tiistai 27. lokakuuta 2009

Top 5: Lastenleffat jotka saavat aikuisen herkistymään

Entertainment Weeklyssä taannoin oli esittely aikuisia itkettävistä lastenelokuvista. Pari viikkoa sitten Suomenkin teattereihin ilmestynyt Disney-Pixarin Up - Kohti korkeuksia toi asian taas pinnalle syvällisen ja herkän tarinansa ansiosta. Tässä viisi kappaletta omia ehdotuksiani (osa kyllä samoja) samaan kategoriaan. Allaolevat elokuvat eivät ole missään järjestyksessä.

Harvinaislaatuisen "lastenelokuvan" pääosassa on yli 80-vuotias mies, joka olosuhteiden pakosta päätyy vihdoinkin toteuttamaan haaveen, jota ei koskaan ehtinyt toteuttaa yhdessä vaimonsa kanssa tämän vielä eläessä. Syvällisiä teemoja, kuten lapsettomuutta, rahattomuutta, elämänkumppanin kuolemaa ja lopulta niiden elämän tärkeimpien asioiden tajuamista käsittelevä elokuva onnistuu herkkyydellään itkettämään aikuista katsojaa samalla kun viihdyttää lapsikatsojia värikkäällä maailmalla ja hauskoilla hahmoilla.

Elokuvasta olen kirjoittanut tarkemmin täällä.


Topi ja Tessu - The Fox and the Hound (1981)

Topi ja Tessu ovat ystävykset, vaikka ovatkin kettu ja metsästyskoira. Aikuisena ystävyys ei enää olekaan niin yksinkertaista - on periaatteessa vanha ystävyys, mutta olemassa on myös elämän velvollisuudet. Rakastin tarinaa lapsena, mutta vasta aikuisena tajusin sen rankkuuden ja voiman, mitä eri maailmoissa elävien kumppanusten muuttuminen ystävistä vihollisiksi tarkoittaakaan.



Pikku Prinsessa - A Little Princess (1995)

Näin Pikku Prinsessan ensimmäisen kerran vasta parisen vuotta sitten, kun olin ensin ihastunut ohjaaja Alfonso Cuarónin muihin töihin. Olin ajatellut elokuvaa paljon ja sitten satuin löytämään levyn muutamalla eurolla alelaarista. Tarina kertoo pienestä tytöstä, jonka vanhempien oletetaan kuolleen ja hän joutuu Tuhkimo-tyyliin muuttumaan sisäoppilaitoksensa oppilaasta palvelijaksi. Hän ei kuitenkaan koskaan menetä sisäistä prinsessaansa, ja pitää ikävissä ja rankoissa olosuhteissa yllä niin omaa kuin muidenkin tyttöjen positiivista mieltä. Tuhkimotarina siinä missä monet muutkin, mutta niin taidolla ja suurella sydämellä tehty, että tippa tulee aikuiselle linssiin helposti.

Bambi (1942)
En ollut nähnyt Disneyn klassista Bambia ikuisuuteen. Sitten pieni tyttäreni halusi katsoa sen, ja ikärajan ollessa "sallittu", katsoimme sen yhdessä. Bambi on suloinen tarina pienestä "prinssistä" ja hänen hapuilevasta tutustumisestaan ympäröivään maailmaan ystäviensä Rumpalin ja Kukan kanssa. Kun tyttäreni sitten erään tietyn ampumavälikohtauksen jälkeen kyseli "Missä Bambin äiti on?", itse nieleskelin kyyneleitä ja mietin, että mitähän tässä nyt kertoisi.


Pari vuotta sitten ilmestynyt Silta salaiseen maahan kertoo nuoresta pojasta, joka ystävystyy naapurustoon muuttavan uuden tytön kanssa. Yhdessä he kehittävät salaisen maailman, Terabithian, jossa he ovat turvassa ulkomaailmalta, mutta joka kuhisee jännittäviä seikkailuja. Ihanaa fantasiamaailmaa yhdistettynä reaalimaailman ja teini-iän ongelmiin on loistavasti toteutettu, mutta se yksi kuolema ja siihen liittyvät unelmien muuttuminen kyllä sitten saa aikuisen itkemään.Olin ihan yllättynyt elokuvan voimasta.

Jätin listasta pois mm. animaation Tulikärpästen hauta, jonka mainitsin aikaisemmalla itkettävien elokuvien listallani (mikähän nyt lie kun nämä itkuelokuvat ovat minua innostaneet listoja tekemään? ;-). Se on yksi itkettävimmistä elokuvista ikinä, mutta en pidä sitä ollenkaan lastenelokuvana vaikka animaatio onkin.

Mitä lastenelokuvia sinä pidät aikuiselle suunnattuna erityisen surullisina?