Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo, muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela, Elina Knihtilä, Sulevi Peltola ja Eila Roine.
Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen realistisesti - juuri niin kuin itsekin muistaa oman lapsuutensa tuona aikana. Dialogi on kotimaiseksi elokuvaksi niin luontevaa, ettei sitä meinaa uskoakaan!
Rupert (Ilmari Järvenpää) ja Evert (Iiro Panula) pieninä roskisleikeissä, mukana myös äiti (Leea Klemola)Tarina muuttuu traagiseksi menettämättä aitouttaan ja lämminhenkisyyttään. Se ei mässäile traagisuudella traagisuuden vuoksi, vaan valuttaa valkokankaan kautta katsojalle suuria tunteita aivan vaivihkaa, niin kauniiden kuvien avulla, että silmänurkat kostuvat väkisinkin. Suurien tunteiden keskellä elämä kuitenkin jatkuu ja kuten tavallisessakin elämässä, huumorin kukka saattaa kukkia synkimmälläkin hetkellä.
Rupert isona (Lauri Tilkanen)Skavabölen pojat on niin hieno elokuva, ettei sitä mitenkään uskoisi esikoisohjaukseksi. Se on herkkä tarina ja koskettaa katsojaa tavalla, joka on usein hukassa suomalaisista elokuvista. Kuvaus ja leikkaus sopivat niin saumattomasti yhteen tarinan kanssa, ettei voi kuin ihailla. Tässä on klassikkoainesta.
Yhteenveto: Jos aiot katsoa tänä vuonna vain yhden kotimaisen elokuvan, katso Skavabölen pojat.
Tuomio: *****
Tsekkaa traileri täältä.
Skavabölen pojat ensi-illassa 4. syyskuuta ja Espoo Cinéssä 23. elokuuta.
Ohjaajasta:
Olin niin innoissani tästä elokuvasta, että päätin pistää loppuun pienen esittelyn ohjaajastakin, joka tekee niin loistavaa työtä. Lehdistönäytöksen aluksi ohjaaja kävi lausumassa muutaman sanasen elokuvastaan ja nuori nainen vaaleassa ponnarissaan, hieman hermostuneena kertoi kuinka hän oli herännyt jo aamuyöllä siihen, kun häntä jännitti elokuvansa virallinen julkistus.
Sympaattinen ja vaatimattoman oloinen Zaida Bergroth on syntynyt vuonna 1977 ja hän valmistui Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2004. Skavabölen pojat on hänen ensimmäinen pitkä ohjauksensa, mutta aikaisemmin hän on ohjannut neljä lyhytelokuvaa, joista kaksi (Lasileuka, 2004 ja Heavy Metal, 2007) on palkittu Tampereen lyhytelokuvajuhlilla.
Tässä on nainen, josta varmasti vielä kuullaan! Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan hänen uraansa.
Ohjaaja Zaida Bergroth
3 kommenttia:
Hyvältä kuullostaa!
Tämä Zaidahan on taiteilija Marjatta Tapiolan tytär, luin kerran hänen haastattelun MeNaisista.. Hyvä, että Suomeen tulee tällainen uusi sukupolvi naisia tekemään hyviä elokuvia! Hatunnosto!
Tämän elokuvan haluan nähdä.
Sooloilija, olen samaa mieltä, että on hienoa kun nuoria naisia aletaan nähdä enemmän elokuvantekijöinä! Jotenkin on sellainen fiilis, että leffa-ala on aika miesvoittoinen, joten senkin takia peukut pystyy Zaidalle :)
Sinä saattaisit tykätä tästä elokuvasta, sillä on hyvin tunteisiin vetoava olematta kuitenkaan liian synkkä tai ahdistava. Minulla tämä jäi moneksi päiväksi päähän pyörimään, ja se on aina merkki siitä, ettei kyseessä voi olla huono elokuva!
oppineet paljon
Lähetä kommentti