torstai 29. lokakuuta 2009

Teksas kutsuu - blogitaukoa tiedossa


Huomenna perjantaina olemme vihdoin lähdössä lomareissuun koko perheen voimin, ystäviemme Sarin ja perheensä luokse Teksasiin :) Matka meinasi jo olla vaakalaudalla, kun kolmevuotiaamme sairastui viime sunnuntaina ja hänelle nousi todella korkea kuume - maanantaina kuumemittari näytti enimmillään jopa +40.2C ! Tiistaina kävimme sitten lääkärissäkin - ensin hän tosin joutui sikainfluenssaepäilyyn kovan kuumeen takia, mutta koska mitään hengitystieoireita ei ollut, influenssalääkäri soitti ja sanoi, että sinne heidän sairaalaansa ei kannata tulla, ja passitti omalle terveysasemalle, eikä hän uskonut taudin olevan possuflunssaa.

Oma lääkäri sitten tutkiskeli ja antoi antibiootit tulehtuneeseen sormeen pienelle peukunimijälle, ja verikokeiden ja muiden jälkeen pikkuneiti on sitten rauhassa parennellut oloa kotosalla Totoro/Muumi/Toy Story -maratonin avulla.

Nyt kuume on hellittänyt ja näyttää, että pääsemme sittenkin lähtemään perjantaina reissuun! Jippii! :)

Tämä tarkoittaa, että Hangman's Joke hiljenee näillä näkymin reiluksi viikoksi. Saatan silloin tällöin käydä täällä kurkkimassa, mutta pääasiallisesti aion lomailla :)

Sillä välin, katselkaa vaikka tätä:



Lisäksi suosittelen osallistumista Bubblen järjestämään arvontaan Twilight Cola -blogissa! Siellä voi voittaa synkkiä asioita :)

tiistai 27. lokakuuta 2009

Top 5: Lastenleffat jotka saavat aikuisen herkistymään

Entertainment Weeklyssä taannoin oli esittely aikuisia itkettävistä lastenelokuvista. Pari viikkoa sitten Suomenkin teattereihin ilmestynyt Disney-Pixarin Up - Kohti korkeuksia toi asian taas pinnalle syvällisen ja herkän tarinansa ansiosta. Tässä viisi kappaletta omia ehdotuksiani (osa kyllä samoja) samaan kategoriaan. Allaolevat elokuvat eivät ole missään järjestyksessä.

Harvinaislaatuisen "lastenelokuvan" pääosassa on yli 80-vuotias mies, joka olosuhteiden pakosta päätyy vihdoinkin toteuttamaan haaveen, jota ei koskaan ehtinyt toteuttaa yhdessä vaimonsa kanssa tämän vielä eläessä. Syvällisiä teemoja, kuten lapsettomuutta, rahattomuutta, elämänkumppanin kuolemaa ja lopulta niiden elämän tärkeimpien asioiden tajuamista käsittelevä elokuva onnistuu herkkyydellään itkettämään aikuista katsojaa samalla kun viihdyttää lapsikatsojia värikkäällä maailmalla ja hauskoilla hahmoilla.

Elokuvasta olen kirjoittanut tarkemmin täällä.


Topi ja Tessu - The Fox and the Hound (1981)

Topi ja Tessu ovat ystävykset, vaikka ovatkin kettu ja metsästyskoira. Aikuisena ystävyys ei enää olekaan niin yksinkertaista - on periaatteessa vanha ystävyys, mutta olemassa on myös elämän velvollisuudet. Rakastin tarinaa lapsena, mutta vasta aikuisena tajusin sen rankkuuden ja voiman, mitä eri maailmoissa elävien kumppanusten muuttuminen ystävistä vihollisiksi tarkoittaakaan.



Pikku Prinsessa - A Little Princess (1995)

Näin Pikku Prinsessan ensimmäisen kerran vasta parisen vuotta sitten, kun olin ensin ihastunut ohjaaja Alfonso Cuarónin muihin töihin. Olin ajatellut elokuvaa paljon ja sitten satuin löytämään levyn muutamalla eurolla alelaarista. Tarina kertoo pienestä tytöstä, jonka vanhempien oletetaan kuolleen ja hän joutuu Tuhkimo-tyyliin muuttumaan sisäoppilaitoksensa oppilaasta palvelijaksi. Hän ei kuitenkaan koskaan menetä sisäistä prinsessaansa, ja pitää ikävissä ja rankoissa olosuhteissa yllä niin omaa kuin muidenkin tyttöjen positiivista mieltä. Tuhkimotarina siinä missä monet muutkin, mutta niin taidolla ja suurella sydämellä tehty, että tippa tulee aikuiselle linssiin helposti.

Bambi (1942)
En ollut nähnyt Disneyn klassista Bambia ikuisuuteen. Sitten pieni tyttäreni halusi katsoa sen, ja ikärajan ollessa "sallittu", katsoimme sen yhdessä. Bambi on suloinen tarina pienestä "prinssistä" ja hänen hapuilevasta tutustumisestaan ympäröivään maailmaan ystäviensä Rumpalin ja Kukan kanssa. Kun tyttäreni sitten erään tietyn ampumavälikohtauksen jälkeen kyseli "Missä Bambin äiti on?", itse nieleskelin kyyneleitä ja mietin, että mitähän tässä nyt kertoisi.


Pari vuotta sitten ilmestynyt Silta salaiseen maahan kertoo nuoresta pojasta, joka ystävystyy naapurustoon muuttavan uuden tytön kanssa. Yhdessä he kehittävät salaisen maailman, Terabithian, jossa he ovat turvassa ulkomaailmalta, mutta joka kuhisee jännittäviä seikkailuja. Ihanaa fantasiamaailmaa yhdistettynä reaalimaailman ja teini-iän ongelmiin on loistavasti toteutettu, mutta se yksi kuolema ja siihen liittyvät unelmien muuttuminen kyllä sitten saa aikuisen itkemään.Olin ihan yllättynyt elokuvan voimasta.

Jätin listasta pois mm. animaation Tulikärpästen hauta, jonka mainitsin aikaisemmalla itkettävien elokuvien listallani (mikähän nyt lie kun nämä itkuelokuvat ovat minua innostaneet listoja tekemään? ;-). Se on yksi itkettävimmistä elokuvista ikinä, mutta en pidä sitä ollenkaan lastenelokuvana vaikka animaatio onkin.

Mitä lastenelokuvia sinä pidät aikuiselle suunnattuna erityisen surullisina?

maanantai 26. lokakuuta 2009

MovieMonday 11 - 26.10.2009: Kotimainen elokuva

Tämän viikon Elokuvamaanantain aiheena on kotimainen elokuva ja päätin valita esittelyyn Perttu Lepän ohjaaman ihanan ja 80-luvun nuorelle nostalgisen elokuvan Pitkä kuuma kesä. Elokuva ilmestyi 10 vuotta sitten ja muistan kuinka hyvälle mielelle se minut sai, kun kävin sen Jyväskylän Fantasia -elokuvateatterissa silloin aikoinaan katsomassa. Se muistutti tarinallaan siitä, mitä itse oli nuorena savolaistyttönä 80-luvulla kokenut, sen hahmot olivat aitoja ja rehellisiä, musiikki loistavaa ja nostalgiapläjäyksenä se oli vertaansa vailla.


Tarina kertoo "stadista pöndelle" Joensuuhun muuttavasta Patusta (Unto Helo), joka esittää kovempaa kuin on (ja huomaa joensuulaisnuorten itse asiassa lopulta olevan paljon kokeneempia kuin mitä hän itse onkaan). Patu ystävystyy Lajusen (Mikko Hakola) kanssa ja pääsee tämän bändin kanssa piireihin. Kirjallisesti lahjakas Patu päätyy sanoittamaan Kalle Päätalo -nimen saavalle bändille biisejä ja manageeraamaan poikia kohti suurta unelmaa - Helsingin Tavastiaa. Matkalla Patu rakastuu bändin Jimin (Jimi Pääkallo, silloinen Konsta Hiekkanen) siskoon Nooraan (Hanna-Mari Karhinen) ja nuori rakkaus on suloista katsottavaa :)


 Elokuvan taustajoukoissa hyörii mm. Apulanta -yhtyeen Toni Wirtanen - kuvassa yllä "The Vittupäät" -yhtyeensä kanssa. Musiikista vastaa Pauli Hanhiniemi, joka myös nähdään pienessä cameoroolissa.


Pitkä kuuma kesä on varsinkin tuona aikana eläneelle täydellinen nostalgiaelokuva. Se oli ilmestyessään myös mukavaa vaihtelua perinteiseksi Suomi-komedian instituutioksi muodostuneille Uunoille ja Spedeille.

torstai 22. lokakuuta 2009

Coco avant Chanel (***)

Tänä syksynä on ilmestynyt kaksi muotilegenda Coco Chanelista kertovaa elokuvaa. Ensimmäinen keskittyi Chanelin suhteeseen säveltäjä Igor Stravinskyn kanssa (Coco Chanel & Igor Stravinskystä kirjoittamani juttu löytyy Babblingsin puolelta), Coco avant Chanel puolestaan kertoo Gabriellen tarinaa ennen kuin hänestä tuli kuuluisa.

Nuori Gabrielle kasvaa sisarensa Adriennen kanssa orpokodissa äitinsä kuoltua ja isänsä hylättyä heidät. Hänestä kuoriutuu kapinallinen ja itsenäinen nuori nainen, joka haluaa pärjätä omillaan. Gabrielle (Audrey Tautou) ja Adrienne (Marie Gillain) ansaitsevat elantonsa päivisin ompelijattarina, iltaisin kapakkalaulajattajina, mistä Gabrielle myös saa lempinimensä Coco naisten esittämän laulun mukaan.


Sisar Adrienne rakastuu paroniin ja muuttaa miehen luokse Pariisin lähelle, ja tyttöjen kabareeura katkeaa siihen. Yksin jäänyt Coco ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja matkustaa tuttavansa Balsanin (Benoit Poelvoorde) luo, ja muuttaa hänen luokseen asumaan jonkinasteisena rakastajattarena. Balsanin avulla hän tutustuu mm. näyttelijättäreen nimeltä Emilienne (Emmanuelle Devos), joka ystävineen alkaa tilata Cocolta tavallisesta poikkeavia hattuja.

Lisäksi hän tapaa englantilaisen liikemiehen Boyn (Alessandro Nivola), jonka kanssa hänellä elokuvan mukaan olisi saattanutkin olla onnellinen tulevaisuus, mikäli tilanne olisi ollut toinen. Olisiko meillä sitten ollut samanlaista Coco Chanelia kuin nyt, siitä voidaan spekuloida.


Vaikutusvaltaisen naisen taustaa hienovaraisesti kertova tarina on henkilöidensä summa - Tautou on loistava vähäeleisenä, itsenäisenä Cocona, joka rahan puutteessa haluaa suunnitella toimivia, mutta kauniita vaatteita ja joka köyhyydestään huolimatta tekee niin kuin tahtoo. Hänen elämänsä Balsanin rakastajattarena on tietyllä tavalla olosuhteiden pakko, mutta hyödyttää lopulta Cocoa antaen hänelle tärkeän kontaktiverkoston. Poelvoorde puolestaan tekee kevytkenkäisen naistenmiehen maineestaan tunnetusta Balsanista lopulta hyväsydämisen ikääntyvän miehen, joka alkukankeuden jälkeen haluaa auttaa kapinallista Cocoa.

Cocon suuri rakkaus Boy puolestaan on se liekki, joka lopulta sytyttää Cocon luovan tulen ja päästää sen valloilleen. Boyta näyttelevä Nivola sopii charmantin ja rakastettavan herrasmiehen rooliinsa täydellisesti, ja taitaa olla ensimmäinen kerta kun sanon viiksekästä miestä hotiksi ;-)


Miesten vaatteisiin pukeutuva ja niitä naisille sopiviksi modifioiva Coco on erittäin mielenkiintoinen nainen. Johtuiko hänen linjakkaan tyylinsä synty siitä, että hän oli köyhä eikä krumeluureihin ollut varaa? Tekikö rakkaudeton elämä hänestä työhönsä uppoutuneen työnarkomaanin? Coco avant Chanel avaa monia kysymyksiä, sillä aivan kuten elokuva nimikin kertoo - tarina on Cocosta ennen kuin hänestä tuli Mademoiselle Chanel.

Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Anne Fontaine
Käsikirjoitus: Anne ja Camille Fontaine, perustuen Edmonde Charles-Rouxin romaaniin

Pääosissa: Audrey Tautou (Coco), Benoit Poelvoorde (Balsan), Alessandro Nivola (Boy), Marie Gillain (Adrienne), Emmanuelle Devos (Emilienne)
Valmistusmaa: Ranska 2009
Genre: draama, biografia
Ensi-ilta: 6.marraskuuta

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Tunnelmia Barcelonasta - lokakuu 2009

Lokakuun alussa kävimme Barcelonassa mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa viettämässä pidennettyä viikonloppua sekä seuraamassa Red Bull Air Race -kisoja. Mieheni ja ystäväpariskunnastamme toinen puolisko kun harrastavat lentämistä itsekin - mieheni moottorittomalla purjelentokoneella ja ystävämme moottoroidulla taitolentokoneella.



Tässä tulee nyt lupaamiani kuvia Barcelonan reissultamme :) Yllä Barcelonan riemukaari, Arc de Triomf, jonka ali tallustelimme ensimmäisenä päivänämme.

 

Riemukaarelta kävelimme koko matkan Antonio Gaudin suunnittelemalle, edelleen keskeneräiselle Sagrada Familian temppelille, jota ihailimme vain ulkoa päin. Laiskoina jonottajina emme halunneet asettua pitkän jonon hännille, sillä ulkona oli todella kaunis sää ja paljon nähtävää olisi edessä ilman jonottamistakin.

 
Sagrada Familialta suuntasimme Gaudin suunnittelemaan puistoon, vuoren rinteellä sijaitsevaan Parc Güelliin. Tallustusta kertyi hieman ylimääräistä kierrettyämme puistoon "pidemmän kaavan" kautta eli lukemalla karttaa väärin ;-) Matkalla mieheni näpsäytti hauskan siluettikuvan erästä pihaa vartioivista koirulaisista.

 

Parc Güell on ihastuttava paikka. Väriloistoa ja mielenkiintoisia muotoja ja vehreä suuri puisto, jossa nauttia aurinkoisesta päivästä.

 

Allekirjoittanut istuu hetken ;-) Takana kaukaisuudessa näkyy Sagrada Familian nostokurjet, joten jonkin matkaa me kieltämättä tulimme tuonne vuorelle!

 

Seuraavaksi suuntasimme kohti La Ramblaa, mutta matkalla ihailimme edelleenkin Gaudin suunnittelemaa asuintaloa nimeltä La Pedrera.

 

Barcelonan keskuspuistossa Parc de la Ciutadellassa on tällainen uskomattoman kaunis suihkulähde.

 

Illalla keräsimme mukaan pullollisen parin euron cavaa (jota joimme muovimukeista) ja evästä, ja menimme istuskelemaan rannalle, katselemaan auringonlaskua ja muuten vaan nauttimaan elämästä ja lomasta. Seuraavana iltana muuten joimme sitten puistossa cavaa suomalaiseen tapaan pullon suusta, "pussiskumppaa" - ja hilpeätä oli :)

 

Red Bull Air Race ei ollut pelkkä lentokisa, vaan oikeaoppinen tapahtuma, jossa väliajoilla sekä alussa ja lopussa oli huimia esityksiä. Loistavin oli mielestäni seitsemän pikkusuihkarin taitolentoesitys, josta kuva yllä. Tämä lentoryhmä on maailman ainoa yksityinen suihkariryhmä ja näitä ei ole nähty Suomessa - sen verran kallis porukka kuulemma ovat ;-) Lisäksi (taito)lentonäytöksiä annettiin helikoptereilla, armeijan koneilla, Harrier -hävittäjällä, DC-3:lla, 320:lla airbusilla, vanhalla Junkersilla ja ihan tavallisilla taitolentokoneilla (mutta temput eivät olleetkaan sitten tavallisia vaan huimia!).

 

Varsinainen kisakin oli jännittävää seurattavaa myös ihmiselle, joka ei yleensä urheilua jaksa katsoa. Kuvassa lentää kisan nuorin osallistuja, 25-vuotias kanadalainen Pete McLeod. Taitolentäjäthän ovat pääasiassa hieman iäkkäämpää sorttia, esim unkarilainen Peter Besenyei on jo 53-vuotias.

 

Jengiä kisoja seuraamassa uutisoitiin kahden päivän aikana olleen noin 1,4 miljoonaa. Suosiota selittää varmasti osittain se, että kisoja pääsi katsomaan ilmaiseksi, mutta myös se että sää oli loistava - mikäs siinä on biitsillä makoillessa, jos samalla voi vaikka vähän taitolentoa seurata? Lisäksi kisassa oli mukana myös paikallisväriä, Espanjan oma poika Alejandro Maclean.



Asuinpaikkamme Barcelonassa oli mielenkiintoinen apartmenttihässäkkä. Huone (hieman sekaisena tuossa yllä) oli ihana - tuollaiset muuratut tiiliseinät ja katossa kulki (koristeena?) paksuja hirsiä. Hauskaa tuossa oli myös se, että huoneen avainta käytettiin jo hississä, sillä hissin ovi avautui suoraan huoneeseen (jokaisessa kerroksessa oli vain yksi huone). Ystävien luokse pitikin sitten mennä portaikon kautta - ja portaat oli tehty lasista! Huimaa oli kieltämättä niillä kävellä.

 

Barcelonassa useiden kauppojen ikkunat suojataan yöksi suojaovilla, jotka on usein maalattu hurjan hienosti. Huomasin, että sen lisäksi, että tuo vaikeuttaa ikkunashoppailua, se myös hankaloittaa suunnistamista, koska illalla kaikki näyttää niin erilaiselta kuin päivällä.

 

Yllä vielä kuva ihanista vihreistä papukaijoista, joita näki jokaisessa puistossa. Näin pohjoismaalaiselle luonnossa elävät papukaijat kun ovat kovin eksoottisia otuksia.

Kaiken kaikkiaan reissu oli ihana ja Barcelona vaikutti mahtavalta kaupungilta, jonne mielellään matkustaa toisenkin kerran :)

tiistai 20. lokakuuta 2009

Kolme vuotta!!

Tasan kolme vuotta sitten näihin aikoihin tuskailin Kätilöopistolla, että en selviä tästä päivästä hengissä. Hengissä kuitenkin selvisin ja klo 11.50 minulla oli sylissäni pieni ihmisnyytti, joka tuhisi ja puhisi ja etsi ruokaa. Olin yli 30 vuotta ehtinyt elää elämääni kuin sika pellossa, tarvitsematta huolehtia suuremmin kuin vain itsestäni. Yhtäkkiä olin 24/7 huolehtimassa pienestä, täysin minusta riippuvaisesta otuksesta. Muistan vielä kun lähdimme mieheni kanssa Kätilöopistolta kotia kohti, molemmat ajattelimme, ai niin, tuo lähteekin sitten meidän mukaan kotiin...

Alkuajat olivatkin melkoisen rankkaa aikaa, kun vanhemmuuden tiedot ja taidot olivat vasta opettelun alla. Isovanhemmat ja muut tukiverkot asuivat kaukana maakunnissa. Jokaisen ongelman edessä sitä oli yksin ja hukassa, ja netin keskustelupalstoja lukemalla mitä tahansa tekemällä olisi ollut huono äiti.

Pikkuhiljaa sitä kuitenkin kasvoi itsekin äidiksi. On siinä kasvatustyössä tyttärellä ollutkin aikamoinen tekeminen.



Kolme vuotta on hujahtanut vilauksessa ja meillä asuu nyt pieni, mutta pippurinen neiti, joka on täysin omanlaisensa persoona. Hän tosin rakastaa äitinsä tapaan elokuvia - innostus alkoi Late Lampaasta, jatkui siitä Muumeihin ja suurimmaksi suosikiksi on noussut Toy Story ja varsinkin Buzz Lightyear. Lisäksi Totoro ja Bolt ovat hänen suuria suosikkejaan. Bolt -koira päätyi myös 3-vuotissynttärikakun päälle, kun äiti sanoi, ettei osaa tehdä Buzz Lightyear -kakkua ;-)

Pari viikkoa sitten kävin hänen kanssaan ensimmäisen kerran elokuvateatterissakin. Elokuvana oli Hayao Miyazakin ihastuttava Ponyo rantakalliolla ja suomeksi dubatussa näytöksessä mukana myös paljon muita lapsia. Siksipä ei paljoa haitannut, että neitimme kommentoi kirkkaalla äänellä: "oi, tuli ihan pimeetä!" kun valot sammuivat ja elokuva alkoi. Tai kun valkokankaalla näkyi ensimmäisen kerran Ponyo ja neiti hihkui: "Ponyo!!!". Popcornit ja namuset maistuivat ja välillä piti käydä äidin sylissä, mutta muuten kaksi tuntia meni aivan loistavasti vaikka itse olinkin käyntiä etukäteen jännittänyt.



Onnittelut rakkaalle, tänään kolme vuotta täyttävälle Prinsessa Leialleni, joka on opettanut minulle elämästä äärimmäisen paljon :)

maanantai 19. lokakuuta 2009

MovieMonday 10 - 19.10.2009: Ruoka-aiheiset elokuvat

Tämän viikon Elokuvamaanantain aiheena on ruoka-aiheiset elokuvat, tai elokuvat joissa ruoka tai syöminen ovat keskeisessä osassa. Tähän tuli mieleen monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja aina Uhrilampaista lähtien, mutta päädyin sitten lähes yhtä poliittisesti epäkorrektiin ruokaelokuvaan eli Tim Burtonin ohjaamaan murhamusikaaliin Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi.


Musikaalissa Johnny Deppin esittämän Sweeney Toddin rikoskumppani, leskirouva Lowettin (Helena Bonham Carter) leipomat piirakat ovat suuressa osassa. Ensin ne ovat lihan puutteesta kärsivässä kaupungissa "kaupungin huonoimpia piirakoita", joihin leipomisen aikana sujahtaa milloin mitäkin, mutta sitten kauppa alkaa kukoistaa, kun lihaa alkaa löytyä omasta takaa paholaisparturin katkoessa muutamia kurkkuja työnsä lomassa. Sen suoraan sanottuna oksettavin kohtaus on se, kun nuori Toby (Ed Sanders) puraisee piirakkaa ja siitä löytyykin kokonainen sormi...


Ilmestyessään musikaali miellytti minua kovin. Se oli sopivan burtonmainen, hyvin epätavallinen musikaaliksi, verinen, upean värinen (eri aikakaudet kuvattu eri väreissä), täynnä suosikkinäyttelijöitäni ja näyttelijät vielä osasivat laulaa. Lisäksi syyttömänä tuomittujen ja kärsimään joutuneiden ihmisten kostotarinat ovat minun mieleen.


Elokuvahan kertoo syyttömänä tuomitusta nuoresta isästä nimeltä Benjamin Barker, joka palaa vuosien jälkeen takaisin Lontooseen miehenä nimeltä Sweeney Todd - mielessään vain kosto. Hän asettuu asumaan rouva Lowettin piirakkakaupan yläkertaan entisen parturinsa tiloihin ja alkaa hautoa kostoaan tuomari Turpinille (Alan Rickman), joka aikanaan lähetti Barkerin tuomioonsa rakastuttuaan itse tämän vaimoon Lucyyn. Lucy myrkytti itsensä tuomarin kajottua häneen, mutta Lucyn ja Benjaminin tytär, suloinen Johanna (Jayne Wisener) jäi Turpinin huostaan. Muissa rooleissa nähdään Sweeneyn kilpailijana, keikariparturi Pirellinä Sacha Baron Cohen, Turpinin apulaisena Timothy Spall ja Johannan nuorena ihailijana ja pelastajana Jamie Campbell Bower.

Sweeney Todd ei sovellu heikkovatsaisille ;-)

lauantai 17. lokakuuta 2009

And the winner is...

Kaiken kaikkiaan 14 lukijaa osallistui Hangman's Joken ensimmäiseen arvontaan - kiitos kaikille osallistumisesta! Ja erityisesti kiitos kommenteista, jotka kaikki olivat syysmasentunutta mieltä suuresti kohottavia :) Jatkan varmaankin suhteellisen samoilla linjoilla kuin tähänkin mennessä, joskin saatan aina silloin tällöin poiketa linjasta ja kokeilla jotain uutta - tai kirjoitella asioita, jotka ovat ihan out of scope ;-)



Palkintona arvonnassa oli Babel -dvd. Arvonnan virallisena valvojana toimi Darth Tater ja onnettarena tiistaina kolme vuotta täyttävä Prinsessa Leia.

 
Onnettaren pieni käsi nosti Late Lammas -kupista yhden nimen, joka oli...

Bubble Twilight Cola -blogista! Onneksi olkoon! =)

 
Bubble - pistä yhteystietosi tulemaan minulle sähköpostiin (moviebabblings (at) gmail.com), niin laitan palkintosi postiin =)

perjantai 16. lokakuuta 2009

Perjantain leffapupinat

Sähköpostiini ilmestyi juuri ilahduttava uutinen siitä, että suomalainen elokuva on menestynyt maailmalla! Zaida Bergrothin loistava esikoisohjaus (josta aikaisemmin olen hehkuttanut täällä) Skavabölen pojat on voittanut "Aasian Cannesiksi" tituleeratuilla Pusanin elokuvajuhlilla Koreassa. Olen todella iloinen suomalaisen elokuvan menestyksestä maailmalla, vaikka meille tavallisille tallaajille Koreassa järjestetyt leffafestarit eivät välttämättä kovin läheisiltä tunnukaan.

"Pusan on ensimmäinen kansainvälinen elokuvafestivaali, jossa 4.9. ensi-iltansa saanut Skavabölen pojat on ollut esillä. Elokuva kilpaili festivaalilla Flash Forward -kilpailusarjassa. Flash Forward on Pusanin festivaalin uusi palkintokategoria, jonka tarkoituksena on löytää uusia lahjakkaita elokuvantekijöitä. Kilpailuun valitaan ainoastaan ohjaajien ensimmäisiä tai toisia pitkiä elokuvia Aasian ulkopuolisista maista. Kilpasarjaan oli valittu yhteensä 11 elokuvaa mm. Italiasta, Argentiinasta, Ranskasta, Ruotsista ja Kanadasta.

Flash Forward -kilpailusarjan pääpalkinto jaettiin elokuvajuhlilla 16.10. ja sen otti vastaan ohjaaja Zaida Bergroth. Palkinnon arvo on 20 000 dollaria. Tuomaristo perusteli valintaa sillä, että
Skavabölen pojat –elokuvan tarinankerronta, näytteleminen ja ohjaus on huolella tehtyä ja osoitus naisohjaajan hienovaraisuudesta sekä vahvasta kokonaisuuden hallinnasta."


Empireonline uutisoi, että ihana Ryan Reynolds nähtäisiin Deadpool- ja Green Lantern -rooliensa lisäksi piakkoin naiseksi pukeutuneena Mrs. Doubtfiren tyyliin (mutta ilman lapsia). Kyseessä olisi romanttinen komedia, jossa Reynoldsin hahmo pyrkii voittamaan entisen tyttöystävänsä takaisin pukeutumalla naiseksi - ja mitä ilmeisesti voittamaan tämän luottamuksen ja hyväksynnän epätoivoisella tavalla. Elokuvan nimeä tai julkaisuaikataulua ei kerrota.

Eilen samaisessa Empireonlinessa oli tarjolla enemmänkin Reynolds -ihkutusta - miehen haastattelu Deadpool -hahmon tiimoilta. Luvassa haubereita :) Tsekkaa video täältä.



PS. Muistutuksena, että Hangman's Joken historian ensimmäinen arvonta päättyy huomenna! Vielä ehdit osallistua :)

torstai 15. lokakuuta 2009

Sin Nombre - Ei nimeä (****)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Cary Fukunaga
Pääosissa: Paulina Gaitan (Sayra), Edgar Flores (El Casper), Diana Garcia (Martha Marlen), Kristian Ferrer (El Smiley), Tenoch Huerta (Lil' Mago)
Valmistusmaa: Meksiko / USA 2009
Genre: trilleri, draama
Ensi-ilta: 30.lokakuuta

Sundancen filmifestareilla tänä vuonna parhaan ohjauksen ja kuvauksen palkinnon saanut Ei nimeä on realistisen oloinen kuvaus matkasta läpi Meksikon kohti Yhdysvaltojen rajaa. Elokuva seuraa kahta linjaa: toisessa hondurasilainen tyttö Sayra (Paulina Gaitan) lähtee isänsä ja setänsä kanssa kohti Yhdysvaltoja loikatakseen rajan yli, suuntana New Jerseyssä asuvat sukulaiset. Toisessa tarinassa nuori jengiläinen Casper (Edgar Flores) kouluttaa 12-vuotiasta Smileytä (Kristian Ferrer) jengin tavoille samalla kun itse yrittää pitää tyttöystävänsä Marthan (Diana Garcia) poissa jengin tietoisuudesta, ikävän huonolla menestyksellä tosin.


Oikeastikin olemassa olevan, globaalisti toimivan Mara Salvatrucha -jengin paikallisena johtajana toimiva hurjaksi tatuoitu Lil' Mago (Tenoch Huerta) ottaa Casperin ja Smileyn kumppanikseen junaryöstöön, jossa kohteena sattuu olemaan sama juna kuin minkä katolla Sayra matkustaa kohti pohjoista. Kun Lil' Mago uhkaa raiskata Sayran, Casper menee väliin - ja näin kaksi tarinalinjaa yhdistyy.

Hyvin todentuntuisesti kuvattu elokuva on jännittävä, mutta draamallisesti väkevä tarina köyhyyden pakottamista laittomista siirtolaisista, jotka haikailevat helpomman elämän perään Yhdysvaltojen rajan pohjoispuolella. Se on myös raadollinen kuvaus voimakkaiden jengien jokapäiväisyydestä ja niiden vaikutuksesta yhä nuorempiin lapsiin, joiden oma moraalikäsitys ei ole vielä täysin muotoutunut. Sayran ja Casperin rinnalle vakuuttavimpien hahmojen rinnalle nimittäin nousee juuri nuori ja innokas Smiley, jolle Lil' Mago vastaa jumalaa ja jengin hyväksyntä elämän tarkoitusta.


Muutamien kliseisten juonenkäänteiden vastapainona junan katolla matkustavien siirtolaisten matka piirtyy valkokankaalle realistisena, likaisena, mutta myös ympäröiviä maisemia hyväillen ja hahmojaan rakastaen. Täällä kaukana asuvalle toki mieleen nousee useasti, onko matka todella kaiken sen tuskan ja menetyksen arvoinen?

Tuomio: *****

maanantai 12. lokakuuta 2009

Tunnustus ja paljastuksia

Sain sekä Mikaelalta että Anzilta ihanan blogitunnustuksen, mikä ilahdutti kovin tätä kylmää maanantaipäivää :) Se tarkoittaa sitä, että joku lukee blogiani ja vielä pitää siitä, ja sehän on varmasti jokaisen bloggaajan toive ja tarkoitus. Kiitos siis tästä!



Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Tunnustukseen liittyvä tehtävä oli kertoa seitsemän asiaa itsestään. Tämä olikin hankalaa, kun itsestään niin mielellään tietysti puhuu, että mitä sitä kertoisi, mitä ei vielä olisi kertonut ;-)

1. Minusta tuli kunnolla leffafriikki vasta aikuisemmalla iällä. Olen aina rakastanut elokuvia, mutta pienenä meillä ei ollut varaa omiin videoihin saatikka leffateatterikäynteihin, ja jouduin tyytymään telkkarin tarjontaan sekä silloin tällöin vuokraamaan kaupungin videovuokraamosta leffaläjän lisäksi sellaisen rotiskon, jota MovieBoxiksi kutsuttiin - siis videolaite, jota sai vuokrata kotiin. Tämä näkyy siinä, että on olemassa suuri määrä klassikoita, joita en vain ole vielä ehtinyt nähdä :)



2. En pysty katsomaan ollenkaan varsinaisia kauhuelokuvia ja varsinkaan sellaisia, joissa kauhuelementin aiheuttajana on lapsi tai eläin (esim Uinu uinu lemmikkini aiheutti minulle painajaisia pitkään) tai jossa kauhutyylisesti silvotaan ihmisiä. Silti nuorempana rakastin lukea kauhua kirjoista - suosikkikirjailijani oli Stephen King. Nyt vanhemmiten herkistyneenä en pysty enää edes lukemaan kauhua... Näkemäni klassikkokauhuelokuvat voi laskea suurin piirtein yhden käden sormin, sillä se joskus esiteini-iässä nähty ensimmäinen Painajainen Elm Streetillä aiheutti niin kovat ahdistukset, että päätin jättää genren kokonaan pois katsantalistaltani. Hohdon sentään olen nähnyt vaikka se onkin yksi pelottavimmiksi reitattuja elokuvia.

3. Olen totaalinen fantasia- ja seikkailuelokuvafani ja olen vasta vanhemmiten alkanut arvostaa laatudraamaa niin että nautin sen katsomisesta. Viihteenä elokuvat ovat mainio tapa paeta todellisuutta hetkeksi ja mikäs sen parempi tapa tehdä niin kuin lähteä seikkailuun jonnekin fantasiamaailmaan! Tähtien sota -fani olen ollut pitkään ja asiaan vihkiytyneet voivat erottaa sen aina mukanani kulkevan Marimekon olkalaukun läppään ommellusta Kapinaliiton logosta.



4. Olen huomannut siirtäväni kaikenlaista fanitusta kohta kolmevuotiaalle tyttärelleni ja olen heti ostamassa hänelle Buzz Lightyear -yöpaitaa, 101 Dalmatialaista -mekkoa ja kaikenmaailman muuta Disney -yms hömpötystä, kun neiti osoittaa hahmoon kiinnostusta. Nyt haaveissa on löytää jostain jotain Totoro -aiheista ja jenkkimatkalla olisi tarkoitus katsella jotain Bolt -aiheista. Hukutanko tyttäreni krääsään? Ehkä, mutta samalla ostan siinä lapsuutta itsellenikin :)

5. Olin nuorena ensin lukutoukka ja sitten innostuin kirjoittamisesta. En tosin pahemmin koskaan ole kirjoittanut runoja tai fiktiota, vaan aina ollut enemmän kiinnostunut kirjoittamisesta viestinnän välineenä. Lukioikäisenä olin ystäväni kanssa avustavana toimittajana paikallisessa sanomalehdessämme ja teimme pääasiassa musiikkiaiheisia juttuja. Sen tiimoilta kävimme haastattelemassa mm. Martti ja Pantse Syrjää, Pate Mustajärveä, Ilkka Alankoa, Ne Luumäkiä ja jopa Matti Nykästä. Nuo olivat 17-vuotiaille kova juttu :)



6. Olen feministi ja ylpeä siitä, mutta tämä nyt ei varmasti yllätyksenä kenellekään tullut ;-) Minusta tuli feministi joskus varhaisteini-iässä, kun tajusin, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä miehet ovat jotenkin "parempia" kuin naiset. Tämä oli minun mielestä niin absurdi ajatus, että pamahdin feministiksi heti, ja se aate on pysynyt ja vanhemmiten jopa vahvistunut. Myönnän myös olevani hieman huumorintajuton kun kyseessä ovat esimerkiksi naisia halventavat vitsit ;-)

7. Haaveilen vielä joskus pääseväni tekemään ihan palkallista kokopäivätyötä elokuvien parissa, ainakin jollakin tasolla. Kaikki vinkit siis vastaanotetaan mielellään sähköpostiin! ;-)

Muutamat eniten seuraamani blogit ovat tämän tunnustuksen jo saaneet, mutta annan sen silti uudestaan, koska en ole tainnut koskaan vielä yhtään tunnustusta kenellekään antaa - ja mielelläni muistaisin myös mainioiden blogien Mikaelaa ja Anzia, joilta tämän tunnustuksen sain. Tietenkään haastetta ei tarvitse tehdä uudestaan, ellei ihan välttämättä halua ;-) Tunnustuksen annan eteenpäin elokuvista ja muistakin elämän mielenkiintoisista asioista bloggaaville ystävilleni Sooloilijalle, Kazzalle, Suville, Lusitariukselle, Riehulle, Chatrinille ja Bubblelle. Toki kaikki seuraamani blogit ansaitsisivat tunnustuksen, sillä tämä maa (ja maan ulkopuolikin) on täynnä aivan loistavia bloggaajia! Eli kuka tahansa haluava saa ottaa haasteen vastaan :)

...ja muistakaahan se arvonta ;-)

MovieMonday: Kirjaan pohjautuva elokuva joka toimii

Viime viikon kiireissä MovieMonday jäi väliin, mutta tällä viikolla yritän korjata tilanteen. Tämän viikon MovieMondayn aiheena on kertoa elokuvasta, joka pohjautuu romaaniin ja joka on kunniaksi alkuperäisteokselleen. Voisin toki kirjoittaa Tarusta sormusten herrasta, joka on yksi parhaiten valkokankaalle sovitetuista romaaneista, mutta päädyin kuitenkin hieman epätavallisempaan valintaan.

Neil Gaimanin ihastuttavaan fantasiasatuun Tähtisumua (Stardust) perustuva elokuvaversio ei täysin vastaa alkuperäisteostaan tarinallisesti, mutta se kunnioittaa sadunomaista tunnelmaa loistavasti. Elokuva on niin ihana, viaton ja sympaattinen aikuisten satu, että siitä voi nauttia koko sydämellä - vähän kuin aikuisten satujen klassikosta Princess Bridesta (Prinsessan ryöstö).


Tähtisumua kertoo nuoresta ja naivista Tristan Thornista (Charlie Cox), joka rakastaa kaunista mutta ylimielistä Victoriaa (Sienna Miller). Eräänä iltana Tristan näkee tähdenlennon ja lupaa Victorialle hakevansa hänelle pudonneen tähden, mikäli tämä suostuu hänen vaimokseen. Käytännöllinen Victoria tietää, ettei pudonnutta tähteä voi niin vain saada käsiinsä ja antaa Tristanille lupauksen.

Tähden etsintä vie Tristanin kylää ympäröivän, tiukasti vartioidun muurin toiselle puolelle täynnä taikuutta olevaan maailmaan, jossa pudonneet tähdet eivät olekaan kivenmurikoita ja jossa muutkin ovat kiinnostuneita tähden löytämisestä. Ihana tähtikaarti sisältää niin suloisen Claire Danesin, ihanan kamalan Michelle Pfeifferin kuin koomisen Robert De Nironkin.


Elokuvan loppuratkaisu eroaa kirjan loppuratkaisusta, mutta on ehkä positiivisempana vaihtoehtona elokuvaan soveltuvampi. Ainakaan se ei häiritse nautintoa. Elokuva kuitenkin kunnioittaa Gaimanin kieroa huumorintajua ja toisaalta hänen ymmärrystään saduista niin hyvin, että sitä voi suositella kaikille, jotka pitävät hyväntuulisista fantasiasaduista.



PS. Muistathan myös osallistua arvontaan!