tiistai 18. elokuuta 2009

Taking Woodstock - rockia, rauhaa ja rakkautta!

Tositapahtumiin perustuva, Elliot Tiberin muistelmiin perustuva Taking Woodstock on Oscar-voittaja Ang Leen (Brokeback Mountain, Järki ja tunteet) uusin ohjaus. Se kertoo maailman legendaarisimman rockfestivaalin järjestämiseen johtaneista sattumista, ja kuinka festivaali vaikutti uinuvan pikkukaupungin elämään ja varsinkin sen nuoren "promoottorin" elämään.

Nuori Elliot (Demetri Martin) asuisi mieluummin New Yorkissa ja tekisi työkseen sisustussuunnittelua sekä maalaisi. Hän kuitenkin laittaa omat unelmansa kakkossijalle ja palaa kotikaupunkiinsa, missä hänen ikääntyvät vanhempansa kaavailevat hänelle jatkopaikkaa omistamassaan, mutta jo ränsistymään päässeessä ja velkaisessa motellissa. Elliotin äiti (Imelda Staunton) on rahanahne ja kiukkuinen vanha rouva, isä (Henry Goodman) puolestaan on elämänilonsa hukannut, kuolemaa odottava tassukka.


Kun Elliot lukee lehdestä naapurikaupungin evänneen mahdollisuuden järjestää alueellaan rockfestivaalin, hän tekee hurjan päätöksen ja kutsuu järjestäjät motellin maille. Hänellä nimittäin sattuu olemaan kaupunginvaltuuston lupa järjestää vuotuinen taide- ja musiikkifestivaali kaupungissa - joskin aikaisempina vuosina se on tarkoittanut levyjen soittamista kouralliselle yleisöä ja pientä teatteriesitystä. Kukaan ei osannut aavistaa, että tuosta puhelinsoitosta sai alkunsa tapahtuma, joka veti paikalle miljoonayleisön, ja joka muutti monen ihmisen elämän – niin myös Elliotin ja hänen vanhempansa.

Sivuosissa nähdään suloinen Jonathan Groff Elliotiin uskovana festivaalin sieluna Michaelina, Emile Hirsch Vietnamista palanneena, oman sielunsa viidakkoon hukanneena Billynä sekä Jeffrey Dean Morgan Billyn veljenä, festivaaliin vihamielisesti suhtautuvana kaupunkilaisena. Turvamieheksi pestautuva Liev Schreiber pitkässä vaaleassa peruukissa ja mekossa on aivan mahtava näky! Varsinkin kun hän käyttäytyy ja puhuu täysin maskuliiniseen tapaansa :)


Taking Woodstock on sympaattinen elokuva hippinostalgiasta ja itsensä etsimisestä tukahduttavien vanhempien tahdon alla. Hienolla musiikillaan – The Doors, The Grateful Dead – ja alastomien ja estottomien hippien hyppelyllä sekä LSD-harhoilla aikansa tunnelmaa 2000-luvulle tuova elokuva on rauhan ja rakkauden tuulahdus kiireiseen nykyaikaan. Se ei lähentele Leen parhaita töitä, mutta on mukavan lämminhenkinen draamakomedia.

Tuomio: *****

Taking Woodstock nähdään Suomen teattereissa syyskuun 11. lähtien. Trailerin voi katsastaa täällä.