tiistai 20. lokakuuta 2009

Kolme vuotta!!

Tasan kolme vuotta sitten näihin aikoihin tuskailin Kätilöopistolla, että en selviä tästä päivästä hengissä. Hengissä kuitenkin selvisin ja klo 11.50 minulla oli sylissäni pieni ihmisnyytti, joka tuhisi ja puhisi ja etsi ruokaa. Olin yli 30 vuotta ehtinyt elää elämääni kuin sika pellossa, tarvitsematta huolehtia suuremmin kuin vain itsestäni. Yhtäkkiä olin 24/7 huolehtimassa pienestä, täysin minusta riippuvaisesta otuksesta. Muistan vielä kun lähdimme mieheni kanssa Kätilöopistolta kotia kohti, molemmat ajattelimme, ai niin, tuo lähteekin sitten meidän mukaan kotiin...

Alkuajat olivatkin melkoisen rankkaa aikaa, kun vanhemmuuden tiedot ja taidot olivat vasta opettelun alla. Isovanhemmat ja muut tukiverkot asuivat kaukana maakunnissa. Jokaisen ongelman edessä sitä oli yksin ja hukassa, ja netin keskustelupalstoja lukemalla mitä tahansa tekemällä olisi ollut huono äiti.

Pikkuhiljaa sitä kuitenkin kasvoi itsekin äidiksi. On siinä kasvatustyössä tyttärellä ollutkin aikamoinen tekeminen.



Kolme vuotta on hujahtanut vilauksessa ja meillä asuu nyt pieni, mutta pippurinen neiti, joka on täysin omanlaisensa persoona. Hän tosin rakastaa äitinsä tapaan elokuvia - innostus alkoi Late Lampaasta, jatkui siitä Muumeihin ja suurimmaksi suosikiksi on noussut Toy Story ja varsinkin Buzz Lightyear. Lisäksi Totoro ja Bolt ovat hänen suuria suosikkejaan. Bolt -koira päätyi myös 3-vuotissynttärikakun päälle, kun äiti sanoi, ettei osaa tehdä Buzz Lightyear -kakkua ;-)

Pari viikkoa sitten kävin hänen kanssaan ensimmäisen kerran elokuvateatterissakin. Elokuvana oli Hayao Miyazakin ihastuttava Ponyo rantakalliolla ja suomeksi dubatussa näytöksessä mukana myös paljon muita lapsia. Siksipä ei paljoa haitannut, että neitimme kommentoi kirkkaalla äänellä: "oi, tuli ihan pimeetä!" kun valot sammuivat ja elokuva alkoi. Tai kun valkokankaalla näkyi ensimmäisen kerran Ponyo ja neiti hihkui: "Ponyo!!!". Popcornit ja namuset maistuivat ja välillä piti käydä äidin sylissä, mutta muuten kaksi tuntia meni aivan loistavasti vaikka itse olinkin käyntiä etukäteen jännittänyt.



Onnittelut rakkaalle, tänään kolme vuotta täyttävälle Prinsessa Leialleni, joka on opettanut minulle elämästä äärimmäisen paljon :)