erilaiseksi katsojaksi - enää en katso mitä vaan, voin ihan surutta lopettaa kesken jos joku elokuva ei kertakaikkiaan iske. En myöskään ole kaikkiruokainen, katson vain niitä elokuvia, joista olen kiinnostunut. En silti halua haukkua genrejä, joita en katso.
Haluaisin säilyttää innostuksen ja olla kyynistymättä. On todella ankea lukea jonkun kriitikon liian kriittisiä kirjoituksia, siis sellaisia, jossa haukutaan aina, ja ihan kaikkea. Eihän kaikki voi olla ihan 'schaissea', vaikka sitäkin tehdään.
Toivotaan, että tälle vuodelle tuli joku sellainen elokuva, joka jäisi pitkiksi ajoiksi mieleen. Sellainen, jolle antaisi heti mielessään 5 tähteä!
Mutta sehän on niin henkilökohtainen kokemus, kuitenkin.
Minusta Maskula on aivan mahtava! Hän itse sanoo katsoneensa niin paljon elokuvia, että on jo tavallaan nähnyt kaiken. Hyvin harva elokuva tekee enää vaikutuksen. Itselleni on käynyt vähän samoin, vaikka katsonkin aika harvoin leffoja (verrattuna esim. sinuun). Valikoin ensinnäkin tarkkaan, mutta siitä huolimatta tuntuu, että tarinoissa toistetaan aina sitä samaa. Ja ne taide-elokuvat ovat yleensä niin kyynisiä, outoja tai ahdistavia, etten halua katsoa. Minusta elokuvan pitää sanomansa lisäksi olla myös viihdyttävä, visuaalisesti ja muuten.
Elokuvamaailma on muuttunut jotenkin kaupallisemmaksi ja nopeatempoisemmaksi. Vanhoja hyviä ideoita kierrätetään, mutta harvoin tulee jotain todella originellia ja vaikuttavaa. Esim. Amelie oli tällainen positiivinen yllätys.
Siis enhän minä Maskulan kanssa yleensä samaa mieltä ole, mutta pidän siitä, että hänellä on pokkaa antaa aina yksi tähti, jos leffa on hänen mielestään huono. Asennetta! :-D
PS. Olisi joskus kiva kuulla Maskulan sanallisia arvioita - että mitä se oikeasti ajattelee.
Sinun ja muiden samantyylisten kriitikoiden suht objektiivisista arvioista on huomattavasti enemmän hyötyä katsojille. Mutta välillä on kiva lukea arvosteluja, joissa joku onneton leffa lytätään lyttyyn mojovin sanankääntein. Molempia tyylejä mielestäni tarvitaan.
(Vaihdoin tässä välillä kakkavaipat...)
Itse koin nähneeni viime vuonna kaksi täyttä viiden tähden elokuvaa (Kohti uutta ja Benjamin Buttonin uskomaton elämä) ja 4 ja puolen tähden leffojakin löytyi kaksi, tosin Ystävät hämärän jälkeen tuli jo 2008, mutta Poriin teatteriin se tuli viime syksynä (toinen oli just Kunniattomat paskiaiset). Sitten neljän tähden leffoja löytyikin neljä ja jos nyt katsotaan kaikkia viime vuoden aikana leffateatterissa katsottuja elokuvia (30 kappaletta), joista 7 oli alle kolmen tähden leffoja, niin musta ihan kohtuuhyvä leffavuosi.
Itse toivon, että ei koskaan tule tilannetta, jossa tuntee nähneensä jo kaiken eikä siten innostu enää mistään tai että en nauttisi elokuvien katsomisesta. Kyllä, originellejä ideoita tulee melko harvakseltaan, mutta eivät kaikki originellit ideatkaan toimi ja sitten ei-originelleista leffoistakin saattaa tykätä vaikka miten. Niin ja vaikka tässä on tullut katsottua viime aikoina niitä niin sanottuja "pakko katsoa" -leffoja, niin ihan yhtä hyvällä omatunnolla voin katsoa jotain ö-luokan kauhua, jos näen kaupassa sellaisen kiinnostavan minua, vaikka elokuva sitten osoittautuisikin täydeksi pannukakuksi. Katson siis, mitä itse huvittaa.
Mitä tuohon Sinin sanomaan tulee, niin en todellakaan haluaisi myöntää mun blogin noin ensimmäisen viiden kuukauden aikana tulleita kirjoituksia omikseni :D . Toisaalta juuri tänäänkin luin yhden vanhan arvosteluni melkein vuoden takaa ja olin edelleen oikein tyytyväinen siihen... katsotaan nyt se neljä vuotta, että vieläkö vaikuttaa hyvältä.
Makuasia... Tosin enpä kyllä kieltämättä itsekään antaisi kauheasti noita vitosia. Basterds oli tosiaan hyvä ja esim Dark Knight innosti.
Nuorena tosiaan leffat vaikutti paljon enemmän, ilmassa melkein kävelin jostain Kuuraketista silloin 15 kesäisenä. :-)
Minä olen Turun-vuosinani käynyt Maskulan kanssa monessakin pressinäytöksessä ja tyyppinä hän on ihan OK. Usein hän jutteli elokuvasta heti sen jälkeen positiiviseen sävyyn ja seuraavana päivänä lehdessä oli ne kuuluisat kaksi tähteä. :-) Että kyllä hänkin erottelee viihtymisen ja hyvän elokuvan toisistaan, vaikka omien sanojensa mukaan inhoaa elokuvien tähdittämistä.
Minä olen huomannut muuttuneeni paljon vaativammaksi elokuvien suhteen, harva leffa jaksaa enää oikeasti säväyttää niin voimakkaasti kuin joskus nuorempana. Toisaalta nykyään uskaltaa myös avoimemmin fanittaa niitä hömppäjuttujakin, nuorempana kun piti välillä esittää vakavahenkistä humanistiopiskelijaa ja periaatteen vuoksi inhota kaikkea "amerikkalaista" ja "kaupallista".
Onneksi olen päässyt tuollaisesta jo yli. :-)
Sooloilija, me varmasti kaikki kasvetaan ja muututaan iän myötä myös elokuvien katsojina. Minä myös valikoin elokuvani ja pyrin katsomaan vain sellaisia, joista kuvittelen edes jollain tasolla pitäväni - aikaa ei yksinkertaisesti ole kaikelle.
Joillakin kriitikoilla on selkeästi pätemisen tarve ja heidän mielestään on jotenkin hienoa ja coolia haukkua kaikkea. Onneksi sellaiset kriitikot ovat kuitenkin vähemmistössä, mutta pitää toki ottaa huomioon ne erilaiset leffamaut. Jokaisella on erilainen. On jännä löytää joku kriitikko, jonka kanssa on usein samaa mieltä - silloin tällaisen ihmisen samaan on helpompi luottaa jatkossakin.
Annie, minä en ole Maskulan kritiikkejä lukenut ja ainoa kosketus häneen on juurikin nuo NYT -liitteen tähtitaulukot. Pitkän linjan leffakriitikkona varmasti ei enää jaksa piitata jostain, jonka on nähnyt eri versiona sataan kertaan, vaikka se jollekin ensikertalaiselle saattaisikin olla huippua. Kiitos kommentistasi, että minunkin höpinöistä on jotain hyötyäkin :)
Sivustakatsoja, minä toivon myös samaa, ettei milloinkaan tule kyllästyminen ja tunne, että olen nähnyt kaiken. Onneksi se on varmasti vielä kaukana, sen verran tunnen olevani alkutekijöissäni "leffakriitikkona" :) Ja tosiaan - katsoo sitä mikä huvittaa! Elämä on liian lyhyt huonoille elokuville!
Timo, nuorenahan nyt käveli ilmassa asiasta kuin asiasta :) Minäkin muistan fanittaneeni silloin pikkuteininä esimerkiksi jotain Michael J. Foxin Teen Wolfia... ;-)
Anzi, varmasti on ollut mielenkiintoista jutella Maskulan kanssa ihan livenä. Kun vain näkee niitä tähtilistoja Nyt-liitteessä, hänestä saa hyvin kyynisen kuvan. On jännä miten sitä vanhemmiten antaa itselleenkin paljon paremmin ajatuksenvapauden kuin nuorempana. Nyt voi hyvällä omallatunnolla sanoa fanittavansa vaikkapa jotain Zac Efronin guilty pleasure -leffaa, mitä ei ehkä joskus parikymppisenä olisi "uskaltanut" ainakaan ääneen myöntää ;-)
Laskelmoidut elokuvat ei innosta. Piste. Se, että tehdään neljä eri juoniversiota, joista sitten esikatseluissa analysoidaan kuluttajapalautteet ja tehdän sen mukaan tarinaan muutoksia, tekee elokuvista muovisia ja tylsiä. Viime vuosi oli täynnä "varman päälle tehtyä" leffoja.
This said, yritän itse pitää vilpittömän "naiivia" innostusta yllä, oli elokuva sitten mikä tahansa. Kuten Chatrin sanoi, minäkin HALUAN tykätä elokuvasta.
Ja yleensä onnistun löytämään jotain mielenkiintoista. Huonossakin elokuvassa voi olla muutama hieno kuva, äänimaailma tai lopputekstien typografia. (Voin aivan tyytyväisenä katsoa jotain typerää Turtles-animaatiota läpi muistellen lapsuusaikoja :)
Tietysti jossain menee raja. Toiset elokuvat vain on aivan auttamattoman, pelastamattoman surkeita.
Joka tapauksessa jätän leffojen arvioinnin ja virallisen tähtien jakamisen suosiosta kykenevämmille tahoille. Ihmisille, jotka pystyvät tekemään elokuvalle objektiivisen ruumiinavauksen :)
Mielikuvittelija, paitsi että en oikein usko, että kukaan pystyy millekään taiteenlajille tekemään täysin objektiivista ruumiinavausta :) aina siinä jotain subjektiivista on mukana! Loppujen lopuksi ne kritiikitkin ovat vain kyseisen ihmisen - olkoonkin miten menestynyt, oppinut ja arvostettu kriitikko - mielipiteitä.
Minäkin olen huomannut, että vaikka olisi kuinka taitava ja kokenut kriitikko, niin hänenkin oma makunsa vaikuttaa arvioon niin paljon, ettei siihen voi täysin "luottaa". Mutta miksi pitäisikään? Ei kai se ole kritiikin tarkoitus - joku ehdoton totuus? Minusta on mielenkiintoista lukea erilaisia ja eri tyyliin kirjoitettuja arvioita ja muodostaa niistä sitten joku kokonaiskäsitys. Joskus kritiikkien lukeminen on hauskempaa kuin itse elokuva, enkä edes käy katsomassa koko leffaa. Nykyään jo tunnistan aika hyvin, minkätyyppisistä leffoista pidän, joten sillä, saako leffa yksi vai viisi tähteä, ei ole paljon merkitystä. Mutta sisällöstä saa osviittaa kritiikkien avulla. Ja on aina hauska lukea muiden mielipiteitä jälkikäteenkin.
Ja sinun "höpinäsi" ovat kyllä niitä parhaita.
Annie, minä olen löytänyt muutaman sellaisen kriitikon, joilla tuntuu olevan usein hyvin samanlainen maku kuin minulla ja usein luotankin heidän sanaansa, että onko jokin elokuva hyvä vai ei. Heidän kanssaan mielipiteet saattavat erota noin yhden tähden verran, mutta vain harvoin on käynyt niin, että mielipiteet eroavat ihan täysin. Minäkin lueskelen oman mielipiteeni muodostamisen jälkeen mielelläni muiden arvosteluita, koska on jännä peilata sitä omaa näkemystään muiden vastaaviin - eri ihmiset kuitenkin kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin :)
Viime vuosi oli aikuisikäni huonoimpia, tosin lasken aina valmistumisvuoden mukaan (2007 paras = There Will Be Blood, 2008 = Ystävät hämärän jälkeen, 2009 = Valkoinen nauha). 2007 oli taas vuosikymmenen tasokkaimpia.
Maskula nauttii elokuvista. Niin kuin joku sanoikin, usein leffan jälkeen puhuu hyvinkin positiivisesti, muttei se näy tähdissä. Maskulan ** = Yläsen ****, eli toinen antaa liian helposti ja toinen liian nihkeästi. Suurin osa heittäisi näille sen ***.
Mielestäni myös rohkeaa (itselleen rehellistä) toimintaa kun on ison median leivissä eikä kumartele studioita vaikka voisi saada kaikki mahdolliset oheismateriaalit himaan.
Tero, no sitten se viime vuosi ei pelkästään minun mielessä ollut huono, jos sinäkin niin ajattelet.
Tuo Maskula tosiaankin minulle näyttäytyy vain niiden Nytin tähtiensä takaa, ja siitä saa ihan erilaisen kuvan kuin mitä ihminen ilmeisesti todellisuudessa on.
Minä itse tiedän kuuluvani tuohon ryhmään, että annan välillä liian helposti hyviä tähtiä, koska minulla on se tapa, että koitan löytää edes *jotain* hyvää kaikesta :) Mutta toki rehellinen pitää itselleen olla - olipa se sitten siihen suuntaan että pitää elokuvaa huonona tai hyvänä.
Kyllä niitä netissäkin on joitain lyhennettynä, itse lehdessä hän kirjoittaa usein melko pitkästi. Seuraavassa linkissä 'Pilvilinna joka romahti' taitaa olla tuorein:
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/elokuvat/index.html
---
Mielenkiintoinen haastattelu:
http://www.widerscreen.fi/2002/2-3/tapani_maskula_osa_1.htm
http://www.widerscreen.fi/2002/2-3/tapani_maskula_osa_2.htm
Kiitti linkeistä Tero! Pitää käydä noita katsastelemassa vähän paremmalla aikaa :)
Lähetä kommentti