sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Kotona katseltua: The Hurt Locker (****)

Pitkän aikaa harmittelin sitä, että en ehtinyt teatteriin katsomaan Kathryn Bigelow'n uutta ohjausta The Hurt Locker, joka palkittiin Brittien Baftalla ja joka Oscar-kisassakin varmasti tulee olemaan kova kilpailija. Ja onneksi sitten sain käsiini blu-ray -version vielä näin ennen Oscareita. Odotukset olivat ymmärrettävästi siis kovat!
The Hurt Locker on sotaelokuva olematta varsinaisesti sotaelokuva. Se kuvaa adrenaliinikoukussa olevan sotilaan Williamin (Jeremy Renner) työtä pommimiehenä Irakissa. Yli 800 pommia purkanut mies ei pelkää kuolemaa, eikä ilmeisesti sitä paljon edes ajattele, vaan astelee kaikessa rauhassa viritettyjen pommien luokse, sellaisten, jotka voisivat räjäyttää puoli korttelia olemattomiin. Elokuvassa ei suoranaisesti siis sodita vaan trillerimäisen jännityksen vallassa puretaan pommeja. Ammuskelukin jää oikeastaan yhteen kohtaukseen, kun Williamin ryhmä törmää aavikolla Ralph Fiennesin johtamaan Brittiryhmään ja joutuu heidän kanssaan väijytykseen.

The Hurt Locker on mielenkiintoinen elokuva. Sen näkemisen jälkeen minulle hetkiseksi tuli olo, että voi ei, taas näitä ns. sankaritarinoita miehistä, jotka tekevät hurjan vaarallista työtä oman elämänsä - ja kaiken muun - uhalla. Vähän aikaa pohdiskeltuani aloin muuttaa käsitystäni "sankari"tarinasta - ehkä tämä olikin surullinen kuvaus miehestä, joka ei todellakaan osaa välittää mistään muusta kuin huumeeksi muodostuneesta työstään ja adrenaliiniannoksestaan?

Toimintaelokuvien kuningatar Bigelow tekee loistavaa työtä ohjauksessaan - intensiivinen jännitys on käsinkosketeltavaa koko elokuvan keston ajan. Myös visuaalisesti useat kohtaukset hipovat täydellisyyttä - William pommipuvussaan, hidastetut pommien räjähdykset ovat yksinkertaisesti kauniita. Williamin hahmo on kuvattu mielenkiintoisesti, päällisin puolin kylmän ja töykeän oloinen mies murtuu nähdessään lapsesta tehdyn ruumispommin, mutta ei silti pysty suhtautumaan omaan lapseensa tunteella.

Sivuosassa Williamin vaimona vilahtaa Lostista tuttu Evangeline Lilly, jota en aikaisemmin ole pahemmin elokuvarooleissa nähnytkään.

The Hurt Locker on hieno ja laadukkaasti tehty elokuva, mutta silti se ei saanut minusta täysin otetta. Vaikuttavuudestaan huolimatta se tuntui katoavan mielestä saman tien - tästä taas näkee sen, kuinka eri ihmisiin eri elokuvat vaikuttavat niin eri tasolla - itse kun en pysty pitämään mestariteoksena elokuvaa, joka ei tunnu jossain syvällä sisuskaluissa asti. Uskon menestystä Oscareissa tulevan, vaikka en itse tätä nyt vuoden parhaaksi elokuvaksi olisikaan nostamassa. Upea elokuva joka tapauksessa - neljä tähteä.


Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Kathryn Bigelow
Käsikirjoitus: Mark Boal
Pääosissa: Jeremy Renner, Anthony Mackie, Brian Gerarghty, Ralph Fiennes, Guy Pearce, David Morse, Evangeline Lilly
Valmistusmaa: Yhdysvallat 2008
Genre: draama, sota, toiminta, trilleri
IMDb
Trailer: tsekkaa Applen trailerivarastosta

Kuvat kaivettu Googlen kuvahausta

lauantai 27. helmikuuta 2010

Kohti Oscareita: Näyttelijät (kirjoittajana Episodin Oscar -toimittaja Tero Heikkinen)

Kirjoitan joka vuosi Episodi-lehteen Oscar-veikkaukset kuudessa ”tärkeimmässä” kategoriassa ja ne julkaistaan aina ennen varsinaisia ehdokkuuksia. Tänä vuonna veikkasin näyttelijät melko hyvin kun miespää- ja sivuosat menivät  täysin oikein ja naispääosastakin vain yksi meni väärin kun uskoin Abbie Cornishin (Bright Star) saavan ehdokkuuden Sandra Bullockin (The Blind Side) sijaan. Naissivuosaveikkauksessa en ollut yhtä onnekas kun peräti kaksi viidestä meni väärin. Olin jopa varma Julianne Mooren (A Single Man) ehdokkuudesta ja uskoin Oscar-akatemian nostavan esille edes yhden Kunniattomien paskiaisten naisnäyttelijöistä. Veikkaamani Diane Kruger jäi kuitenkin huomiotta ja näiden kahden edellä mainitun tilalle akatemia valitsi melko yllättäenkin Maggie Gyllenhaalin (Crazy Heart) sekä Penélope Cruzin (Nine), joka palkittiin kyseisessä kategoriassa vain vuosi sitten.

Päivin blogi on ollut mieluista luettavaa ja siksi halusin kirjoittaa Oscareista jotain myös tänne.

Vaikka yllätykset näyttelijäkategorioissa nähdään yleensä sivuosissa, on tänä vuonna tilanne poikkeuksellinen pääosien ollessa epävarmempia. Yllätykset ovat koko gaalan suola. Kuka jaksaa valvoa koko yön kestävää televisiolähetystä jos voittajat olisivat aina ennakkosuosikkeja? Miessivuosan kohdalla olisi melkoinen pommi jos Christoph Waltz (Kunniattomat paskiaiset) ei jostain syystä voittaisi. Ei siksi, että kyseinen kategoria on rakastanut pahiksia parin viime vuoden aikana (Heath Ledger, Javier Bardem) vaan siksi, että Cannesin voiton jälkeen Waltz on nähty lähes jokaisen palkintogaalan lavalla. Oscarin saadessaan hän on todennäköisesti yhtä nöyrä kuin muissakin gaaloissa ja kiittää ohjaaja Quentin Tarantinoa sydämensä pohjasta. En näe, että Matt Damonilla (Invictus – Voittamaton), Christopher Plummerilla (The Last Station), Stanley Tuccilla (Oma taivas) tai Woody Harrelsonilla (The Messenger) on mitään saumaa tänä vuonna. Ehdokkuus pelkästään on jo suuri kunnia. Voitteko muuten uskoa, että Tucci ja Plummer kärkkyvät Oscar-pystejään vasta ensimmäistä kertaa?

Jos miessivuosapysti on jo jaettu, niin on naissivuosakin. Up in the Airin tytöt Vera Farmiga ja Anna Kendrick syövät toistensa äänet ja Penélope Cruz ei todellakaan saa toista pystiä heti perään. Joten jos Mo'nique (Precious) ei jostain kumman syystä voita, on Gyllenhaal ainoa mahdollinen yllättäjä ja tähänkin syy olisi miespäänäyttelijä Jeff Bridgesin asema ennakkosuosikkina samaisesta elokuvasta. Usein kiireisiinsä vedonnut Mo'Nique on saanut paljon kritiikkiä siitä, ettei ole saapunut palkintogaaloihin itse noutamaan pystejään. Oscareita harva jättää huvikseen väliin joten hänen kiitospuheensa tullaan näkemään. Laskekaa montako kertaa hän mainitsee sanan ”baby” puheessaan, mikä on todennäköisesti täynnä omituisia ”hengitystaukoja”.

Miespääosan ennakkosuosikki on siis Jeff Bridges (Crazy Heart), joka metsästää pystiään jo viidettä kertaa. Jos The Hurt Locker osoittautuu varsinaiseksi palkintorohmuksi, voi Jeremy Renner yllättää Adrien Brodyn (Pianisti) ja Roberto Benignin (Kaunis elämä) tavoin. Colin Firth (A Single Man) palkittiin vastikään Baftalla ja hänen edukseen voisi lukea hänen homoseksuaalisen roolihahmonsa. Tilastojen valossa hänen kuuluisi voittaa kun viimeisen reilun kahden vuosikymmenen aikana Sean Penn (Milk), Philip Seymour Hoffman (Capote), Tom Hanks (Philadelphia) sekä William Hurt (Hämähäkkinaisen suudelma) palkittiin kaikki homorooleistaan tässä kategoriassa. Toisaalta Heath Ledger (Brokeback Mountain) ohitettiin. Morgan Freemanin (Invictus – Voittamaton) ja George Clooneyn (Up in the Air) Oscareista on kulunut liian vähän aikaa ollakseen realistisia voittajia tänä vuonna. Bridges voittaessaan saisi yleisön osoittamaan suosiotaan seisaaltaan.

Jännittävin näyttelijäkategoria nähdään naispääosan kohdalla. Meryl Streep (Julie & Julia) oli pitkään ennakkosuosikki ja jahtaa kolmatta pystiään jo kuudennettatoista kertaa. Akatemia ottaa tämän ennätyksenrikkojan itsestäänselvyytenä ja täydellisessä maailmassa hänellä olisi jo vähintään kuusi Oscaria palkintohuoneessaan. Kuin nurkan takaa tuli perin keskinkertaisena näyttelijänä tunnettu Sandra Bullock ja otti ennakkosuosikin paikan nimiinsä. Hän on myös ehdolla Razzie-palkinnolle vuoden huonoimmasta roolisuorituksesta toisesta elokuvasta (All About Steve). Jos hän voittaa molemmat, se olisi ensimmäinen kerta kun sama henkilö saa ”tunnustusta” molemmissa gaaloissa saman vuoden aikana. Helen Mirren (The Last Station) pääsee vain näyttämään hyvältä ohjaajamiehensä Taylor Hackfordin kyljessä, sillä lavalle hänellä ei ole mitään asiaa. Hänen edellinen voittonsa on vielä akatemian tuoreessa muistissa. Melkoinen yllätys olisi jos Gabourey Sidibe (Precious) tai Carey Mulligan (An Education) nappaisi pystin Streepin tai Bullockin sijaan, mutta heilläkin on takanaan vankka tuki äänestäjiä. Itse pidän Mulliganin suoritusta käsittämättömän yliarvostettuna. Mulligan on kampanjoinut taidokkaasti viime viikkoina, häntä ei ole esimerkiksi nähty kertaakaan julkisesti poikaystävänsä Shia LaBeoufin kanssa. Oscar-gaalassa tilanne on todennäköisesti toinen.

Edellä mainituista elokuvista minulta on vielä näkemättä Crazy Heart, A Single Man sekä The Last Station. Tämän myötä miespääosakategoriassa en osaa sanoa kuka oikeasti ansaitsisi kultaisen pystin, mutta pakko myöntää Bullockin mahdollisen voiton olevan akatemialta suuri virhe. Se pääsisi suoraan ”nopeasti unohdettavien voittajien häpeähuoneeseen”, missä mm. Gwyneth Paltrow (Rakastunut Shakespeare) sekä Helen Hunt (Elämä on ihanaa) halailevat kultapojujaan.

Tero Heikkinen

Kuvat Googlen kuvahausta

perjantai 26. helmikuuta 2010

Uutinen: Top 10 elokuvablogit Suomessa

Sähköpostiini napsahti tuossa hetki sitten tällainen leffabloggaria suuresti ilahduttava uutinen. Kansainvälinen mediaseurannan ja -analysoinnin yritys Cision listasi kuukauden Top 10 elokuvablogit Suomessa ja muutama tuttu nimi vilahtaa siellä joukossa :) Onnittelut siis myös Sooloilijalle ja Sivustakatsojalle!

Kuukauden elokuvablogit Suomessa

Ykköseksi nousi http://sedis.blogspot.com/ Sedis Blog – Blogi elokuvista, historiasta ja kulttuurista Sedis Blog on helsinkiläisen historioitsijan kirjoittama blogi, jossa keskustellaan historiasta ja mediasta sekä yhteiskuntaan, taiteeseen, blogosfääriin ja elämänpolitiikkaan liittyvistä teemoista.

Cisionin listaamille elokuvablogeille yhteistä ovat elokuva-arvostelut sekä elokuviin, näyttelijöihin ja alaan yleisesti liittyvien uutisten käsittely. Leffablogi.com ja Leffablogi The Hangman’s Joke arvostelevat leffoja ja postaavat trailereita kun taas Antti Alanen: Film Diary käsittelee myös elokuvakirjallisuutta. Nicknetin elokuva- ja semioblogi kirjoittaa elokuvan estetiikasta sekä elokuvista katsomiskokemuksena. Atson ajatukset arvostelee elokuvien lisäksi  myös tv-sarjoja.

Top elokuvablogit helmikuussa 2010 (Lähde: Cision Finland)
1.Sedis Blog http://sedis.blogspot.com/
2. Leffablogi.com http://www.leffablogi.com/
3. Sooloilija http://sooloilija.blogspot.com/
4. Hannun salmi: blogi http://hannusalmi.blogspot.com/
5. Leffablogi The Hangman's Joke http://thehangmansjoke.blogspot.com/
6. Sivustakatsoja http://www.sivustakatsoja.com/
7. Antti Alanen: Film Diary http://anttialanenfilmdiary.blogspot.com/
8. Nicknetin elokuva- ja semioblogi http://silkela.blogspot.com/
9 Eilen elokuvissa http://www.eilenelokuvissa.com/
10. Atson ajatukset http://atson.blogspot.com/
Varsinainen uutinen löytyy täältä >>

Muistutus Disney-kilpailusta: tänään viimeinen mahdollisuus osallistua!

Disney -skaba sulkeutuu tänä iltana klo 18 Suomen aikaa!

Vielä ehdit osallistua >>

Voit osallistua jättämällä kommentin kyseiseen viestiin (voit osallistua myös anomyyminä nimimerkin kanssa - älä kuitenkaan yksityisyytesi suojaamiseksi jätä sähköpostiosoitettasi) tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: moviebabblings (at) gmail.com.

Kuva © Disney/Pixar

torstai 25. helmikuuta 2010

Mudhole? Slimy? My home this is! - Minä ja Star Wars

Olen sivunnut Star Wars -faniuttani aina silloin tällöin, mutta tarkemmin en ole alkanut ruotia asiaa. MovieMondayn Episodi I -postauksen ja sen kommenttien innoittamana päätin hieman valottaa suhdettani tuohon avaruussaagaan.

Kodistani huomaa heti, että siellä asuu jonkinasteinen nörtti tai kaksi. Rakastan kauniita, vaaleasti sisustettuja koteja, mutta omastani en osaisi sellaista tehdä. Meillä on siihen tarkoitukseen aivan liikaa kirjoja ja elokuvia sekä niille tarvittavia hyllyjä, ja yleisestikin ottaen aivan liikaa krääsää, josta emme osaa tai raski luopua.

Ajan mittaan nurkkiini on kertynyt myös Star Wars -aiheista roinaa - elokuvat muutamana eri versiona, Star Wars -tietokirjoja, Expanded Universe -kirjoja, action figuureita, patsaita, leluja, pari Force FX -valosapelia... Krääsää on varmasti enemmän kuin keskivertokansalaisella, mutta ei ollenkaan vedä vertoja varsinaisille keräilijöille, joita Suomessakin on useita ja joiden kodit näyttävät aivan Star Wars memorabilia -museoilta.

Pari vuotta sitten, kun Star Wars täytti 30 vuotta ja sen kunniaksi järjestettiin ensimmäisen kerran fanitapahtuma Star Wars Celebration Euroopassa, kävin Lontoossa osallistumassa tapahtumaan. Tyttäremme oli tuolloin 9 kk:n ikäinen ja Vader -paita päällään kikatteli Stormtroopereille niin, että muutkin vierailijat jäivät sitä kikatusta seuraamaan ja jopa kuvaamaan.

Lontoon tapahtumassa oli mukana myös Mark Hamill (Luke Skywalker), jonka jutustelua oli todella hauska kuunnella, charmikas vanha herra Ian McDiarmid (Palpatine), ihana Warwick Davis (Wicket) (joka jossain vaiheessa haastoi Ray Parkin (Darth Maul) rekonstruoimaan valosapelitaistelun Darth Maulin ja Obi-Wanin välillä) sekä Kenny Baker (R2-D2). Tapahtuma oli todella hauska, mutta siitä olisi varmasti saanut enemmän irti ilman vauvaseuraa ;-)

Minulla on Anakin Skywalkerin sininen Force FX replica valosapeli ja miehelleni olen ostanut punaisen Darth Vaderin Force FX:n. Tyttärellemme on puolestaan siirtynyt perinteinen muovinen, Obi-Wanin sininen sapeli, jolla hän nyt 3-vuotiaana innolla leikkii. Kuvaa noista Force FX:istä ei ole, sillä muutimme järjestystä ja ne eivät ole vielä löytäneet uutta paikkaansa seinällä, ja ovat tällä hetkellä evakossa. Kuvassa tyttäremme 1-vuotiaana yrittää selvästikin käyttää Voimaa valosapelin nostamisessa ;-)

Olkkarimme seinällä on tauluna suosikkielokuvani Imperiumin vastaisku ja leluvitriinin päällä ensimmäisenä äitienpäivänäni lahjaksi saatu Darth Vader -patsas. Toisen leluvitriinin päällä on puolestaan Prinsessa Leian patsas - Leiahan on yksi elokuvahistorian parhaimpia naishahmoja. Vitriinissä sisällä on toinenkin Leia -patsas sekä mm. ystäväni Sarin jenkeistä raahaamat taistelevat Obi-Wan ja Anakin - kiitos vieläkin Sarille niiden roudaamisesta! Minulla ei ollut aavistustakaan, että niiden paketit olisivat niin isoja...

 

Jossakin vaiheessa ahmin Star Wars Expanded Universe -kirjoja... niitä on sarjan kuva- ja tietokirjojen ohella kertynyt hyllyllinen itsellekin. Viime aikoina niiden lukeminen on jäänyt vähemmälle, kuten muutenkin saagan seuraaminen. Osasyynä tähän on varmaankin se, että Clone Wars -elokuva oli totaalinen pettymys ja vei mielenkiintoa myös sarjan muilta jatkokehitelmiltä. Silloin päätin pitäytyä vanhoissa hyvissä jutuissa ja olla liikaa yrittämättä edes kiinnostua väkisin väännetyiltä tuntuvista lisähahmoista.

  
  
Mutta alkuperäinen Star Wars -elokuvatrilogia on edelleenkin loistava, samoin uusi trilogia on ihan katsottava, vaikka ei niin montaa katsontakertaa olekaan kestänyt. Tyttäressämme on kasvamassa uusi sukupolvi jonkinasteista leffanörttiä. Hänen hyllyllään seisovat sulassa sovussa perunapäät Tater ja Leia, ja kun häneltä kysyy, että haluaako hän päälleen Hello Kitty -paidan vai Yoda -paidan, vastaus on lähes poikkeuksetta "Yoda-paidan".
 

Huomaathan myös aikaisemmin tänään tehdyn postauksen (alla), jossa jaossa on lippuja Precious -elokuvan ennakkonäytökseen ensi viikon keskiviikkona?

Lippuja Precious -elokuvan ennakkonäytökseen!

Sain lukijoilleni jaettavaksi kolme kappaletta lippuja Precious -elokuvan ennakkonäytökseen ensi viikon keskiviikkona 3. maaliskuuta! Jos olet tuolloin iltapäivällä neljän maissa pääkaupunkiseudulla tai pääsisit tuolloin käymään Helsingissä, osallistupa nyt lippujen arvontaan :)

Liput ovat yhdelle, eivät ikävä kyllä avec.

Arvontaan pääset mukaan yksinkertaisesti jättämällä kommentin tähän postaukseen (voit osallistua myös ns. Anonyyminä, mutta muista liittää mukaan nimimerkki, jolla sinut voidaan erottaa muista osallistujista) tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen moviebabblings (at) gmail.com. Aikaa osallistua on ensi viikon maanantai-iltaan klo 18 asti. Voittajat arvotaan maanantai-iltana ja ilmoitetaan täällä tiistaina.

PS. olen itse tulossa tuohon samaan näytökseen, sillä minäkään en ole tätä elokuvaa vielä nähnyt!


Precious on tarina vaikeuksien voittamisesta. Se kertoo 16-vuotiaasta Preciousista (Gabourey Sibide), jonka elämä on ajautunut todelliseen umpikujaan. Luku- ja kirjoitustaidoton Precious on raskaana jo toista kertaa, mieltä painaa totuus lasten isästä ja kotona elämää hankaloittaa hirviömäinen äiti (Mo’Nique). Vaikka Preciousin tilanne näyttää toivottomalta, hän ei ole luovuta. Vastoinkäymiset saavat hänet vetäytymään kuoreensa, mutta sisimmässään hän tietää, että elämällä on vielä annettavaa.

Preciousin tilaisuus tulee, kun hän pääsee uuteen kouluun. Kärsivällisen ja hyväsydämisen opettajattaren (Paula Patton) tuella tulevaisuus alkaa vähitellen näyttää hiukan valoisammalta. Päästäkseen oman elämänsä herraksi Preciousin on kohdattava synkimmät salaisuutensa silmästä silmään.

Precious on ehdolla Oscar -kisassa seuraavissa kategorioissa:
Paras elokuva
Ohjaus: Lee Daniels
Naisnäyttelijä (pääosa): Gabourey Sibide
Naisnäyttelijä (sivuosa): Mo’Nique (Golden Globe -voitto, BAFTA -voitto)
Sovitettu käsikirjoitus
Leikkaus


Huomenna päättyy Disney -kilpailu! Olethan muistanut osallistua? >>

tiistai 23. helmikuuta 2010

MovieMonday 28: Jatko-osat - Star Wars Episode I - Phantom Menace

Tällä viikolla MovieMondayn aiheena on jatko-osat, useampiosaiset ja uudelleenlämmittelyt. Suurena Star Wars -fanina haluan ottaa käsittelyyn paljon parjatun prequelin legendaarisesta avaruussaagasta - Tähtien sodan Episodi I:n.

Ensimmäinen Tähtien sota -elokuva julkaistiin vuonna 1977, sen jatko-osa Imperiumin vastaisku vuonna 1980 ja kolmas osa Jedin paluu vuonna 1983. Jossain välissä näiden kolmen episodin nimet muuttuivat muotoon Episode IV - A New Hope, Episode V - The Empire Strikes Back ja Episode VI - Return of the Jedi.

Sen jälkeen kului vuosi jos toinenkin ja piiiitkän odotuksen jälkeen vuonna 1999 julkaistiin vihdoin Episode I - Phantom Menace - Pimeän uhka. Anakin Skywalkerin tarina vietiin sen alkulähteille, Tatooinen aavikkoplaneetalle, jolla pieni Anakin (Jake Lloyd) elää Watto -nimisen siipiveikon orjana äitinsä Shmin (Pernilla August) kanssa. Sitten planeetalle haaksirikkoutuu tähtialuksellinen jediritareita - mestari Qui-Gon Jinn (Liam Neeson) ja padawaninsa Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) sekä heidän mukanaan kaunis kuningatar Padme Amidala (Natalie Portman). Ja tästä alkoi pienen Anakin Skywalkerin matka kohti Voiman pimeää puolta ja muuttumista legendaariseksi Darth Vaderiksi - ja siinä sivussa Luke Skywalkerin ja Leia Organan alkuunpanoa.


Jos Pimeän uhkassa jätetään vähemmälle huomiolle ylipitkä rakettirekikisa ja sekoileva Jar-Jar Binks, se on mielestäni ihan pätevä esiosa klassiselle Vanhalle Trilogialle. Siinä esitellään tarkemmin salaperäiset jediritarit ja heidän vastapuolensa sithit ja kaikista näkemistäni valosapelitaisteluista Darth Maulin, Qui-Gonin ja Obi-Wanin taistelu on ehdottomasti upein.



Jos trailerin embeddaus ei pelitä, niin tässä suora linkki traileriin YouTubessa >>

Kuvat kaivettu Googlen kuvahausta

BAFTA voittajat 2010

Brittien Oscarit eli BAFTAt jaettiin viime sunnuntaina. Matkalla kohti Oscareita - jotka jaetaan vajaan kahden viikon kuluttua - on mielenkiintoista seurata näitä muita palkintoja, jotka jonkin verran antavat osviittaa myös sille, kuka voittaa Hollywoodissa.

Briteissä suurimmaksi voittajaksi nousi ohjaaja Kathryn Bigelow (oikealla) ja The Hurt Locker - elokuva voitti parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen, parhaan kuvauksen, parhaan leikkauksen ja parhaan äänimaailman palkinnot. Itseäni harmittaa, etten vieläkään ole Hurt Lockeria nähnyt, sillä tämän perusteella alkaa vaikuttaa siltä, että Bigelow on sotaelokuvallaan vahvasti mukana myös Oscar-kisassa.

Näyttelijäpalkinnot menivät parhaasta miespääosasta Colin Firthille elokuvassa A Single Man (ensi-ilta Suomessa 5.3.), parhaasta naispääosasta Carey Mulliganille elokuvassa An Education (ensi-ilta Suomessa 12.3.), miessivuosasta odotetusti Christoph Waltzille elokuvassa Kunniattomat paskiaiset ja naissivuosan palkinto Mo'Niquelle elokuvassa Precious (Suomen ensi-ilta niinikään 5.3.).

Parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinto annettiin Britanniassa Jason Reitmanille ja Sheldon Turnerille hienosta Up in the airista, mikä mielestäni meni oikeaan osoitteeseen. Puvustuksen ja maskeerauksen palkinnot puolestaan sai Young Victoria. Visuaalisten efektien palkinto meni odotetusti James Cameronin Avatarille.


Paras animaatio oli Brittien mielestä Up - Kohti korkeuksia, minkä mm. Episodi -lehti Suomessa valitsi vuoden parhaaksi elokuvaksi. Ei-englanninkielisen elokuvan palkinnon sai ranskalainen Un Prophete - Profeetta.

BAFTAn oma Rising star award ojennettiin Kristen Stewartille ja ohjaaja Duncan Jones (joka ohjasi hienon sci-fi-draaman Moon) palkittiin Most promising newcomer -palkinnolla.

Jännityksellä odotetaan sitten niitä Oscareita vielä parisen viikkoa :)


Kuvat Googlen kuvahausta

perjantai 19. helmikuuta 2010

Vielä viikko aikaa osallistua Disney -kilpailuun!

Vielä on viikko aikaa osallistua blogini Disneyn kanssa yhteistyössä järjestämään kilpailuun, jossa voit voittaa yhden kolmesta Disney -dvd:stä!

Kilpailu päättyy ensi viikon perjantaina 26.2. joten nyt kaikki hopi hopi osallistumaan :) Osallistuminen kun on maailman helpointa - jätät vaan nimimerkilläsi kommentin kilpailuun ja kerrot suosikkihahmosi Disney -maailmassa.

Palkintoina ovat seuraavat Disney-dvdt:

1. Autot
2. Nemoa etsimässä (animaatio-Oscarin voittaja vuodelta 2003)
3. Ihmeperhe (animaatio- ja ääni-Oscarin voittaja vuodelta 2004)


Kilpailuun pääset täältä >>


Kuva © Disney/Pixar

Perjantain silmänruoka: Poikarakkautta

Eilisen I love you Phillip Morris -jutun jälkeen alkavan viikonlopun kunniaksi annos poikarakkautta kuvamuodossa - Brokeback Mountain, Milk ja I love you Phillip Morris :)

 

  

  

  

  

  

  

 

Kuvat Googlen kuvahausta - klikkaamalla saat ne suuremmiksi :)


PS. Olen miettinyt, että mihin ihmeeseen kommentoijat ovat kadonneet - selvästikin blogissani käy ihmisiä, paljonkin ajoittain, mutta kommentoijat ovat vähentyneet ihan muutamaan. Edelleenkin kaikki - niin fiksut kuin tyhmätkin - kommentit ovat erittäin tervetulleita! :) Hyvää viikonloppua kaikille.

torstai 18. helmikuuta 2010

Homoja ja huijareita - I love you Phillip Morris (***)

Tositapahtumiin ja Steven Jay Russellista kertovaan kirjaan perustuva I love you Phillip Morris on samalla sekä uskomaton huijaritarina että kaiken voittavan rakkauden tarina. Mestarihuijari Steve Russellia elokuvassa näyttelee Jim Carrey ja hänen suurta rakkauttaan Phillip Morrisia Ewan McGregor.

Pikkupoika Steve saa tietää olevansa adoptoitu. Myöhemmin työskennellessään poliisina hän käyttää hyväkseen ammattiaan etsiäkseen biologista äitiään - tämä löytyykin, mutta tulos ei ole aivan se, mitä Steve odotti. Steve on naimisissa hurskaan Debbien (Leslie Mann) kanssa ja heillä on yksi tytär. Kun Steve joutuu auto-onnettomuuteen, josta nippanappa selviää hengissä, hän päättää elää loppuelämänsä täysillä - ja juuri sellaisena kuin on.

Vaimolleen hän tunnustaa olevansa homoseksuaali, jättää poliisin työt ja alkaa rahoittaa "kallista homosteluaan" huijaamalla rahaa - ajan mittaan tämä johtaa hänet vankilaan, missä hän tapaa suuren rakkautensa Phillipin. Rahoittaakseen ylellisen elämäntapansa ja rakkautensa Steven huima ja uskomaton huijaus-, vankila- ja vankilapakokierre jatkuu. Turhaan tätä miestä ei ole kutsuttu "houdiniksi", sillä niin mielikuvituksellisia hänen vankilapakonsa ovat.


Leffan jälkeen oli jotenkin hankala päättää, että mitä mieltä tästä elokuvasta oli - toisaalta tykkäsin hauskoista huijaritarinoista ja kokonaisuus oli mielenkiintoinen, mutta yksi palanen ei vaan sopinut minun maailmaani - Jim Carrey. Carreylle tyypillinen ylinäyttely ja McGregorille tyypillinen huomattavasti pienimuotoisempi toteutus kun sotivat toisiaan vastaan todella paljon.

Carrey ei tuntunut oikein tietävän, tekeekö hän hulvatonta komediaa vai jotain vakavampaa, ja siksipä hän teki puoliksi molempia. Ja tämä sai ainakin minun karvat pystyyn. Olisin ottanut Carreyn tilalle melkein kenen muun näyttelijän tahansa!

Tarinana elokuva on hupaisa kokonaisuus mielettömiä huijauksia, homostelua ja aitoa rakkautta. McGregor sopii hieman tyttömäisen Phillipin rooliin koiranpentusilmineen ihanasti ja tekee aidosti rakastettavan roolisuorituksen. Hänen "homostelunsakin" on sellaista tavallisen oloista, sellaista, ettei sillä pyritä perinteiseen hienostelevaan stereotypiaan - mitä puolestaan Carrey vetää välillä vähän liikaa ja se minua meinasi vähän ottaa päähän.

Hauska kuriositeetti: mietin pitkään, että missä ihmeen elokuvassa olen nähnyt Steven ensimmäisen rakastajan Jimmyn (Rodrigo Santoro) ja sitten huomasin IMDb:stä, että hänhän oli elokuvassa Love actually Laura Linneyn hahmon rakkaudenkohde, kaunis Karl :)

Tällä hetkellä oikea Steve Russell muuten istuu elinkautista tuomiota erittäin tarkan valvonnan alla.

Tuomio: *****


F A C T  F I L E:
Ohjaus: Glenn Ficarra, John Requa
Käsikirjoitus: John Requa, Glenn Ficarra, perustuu Steve McVickerin romaaniin
Pääosissa: Jim Carrey, Ewan McGregor, Leslie Mann, Rodrigo Santoro,
Valmistusmaa: Ranska / USA 2009
Genre: komedia, draama
IMDb



Jos trailerin embeddaus ei toimi, tsekkaa traileri suoraan Youtubesta >>

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Cinema Italiano by Kate Hudson (musikaalista Nine)

Tänään on kiireinen päivä ja pitkää juttua en tänään ehdi kirjoitella - jotain kuitenkin tällekin päivälle on tarjolla :)

Linkitin tuossa viime viikolla tällä viikolla ensi-iltansa saavasta Nine -musikaalista Marion Cotillardin Oscar-ehdolla olevan biisin Take it all - nyt vuorossa on samasta, ihanien naisten musikaalista toinen biisi, aivan erilainen Kate Hudsonin tyyliä tihkuva Cinema Italiano.

Musikaalissa Hudson näyttelee nuorta, seksikästä, tyylikästä ja äärimmäisen itsevarmaa amerikkalaista muotitoimittajaa Stephanieta, joka iskee silmänsä Daniel Day-Lewisin esittämään ohjaaja Continiin.


Mikäli videon embeddaus ei toimi, tässä suora linkki videoon Youtubessa >>

Leffa-arvioni kyseisestä musikaalista löydät täältä.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Kotona katseltua: SherryBaby (***)

Katselin eilen pitkään hyllyssä näkemistä odottaneen elokuvan SherryBaby vuodelta 2006. Laurie Collyerin käsikirjoittama ja ohjaama pienimuotoinen draama kertoo vankilasta vapautuvasta Sherrystä, joka joutuu taistelemaan tavalliseen elämään sopeutumisessa ja pienen tyttärensä rakkaudesta. Elokuva meni Suomessa aikanaan suoraan dvd:lle, mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää sen pienimuotoisuuden sekä rankan ja seksuaalisen sisällön vuoksi.

Maggie Gyllenhaal sai pääosaroolistaan Sherrynä Golden Globe-ehdokkuuden. Sherry on nuori nainen, joka kolmen vuoden vankilatuomion jälkeen palaa takaisin juurilleen. Hänen noin 5-vuotias tyttärensä on ollut Sherryn veljen ja tämän vaimon hoidossa, ja ymmärrettävästi Sherry odottaa innolla tyttärensä tapaamista. Jälleennäkeminen ei kuitenkaan suju niin kuin Sherry olisi odottanut - pieni tytär ei otakaan oikeaa äitiään avosylin ja rakkaudella vastaan.

Huumeisiin aikoinaan sortunut Sherry uhkaa ajautua uudestaan pois kaidalta tieltä, kun elämä vankilan muurien ulkopuolella ei olekaan mikään paratiisi. Ihmiset suhtautuvat häneen välinpitämättömän oloisesti, jopa vihamielisesti, eikä hän suoranaisesti itsekään osaa parantaa tilannettaan.

Yksi äidin pahimpia pelkoja lapsen kuoleman lisäksi on varmasti se, että oma lapsi ei enää rakasta. Gyllenhaalin kahtiajakoinen roolisuoritus toisaalta tällaisena rakastavana äitinä, toisaalta epävarmana ihmisenä on hieno, ja yksi syy Sherryn ajautumiselle huumeisiin ja epävarmuuteen kuvataan loistavasti yhdessä ainoassa pienessä ja sanattomassa kohtauksessa.

Gyllenhaal on elokuvan kantava voima. Välillä jopa raa'an seksuaalinen rooli ei varmasti ole ollut mikään helppo suoritus, mutta tämä elokuvasuvun kasvatti vetää roolinsa täydellisellä ammattitaidolla.


Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus ja käsikirjoitus: Laurie Collyer
Pääosissa: Maggie Gyllenhaal, Danny Trejo, Brad William Henke, Bridget Barkan, Ryan Simpkins, Giancarlo Esposito
Valmistusmaa: USA 2006
Genre: draama
IMDb
Trailer: tsekkaa Applelta

maanantai 15. helmikuuta 2010

Tulossa 2010: Get him to the Greek

Pari vuotta sitten ilmestyi hupaisa ihmissuhdekomedia Forgetting Sarah Marshall, jossa Jason Segelin esittämä miekkonen pyrkii unohtamaan ihanaisen, mutta entisen tyttöystävänsä Sarah Marshallin (Kristen Bell) matkustamalla Havaijille - mutta totta kai törmää Sarahiin ja tämän uuteen poikaystävään brittirokkari Aldous Snow'hin (Russell Brand) siellä.

Aldous Snow'n hahmo on kammottava - ja herkullisen ihana. Ja tämä hahmo on näköjään poikinut jatkoa!  

Nicholas Stoller, joka ohjasi myös Sarah Marshallin, ohjaa ja käsikirjoittaa ensi kesänä jenkeissä ensi-iltaan tulevan komedian Get him to the Greek, jossa Jonah Hillin esittämä levy-yhtiön apulainen joutuu saattamaan Aldous Snow'n (Brand) Lontoosta Los Angelesiin... ja ainakin trailerin perusteella tiedossa on rokkarimaisittain hubaa :) tätä mie odotan. Näyttää nimittäin juuri sellaiselta komedia-guilty pleasurelta, joka iskee meikäläiseen. Ja lisäksi tuo Brand on aika söötti, puhumattakaan hänen ihanasta aksentistaan...

Trailerin voi katsoa Applelta >>


Kuvat Googlen kuvahausta

Omasta taivaasta käsin - The Lovely Bones (***)

Alice Seboldin kirjoittamaan, kriitikoiden kehumaan bestselleriin perustuva Oma taivas kertoo nuorena murhatusta Susie -tytöstä (Saoirse Ronan), joka jää tietynlaiseen välitilaan maallisen maailman ja kuoleman jälkeisen maailman välille tarkkailemaan perhettään ja rakkaitaan - sekä murhaajaansa.

Taru sormusten herrasta -tiimin (Peter Jackson ohjaajana sekä Fran Walsh ja Philippa Boyens käsikirjoittajina) työstämänä odotukset olivat korkealla tarinan suhteen. Se kuitenkin hieman petti odotukset, sillä koko ajan odotin jotain tapahtuvaksi, mutta sen sijaan valkokankaalla näytettiinkin vain kohtaus kohtaukselta visuaalisesti hienoja fantasiaviritelmiä Susien "taivaasta".

Nuoren tytön murha on todella rankka kokemus niin lapsen vanhemmille ja sisaruksille kuin lapselle itselleen. Muutamassa kohtauksessa Oma taivas tavoittaa tämän aiheen karmivuuden, sen fyysisen ja henkisen raakuuden (vaikka siis varsinaista murhaa ei elokuvassa näytetäkään - tiedoksi heikompihermoisille). Mutta kokonaisuutena elokuva muodostuu epämääräiseksi häröilyksi "taivaassa" ja lopulta kuolleiden tyttöjen kohtaaminen saa jopa korneja piirteitä. Parhaimmillaan elokuva onkin kuvatessaan Susien perheen kokemuksia tyttären murhan jälkeen ja varsinkin kun seurataan murhaajan edesottamuksia.

Mark Wahlberg surevana isänä ei ihan täysin vakuuta ja Rachel Weisz Susien äitinä ei ihan saa aiheen vaatimaa tuskaa rooliinsa. Susan Sarandon alkoholisoituneena isoäitinä taas tuntuu väkisin väännetyltä koomiselta kevennykseltä, joka enemmänkin ärsyttää. Stanley Tucci on ainoa, jonka roolisuoritus jää kunnolla mieleen. Älykäs ja kekseliäs, mutta yöks niin niljakas. Hän onkin roolistaan ehdolla sivuosa-Oscarin saajaksi.
Saoirse Ronan käänsi katseet vuonna 2007 hienolla roolisuorituksellaan kateellisena pikkusisarena elokuvassa Sovitus - Atonement. Selkeästi tässä naisen alussa on potentiaalia edelleenkin, ainakin oikean ohjaajan käsissä. Omassa taivaassa Ronanin rooli jää jäsentymättömäksi haahuiluksi, mutta se ei ole hänen oma syynsä.

Oma taivas herättää paikoitellen voimakkaita tunteita ja on visuaalisesti komeaa katsottavaa - siitä kolme tähteä ja "ihan ok" -maininta. Alkuperäisteosta en ole lukenut, mutta olen ymmärtänyt, että se on koskettavuudessaan aivan eri luokkaa kuin Jacksonin elokuvaversio. Kokonaisuutena elokuva jättää kuitenkin jälkeensä hieman tyhjän olon, kuin se ei olisi aivan saavuttanut päämääräänsä.

Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Fran Walsh, Philippa Boyens, perustuu Alice Seboldin romaaniin
Pääosissa: Saoirse Ronan, Mark Wahlberg, Stanley Tucci, Rachel Weisz, Susan Sarandon, Rose McIver
Valmistusmaa: USA / UK / Uusi Seelanti 2009
Genre: draama, fantasia
IMDb
Trailer: tsekkaa Applelta

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Iloista ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!

Iloista ja aurinkoista ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille! 

Ihanan talvinen, mutta aurinkoinen pakkaspäivä on tänään ainakin Helsingissä - loistava keli pulkkamäkeen :)


Kuva Googlen kuvahausta

lauantai 13. helmikuuta 2010

Suosikkiohjaajiani, osa 1: Pedro Almodòvar

Vuosien varrella kuin salaa yhdeksi suosikkiohjaajakseni on noussut espanjalainen Pedro Almodòvar. Kun katselen vaikkapa omaa elokuvahyllyäni, se "Almodovar-osasto" on melkoisen runsas verrattuna moniin muihin ohjaajiin, ja pakko on ollut siis minunkin tunnustautua tämän omaperäisen miehen ihailijaksi.

Almodovarhan ei ole ainoastaan ohjaaja, vaan hän myös käsikirjoittaa kertomansa tarinat itse. Hänen IMDb-sivunsa "Awards" -kohta on huikea: "Won Oscar. Another 90 wins & 61 nominations". Mistään turhasta äijästä ei siis ole kyse.

Avoimesti homoseksuaali Almodovar kuvaa elokuvissaan hyvin rankkoja ja arkoja aiheita - muttei koskaan unohda lisätä mukaan komediallista elementtiä. Hänen elokuvansa pursuavat transvestiittejä, homoseksuaaleja, nymfonaaneja, sukupuolen leikkauksen tehneitä, petettyjä, jätettyjä, hyväksikäytettyjä... aiheet liukuvat sujuvasti insestistä alkoholismiin, onnettomasta parisuhteesta yksinäisyyteen. Aina ne kuitenkin kertovat ihmisten välisistä, usein vaikeista ja eriskummallisista suhteista.

Yksi Almodovarin tavaramerkki on hänen selkeä rakkautensa pääosien naisiin. Hän kuvaa naisensa uskomattoman kauniilla ja persoonallisella tavalla, eikä koskaan pakota heitä johonkin stereotypiaan. Almodovarin luottonäyttelijät kuten Carmen Maura ja Penelope Cruz hehkuvat jokaisessa roolissaan naisena olemisen haurasta vahvuutta.


Almodovar aloitti elokuvan teon kuvaamalla kaitafilmille lyhytelokuvia. Vuonna 1980 alkoi hänen virallinen elokuvaohjaajan uransa, eikä sille loppua näy. Hän on Cannesin elokuvajuhlilla voittanut parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta Kaikki äidistäni ja parhaan käsikirjoituksen palkinnon elokuvasta Volver - Paluu. Sama elokuva palkittiin myös kollektiivisella palkinnolla sen kuuden naisnäyttelijän kesken. Oscarinsa Almodovar sai elokuvan Puhu hänelle käsikirjoituksesta, mistä hän oli myös ehdolla ohjauspalkinnon saajaksi.


Almodovarin pitkät elokuvat:
  1. Los abrazos rotos - Särkyneet syleilyt (2009) - *** - Tarina rakkaudesta ja mustasukkaisuudesta sokean elokuvaohjaaja Mateo Blancon kertomana. Almodovarin aikuismaisimpia elokuvia, mutta ei nouse vaikuttavuudessaan ohjaajan parhaimmistoon. Pääosassa menetettynä rakkautena Penelope Cruz.
  2. Volver - Paluu (2006) - **** - Raadollinen kuvaus kuuden naisen elämästä. Loppuhuipennus tuntuu kammottavalta, vaikka tarina muuten on kerrottu melkoisen kevyesti. Pääosassa Penelope Cruz.
  3. La mala educación - Paha kasvatus (2004) - ***** - Yksi suosikeistani. Perustuu Almodovarin omaan kokemukseen katolilaisessa sisäoppilaitoksessa. Pääosassa meksikolainen Gael Garcia Bernal.
  4. Hable con ella - Puhu hänelle (2002) - **** - Tarina yksinäisyydestä. Ei päässyt aivan suurimpien suosikkieni joukkoon.
  5. Todo sobre mi madre - Kaikki äidistäni (1999) - ***** - Almodovarin äidin rakkaus purkautuu tässä elokuvassa mielenkiintoisella tavalla. Aivan loistava elokuva.
  6. Carne trémula - Lihan värinä (1997) - **** - Mielenkiintoinen ihmissuhdehässäkkä pääosissaan Penelope Cruz ja Javier Bardem.
  7. La flor de mi secreto - Salaisuuteni kukka (1995) - odottaa katsomista dvd-hyllyssä
  8. Kika (1993) - odottaa katsomista dvd-hyllyssä
  9. Tacones lejanos - Korkeat korot (1991) - näkemättä
  10. ¡Átame! - Ota minut! Sido minut! (1990) - *** - Hassu tarina kidnappauksesta ja uhrin rakastumisesta kidnappaajaansa. Pääosassa Antonio Banderas.
  11. Mujeres al borde de un ataque de nervios - Naisia hermoromahduksen partaalla (1988) - **** - Ensimmäinen Almodovar-elokuvani, joka on säilyttänyt kulttiasemansa. Tarina ryhmästä onnettomia naisia, joiden elämä kummallisesti tuntuu kietoutuneen saman miehen ympärille. Oli Oscar-ehdolla vieraskielisten elokuvien sarjassa. Pääosassa Carmen Maura ja sivuosassa mm. Antonio Banderas.
  12. La ley del deseo - Intohimon laki (1987) - *** - Tarina muistinsa menettävästä elokuvaohjaajasta ja tähän intohimoisesti rakastuneesta nuoresta miehestä.
  13. Matador (1986) - odottaa katsomista dvd-hyllyssä
  14. ¿Qué he hecho yo para merecer esto!! - Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? (1984) - **** - Carmen Mauran tähdittämä huima sekasotku.
  15. Entre tinieblas - Pahat tavat (1983) - odottaa katsomista dvd-hyllyssä
  16. Laberinto de pasiones - Intohimojen labyrintti (1982) - *** - Almodovar itse tekee lavaesiintymisen tässä hyvin komediallisessa ja suorasukaisessa ihmissuhdesopassa, jonka insestikohtaukset ällöttävät. Nuori Antonio Banderas tekee yhden ensimmäisistä elokuvarooleistaan homoseksuaalina Sadecina. Tämän jälkeen hänet on nähty vielä useasti kuvaamassa miesrakkautta, mutta vuosien mittaan hän pääsi esittämään muitakin rooleja - päätyen lopulta Hollywoodin kassamagneetiksi.
  17. Pepi, Luci, Bom y otras chicas del montón - Pepi, Luci, Bon ja muut tytöt (1980) - näkemättä

Kuvat Googlen kuvahausta