keskiviikko 26. elokuuta 2009

Tiistain Cinet

Tiistaina Espoo Cinessä (tosin Helsingin Andorrassa katsottuna) oli minulle vuorossa Richard Eyren ohjaama, Liam Neesonin, Antonio Banderasin ja Laura Linneyn tähdittämä The Other Man sekä saksalainen, Berliinin elokuvajuhlien Hopeisen karhun voittaja Alle anderen (Everyone else).

The Other Man kertoo softasuunnittelija-Peteristä (Neeson) ja kenkäsuunnittelija-Lisasta (Linney), jotka ovat olleet naimisissa iät ja ajat, ja heidän aikuinen tyttärensä Abigail (Romola Garai) on jo muuttanut pois kotoa. Peter ja Lisa ovat tyytyväisiä elämäänsä, mitä nyt Lisa silloin tällöin kyselee kummallisia rakkaudesta ja uskollisuudesta.

Eräänä päivänä Lisa katoaa ja jättää jälkeensä läppärin ja kännykän, johon tulee puhelu oudolta mieheltä. Peter päätyy kuuntelemaan viestin, joka todistaa hänen vaimollaan olevan suhteen toiseen mieheen. Miehestä tulee Peterille pakkomielle, joka vie hänet Milanoon. Siellä hän tapaa Ralphin (Banderas), vaimonsa rakastajan.

Tarina seuraa Peterin kasvua murhanhimoisesta aviomiehestä tietynlaiseen anteeksiantoon, ja lopussa seuraa twisti, johon ei aivan ollut osannut varautua vaikka siihen vihjeitä olikin sadellut pitkin matkaa. Koska itselle twisti tuli oikeasti yllätyksenä, se nosti elokuvan pisteitä huomattavasti.

The Other Man ei yllä aivan Eyren edellisen ohjaustyön tasolle, sillä Paljastavat merkinnät (Notes on a scandal) oli yksi julkaisuvuotensa vaikuttavimpia elokuvia. Se on kuitenkin mielenkiintoinen tutkielma uskottomuuden vaikutuksista ihmiseen ja lopputwisti antaa tuolle tutkielmalle vielä vähän lisää syvyyttä.

Tuomio: *****



Tiistain toinen elokuva oli saksalainen, Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisen karhun voittanut draamakomedia Alle anderen, joka kertoo elävästi miehen ja naisen suhteesta ja sen kehityksestä, erilaisista odotuksista. Gitti (Brigit Minichmayr) ja Chris (Lars Eidinger) ovat seurusteleva pari, joilla on melkoisen erilainen maailmankatsomus. Gitti on sosiaalinen PR-ihminen, joka on valmis sanomaan mielipiteensä toisista ihmisistä suoraan. Chris puolestaan on sulkeutuneempi arkkitehti, joka lahjakkuudestaan huolimatta ei osaa ottaa mahdollisuuksiaan vastaan.

Gitti ja Chris pitävät itseään normaali-ihmisiä parempina ja erilaisina, mutta lopulta joutuvat huomaamaan, etteivät olekaan sen erikoisempia. Kun Chris tapaa vanhan tuttavansa Hansin (Hans-Jochen Wagner), "normaalien" ihmisten joukkoon sopeutuminen alkaa nostaa päätään ja pariskunnan välille alkaa kasvaa juopa, joka voimistuu Gittin pyrkiessä muuttumaan ja miellyttämään Chrisiä.

Hyvin pienimuotoinen draama pitää sisällään useita keventäviä ja hulvattomia kohtauksia, joskin se myös käsittelee hahmojaan oikeina, aitoina ihmisinä, joita voi satuttaa. Kokonaisuutena se piirtää realistisen kuvan ihmissuhteesta ja siitä, mikä lopulta on kaikista tärkeitä: sekä toisen ihmisen että itsensä kunnioittaminen ja hyväksyminen juuri sellaisena kuin on.

Tuomio: *****