torstai 28. tammikuuta 2010

Oli vuosi 1974...

...ja silloin eräänä huhtikuisena aamuna minäkin tähän maailmaan putkahdin. Siitä on kohta 36 vuotta ja välillä kun ajattelen ikääni tuollaisena numerona, se tuntuu hurjan isolta luvulta. Sehän tarkoittaa, että lähestyn seuraavaa vuosikymmentä uhkaavasti. Mutta sitten sitä muistaa, että ikä on vain numero - tärkeintä on se, miltä tuntuu sisältä ja sisimmässään ei kannata koskaan kasvaa liian vanhaksi :)

Ja kun katselee julkkiksia, jotka ovat saman ikäisiä, voi vaan ajatella, minäkin olen ainakin yhtä nuorekas kuin he :) Jokin aika sitten Mikaela haastoi ihmiset esittelemään oman syntymävuotensa julkkiksia ja tässä esittäytyy nyt vuonna 1974 syntyneitä julkkiksia. Hienoja naisia vuonnani on syntynyt monta, mutta mieskomeus on tainnut jättää tuon vuoden välistä, sillä varteenotettavia miesnäyttelijöitä löysin vain kaksi.


Hilary Swank tuli minulle tutuksi aivan loistavassa draamassa Boys don't cry tyttönä, joka oli sisimmässään poika. Rooli oli rankka ja uskomattoman hieno, mutta se on siltikin jäänyt ainoaksi, jonka kunnolla Swankilta muistan (mutta toim. huom. en ole nähnyt Million Dollar Babya). Kaksi Oscaria takataskussa tällä naisella, ja ajatella miten nuori! :)

Ihastuttavan suloinen Amy Adams puolestaan tuli minulle tutuksi vasta Disneyn satumaisessa elokuvassa Lumottu. Siinä Adams näyttelee sadusta oikeaan elämään putkahtavaa prinsessaa, jolla on hieman sopeutumisvaikeuksia. Sen jälkeen Adams onkin tehnyt loistavia rooleja, joista viimeksi olen nähnyt hänet Meryl Streepin rinnalla draamassa Doubt sekä samaisen legendan kanssa suloisessa Julia & Julie -elokuvassa. Ihanan nuorekas, luonnollisen kaunis ja suloinen nainen. Takana jo kaksi Oscar-ehdokkuutta - pääseeköhän tämä tyttönen samoihin lukuihin kuin Streep?

 

Seiskanelosia miesnäyttelijöitä edustavat vain Christian Bale ja Leonardo DiCaprio. Bale ei jostain syystä ole koskaan minun suosikeissani korkeimmalle päässyt. En tiedä, mikä miehessä on, sillä komia on ja hyvä näyttelijä. Siltikään sydän ei lepata samalla tavalla kuin monien muiden kohdalla. Hienoja roolisuorituksia mm. elokuvassa Prestige ja The New World, mutta Batmanissa jäi Ledgerin Jokerin varjoon kokonaan.

DiCaprio puolestaan on uskomaton tapaus - miten hän voi olla jo 35, kun näyttää edelleen ihan pikkupojalta? Nuorempana minun makuuni liian babyface, joskin näyttelijänä aina kovasti mieleeni. Vanhemmiten komistunut huimasti. Takana on jo kolme Oscar-ehdokkuutta (parhaasta roolistaan Gilbert Grapen pikkuveljenä, Lentäjästä sekä Blood Diamondista), voi vaan kuvitella mitä kaikkea tämä nuorukainen vielä ehtii elokuvarintamalla tekemään! Veikkaisin Jack Nicholsonin manttelinperijäksi. Ihailen häntä myös hänen tekemänsä ympäristönsuojelutyönsä takia.

 

Chloe Sevigny juurikin näytteli Hilary Swankin rakastettua elokuvassa Boys don't cry - Oscar-nomineerauksen arvoisesti. Persoonallinen nuori nainen :)

Yksi kauneimmista supermalleista on mielestäni Kate Moss, jota ei myöskään uskoisi ikäisekseen. Johnny Depp-fani toki muistaa hänet pääasiassa Deppin kihlattuna...

 

Penelope Cruz, vain päivän nuorempi kuin minä. Yksi maailman kauneimmista naisista ja tämän hetken lahjakkaimmista näyttelijöistä. Ihana espanjatar, joka loistaa roolissa kuin roolissa - parhaiten mieleen on jäänyt hänen hieno suorituksensa Pedro Almodovarin Volverissa, sekä tietysti myös Woody Allenin Vicky Cristina Barcelonassa. Olen iloinen, kun juuri hän, suurin suosikkini, on melkein synttärisamikseni :)

Eva Mendes jos joku on seksisymboli. En muista yhtään Mendesin roolia, jossa hän *ei* olisi ollut jollakin tapaa seksisymboli, mutta mikäs siinä, kaunis ja seksikäs nainenhan hän on! Ja jotenkin jännällä tavalla rankka mimmi. Me likes.
 

Muusikoista mukana on 1974 syntyneet Robbie Williams ja Alanis Morissette. Williamsilla on muutama todella kaunis kappale, mutta en siltikään ole hänen suuri faninsa. Samoin on Morissetten kanssa. Mutta Morissettella on yksi parhaista Jumala -rooleista, mitä olen nähnyt ;-) Kevin Smithin Dogma nyt on muutenkin loistava.

Entä mikä oli paras vuonna 1974 tehty elokuva?

"There are many things my father taught me here in this room. He taught me: keep your friends close, but your enemies closer."

"If anything in this life is certain, if history has taught us anything, it is that you can kill anyone."

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Jotain ihan muuta: terveysasiaa!

Olen pari päivää aivastellut ja niistänyt kotona raivostuttavassa flunssassa ja kirjoittelustakaan ei ole tullut mitään. Tuli sitten mieleeni suositella muillekin aivan loistavaa, luonnonmukaista keksintöä tukkoisen nenän avuksi! Muutama vuosi sitten mieheni veli suositteli kapistusta nimeltään "Sarvikuono" - ensin ajatus suolavedestä nenäonteloissa tuntui todella epämiellyttävältä, mutta sitten testasin vehjettä ja juku, eihän se niin kamalaa ollutkaan.

Mutta ne hyödyt! Minä saan lähes joka kerta flunssan jälkitautina poskiontelontulehduksen ja siihen on pitänyt popsia antibioottikuuri jos toinenkin. Tuolla Sarvikuonolla olen saanut orastavan tulehduksenkin väistymään, mikä on aivan loistavaa.

Sarvikuono on siis muovinen astia, johon laitetaan mitallinen tavallista ruokasuolaa (ei Pan- tai muuta erikoissuolaa) ja täytetään kädenlämpöisellä vedellä. Astian kapeampi pää asetetaan toisen sieraimen kohdalle, kallistetaan pää sivulle ja a vot, siinäpä huuhdeltuvat mukavasti röörit pään sisältä. Ensituntumalta kapine vaatii vähän opettelua, sillä vesi valuu helposti nieluun, mutta kun tekniikan oppii, ei se enää tunnu epämiellyttävältä ollenkaan.

Jos siis poskiontelontulehdukset vaivaa, suosittelen tutustumaan Sarvikuonoon. Näitä saa noin kympillä esim. apteekeista. Lisätietoa Wikipediasta ja vaikkapa Allergiakaupasta.

Leffoja olen katsellut muutaman näiden kahden päivän aikana - eilen pyöri kaksi pitkään hyllyssäni katselua odottaneista elokuvista: The adventures of Priscilla, Queen of Desert sekä Dirty Pretty Things, sekä illalla My sister's keeper. Tämä aamu puolestaan alkoi Gerard Butlerilla ja Gamerilla. Koitan muutaman sanasen jossain vaiheessa näistäkin saada raapustettua :) Seuraavaksi voisikin katsoa vaikkapa Looking for Ericin.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Upeiden naisten musikaali - Nine (***)

Rob Marshall oli Oscar-ehdolla musikaalistaan Chicago vuonna 2002. Tänä vuonna tarkoitus oli selkeästikin uusia tuo nomineeraus, mutta mitenkähän käynee? Golden Globe-ehdokkuuksia Marshallin uusi ohjaus sai viisi kappaletta, mutta yhtään se ei voittanut.

Ulkoisilta arvoiltaan Nine on kaikkea, mitä elokuvantekijä voi toivoa: on loistava tähtikaarti, jonka lähes kaikki esiintyjät ovat himoitun pystin voittaneet, pääosamies jopa kahteen kertaan ja rahaa on selvästikin ollut käytössä studiolta. Mutta mutta. Eipäs hätäillä. Kunnon käsikirjoitus tarvitaan myös.

Nine on tarina italialaisesta elokuvaohjaajasta Guido Continista (Daniel Day-Lewis), joka on menettänyt inspiraationsa tehdä elokuvia. Enää ei vaan ideoita tule. Henkilökohtaisen elämänsä miesrukka on sotkenut täysin - vaikka hänellä on ihana vaimo Luisa (Marion Cotillard), hän on täysin koukussa rakastajattareensa Carlaan (Penelope Cruz).

Guidon naiset eivät lopu näihin kahteen: häntä auttaa ja ymmärtää puvustaja / henkilökohtainen avustaja Lilli (Judi Dench), muistoissa pyörii Sofia Lorenin esittämä Mamma sekä miehen ensimmäinen kosketus naisiin, Fergien äkäisesti näyttelemä Saraghina. Lisäksi kuvioissa pyörii Guidon kuvankaunis lempinäyttelijä Claudia (Nicole Kidman) ja miehen pöksyihin yrittää päästä myös toimittaja Stephanie (Kate Hudson).

 

Eipä siis ihme, että pää on miehellä pyörällä! Etsiessään inspiraatiotaan hän tallaa jalkoihinsa naisen kuin naisen, mutta ilman naisiaan hän ei pärjää. Pian onkin jäljellä vain ihmisraunio.

Nine on visuaalisesti upea ja naiset loistavia, ja he laulavatkin kauniisti ja koskettavasti. Mutta Day-Lewis, mitä ihmettä, ei vaan toimi. Laulu on mitä on, ja muutenkaan mies ei kärvistellessään herätä minkäänlaista sympatiaa.

 

Nine on parhaimmillaan naisissaan - Cotillardin esitys kaiken uhranneena ja petettynä vaimona tuo tipan linssiin, Cruzin petetyn rakastajattaren esitys puolestaan tihkuu seksiä ja antaa terveellisesti seksikkään naisen kuvan langanlaihojen mallien maailmassa.

Mutta kaiken kauneuden, hörhelöiden, hienojen lauluesitysten takana on tuikitavallinen tarina pettävästä miehestä ja hänen ahdistuksestaan. Ei meikäläistä nyt ihan hirveästi lämmittänyt ja enemmän minun sympatioita sai Cotillardin ahdistunut vaimo.

Yhteenvetona: tarinaltaan hyvinkin keskinkertainen, joskin visuaalisesti komea, sisältää muutamia hienoja lauluesityksiä, mutta päähenkilön osalta olin niidenkin suhteen pettynyt. Hienot suoritukset aikalailla kaikilta naisnäyttelijöiltään, yleensä loistava Day-Lewis petti pahan kerran.

 


Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Rob Marshall
Käsikirjoitus: Michael Tolkin, Anthony Minghella, perustuu Arthur Kopitin ja Maury Yestonin Broadway-musikaaliin
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Marion Cotillard, Penelope Cruz, Nicole Kidman, Judi Dench, Kate Hudson, Sofia Loren, Fergie
Valmistusmaa: Yhdysvallat / Italia 2009
Genre: draama, musikaali
Ensi-ilta: 19. helmikuuta
IMDb
Trailer: tsekkaa Applelta

maanantai 25. tammikuuta 2010

MovieMonday 24: Valkokangassatu - The Princess Bride

Tämän viikon Elokuvamaanantain aiheena on valkokangassatu (tai elämänvalhe). Päädyin tuohon iloisemmansävyiseen aiheeseen ja valitsin esiteltäväksi yhden elokuvahistorian suloisimmista aikuisten saduista, Rob Reinerin vuonna 1987 ohjaaman Princess Briden (Suomessa tunnettu myös Prinsessan ryöstö -nimellä).

"Scaling the Cliffs of Insanity, Battling Rodents of Unusual Size, Facing torture in the Pit of Despair. - True love has never been a snap"

Princess Bride kertoo suloisen Buttercupista (Robin Wright Penn) ja Westleyn (Cary Elwes) rakkaustarinan, mutta mukana on reilusti hurttia huumoria, hersyvää dialogia, miekkataistelua, fantasiaa, taikuutta, urheutta - kaikkea mitä kunnon sadussa pitää ollakin! Hyvän mielen elokuva, josta en ole kenenkään sanovan mitään pahaa :) Jotain sadun suloisuudesta kertoo myös sen sijoitus IMDb:n Top 250-listalla.

Jos et ole Princess Bridea koskaan nähnyt, nyt heti hopi hopi vuokraamoon tai mistä ikinä elokuvasi hankitkaan. Lupaan, ettet kadu :)

Inigo Montoya: You seem a decent fellow. I hate to kill you.
Man in Black: You seem a decent fellow. I hate to die.

Tammikuun poika - Orlando Bloom (s. 13.1.1977)

Tammikuun pojaksi valikoitui ennen joulua Englannin Canterburyssä tammikuun 13. päivä 1977 syntynyt Orlando Bloom.

Orlandon sukujuuret ovat mielenkiintoiset siinä mielessä, että hänen isänä pitämänsä Harry Bloom, joka kuoli pojan ollessa 4-vuotias, ei ollutkaan Orlandon biologinen isä. Orlandon ollessa 13-vuotias hänen äitinsä paljasti, että biologinen isä onkin perhetuttu Colin Stone, joka Harryn kuoleman jälkeen auttoi äitiä Orlandon ja sisarensa Samanthan kasvatuksessa.


Lievästi lukihäiriöinen Orlando ei pärjännyt kovin hyvin koulussa, muuten kuin taideaineissa. 16-vuotiaana hän muutti Lontooseen ja liittyi National Youth Theatreen, jonka kautta hän sai stipendin British American Drama Academyyn. Kuten moni muukin aloitteleva näyttelijä, Orlandokin näytteli uransa alkuaikana lukuisissa brittisarjoissa.

Vuonna 1999 Orlando osallistui ohjaaja Peter Jacksonin näyttelijöidenetsintätilaisuuteen ja loppu onkin historiaa: 18 kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin kuvaamaan Tarua sormusten herrasta Legolasin vaalea peruukki päässä, sen jälkeen Will Turnerin rooliin kolmeen Pirates of the Caribbean -elokuvaan legendaarisen Johnny Deppin rinnalle, välissä työskentelemään ohjaajalegendan Ridley Scottin kanssa elokuviin Isku Mogadishuun ja Kingdom of Heaven, Brad Pittin rinnalle Troijaan... Aika huima nousu, loistava mäihä!


Orlando nimettiin Unicefin hyväntahdonlähettilääksi viime lokakuussa.

Orlandolla on rooli episodielokuvassa New York, I love you. Tuota kyseistä elokuvaa odotan kovasti näkeväni, sillä pidin paljon sen "sisarelokuvasta" Paris, Je t'aime. Toivottavasti tulee Suomeenkin ihan teatteriin asti.

Orlandon sanomaa:


"When I'm not working, I prefer to sit and do nothing. The simple things suddenly become more enjoyable".


"If life isn't about humanity, then tell me what it's about, because I'd love to know".

lauantai 23. tammikuuta 2010

Kirjoja: Katja Kallio - Tyypit

Kirjoittelin vähän aikaa sitten lukemastani Katja Kallion kirjasta Karilla ja sain suositteluja lukea hänen kirjansa Tyypit. Pistin kirjan samalta istumalta kirjastoon varaukseen ja lukaisin sen saatuani saman tien. Tämän kirjan "lukaisuun" nyt tosin ei paljon aikaa tarvita, sillä kyseessä on pieni, vähän reilu satasivuinen pokkari, joka sisältää lyhyitä tarinoita erilaisista tyypeistä.

Tyypit on kokoelma kuvauksia ihmistyypeistä, joista jokaiselle on varattu muutama sivu. Mukana on niin Aviomies, Ex-poikaystävä, Äiti, Terapeutti, Siivooja, Katolilainen ystävää ja Italialainen poikaystävä. Kalliolla on ihastuttava tapa kuvailla hyvin elävällä tavalla erilaisia ihmistyyppejä ja kirjoitustyyli jättää miettimään, voiko nämä olla kirjoitettu ihan pelkästään omasta mielikuvituksesta. Niin eläviltä kertomukset tuntuvat, että voisi hyvinkin kuvitella niiden kumpuavan kirjoittajan omasta elämästä ja kokemuksista.

Pidän todella paljon kevyestä lukemisesta, jossa on kuitenkin jotain järkeä tai ainakin että tekstissä on jotain pieniä "koukkuja". Kallion kirjassa näitä on yllinkyllin, ja sain itseni kiinni muutamaan kertaan nauramasta ääneen joillekin yksityiskohdille. Välillä hänen huomionsa ovat hyvinkin teräviä ja kevyen tyylin alla saattaa piillä vakavia vivahteita ihmissuhteiden hankaluudesta, mutta toisaalta myös ihmisen itsensä omasta sisäisestä minästä.

Elokuvafanille Kallion kirjoissa on vielä sekin mukava puoli, että niissä on yleensä mukana ainakin jotain viitteitä elokuvamaailmaan.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Tulossa Suomeen 2010: Prinsessa Mononoke

Japanisen animaatiomestarin Hayao Miyazakin tuotosten tuominen Suomen elokuvateattereihin jatkuu. Nyt on vuorossa yksi Miyazakin parhaimmista, eeppinen Prinsessa Mononoke. Vuonna 1997 tehty animaatio kertoo nuoresta soturista, Ashitakasta, joka joutuu kirouksen uhriksi. Etsiessään parannuskeinoa hän törmää sotaan, jonka toisella puolella taistelee susien kasvattama Prinsessa Mononoke.

Mononoken on ennustettu saapuvan teattereihin 26. helmikuuta. Mahtavaa, että tämäkin mestarillinen animaatio saadaan vihdoin Suomeen!

torstai 21. tammikuuta 2010

Tammikuun tyttö - Zooey Dechanel (s. 17.1.1980)

Ennen joulua listasin yhden näyttelijäsuosikkini jokaiselle kuukaudelle tälle vuodelle. Tarkoitukseni on tässä nyt vuoden varrella kuukausittain esitellä nämä kuukauden tytöt ja pojat tarkemmin.

Tammikuun tyttö on kalifornialainen Zooey Dechanel, syntynyt Los Angelesissa 17. tammikuuta 1980. Hänen isänsä on viisi kertaa Oscar-ehdolla ollut kuvaaja Caleb Dechanel ja äitinsä näyttelijä Mary Jo Dechanel (joka näytteli mm. Twin Peaks -sarjassa Donnan äitiä).

Pienestä pitäen näyttelijäksi halunnut Zooey tuli suuren yleisön tietoisuuteen Cameron Crowen elokuvassa Almost famous (2000). Minulle Zooey tuli kunnolla tutuksi vasta 2005 Linnunradan käsikirjassa liftareille, jossa hän näytteli ihanaa Trilliania. Jostain syystä en edes muista häntä Almost famousista (note to self: katso leffa uudestaan!).

Zooey ihastutti ihailtavana nuorena opettajattarena nuoremmalle yleisölle suunnatussa, mutta äärimmäisen suloisessa ja vaikuttavassa fantasiadraamassa Silta salaiseen maahan (2007). Samana vuonna hänet nähtiin pienessä roolissa Brad Pittin tähdittämässä Jesse Jamesin salamurhassa. Räväkän tytön rooli Yes manissa Jim Carreyn vastapelurina oli omiaan Zooeylle ja antoi tuolle komediallekin aivan omanlaisensa säväyksen.


Viime vuonna Zooey nähtiin puolestaan ihastuttavan (500) days of Summer -elokuvan tähtenä. Summer oli ehdolla parhaaksi komedia/musikaalielokuvaksi Golden Globeissa samoin kuin Zooeyn rinnalla elokuvassa nähty Joseph Gordon-Levitt.

Zooeyltä on tulossa tänä vuonna uusi elokuva, fantasiaseikkailu Your Highness, jossa hän näyttelee yhdessä mm. Natalie Portmanin ja James Francon kanssa.

Näyttelemisen ohella Zooey myös laulaa - ja hänen karaokelauluaan voidaan kuulla (500) days of Summer -elokuvassa. Yes manissa hän laulaa bändin solistina. Lisäksi Zooey osaa soittaa useita instrumentteja kuten vaikkapa banjoa ja ukuleleä.

Persoonallisen näköinen bambinsilmäinen Zooey on myös vegaani.

Zooeyn sanomaa:



"I'm the worst at picking what movies are going to do well. I have no idea. I'm really surprised if a movie I like does well."


"I don't want to be a babe. I don't want vanity to ever get in the way, because I think to maintain that, you have to be aware of yourself all the time, and that gets in the way of acting. My job's not to be the beautiful person. My job is to be the best actor I can be."

BAFTA -ehdokkaat julkistettu

Brittien Oscarit eli BAFTAt jaetaan helmikuun 21. päivä. Vaikka monin tavoin nämä palkintotilaisuudet ovat samantyyppisiä Oscareiden kanssa, hyvin usein BAFTA -voittajat ovat kuitenkin eri. Lisäksi mukana on paljon brittiläisiä sävyjä ja toki enemmän brittiehdokkaita kuin Oscareissa.

Viime vuonna BAFTA -voittajat isoimmissa kategorioissa olivat pääasiassa samoja kuin Oscar-voittajat lukuuottamatta miespääosaa, jonka Briteissä sai Mickey Rourke ja USAssa Sean Penn.

Tänä vuonna suurimmat BAFTA -ehdokkaat ovat Avatar, An Education ja The Hurt Locker, joista jokaisella on kahdeksan ehdokkuutta. District 9 keräsi seitsemän ehdokkuutta ja Up in the air ja Inglourious Basterds molemmat kuusi. Näistä minulla on vielä näkemättä Education ja Hurt Locker.

Brittifilmien kategoriasta olen nähnyt vain Moonin, ja siitä tykkäsin kovasti. Pitääkin laittaa nuo loput korvan taakse!

Ei-englanninkielisten elokuvien kategoriassa olin iloinen Let the right one in (Ystävät hämärän jälkeen) -elokuvan ehdokkuudesta. Hienoa, että fantasia/kauhupainotteinen pieni ruotsalainen elokuva on ehdolla, varsinkin kun se on niin hyvä.

Tämän vuoden BAFTA -ehdokkaat listassa:

BEST FILM
Avatar
An Education
The Hurt Locker
Precious: Based on the novel Push by Sapphire
Up In The Air 

OUTSTANDING BRITISH FILM
An Education
Fish Tank
In The Loop
Moon
Nowhere Boy


OUTSTANDING DEBUT BY A BRITISH WRITER, DIRECTOR OR PRODUCER
LUCY BAILEY, ANDREW THOMPSON, ELIZABETH MORGAN HEMLOCK, DAVID PEARSON Directors, Producers – Mugabe and the White African
ERAN CREEVY Writer/Director – Shifty
STUART HAZELDINE Writer/Director – Exam
DUNCAN JONES Director – Moon
SAM TAYLOR-WOOD Director – Nowhere Boy

DIRECTOR
James Cameron - Avatar
Neill Blomkamp - District 9
Lone Scherfig - An Education
Kathryn Bigelow - The Hurt Locker
Quentin Tarantino - Inglourious Basterds

ORIGINAL SCREENPLAY
Jon Lucas, Scott Moore - The Hangover
Mark Boal - The Hurt Locker
Quentin Tarantino - Inglourious Basterds
Joel Coen, Ethan Coen - A Serious Man
Bob Peterson, Pete Docter - Up

ADAPTED SCREENPLAY
Neill Blomkamp, Terri Tatchell - District 9
Nick Hornby - An Education
Jesse Armstrong, Simon Blackwell, Armando Iannucci, Tony Roche - In The Loop
Geoffrey Fletcher - Precious: Based on the novel Push by Sapphire
Jason Reitman, Sheldon Turner - Up In The Air

FILM NOT IN THE ENGLISH LANGUAGE
Broken Embraces
Coco Before Chanel
Let The Right One In
A Prophet
The White Ribbon


ANIMATED FILM
Coraline
Fantastic Mr Fox
Up


LEADING ACTOR
Jeff Bridges - Crazy Heart
George Clooney - Up in the Air
Colin Firth - A Single Man
Jeremy Renner - The Hurt Locker
Andy Serkis - Sex & Drugs & Rock & Roll

LEADING ACTRESS
Carey Mulligan - An Education
Saoirse Ronan - The Lovely Bones
Gabourey Sidibe - Precious: Based on the Novel Push by Sapphire
Meryl Streep - Julie & Julia
Audrey Tautou - Coco Before Chanel

SUPPORTING ACTOR
Alec Baldwin - It’s Complicated
Christian McKay - Me and Orson Welles
Alfred Molina - An Education
Stanley Tucci - The Lovely Bones
Christoph Waltz - Inglourious Basterds

SUPPORTING ACTRESS
Anne-Marie Duff - Nowhere Boy
Vera Farmiga - Up in the Air
Anna Kendrick - Up in the Air
Mo'Nique - Precious: Based on the Novel Push by Sapphire
Kristin Scott-Thomas - Nowhere Boy

MUSIC
Avatar - James Horner
Crazy Heart - T-Bone Burnett, Stephen Bruton
Fantastic Mr Fox - Alexandre Desplat
Sex & Drugs & Rock & Roll - Chaz Jankel
Up - Michael Giacchino

CINEMATOGRAPHY
Avatar - Mauro Fiore
District 9 - Trent Opaloch
The Hurt Locker - Barry Ackroyd
Inglourious Basterds - Robert Richardson
The Road - Javier Aguirresarobe

EDITING
Avatar - Stephen Rivkin, John Refoua, James Cameron
District 9 - Julian Clarke
The Hurt Locker - Bob Murawski, Chris Innis
Inglourious Basterds - Sally Menke
Up In The Air - Dana E. Glauberman

PRODUCTION DESIGN
Avatar
District 9
Harry Potter and the Half-Blood Prince
The Imaginarium of Doctor Parnassus
Inglourious Basterds


COSTUME DESIGN
Bright Star
Coco Before Chanel
An Education
A Single Man
The Young Victoria


SOUND
Avatar
District 9
The Hurt Locker
Star Trek
Up


SPECIAL VISUAL EFFECTS
Avatar
District 9
Harry Potter and the Half-Blood Prince
The Hurt Locker
Star Trek


MAKE UP & HAIR
Coco Before Chanel
An Education
The Imaginarium of Doctor Parnassus
Nine
The Young Victoria


SHORT ANIMATION
The Gruffalo
The Happy Duckling
Mother of Many


SHORT FILM
14
I Do Air
Jade
Mixtape
Off Season



Let the right one in - Ystävät hämärän jälkeen

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Totoro!!

Tilasin ensimmäinen päivä joulukuuta 3-vuotiaalle tyttärelleni (...ja ehkä vähän itsellenikin) Ebaysta Totoron. Myyjä sijaitsi Hong Kongissa, mutta hinta oli huomattavasti edullisempi kuin Suomessa ja päätin sitten ottaa riskin ja pistää tilauksen vetämään, kun tyttäreni oli niin kova Totoro-fani.

Ehdin jo pelätä, että sinne meni rahat, mutta sitten lähes kahden kuukauden odottelun jälkeen postinkantaja oli tiputtanut lapun, että isokokoinen kirje on noudettavissa postista. Ja siellähän se Totoro oli :) ja se on todella hieno! Tuollainen noin 30 cm korkea, pulleamahainen Totoro, jonka pään päällä seisoo pikku-Totoro.


Lennokas draamakomedia - Up in the air (****)

Golden Globe -ehdokkuuksia useammankin (Paras draamaelokuva, paras miespääosa (draama), paras naissivuosa, paras ohjaaja, paras käsikirjoitus) kahminut - ja niistä käsikirjoituksen palkinnon saanut - Jason Reitmanin (Juno, Thank you for smoking) uusi draamakomedia Up in the air kertoo yrityssaneerauksia työkseen tekevästä Ryanista (George Clooney), joka elää suurimman osan elämästään lentokoneissa, lentokentillä ja hotelleissa.


Ryanin suurin intohimo elämässä on kerätä 10 miljoonaa kanta-asiakasmailia. Kun hän tapaa itsensä kaltaisen reissunaisen (Vera Farmiga), jokin liikahtaa Ryanin yksinäisessä sielussa ja yllättäen hän alkaa lämmetä asioille, joita ei kuvitellut kokevansa koskaan.

Tarinasta on vaikea kertoa enempää spoilaamatta, joten en siis kerro. Up in the air on todella hieno draamakomedia, joka kertoo tarinansa siirappimaista loppua välttäen. Clooney tekee mahtavaa työtä reissumiehenä ja Farmigan suoritus on aivan samalla tasolla. Hienosti valittu pääosapari!  

Anna Kendrick Ryanin nuorena "oppilaana" vetää myös roolinsa kunnialla. Twilight -sarjassa Bellan ystävää Jessicaa näyttelevä Kendrick on aikaisemmin ollut minun silmääni vain jäykistelevä nuori tyttönen. Nyt Kendrick suoriutuu legendaarisen Clooneyn rinnalla ensiluokkaisesti. Sam Elliott tekee hauskan pikkuroolin lentokoneen kapteenina.


Teemaltaan sattumoisin hyvin ajankohtaiseksi osoittautunut Up in the air on käsikirjoitukseltaan hieno ja mielenkiintoisesti kerrottu elokuva, jossa on hienoja ilmojen teiltä otettuja kuvatuksia matkalla. Ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa kaikille! Oscareita odotellessa... tämä on potentiaalinen vaihtoehto monessa kategoriassa.

Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Jason Reitman
Käsikirjoitus: Jason Reitman, Sheldon Turner
Pääosissa: George Clooney, Vera Farmiga, Anna Kendrick, Jason Bateman, Melanie Lynskey
Valmistusmaa: Yhdysvallat 2009
Genre: komedia, draama
Ensi-ilta: 29. tammikuuta
IMDb
Trailer: tsekkaa Applelta

tiistai 19. tammikuuta 2010

Guy Ritchien Sherlock Holmes (***)

Odotin Guy Ritchien ohjaamaa versiota legendaarisesta Sherlock Holmesista innolla. Leffan traileri oli jo omiaan kiihdyttämään toiminta- ja Robert Downey Jr-fanin aineenvaihduntaa.

Elokuvassa Robert Downey Jr on Sherlock Holmes ja Jude Law hänen hyvä ystävänsä Dr. Watson. Miehet asuvat perinteiseen tapaan yhteisessä talossaan Lontoon Baker Streetin numerossa 221b, mutta idylli uhkaa hajota, koska Watson mielii naimisiin. Holmesin periaatteessa pitäisi olla iloinen ystävänsä kohtalosta, mutta kaipailee kuitenkin yhteisiä hurjia seikkailuita.


Seikkailu saapuu nurkan taakse mustan magian muodossa. Lordi Blackwoodin (Mark Strong) johtama ryhmä uhraa nuoria tyttöjä, mutta Holmes & Watson onnistuvat pelastamaan heistä viimeisimmän ja samalla passittamaan Blackwoodin telkien taakse, suuntana hirttolava. Blackwoodin teloitus ei ole kuitenkaan loppu, vaan alku, sillä siitä alkaa varsinainen seikkailu, jossa tosiaankin tarvitaan Holmesin huippunopeaa päättelykykyä.


Uusi Sherlock Holmes on Ritchielle tyypilliseen tapaan vähän räkäinen ja rähjäinen, hikinenkin ja vanhalle viinalle haiseva. Mutta Downey Jr vetää roolin taas kerran omintakeisella tyylillään kotiin, mistä hänelle jo ensimmäinen kunnianosoitus Golden Globen muodossa annettiin. Downey Jr:n implusiivista Holmesia korostaa Law'n pidättyväisempi Watson - molemmat rooleihinsa sopivat kuin nyrkki silmään.


Vähän liikaa tavaraa tähän elokuvaan oli koitettu tunkea, mikä hieman latistaa tunnelmaa. Mutta muuten tarjolla on kokonaisuutena ihan mukava ja viihdyttävä toimintapläjäys historiallisessa Lontoossa - joka muuten näyttää todella hienolta keskeneräisine Tower Bridgeineen.

Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Guy Ritchie
Käsikirjoitus: Michael Robert Johnson, Anthony Peckham, Simon Kinberg
Pääosissa:Robert Downey Jr., Jude Law, Rachel McAdams, Mark Strong, Eddie Marsan
Valmistusmaa: UK / Australia / USA 2009
Genre: toiminta
Ensi-ilta: 22. tammikuuta
IMDb
Trailer: tsekkaa Applelta

maanantai 18. tammikuuta 2010

MovieMonday 23: The End - Butch Cassidy & Sundance Kid

Tämän viikon Elokuvamaanantain aiheena on The End - Loppu.

Mieleeni tuli monia lähiaikoina näkemiäni hienoja lopetuksia, kuten vaikkapa Tarantinon Kunniattomat paskiaiset, mutta en halua esitellä samaa elokuvaa montaa kertaa silloin kun muitakin on olemassa :) Lisäksi tuosta sanasta "The End" tulee aina mieleeni eräs elokuva-aloitus: Francis Ford Coppolan Apocalypse Now!:n alku, jossa viidakko räjähtää ja Doorsin The End kajahtaa...

Sitten mieleeni tuli eräs aivan loistava lopetus, klassikkoelokuva vuodelta 1969, tähtinään Robert Redford ja Paul Newman - Butch Cassidy & Sundance Kid (Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat) , joka on usein valittu buddy-elokuvien parhaimmistoon. Sen loppu on legendaarinen.

Golden Globet jaettu - elokuvasarjan läpikäyntiä

Viime yönä jaettiin tämänvuotiset Golden Globet. Suurimmaksi voittajaksi suoriutui James Cameronin megaelokuva Avatar voittaessaan sekä parhaan draamaelokuvan ja parhaat ohjauksen palkinnot. Olin hieman yllättynyt näistä valinnoista, mutta toisaalta, onhan kyseinen elokuva tahkonnut jo niin paljon rahaa lippuluukuilla (1.4 miljardia worldwide), että on kiilannut kakkoseksi ohi LOTR Kuninkaan paluun ja uhkaa jo Cameronin edellistä ennätystä Titanicia (1,8 miljardia).

Myös parhaan komediaelokuvan palkinto oli pienoinen yllätys. Kategorian voitti Kauhea kankkunen. Vaikka se olikin näin tavallisten ihmisten keskuudessa parhaimpana pidetty komedia viime vuonna, olisin kuvitellut palkinnon menevän vaikkapa Julie & Julialle tai (500) days of Summerille.

Komedia/musikaalisarjan näyttelijäpalkinnot ojennettiin Robert Downey Jr:lle Sherlock Holmesista ja Meryl Streepille Julie & Juliasta. En pullikoi vastaan, molemmat roolit ovat huikeita. Draamasarjassa näyttelijäpalkinnot menivät Sandra Bullockille (The Blind Side) ja Jeff Bridgesille (Crazy Heart). Kumpaakaan näistä elokuvista en ole nähnyt, mutta mielenkiinnolla jään odottamaan niiden rantautumista Suomeen.

Sivuosanäyttelijäpalkinnot menivät Mo'Niquelle elokuvasta Precious sekä Christoph Waltzille Kunniattomista paskiaisista. Preciousia odotan todella mielenkiinnolla nähtäväksi. Mieskategoriaan en osaa kuvitella muuta voittajaa - Waltz oli niin kammottavan niljakas älykkönatsina.

Parhaan käsikirjoituksen palkinto meni Jason Reitmanille ja Sheldon Turnerille elokuvasta Up in the air. Se meni ainakin hyvään kohteeseen! Up in the airista on tulossa arvio tällä viikolla myös täällä.

Paras animaatio oli Golden Globeissa Up - kohti korkeuksia, minkä allekirjoitan täysin. Ihastuttava, mutta niin syvällisiä teemoja sisältävä Up on harvinainen helmi animaatioiden keskuudessa.

Golden Globet usein viitoittavat tietä Oscareihin. Ne jaetaan maaliskuun 7. päivä. Mielenkiinnolla odotan, miten tänä vuonna nämä kaksi eroavat toisistaan vai eroavatko ollenkaan.

Listan kaikista voittajista sekä ehdokkaista voi vilkaista vaikkapa IMDb:ssä - klikkaa tästä.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Kirjoja: Katja Kallio - Karilla

Olen pitänyt oikeastaan kaikesta, mitä olen lukenut tai nähnyt Katja Kallion kirjoittamana - niin kirjoista kuin elokuvakäsikirjoituksistakin. Tässä vähän aikaa sitten Anzi kirjoitteli lukemastaan Kallion kirjasta ja sain inspiraation katsella kirjastosta, että mitäs kaikkea se Kallio onkaan kirjoitellut. Löysin kirjan Karilla, jota en ollut vielä aikaisemmin lukenut.

Karilla -romaania on kuvattu Kallion vakavimmaksi kirjaksi ja kieltämättä se ei ihan niin kevyttä tavaraa ollutkana kuin monet muut Kallion tuotokset. Tarina kertoo Katariinasta, Suomenlinnassa asuvasta vaimosta, 7-vuotiaan tyttären äidistä ja äänityöläisestä, joka yllättäen saa tietää isänsä kuolleen. Isäänsä hän ei ole tavannut sen jälkeen, kun tämä jätti perheensä taakseen Katariinan ollessa kaksi vuotta. Samalla hän saa tietää, että hänellä on kolme sisarusta.

Isän kuoleman ympärille kietoutuva tarina on kiehtova tutkielma eri ihmismielten suhtautumisesta periaatteessa itselle tuntemattoman ihmisen menetykseen, mutta toisaalta isän menetykseen. Se kertoo tarinansa luku kerrallaan jokaisen asiaankuuluvan näkökulmasta, mikä antaa tarinalle trillerimäistä fiilistä - siinä mielessä siis, että salaisuudet avautuvat pikkuhiljaa jokaisen henkilön kautta.

Todella monipuolisesti kirjoitettu kirja piti otteessaan koko matkan ja pitkästä aikaa luin kirjan saman tien, ilman sitä usean päivän / viikon / kuukauden makuuttamista yöpöydällä. Ihmettelin koko ajan kovasti sitä mielikuvituksen määrää, miten jollakin voi olla sana niin hyvin hallussa, että osaa kirjoittaa tällaista tekstiä? Osaa pitää kaikki langat käsissään niin, ettei mikään huku ja vielä kutoa siihen välille lisää mitä ihmeellisimmistä asioista. Hieno kirja, me likes!

Olen joskus aikaisemmin kirjoitellut Kallion kirjasta Elokuvamuisti.

torstai 14. tammikuuta 2010

Vampyyreitä jotka eivät kimalla - Daybreakers (***)

On vuosi 2019 ja ihmiskunta on saanut vampyyritartunnan - nyt vampyyrit johtavat maailmaa ja ihmiskunta on kuolemassa sukupuuttoon. Ihmisiä kasvatetaan tehotuotantofarmeilla kuin eläimiä ikään ja heistä kerätään verta vampyyrikunnan tarpeisiin.


Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanotaan, ja näin on käymässä ihmisille. Heitä metsästetään veritehtaaseen, mutta mikäli aitoa luomutuotetta on tarjolla, harva metsästäjistäkään pystyy vastustamaan kiusausta. Veren vähyys alkaa saada aikaan ikäviä mutaatioita vampyyreissä - toistensa verta syövät muuttuvat kammottaviksi hirviöiksi, joissa ihmisyyttä ei ole jäljellä lainkaan.

Veritehtaassa tohtori Edward Dalton (Ethan Hawke) pyrkii toisaalta löytämään keinoa tuottaa verivalmistetta, jolla veripula ja mutaatiot saataisiin aisoihin. Oikeasti hän kuitenkin haluaisi löytää parannuskeinon vampyrismille, mutta tutkimus tuottaa enemmän räjähtäneitä ruumiita kuin tuloksia.


Sattumalta Edward törmää ryhmään ihmisiä, joita johtaa Willem Dafoen esittämä Elvis, ja Edward on askeleen lähempänä parannuskeinon löytämistä.

Daybreakers on mielenkiintoisella tavalla erilainen vampyyritarina. Siinä kuitenkin pätevät vanhat, hyväksi todetut vampyyrimaailman lait, eli liika auringonvalo tappaa samoin kuin puukepin työntäminen sydämeen ja vampyyrit eivät näy peilissä. Yöllä elävä ja päivänvaloa karttava vampyyriyhteiskunta on jännästi toteutettu, ja ihmisiä kasvattava veritehdas Matrixin veroisesti kammottava näky. Kauhuelementtejä ja veren roiskumista viljellään ihan kiitettävästi, mutta en siltikään lokeroisi elokuvaa kauhuksi. Suositellaan vampyyritarinoiden ystäville ja vahvavatsaisille, joita ei häiritse irti revityt päät, mutta on siis turha odottaa mitään Twilight -meininkiä tästä...

...vaikka Ethan Hawke onkin syötävän suloinen vampyyri.



Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus ja käsikirjoitus: Michael & Peter Spierig
Pääosissa: Ethan Hawke, Willem Dafoe, Claudia Karvan, Sam Neill, Michael Dorman, Isabel Lucas
Valmistusmaa: Australia / USA 2009
Genre: sci-fi, trilleri, kauhu
Ensi-ilta: 22. tammikuuta
IMDb
Trailer: tsekkaa Applelta

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Uudelleenfilmatisoinnit - hyvä vai paha?


Eilen kauhistelin sitä, että 80-luvun nuorisoklassikosta Karate Kidistä on tulossa uusintaversio. Myöhemmin illalla aloin mietiskellä uudelleenfilmatisointien mielekkyyttä ja syitä. Koitin muistella hyviä päivitettyjä versioita ja mietin myös, missähän menee raja uudelleenfilmatisoinnille, onko yksikään elokuva niin "pyhä" että siitä ei koskaan tehtäisi uutta versiota.

Vastauksiahan näihin kysymyksiin on mahdotonta saada, mutta pähkäillä aina voi :) Tulin siihen tulokseen, että ehkäpä uusintaversioilla on sittenkin oma merkityksensä - siinä missä vuoden 1984 Karate Kid vaikutti minun ja monen muun 70-luvulla syntyneen elämään, vuoden 2010 Karate Kid voi puolestaan toimia tämän päivän lapsille ja nuorille. Maailma muuttuu Eskoseni, joten ehkä elokuvienkin päivittäminen tämän päivän muodin, musiikin ja yleisten tapojen mukaiseksi on järkevää.



Ja onhan maailmassa montakin hyvää uudelleenfilmatisointia. Monista elokuvista en ole edes nähnyt alkuperäistä, vaan pelkän remaken. Hyvä esimerkki tästä on Ocean's 11, josta olen nähnyt vain Steven Soderberghin ohjaaman hulvattoman hauskan version, mutta en lainkaan vuoden 1960 versiota tähtenään Frank Sinatra. Voin uskoa, että tuon Sinatra-version aikanaan nähneelle ajatus George Clooneyn esittämästä Danny Oceanista on voinut olla hankala.

Kun vertaa esimerkiksi Tim Burtonin vuonna 2005 ohjaamaa Charlie and the chocolate factorya Mel Stuartin vuonna 1971 ohjaamaan Willy Wonka and the chocolate factoryyn, ymmärrän päivityksen hyvin, vaikkakin molemmat elokuvat ovat hyvin samantyylisiä ja myös samalla tavalla ansiokkaita.

Joskus uuden version merkityksestä voidaan olla monta mieltä. Otetaan esimerkiksi Alfred Hitchcockin Psyko (1960), josta Gus Van Sant teki uuden version vuonna 1998 - kuvaten elokuvan aivan yksi yhteen alkuperäisen kanssa. Molemmat elokuvat olivat hyviä, mutta oliko Van Santin tekeminen tarpeen?

Entä millainen elokuva on sellainen, josta kukaan ei koskaan tohdi tehdä uusintaversiota? Olisikohan Francis Ford Coppolan Kummisetä sellainen? Ainakin olisi hyvin hyvin hankala kuvitella ketään toista Marlon Brandon jalanjälkiin näyttelemään legendaarista Don Corleonea.


Mitä mieltä sinä olet? Ovatko uudelleenfilmatisoinnit paikkansa ansainneet? Onko mikään liian pyhää remaken tekemiselle?

tiistai 12. tammikuuta 2010

Eiiih... Karate Kid 2010 traileri

Oli vuosi 1984, oli nuori Ralph Macchio ja oli vanha Pat Morita. Syntyi legendaarinen Karate Kid. Karate Kid oli lapsuudessani melkein Paluu tulevaisuuteen -elokuvan veroinen mestariteos. Se oli loistava ja mahtava teini-ikäisyyttä lähestyvien lasten elokuva, yksi muistutus siitä, että kuka tahansa voi pärjätä elämässä. Lisäksi Macchio oli suloinen poika ja Morita Yodan veroinen opettaja, kuka sellaisesta nyt voisi olla tykkäämättä?



On vuosi 2010, on nuori Jaden Smith ja ikääntyvä Jackie Chan. On tulossa Karate Kidin remake. Sen trailerin voi katsoa Applen trailerivarastosta täällä. Ei ei ei, ei tämä nyt oikein vakuuta. Vuosikausiin en ole alkuperäistä Karate Kidiä katsonut ja voihan olla, että se on loistonsa jo menettänyt, mutta siltikään tämä uudelleenlämmitys ei tunnu oikealta. Jopa musiikki tuntuu väärältä. Pitää varmaan kaivella alkuperäinen elokuva jostain ja nostaligioida ihan keskenään ;-)


Vastaus kuvahaasteeseen: Omat kulmat

Mikaela haastoi kaikki osallistumaan omien kulmien kuvaukseen. Ohessa muutama kuvatus meikäläisen kulmilta Helsingin Lauttasaaresta - pääasiassa Vattuniemestä, joka on mielestäni yksi Helsingin kauneimpia ja mukavimpia alueita, niin lähellä keskustaa mutta silti niin kaukana kaikesta melusta ja kiireestä.

Kuvat eivät ole uusia vaan niitä on kertynyt vuosien varrella. Nuo ylimmäiset kuvat on otettu vuosi sitten tammikuussa - vähän oli erinäköinen talvi silloin! Kamerana näissä kuvissa on käytetty joko Canonin 300D:tä ja 40D.tä, ja pari kuvaa on napattu matkan varrella ihan vaan Nokian E71:llä.



Kesäkuvakollaasin voisi tehdä jossain vaiheessa myös, sillä saaremme on todella kaunis myös kesällä :)

maanantai 11. tammikuuta 2010

MovieMonday 22: Nuorisoelokuva - The Lost Boys

Tämän viikon Elokuvamaanantain aiheena on nuorisoelokuva. En ole vähään aikaan kunnolla ehtinyt osallistua Elokuvamaanantaihin, mutta tällä kertaa päätin kantaa korteni kekoon. Pää ei tosin toimi edelleenkään ihan täysillä, koska lauantaina olin pitkästä aikaa kunnolla juhlimassa ja tuli sitten vedettyä ihan rankemman kaavan mukaan ;-) Suokaa siis anteeksi mahdolliset kirjoitus- ja ajatusvirheet!


Nuorisoelokuvasta minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Joel Schumacherin vuonna 1987 ohjaama ihana vampyyrielokuva The Lost Boys. Lost Boys on varmaan edelleenkin eniten katselukertoja saanut elokuva listoillani. Se nimittäin tuli vuokrattua niin moneen kertaan, että en enää edes muista! Muistan vain miten tuolloin teininä rakastin elokuvaa, rakastin ihanaa Jason Patricin esittämää Michaelia ja ihana ihana Star (Jami Gertz) oli yksi kauneimpia tyttöjä mitä tiesin. Ja Kiefer Sutherlandin esittämä David kammottavuudessaan aivan loistava.


Elokuva kertoo uuteen kaupunkiin äitinsä Lucyn (Dianne Wiest) kanssa muuttavista veljeksistä, joista vanhempi Michael ja nuorempi Sam (Corey Haim) törmäävät saman tien kaupungissa rehottavaan vampyyriongelmaan - toinen toiselta suunnalta. Sam uuden ystävänsä Edgarin (Corey Feldman) pyrkii välttämään vampyyrijengiä, kun taas Michael rakastuu päätäpahkaa vampyyrijengin johtajan Davidin tyttöystävään Stariin.


Nuorisoelokuvaksi The Lost Boys on loistava ja on hyvin kestänyt ajan hammasta kaikki nämä vuodet niin, että on saanut ylleen lähes kulttistatuksen. Lisäksi sen musiikki on legendaarista. Jos ei muuten niin elokuva kannattaa katsoa edes sen musiikin takia!

Sleep all day. Party all night. Never grow old. Never die. It's fun to be a vampire


perjantai 8. tammikuuta 2010

Katselin kotona: Kreivitär ja Postia pappi Jaakobille

Tässä pienet esittelyt parista kotona katselemastani draamasta.

The Countess - Kreivitär (J. Delpy, 2009)  - **** - IMDb

Julie Delpyn (2 päivää Pariisissa) ohjaama ja pääosittama Kreivitär on kertomus eräästä historian julmimmista sarjamurhaajanaisista, unkarilaisesta kreivitär Erzebet Bathorysta, joka uskoi neitsyiden veren pitävän hänet nuorena ja kauniina. Tarinaa on syvennetty lisäämällä siihen traaginen rakkaustarina kreivittären ja nuoren Istvan Thurzon (Kunniattomista paskiaisista tuttu Daniel Brühl) välillä.

Mielenkiintoisesti kerrottu tarina alussa ihailtavan voimakastahtoisesta ja älykkäästä naisesta, joka pärjää miesten maailmassa omillaan, mutta joka ikääntyessään muuttuu turhamaiseksi ulkoisen kauneuden katoavaisuudesta huolehtivaksi hirviöksi. Traaginen rakkaustarina taustalla on vähän turhanoloinen, vaikkakin se tietyllä tavalla auttaa ymmärtämään syitä kreivittären julmuuksien taustalla.

Postia pappi Jaakobille (K. Härö, 2009) - **** - IMDb

Klaus Härön ohjaama Postia pappi Jaakobille on ihastuttavan pienieleinen, mutta paljon kertova tarina vankilasta armahdetusta Leilasta (Kaarina Hazard), joka saapuu vastahakoisesti sokean pappi Jaakobin (Heikki Nousiainen) henkilökohtaiseksi avustajaksi syrjäiseen pappilaan. Hänen tehtäväkseen tulee auttaa Jaakobia tälle saapuvien kirjeiden lukemisessa sekä niihin vastaamisessa.

Elokuva tarkastelee kauniin pelkistetysti ihmisten keskinäistä kunnioitusta, hyväksyntää ja anteeksiantoa. Sekä myös elämän tarkoitusta – jollekin elämän tärkein asia voi olla ihmisten auttaminen ja auttamisen kautta itsensä tärkeäksi tunteminen.

torstai 7. tammikuuta 2010

Komediaa alkuvuoteen: 40-year-old virgin ja It's complicated

Vuosi 2010 aloitettiin komedialla. Ei mikään huono vaihtoehto, sillä hymyilemistä ja hykertelemistä tarvitsee aina, puhuttamakaan ääneen nauramisesta!

It's complicated - Pientä säätöä (N. Meyers, 2009)  - *** - IMDb 

Kolme Finnkinon sarjalippua oli menossa vanhaksi ja jotain katsottavaa oli löydettävä, siispä loppiaisena Nancy Meyerin romanttista komediaa kehiin! Pientä säätöä kertoo Meryl Streepin esittämästä Janesta, joka on jo 10 vuotta sitten eronnut miehestään Jakesta (Alec Baldwin) ja vihdoin alkanut päästä erosta yli. Kun sitten pariskunnan pojan valmistujaisissa liekki roihahtaa uudelleen, tiedossa on "pientä säätöä".

Erittäin sympaattinen komedia jo pelkästään sen takia, että pääosassa on perinteistä romcom-kamaa iäkkäämmät ihmiset. Aina ei tarvitse kuvata 30+ aikuisten ihmissuhdeongelmia aivan kuin muun ikäisillä säätöä ei olisi ollenkaan. Lisäksi elokuva nauratti muutamassa kohden niin paljon, että jouduin pyyhkimään kyyneleitä naamaltani. Hyvän mielen elokuva!

Nyt olisi vielä kaksi lippua käytettävänä ennen 20.1... :)

40-year-old virgin (J. Apatow, 2005) - *** - IMDb

Vuoden 2010 ensimmäinen näkemäni elokuva oli puolestaan pitkään dvd-hyllyssäni katsomista odottanut Judd Apatowin ohjaama 40-year-old virgin, jossa Steve Carellin esittämä Andy elää toimintalelukokoelmansa keskellä ilman naista, neitsyenä vielä 40-vuotiaana. Kun asianlaita selviää Andyn työpaikalla, työkaverit ottavat tehtäväkseen hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä.

Periaatteessa hauska ja sympaattinen komedia, mutta jotkin asiat pomppasivat liikaa silmille. Tarinasta tuli sellainen olo, että elokuvantekijöiden mielestä ihmisen pitää ensin mennä naimisiin ennen kuin voi harrastaa seksiä. Samoin se, että ihmisen pitää luopua lapsellisista tavoistaan kuten esimerkiksi lelujen keräilystä voidakseen olla vakavasti otettava aikuinen - tällainen alleviivaus ärsyttää minua ja häiritsee muuten hyän elokuvan nauttimisesta.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Fantasiaa aikuisille - Hassut hurjat hirviöt (****)

Hassut hurjat hirviöt perustuu Maurice Sendakin rakastettuun samannimiseen lastenkuvakirjaan. Sendakin kirja ilmestyi ensimmäisen kerran yli 40 vuotta sitten, ja tänä syksynä Tammi on julkaissut klassikosta uuden painoksen.

Elokuvassa hieman yksinäinen poika nimeltä Max (Max Records) riitautuu isosiskonsa ja lopulta myös äitinsäkin (Catherine Keener) kanssa, ja karkaa susipuvussaan kotoa. Hän päätyy salaperäiseen metsään, jossa asustaa joukko hassuja hurjia hirviöitä. Max ystävystyy hirviöiden kanssa ja nämä tekevät pojasta kuninkaansa.

Kirjaan verrattuna elokuvan tarinaa on jouduttu reilusti paisuttamaan, keksimään lisää lihaa luiden ympärille. Alkuperäisen tarinan idea on kuitenkin hienosti säilytetty ja lapsen maailmaan on päästy hyvin realistisesti sisälle.

Hassut hurjat hirviöt on kuitenkin hieman hankala elokuva. Se ei ole missään nimessä lastenelokuva, sillä siihen se on liian synkkä ja ehkä liian syvällinenkin, ja elokuvan kuvaustyyli on selkeästi suunnattu aikuisemmille katsojille. Vanhemmille lapsille tarina saattaa upota, mutta perinteistä Disney-kohkausta odottavalle elokuva ei varmaankaan tarjoa suurta elämystä.


Maxin maailma näyttäytyy hylkäämisen pelon ja hyväksymisen tarpeen kautta, ja niistä punoutuu mielikuvitusmaailma hirviöineen. Teini-ikää kohden kasvavan lapsen epävarmuus sekä itsestään että muista kuvataan realistisen rankalla ja synkälläkin tavalla.

Ohjaaja Spike Jonzen näkemys lasten klassikosta on jakanut mielipiteitä. Hassut hurjat hirviöt on kuitenkin hienosti tehty, ilmaisultaan karhea fantasiasatu lapsena olemisen vaikeudesta, mutta se kertoo positiivisella tavalla myös mahdollisuuksista selvitä näistä vaikeuksista.


Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Spike Jonze
Käsikirjoitus: Spike Jonze & Dave Eggers, perustuu Maurice Sendakin lastenkirjaan
Pääosissa: Max Records, Catherine Keener ja Mark Ruffalo sekä ääninäyttelijöinä James Gandolfini, Lauren Ambrose, Catherine O’Hara, Chris Cooper, Forest Whitaker, Paula Dano ja Michael Berry Jr.
Valmistusmaa: Yhdysvallat 2009
Genre: fantasia, draama
Ensi-ilta: 8. tammikuuta
IMDb
Trailer: tsekkaa Applelta