lauantai 11. heinäkuuta 2009

Naisten välisestä solidaarisuudesta

Feministikirjoja lukiessani törmäsin ajatukseen naisten välisestä solidaarisuudesta ja aika usein ikävä kyllä sen puutteesta. Kirjoissa kerrottiin naisten "rapukoppasyndroomasta", jossa muut ravut vetävät ylös yrittävän kaverinsa takaisin koppaan - koska yhteiskuntamme takia naisille usein on tarjolla vähemmän mahdollisuuksia kuin miehille, naiset joutuvat kilpailemaan näistä mahdollisuuksista toisiaan vastaan.

Kirjat kuitenkin korostavat sitä, että meidän naisten tulisi omalla käytöksellämme saada myös yleistä yhteiskunnallista ilmapiiriä muuttumaan sellaiseksi, ettei meidän tarvitsisi kilpailla toistemme kanssa vaan voisimme elää yhdenvertaisina sekä miesten että muiden naisten kanssa. Tässä voisi auttaa mm. naisten keskinäisen arvostuksen ja avunannon lisääminen - sen saman selkään taputtelun, mitä miehetkin harrastavat. Eli sen sijaan, että panettelisimme omin avuin korkealle päässeitä kanssasisariamme ja rypisimme omassa kurjuudessamme, kun emme itse ole päässeet samaan asemaan, olisimme iloisia kyseisen naisen asemasta, kertoisimme sen hänelle ja kaikille muillekin avoimesti. Koska jos oikein itsekkäästi ajatellaan, sillähän saattaa olla vaikutuksia myös omaan asemaamme, sillä tuo korkeammalla oleva nainen saattaa saada siitä samankaltaisia ajatuksia ja hän voi taas vaikuttaa meihin positiivisesti.

Olen monta kertaa huomannut kuinka solidaarisuuden osoittaminen on saanut aikaan hämmästyneitä kommentteja. Monet naiset ovat (ainakin rivien välistä aistittuna) epäilleet, että olenko tosissani, kun kehun jotakuta, iloitsen jonkun menestyksestä tai haluan auttaa jotakuta eteenpäin. Vaikka vakuutan olevani vilpittömästi tosissani, saatan silti saada epäuskoisia silmäyksiä. Mutta jos joku on saanut aikaan jotain hienoa, minusta siitä pitää kehua!

Mielestäni toisten ihmisten (ja varsinkin meidän itsensä helposti epävarmaksi itsensä tuntevien naisten) kannustaminen kohti unelmiaan on hienoa. Siinä saattaa samalla saada itselleenkin sitä kauan kaivattua rohkeutta toteuttaa haaveitaan. Toisen ansioista aidosti mukana iloitseminen tuo iloa myös itselle ja ei koskaan tiedä vaikka kannustusta ja arvostusta voisi saada joskus itsekin, kun sitä ensin on toiselle tarjonnut.

Kateus ja panettelu eivät johda mihinkään. Ne eivät tee minusta parempaa ihmistä eivätkä tee minulle parempaa oloa. Toisten ja itsensä puolesta iloitseminen puolestaan antaa energiaa, kasvattaa itseluottamusta ja tuo positiivisemman fiiliksen.

Naiset, ollaan solidaarisia! Ja sanotaan hyvät asiat myös ääneen ja suoraan päin naamaa :) Legendaarisen Pelle Miljoonan sanoin: "Me olemme kauniita. Olemme rohkeita. Syntyneet voittamaan!"